perjantai 11. heinäkuuta 2014

KAUHJAN GUAHAN GESKELL SEILI OJENNUKSEHE

09ke 07 2014 Porkumist ( GER ) Vlielandihi ( NED) Kunnon gelis ettip päi meijäm pit lähte. Otiumi väki päät jääd viäl odottama paremppa keli. Nii mnää oli vähä aistin ja anno läksjäise eilisem belin duaksinas. Yäll unt vähä häirit kahde tuulmylly siippitten gohina. En näättäk saanu selvä millaill tuule, ään ol sekalaine. No mnää kävi herättämäs Otiumin gasti ja Markku kävi helppamas mnuu irtautumises. Se tapahdus varti vaja yhdeksä, eis siis mikkä varsnaine aamustartti. Mnää näi, ett tääll o sem biänemmä satama suu mollemim buali gahdem suure jalkpallomaa lipu tuulettumas. Viälki se auk näyttä kauhjan gapjalt. Satis sitt ko virta viäl viä auko ohitte. Siin tarvita kunno Volvo ja väkeväsiipist potkuri.
Oli ehtoll miättin, ett mnää taita hyväll tuulell matka pelkäll etuseilill. Mnää voi säädell stää sitt helpoll yksnäski miälimääri. Pääsim bois vastasest tuulest kolme vartim bääst satamast lähdettyän ja aukasi rulla kahdeksangymmendtprosenttisest. Hetkem bääst se ei viäny toivottu suunttaha, vaam lamas niim berkelest siin virras. Nii mnuum bit rakentta isohon kakjs reivi ja koetta sill. Kyll o hiano keksint tämä Antal kisko, ko se salli seili nosto ja lasku siutuulesaki. Nykki tuulp puhals 70 asten gulmas. Jo läht pulkka kulkemaha. Välill ko olk kunno myätvirt, ni faartti ol yli yhdeksän gnuupu. Koetim bittä itten ravinnos ja söi jossa vaihes lopus siit tekemästän …Sinappi…Pastast. Kylmäns se eritote maistuski ernomaselt. Kahvepaussi aikkaha alko sitt ilmestyk kalapyssyi hassuine kallistusvakajine ja ne roikottiva jotta isoi vaijerei niist ulottimist. Ei siins sitt voinu juad kahtkan gupillist rauhas. Ol muten duull nousemam bäi, vaikk pit ehtoks vähä moinat. Kyll mnää jo funtsasi, ett pitäk mnuu jatka matka ain IJmuideni (lue Äijmäyden)saakk, ko ol tua etuseil saanuk kerran guutio sualast poskelles ja rulla sisäävetosnööri ol jällen gatkennu. No mnää päätin guiteskin gääntty Vlielandihi. Kiva nimi VLIELAND, varsini isoll täkstill. Totk kai tuul nousk kahtendoist metrihi. Sillo mnää joudusin dekemän dyäsuunitelma hualell; Viä ensteks falli vapaapää sitloorast föörihi, käännp paat vastasse ja kontta etutäkillk koko ajam bitäe jenni fallik kirjäll. Muist otta automaati Kake fölihi, silt varalt jos kuiteskin dartte vaihta suuntta. Mnuul ol Kake ja seisinki mukan ko mnää könysi nelimetrises aalokos föörihi. Kerra mnää ihasteli niit kahde miähen gorkussi ja sai suala silmilen. Toisell kerrall semne koet saad mnuust yliotte, mutt mnuull ol muistis säänt; toinen gäs toimell ja toine ittell! Ko mnää olin gääntän vaste ni tää riivatun duul alkop paukutta jenni niim berkelest, se ol iso, ko ol täyten tämses kelis. Kyll vaan go ol se snöörik katkennu. Keskes stää operatsiuiuni alko Kake huutta, et me olem bois kursist. Hae siin sit semnen gapul povest ja vaiens se. Ja taas ko mnää oli saanus seili alas ja olin gyljellän aalotte viämän köyttämäs stää riivatu etuseili, mist ol laskuvaihes takaliasma ratken, ni se pahukse Kauko kerros taas havaintojas. Nyk ja ko mnää en viittin hänen gans seurustrell, ni se peijooni alko käänttä paatti leehe. Sillon garkas taas, mnuun göytökse. Mnää oti aiklisä ja laskin gymne, hain Gake viärelen ja kerro hänell, et älä ny hualik kurssist, nyp pitä saad jennip piukkaha mantookill. Muutman gerra mek kävi tamän geskustelu ja nii mnää oli selvin ensmäsest seililaskust. Kakkosreivattu iso seili alaslasku varte mnää panoi lissä hönkkä Volvoho ja kyll se annoiki kunno ratsastukse korkjoill aalloill. Tämä kaasujouselinen gikkipuam ei olekka näis olosuhteis mikkän govi ystvälline, kos siit ei voi otta turva. Edelisen gans näill vesill mnää tein gunno RodeoRatsastukse, sillo ol pääasja, ett pysys seläs. Ny mnuu