URBAANIIN SOPEUTUMINEN

22 ti 07 2014 Le Havre Nettiongelmien vuoksi en ole päässyt täydentämään blogiani pitkään aikaan. Nyt jätin Pariisin junamatkan väliin ja paikkaan rästini. Tämäkin Le Havren maailmanperintöteksti tulee kahdessa osassa yhteysvaikeuksien vuoksi. Koetataan kestää. Takaisin urbaaniin.

Melkein kaikki suunnitelmat uudessa La Havressa ovat Auguste Perrin tai hänen ja hänen työryhmänsä tekemiä. Kävelysillan ( Passarelle de la Bource) Bassin du Commercen yli on suunnitellut Guillame Gillet vuonna 1969.

La Volcan nykytaiteen museon on suunnitellut brasilialainen huippuarkkitehti Oscar Niemeyer vuonna 1982.

Nämä kaksi nykytyötä antavat hyvän lisän tasapuoliseen ruskeanharmaaseen pesubetonimaisemaan. Naapurikapakan isännän suosittelemana söin uuden puolen ravintolassa urbaanissa tilassa urbaanin frigadellen. Hengetön suoritus.

Jatkoin kierrosta ja ensin seisahduin ja kun sain kutsun pöytään istahdin La Buvette ravintolan pöytään iloiseen seurueeseen. La Buvette Quartier historique St Francois in ravintoloitsija kertoi minulle hetken kuluttua kuinka vaikeaa paikallisten asukkaiden oli sodan jälkeen toipua hävitetystä kaupungista, useiden sukulaisten ja ystävien menetyksestä. Tässä vaiheessa Jean-Francois (kuvassa vasemmalla)halusi ehdottomasti tarjota erikoisjuoman, jota hän antoi vain parhaimmille asiakkailleen, tai niin kuin hän sanoi ystävilleen. Kielimuurit olivat poistuneet jo ajat sitten ja ranskan, suomen, bretagnen ja raumankieli löivät kättä toisilleen. Huominen seilaus Sateenvarjokaupunkiin kuitenkin odottaa, joten jouduin jättämään hyvästit.

Nyt oli omaksunut urbaanin kuvanoton, älä rajaa liikennevaloja tai -merkkejä,lyhtypylväitä, mainoksia äläkä muutakaan kaupungin laitteita pois kuva-alalta. Nuivuus kuuluu historiallisiin ympäristöihin.

Hyvillä mielin menin nukkumaan puolenyön jälkeen tutustuttuani Urbaanin maailmanperintöön Le Havreen. Nyt saattoi olla hyväkin, ettei nettiyhteyttä ollut, vaan saatoin painua unten maille.