POJA ENSÄMÄIST KERTTA PORTOS

04ma 08 2014 Porto

Siirryimme veneellä Leixõesin öljyjalostamon hajusta Douro –joen suistoon viiden mailin matkan paljon siistimpään ja kalliimpaan satamaan, Douro Marinaan (35,01€).

Sain esitellä ja viedä Tommin ja Ericin ensimmäisen kerran Porttoon. Kävelimme neljänkymmenen minuutin matkan vanhaan keskustaan ja menimme parin porton jälkeen Telefericolla (köysirata) C.L.Eiffelin oppilaan suunnitteleman sillan ylätasanteelle ja kävelimme sieltä tuomiokirkolle. Porton historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1997. Porto edustaa kaksituhatvuotista eurooppalaista kaupunkikehitystä. Se on rakentunut Douro –joen oikealle puolelle lähelle merta.

Douro –joella on ollut merkitystä portugalilaisen Porto viinin viennissä maailmalle ja Porton kaupungin kehitykselle.

Vuonna 1886 rakennettiin Douro –joen yli, D.Luis I nimeä kantava, teräsrakenteinen silta. Sen mestarina oli portugalialinen Teófilo Seyring, joka oli Eiffelin oppipoikia. Mestari seurasi rakentamista pienintäkin detaljia myöten. Ylempi silta on 392 metriä pitkä ja alempi 174 metriä.

Kaupunkisilhuettia hallitsee kuitenkin Cathedraali, jota paikallisittain kutsutaan nimellä Sé.

Rakennus edustaa eriaikaisia tyylisuuntia, sisäänkäynti ja korkea alttari ovat esimerkkinä barokkityylistä. Vanhimmat osat ovat 1100-luvun lopulta. Kirkkoon liittyy lasitetusta tiilestä tehty luostarirakennus. Toinen loistava barokkityylin edustaja Portossa on kirkko ja Torre dos Clérigos, jonka korkeus on 75 metriä. Tällä kertaa jäivät laskematta nuo 225 porrasta, jotka johtavat korkealle näkötasanteelle. Torni on rakennettu vuosien 1748 ja 1763 välillä.

Kipparia viehättivät eniten kaksoiskirkot Carmo ja Carmelites. Carmelitas on rakennettu 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla klassismin ihanteen mukaan, sen sisustus on kuitenkin barokkia. Igreja do Camro on tehty rokokoo tyyliin 1700-luvun jälkipuoliskolla, sen sinivalkoinen seinämosaiikki on tehty vasta vuonna 1912.

Igreja do Carmon sisätilat olivat kerrassaan komeat ja kullatut. Ihmettelin myöhemmin kuinka paljon tähän on käytetty lehtikultaa, kun Igreja São Franciscon kirkosta mainittiin, että siihen oli mennyt 200 kiloa kultaa. Valitettavasti siellä oli sisällä kuvauskielto.

Igreja de São Francisco on rakennettu useassa vaiheessa, ensimmäinen osa jo 1300-luvulla, barokkityylinen ovi ja sisustaus ovat 1600-1700 luvuilta. Kaikki sisustuksen puuleikkaukset oli kullattu. Tämä oli sen aikaisen kirkon todellinen vaurauden monumentti. Kohde oli siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että sinne joutui maksamaan sisäänpääsymaksun. Luostarikirkon kierrokseen liittyi myös kirkkomuseo catacombeineen.

Kaupunkikeskustan ulkopuolella on São Ildefonson kirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla. Sen sinivalkoinen lasitettu mosaiikki on tehty vasta vuonna 1920. Porto on täynnä monumenttirakennuksia, niihin tutustuminen vaatisi vähintään viikon ajan, mutta nyt ennätin pikakierroksella esitellä pääkohteet. Nautimme erinomaisen illallisen Jimao ravintolassa (Praca da Ribeira 11e12)

Pojat söivät hyvät meriahvenet curry - kastikkeen kanssa ja kippari tuoreet gampakset. palasimme kahden maissa paatille taksilla.

Porton historiallinen keskusta on elävä, osin rähjäinen, maailmanperintö kohde. Sen autenttisuus on silmin ja nenin tunnistettavissa. Siellä tulee kiinnittää lähivuosina (siis jo nyt) erityistä huomiota kattojen kuntoon ja puurakenteisiin, jotka muuten lahoavat tietymättömiin.