viädä laidast laittaha niiate. Onneks on dota ikkä ja kokemust tull lissä. No mnää sain guiteski jotengute ison göytettyp puamill. Mutk ko mnää käänsi myätäässe, ni se laukes jälle vähä niingo hätäseiliks. Menin gaple matka ja pääti korjat asja. Käänsi vastasse ja vähtäsin daas jonku aikka. Sitt mnää ihmetli, ett kui ymbrill kuaha valkosen. Mnää oli ajutun gahde metri aluell, ko mnää riänsin gattomam blotteri ni mnää ymmärsi sen. Pääti rauhallisest ajap pois vaaram baikalt. Siin vaihes kaiku näyt valla mahdotomam biäni lukeni. Valkone sengo lissännys vaa mnuu ymbrillän, enk enä uskaldan gatto niit kaiu numroi, pelkäsi millo rysähtä. Sydän sanos toist ja pää toist. Nyp pää voit ja mnää päästin daas Volvon gaikk heose töihi. Pikkuhilja valkone jäi taa ja kaikuki alko näyttä inhmilissi lukemi. Opetus ol se, ett muist Kalle semse asja, ett näill vesill ei tarttek kunjoitta pelkästäs tuult, vaa pali kavalamp o virt! Se ei tunnus snuu poskisas eik ann muutenka sengummemppa merkki (mitä nyp poiju ohitukses näky, ko ne könöttäväk kyljeläs tai portt meina karat niinko Cuxhavenis). Mnääp pääsi Vliedandi kovim biäne rännihi ja annon gäskyn govin giusatulk kropalla, ett taas tarttis toimi; hae lepari ja kööde alhalt kajutast, asen ne ja vahta siin samall stääp piänt rakko, mist pidäis satamaha änkke. Kaikk men oikke hyvi ja piänen gunjakiarrokse jälkke mnää näyti yhdell hollantialaisell, ett mnää tleen gyljell. Tämä kanavasukas riäns välittömäst appu kui myäs häne fröökynäs. He oliva varsnaine tehokaksikko. Huamasivak kai mist olosuhteist tämä haaksirikkoalus - näingo mnää myähemmi muistle, ni silt Immigrant varmangi näytt; jenni köytettyn epämäräsest parttall ja iso anta viäl vähä faartti, ko yks läpilatt sojotta mastost suaraskulmas. Olin gai vähä voipun, ko anno naaprill kaiken giinnitysvalla. Kiitelin govast kon gaikk ol reedas. Hän gysys voik hän tehd viä jotta? Totesi vaa, ett jos hän o seilmaakar, ni hän vois katto mnuu jenniän. Siihe miäs totes, etei ol jote mnääk kysysi misä mnää voisi nähd illa matsi. Se alka kolme vartim bääst. Miäs meinas restaurantis oleva töllö.
Mnää alon dehd Immigrantist merikelpose näköst; aukasi isost reivkööde ja viikkasi se uudestas. Koilasin gööde, taitli stää rullukkap paremppa reeraha. Huamasin gyll samall, ett siit saattaki ol vaa tikip pettän. Me kaikk oltti saattuk kunno sualakylpy, jote en viittin alkka rullukka sen gummemmi silitel. Lähtiesäs naapripaati hollannitar hihkas mnuull, ett tlees merikarhu kattoma matsi takan oleva, isso, motorpaattihi, sinn heki menevä. Mnää kiiti ja kakskymmendt minutti myähemmi mnää istusi kuudendoist neliö tv-huanes, yht sualasen go olin dullukki. Miäl ol klaar, ko oli saanup paati hamina ja viäl seilasukelpose näkösekski. Tylsä matsi ja voimill ot seurusteluki. He puhuva hollantti ja luuliva eten mnää mittä ymmär. Se verra olen guullu sekalaissi kiäli tämä elämä varrell, ett kerrosi heill olevan vaa ny vähä väsynyp päevän dapahtumiset. Selvis sekin go he ihmetlivä ovat kaik norjalaise noi hiljassi. Kyll mnää oli se heills selväks tehny, ett Raiumalt mnää ole, siält Suame Raumalt. Näätäk Norjasaki o Rauma. Taisi siin nukahta pari ottesse tylsä matsi aikan. Roy, tämä mnuu hollantialaine uus, avulias ystvän, kyll kysys ko mnää valittli väsyän, ett näiks snää sen gauni flika. Mnuum bit vastat myäntäväst ja hän meinas, ettes snää viäl kuallu ol. Täma vankist meijäs seilorsittei. Nolost siin kävi vaikk mnuull ol Puukenkämaa fanipait yll. Rankkareitte jälkke mnää taisi ol kaikist enite harmisan tappiost, odoti nii näkevän finali Hollannim bait pääll. Kiitin gaikki ja painuim behkuihi ja kyll te arvannet, ett uni maistus. Korvleht ol aamull rutus ko mnää oli nukkun yhdes asennos koko yä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti