maanantai 4. tammikuuta 2010

RALLY DE LA PALMA

03su 01 2010 La Palman ympäriajo

Herätyskello soi 0730, aamupalan jälkeen kiirehdimme läheiselle pysäkille 0845 lähtevään linja-autoon, joka vei meidät lentoasemalle vuokraamaan autoa. Bussi tuli vähän myöhässä eikä sen ylätaulussa ollut mainintaa lentokentästä vaan luki Cancajos. Onneksi lentolaukkuväkeä oli liikkeellä, joten emme olleet huolissamme pienestä viiveestä. Matka lentoasemalle kesti vartin verran ja maksoi samaiset kaksi euroa per pää kuin toiselle puolelle saarta. Toisesta autovuokraamosta (Avis) löytyi riittävän pieni auto meille, Volkswagen Polo, hintaan 45 euroa päivä plus menovesi. Ensimmäinen kuvausseisahdus melkein välittömästi ennen moottoritietä aiheutui Teneriffan Teiden ja Gomeran saaren näkymisellä auringonpaisteessa.



Päivän ohjelmassa oli käydä La Palman korkeimmalla paikalla vulkaanin laidalla ja ajaa saaren ympäri. Nea ilmoitti jo ennen reissulle lähtöä, ettei hän aja täällä. Tehtävänjako oli sillä selvä ja kyllä se vaan minulle sopi. Ajoimme Santa Cruzin läpi pohjoiseen ja käännyimme LP-4selle. Hetken ajettuamme sitä tuli kieltokyltti, tie oli ilmeisesti poikki jostain syystä kauempana vuoristossa. Edellämme ajanut auto jatkoi matkaa, me käännyimme takasin LP-1:lle ihastellen komeita maisemia ja tiukkoja mutkia sekä jyrkkiä nousuja tietämättä mihin tänään vielä joudummekaan. Kääntyessä bongasimme neljä alppivarista (elämänpiste). Seisahduimme katsomaan upeaa kanjonia ja komeita vuoria paikkaan, jossa oli mielenkiintoinen patsas raskaana olevasta naisesta ja pukista.



Samalla näimme kaksi tummaa haarahaukkaa liitelemässä yläilmoissa. Vai oliko kyseessä kuitenkin kaksi kääpiökotkaa? joihin haarahaukan voi sekoittaa. Olen etsinyt Kanarian saarten lintuja käsittelevää kirjaa, mutten ole löytänyt käyttökelpoista määritysopasta.



Saaren pohjoisimmassa kylässä, Barloventossa nautimme ensimmäiset kahvit ja ostimme tarkemman kartan. Sieltä lähtiessämme ns. eksyimme onneksemme pienelle tielle (LP-109), jossa puiden lehvästöt kasvoivat tien yli ja ensimmäinen neljästä tunnelista oli varsinainen kummituslinna vettä tippuvine kattoineen. Kosteustila nousee koko ajan ja saavutimme noustessamme hetken kuluttua pilvet ja tuulilasinpyyhkijät saivat työtä. Käännyimme LP-4lle. Seuraava havainto käveli vastaan puolentoista kilometrin korkeudessa kanarianmäntymetsävyöhykkeellä metsäkanalintuparven muodossa. Seitsemän riekon kokoista lintua olivat yleisväritykseltään tummanharmaita, niiden päässä oli iloisen punainen kulmakarvasto ja nokkakin oli saattoi olla punainen (tai musta). Havaintoaika Las Moradasissa jäi turhan vähäiseksi kahdenkymmenen metrin suoralla tienpätkällä kun linnut painuivat kiireesti piiloon.



Loppumatka observatorioille ja saaren korkeimmalle huipulle (2426 m) Roque de los Muchachosille oli jyrkkää nousua. Tähänkin asti olin ajanut vasempaan kaartuvat serpentiinimutkat sivulasista, nyt se vielä korostui ja kun liikennettäkin alkoi olla paljon oli jarrujalkaa pidettävä herkkänä.



Caldera de Taburiente on saaren suurin vulkaanikraateri. Sen näkee hyvällä säällä mainiosti Roque de los Muchachosilta. Päästyämme ylös parkkipaikalle istuimme hetken autossa, puimme lämmintä yllemme ja sukelsimme vihmovaan tuuleen pilvien sekaan.



Käytännöllisesti mitään ei nähnyt ympärille, joten tulipa bongattua ainakin nuo kolme nuorukaista. (Muchachos = poika n.13-16 vuotta). Istuskelimme hetken autossa poistaen tehokkaalla puhalluksella kosteuden laseista samalla ihaillen kanervan sukuista varvikkoa.



Päätimme palata etelän kautta lentokentälle, näin olisimme kiertäneet koko saaren. Meitä oli kummastuttanut liikennemerkki, jossa on kolme autoa perätysten. Nyt ymmärsimme sen jonomuodostelmaksi, joka muodostui hitaan auton kerätessä alamäessä peräänsä letkan ja ohitusmahdollisuutta kun kapealla tiellä ei ole, niin näin pitää vain lasketella. Seisahduimme Puntagordaan ravintola Pino de la Virgeniin syömään, Nea espanjalaisen tortillan ja Kalle Canarian keittoa. Ajelimme kylän teitä. Koko päivän olemme nähneet paljon tuulihaukkoja, mutta täällä niitä on poikkeuksellisen runsaasti. Samoin alueella on valtavat banaaniviljelmät. Palasimme LP-1:lle ja jatkoimme kohti eteläkärkeä LP-3 ja edelleen LP-2. Ohitimme Los Llanosin, Kalle kyllä meinasi, että pitää käydä tarkistamassa jos kristillinen kauppa olisi auki ja saisimme ostettua ne Nean kaipaamat kolme tietäjää. Mendon risteyksen jälkeen tuli taas merkki tien sulkemisesta. Jatkoimme kuitenkin parin muun auton kanssa matkaa. Hetken ajon päästä alkoi valtava metsäpaloalue. Ilmeisesti sammutusvedet olivat aiheuttaneet suuria maanvyörymiä, osittain tietäkin oli sortunut rotkoon. Näky oli niin dramaattinen, ettemme edes osanneet tallentaa murheellisia näkymiä digille. Vasta loppumatkalla tuli sentään otettua muutama kuva.



Päästyämme netin ääreen selvitimme, että suurpalo oli sattunut jo heinä-elokuun vaihteessa. Maantien varrella kymmenen kilometrin alueella tuli oli raivonnut ja 4000ihmistä oli evakuoitu kodeistaan. Vuoristossa oli mammuttimaiset tuhot. Näytti siltä, että talot oli saatu suojattua ja palo rajattua asutuksen yläpuolelle. Nautimme toiset kahvit Fuencalientessa, joka vastoin nimeään oli tuulen takia kylmä paikka. Palautimme Polon tankattuamme kympillä polttoainetta siihen. Tulimme taksilla Santa Cruzin vierasvenesatamaan alle kympillä.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti