PORTO SANTO

huhtikuu 2101 Pääsiäisenä Porto Santossa

Alkuun näytti varsin yksitotiselta oleskelumme Porto Santossa. Kävelimme sataman ja supermarketin väliä ja kummastelimme lokkeja, jotka osasivat aukaista laiturin hanoja ja juoda niistä vettä.



Jouduimme pitämään Porto Santossa pääsiäisen ajan tuulta. Onneksi päätimme bungrauskeikalla varata taksin saarikierrosta varten. Kuski lupasi näyttää kaiken kahdessa tunnissa hintaan 40 euroa.



Zimbralinha sijaitsee saaren länsikärjessä ja se oli meidän ensimmäinen seisahduskohteemme.



Näytimme opaskirjasta kuskille varsin outoa kalliomuodostelmaa. Hän sanoi, ettei sinne pääse taksilla, ajoi kuitenkin varsin huonokuntoista tietä (auto jäi kerran kiinni kalliolle) melkein ylös saakka. Kävelimme sata metriä ja olimme varsinaisella nähtävyydellä.



Pico de Ana Ferreira on vulkaanista kiveä ja se on muodoltaan neliskulmaisia puikkoja. Näytti siltä kuin joku olisi päättänyt tehdä jalkakäytävän reunuskiveä luonnon menetelmällä.





Vulkaaninen kivi oli täysin säännöllistä ja siinä oli terävät kulmat.



Valitettavasti aurinko paistoi kalliolaen päältä, joten kokonaiskuvaa tästä muodostelmasta ei kyennyt ottamaan.



Tämän nähtävyyden polkujen varsilla kasvoi kauniin näköinen lihansyöjäkasvi. Jokin kihokkilaji oli kysymyksessä.



Kuljettajamme Jose do Portugal (kännykänumero 961961458), jota suosittelemme kovin, selosti koko ajan saaren ominaisuuksia selkeällä portugalilla. Olin ihmeissäni kun sain selvää hänen ja Tommin keskusteluista, vaikka tämä kieli onkin varsin vaikeaa.



Jose vei meidät erikoisvierailulle pieneen viinikellariin, jossa maistelimme kahta erilaista Madeiraa. Vuosikertaviinit näyttivät olevan ylähyllyllä.



Porto Santon saari on varsin pieni 11x6 km ja ajoimme sen kahdessa ja puolessa tunnissa kymmenellä pysähdyksellä. Ilman tätä saarikierrosta meille olisi jäänyt valju kuva Porto Santosta. Tämähän on kerrassaan hieno saari, jossa on paljon nähtävää.



Viimeisellä seisahduksella, Pico de Baixolla, näimme harjalinnun.



Sieltä avautui myös näkymä satamaan. Hollantilainen hinaaja Daniel oli kylkikiinnityksessä ulommassa laiturissa. Kävimme sunnuntai-illalla kertomassa Kanariansaarten satamista ja ihastelemassa hinaajaa.

05ma 04 2010 Kohti manner-Portugalia

Tuulet ovat ennusteiden mukaan pienenemässä alkuviikolla. Samoin aallonkorkeus laskee neljästä kahteen metriin. Olemme suunnitelleet lähtevämme koti Cascaisia maanantai-iltapäivällä, jolloin tuulen pitäisi olla alle 10 m/s. Pari päivää se puhaltaa täysin päin näköä koillisesta muuttuen keskiviikkona suunnaltaan vaihtelevaksi. Matkaa Cascaisiin on 477 mailia (plus kryssin tuomat mailit). Seilaamme ensin pari päivää pohjoiseen ja sen jälkeen heitämme vendan, toivottavasti suoraan kohti Lissabonia tuulen käännyttyä itään. Olemme varanneet muonaa kuudeksi päiväksi, seilaus kestänee viisi vuorokautta. Soitan Nealle matkan etenemisestä satelliittipuhelimella, joten pysytte ajan tasalla.

_

SUOMALAINEN VALTIONLIPPUALUS MADEIRAN LAITURISSA

01 kiirastorstai 04 2010 Porto Santoon

Herätys 0730, Tommi lähti etuvartiossa suihkuun ja näki Quinta do Lorden satamassa suomalaisen aluksen valtion kielilippu perässään. Suihkujen ja aamupalan jälkeen kippari kävi maksamassa satamamaksun (neljältä yöltä 107,36€). Irtauduimme laiturista valmisteltuamme veneen merikuntoon, teippasimme ankkuriboksin saumat umpeen ja toivomme vedentulon loppuvan keulapilssiin.

Quinta do Lorde 1015 log 6358 Mh 733,4



Vartin ajettuamme nostimme ison täytenä ja avasimme rullukan kakkoseksi mukavassa 6 m/s tuulessa. Pistin Jannen ruoriin, hän ei ole tänään ottanut pahoinvointilääkettä, joka saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Tunnin päästä tulimme Ponta de São Lorencon kärjen tuntumaan ja tuuli kasvoi kymmeneen metriin sekunnissa. Olimme jo aiemmin pienentäneet keulapurjeen kolmoseksi ja nyt reivasimme ison yhdellä reivillä. Kallistus pieneni jonkin verran.



Aallokko vaihteli vähän väliä, tuuli oli suoraan päin näköä, eli tuli Porto Santon suunnasta. Ihmettelimme banaania syödessämme Ilha Deserta Granden (se meidän kesykyyhkymme nykyinen asuinsaari) kärjessä olevaa Ilèu Chan säännöllistä muotoa. Se oli kuin veitsellä leikattu suorakaide. Heitimme vendan 1330. Silloin tuuli kääntyi yli koillisen ja saimme suunnan suoraan Porto Santoon. Tätä ylellisyyttä kesti vain hetken ja taas seilasimme alemmaksi saarista. Kippari kuorsasi sitloorassa huilatessaan syvään. Kymmenen delfiinin parvi kävi tervehtimässä meitä. Nämä olivat selkeästi musta-valkoisia puolitoistametrisiä veijareita. Tiivistumman leivän puolikkaat maistuivat kahdelta. Kolmen vendan jälkeen rullasimme vaikeuksitta etupurjeen sisään ja käynnistimme moottorin 1815, matkaa Porto Santoon oli 8,3 mailia. Moottoriajossa ympärillämme hyöri pitkän aikaa viidentoista delfiinin parvi. Niitä hyppeli viisi aina vuorollaan kummankin puolen venettä. Hyvän vastaanoton olivat portosantolaiset järjestäneet meille. Lisäksi suuri parvi keltanokkaliitäjiä nousi edestämme yksi kerrallaan aalloilla juosten lentoon. Laskimme isopurjeen ja ajoimme aallonmurtajasta sisään. Asettelimme fendarit ja valitsimme sormipaikan ykköslaiturista. Kova sivutuuli oli taas vaivanamme, naapuripaatin mies tuli auttamaan, muttei pistänyt köyttä pollarin takaa ja niin hän veti takasilmä pitkänä köyttä laiturilla.

Porto Santo, POR 1945 6404. 46nM Mh 736,0 (2,4 / 9,5)

Plotteri ei ollut siirtynyt kesäaikaan ja niin olimme yllättyneitä ajankulusta. Tommi valmisti pastan sipuli-tonnikalakastikeella. Nautimme tulorommeja ja juttelimme yhteen.

Ps. Valtiolippu oli pelkkää aprillia. Menimme molemmat, Janne ja kippari, helppoon Tommin jekulle.

_

LEVADA 4 ESTRADAS PORTELA

31ke 03 2010 Levadakävely

Illalla suunnittelimme levadan vaeltamisen. Päätimme kulkea Ribeiro Friosta levadaa Portelaan, jota opaskirjassamme kehuttiin yhdeksi kauneimmista. Ajoimme aamulla Portelaan ja menimme paikalliskuppilasta tilamaan taksia, jolla voisimme siirtyä Ribeiro Frioon. Ihailimme komeaa maisemaa Portelasta alas rantaan.



Pettymykseksemme kapakan isäntä kertoi valitsemamme levadan olevan suljettu luonnonkatastrofin jäljiltä. Hän suositteli hieman lyhyempää vaellusta 4 Estradasista Portelaan. Taksi tuli hetken odottelun jälkeen ja ajoi mutkaista tietä puolisen tuntia; kippari jo epäili, että oliko tullut valittua liian pitkä levada. Maksoimme kyydistä 13 euroa ja olimme sikalan takapihalla melkoisessa hajussa ja sikojen kiljunnassa. Lähdimme vaeltamaan kastelukanavan reunaa, joka oli melkein umpeenkasvanut ja erittäin epäsiisti, vallan muuta mihin olin tottunut.



Alussa kaikkialla näkyi raivonnut myräkkä, mutta katselukanavan ympäristö siistiytyi kulkumme edetessä. Valtavat saderyöpyt olivat sortaneet osittain levadan kulkupolkua. Kaatopaikan läpi virrannut vesi oli tuonut muovit ja kangasjätteet joen yli kurottautuneisiin puihin.



Levadoita on alettu rakentaa jo 1500-luvulla. Ihmettelimme sen aikaista kaivuu- ja mittaustekniikkaa. Tämä on suorastaan maailmanperinnön arvoinen asia!



Janne katseli pitkään LÖYLYKAUHAN tekoainetta, kunnes paikalta löytyi eucalyptus –pöllikasa. Siitä Janne sahasi Tommin Leatherman -monitoimityökalulla neljänkymmenen sentin pätkän. Se painoi kaksin verroin koivun ominaispainoon verrattuna. Saa nähdä tuleeko se Immigrantissa vai Jannen repussa Suomeen?



Kolmen tunnin kävelyn jälkeen tulimme Ribeiro Friosta tulevan levadan risteykseen ja meinasimme harhautua vielä kymmenen kilometrin reitille. Onneksi estoaita sulki sen reitin ja palasimme risteyksen. Laskeuduimme liki kaksisataa metriä viimeisellä kahden kilometrin matkalla opastettua polkua pitkin. Pöpelikkölinnut lymysivät ruokojen suojassa, eikä uutta elämänpinnaa tullut.



Lopetimme vaelluksemme samaiseen avotulikapakkaan, josta liikkeelle lähdimme. Neljän tunnin vaellus painoi väsymyksenä, olihan kymmenen kilometriä takana melko viileässä kelissä. Tankkaus oli paikallaan. Opetimme taas rommitotin (tulivat tarpeeseen kylmettyneiden käsien lämpimäksi saamiseksi) valmistusohjeen. Baarimikon ilme oli kerrassaan näkemisen arvoinen, kun Tommi kaatoi rommit kuumavesigrogeihin.

Jätimme auton 2100 Quinta do Lorden satamaan.

_

NOVO TELEFONE EM PORTUGAL

Olen taas joutunut hankkimaan uuden puhelinliittymän. Täällä Portugalissa huhtikuusta toukokuun puoleen (?) väliin vastaan numeroon

+351 911 557 091

Yrittäkää pysyä puhelin numeroiden jäljillä. Parhaiten minut tavoittaa edelleenkin sähköpostilla:

immigrant.ns(at)gmail.com

Porto Santossa pääsiäisenä 2010
kippariKalle

PARTURIT JA HILFIGER

30ti 03 2010 Funchalissa käymässä

Saimme aamulla vuokra-auton allemme. Päivävuokra oli 32 € ja autona Renault Clio. Ajoimme lentokentän alitse Funchaliin. Haimme hetken parkkipaikkaa ajellen pitkin keskustaa. Lopulta päädyimme parkkitaloon rantakadun varrella. Tutustuimme vierasvenesatamaan ja kävimme tarkastamassa seinämaalauksen tilan. Hyvältä näytti niin kuin huomaatte.



Söimme rasvaiset makkarasämpylät oluiden kera rantaterassilla ja vaeltelimme kaupungilla. Helmikuisia luonnonkatastrofin jälkiä on siivottu tehokkaasti keskustassa ja joitakin katutöitä oli vielä kesken. Vierasvenesataman viereinen uimaranta-alue on läjitetty täyteen maamassoja kolmen metrin korkeuteen. Käsittämätön teko.

Janne on kinunnut parturiin pääsyä jo viikon, joten täällä järjestimme siihen tilaisuuden. Innostuimme kaikki leikkauttamaan hiuksemme. Kallelle soitettiin toinen parturi avuksi, hän hämmentyi pyynnöstä terä kakkonen, siis todella lyhyeksi.



Tomminkin tukka lyheni sekä sivuilta, että takaa.



Haimme seuraavaksi pahoinvointilaastareita, joita ei löytynyt. Sensijaan seitsemännestä silmälasiliikkeestä, joita tällä on valtavasti löysimme Tommy Hilfigerin pokat. Herätessään kippari huomasi sangan olevan murtunut. Saimme vinkin liikkeestä, josta sanka voisi löytyä optikkoystävältämme (Jannen eno ja mun kaveri)Pekka Palmulta. Löysimme liikkeen viimeisestä laatikosta pokat, joissa oli juuri samanlaiset sangat.Ostin ne, jännitettäväksi jäi sopivatko saranat.

Ajoimme vuoren yli pohjoisrannalle etsimään ruokapaikkaa. Tämä taival oli varsinainen rallitaival, Kalle kuvasi lasin läpi mutkittelevaa tietä ja Janne nautti ajamisesta. Jouduimme kuitenkin ajamaan Machicosiin saakka ennen kuin löysimme ensimmäisenkään auki olevan ja kelvollisen ruokapaikan. Söimme tuukipaikassa erittäin hyvän spaghetin merenantimin ja Tommi calmareita ja langostinoja vartaassa. Samalla hän keskusteli sujuvasti pitkäsilmäripsisen angolattaren kanssa. Alun portugali kääntyi lopulta ranskan kieleksi, sillä tämä neito oli hänkin nuoruudessaan aikoinaan asunut Ranskassa. Kävimme syömisen jälkeen ruokaostoksilla.



Palasimme tuulisessa säässä Quinta do Lordeen. Tämä satama ja koko kylä on rakentunut viimeisten vuosien aikana ja työ jatkuu vielä pitkään. Näkymät satamassa olivat kuin mainospiirroksesta.



Kävelimme sataman ainoaan baariin, joka sekin oli sulkeutumassa jo yhdeksältä. Saimme tunnin lisäajan, kun opetimme baarininjalle rommitotin tekoa. Juttu luisti ja niin päätimme pitää vielä yhden päivän autoa ja mennä huomenna, tuulisena päivänä, levada –kävelylle. Unta 0030.

_

LOORDILLA

29ti 03 2010 Ponta de São Lourenco

Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme aamupalan veneessä. Janne siirtyi ponttonilaiturille hakemaan maatuntumaa. Kävimme kirjaamassa itsemme satamaan tyylikkäässä ja hyvän palvelun toimistossa. Samalla varasimme auton huomiseksi.



Samalla marinero antoi meille uuden laituripaikan D16. Siirsimme Immigrantin siis laituriin D kovassa sivutuulessa. Kolmas yritys kovalla vauhdilla tuotti tyydyttävän tuloksen. Marineron kauhisteluista ja toppuuttelusta huolimatta kippari ajoi veneen pilttuuseen juuri niin kuin oli suunnitellutkin. Tuuli hoiti sormiponttoniin menon ja painoi veneen kyljen kiinni siististi siihen. Pesimme veneen suolasta ja siivosimme sisätilat. Iltapäivällä pyrkimyksenämme oli mennä paikallislinja-autolla markettiin läheisen Machicoon. Odotimme pienen tien varressa bussia puolisen tuntia. Sitä ei milloinkaan tullut. Palasimme veneelle ja varustauduimme retkikamppein. Vaelsimme läheiselle Ponta de São Lourencolle. Se on niemi, joka työntyy pitkälle kohti länttä. Tämä kävely upeissa maisemissa, mutta riepottelevassa kylmässä tuulessa kesti yli kolme tuntia.



Maisemat olivat komeat. Niemellä lenteli oletettavasti seitsemän pikkukuovia. Vaikka Quinta do Lorden satama oli vastavalossa paluumatkalla, niin näkymää kesti katsella.



Tommi teki veneelle päästyämme sämpylät sisälmyksenä eilistä pastaa ja lämmitti pizzan kolmannekset. Unta kaaliin 0200 kuunneltuamme suomalasia ikivihreitä ( Mari Rantasila: Auringossa, Tuula Amberla, Juice, Junnu Vainio, Popeda…) langattomasti radioaalloilla veneen stereoiden kautta kipparin kovasti hämmästellessä maailman ihmeitä.

_

SAAPUMINEN QUINTA DO LORDEEN

28ma 03 2010 Jatkoa seilaukseen Lanzarotelta Madeiralle

Vuorokauden koneajon jälkeen tyynessä säässä tuuli nosti päätään (W 7 m/s) ja saatoimme nostaa purjeet 1545. Seilasimme viimeiset kaksi tuntia reipasta vauhtia. Matkanopeutemme nousi seilein liki kaksi solmua koneajosta. Janne styyrasi ongelmitta tämän purjehdustapahtuman.



Purjeiden laskuvaiheessa (1745) tuulta oli jo yli kymmenen metriä sekunnissa. Rullukka ei mennyt sisään, sillä sisään vetonaru oli aukaistessa päässyt kiertymään rullan alle. Kahdella rupeamalla nousevassa tuulessa ja etutäkki veden vallassa saimme etupurjeen sisään. Iso tuli puomille kahden miehen käärimänä, kutakuinkin tyylikkäästi. Ajoimme aallonmurtajasta sisään asettelemaan lepareja ja rantautumisköysiä.

Quinta do Lorde, Madeira POR 1810 log 6358, 283nM Mh 733,3 ( 18,5 / 49,66)

Hetken arvonnan jälkeen ajoimme perä edellä laituriin B. Rantautumisrommien jälkeen menimme suihkuihin, joista löytyi lämmintä vettä hetken odottelun jälkeen (Tommi ei malttanut lämmittää vettä), todella siisteissä suurissa suihkutiloissa. Pastaruokana söimme Tommin tekemän Cornet beef a`la Quinta do Lorde. Illan päätteeksi katselimme kuvakerrontaa Madeiralta viiden kuukauden takaa. Menimme nukkumaan puolilta öin, meistä Janne kirjoitti päiväkirjaa puolikahteen Tommin säestäessä toimintaa kuorsauksellaan.

_