lauantai 3. huhtikuuta 2010

PARTURIT JA HILFIGER

30ti 03 2010 Funchalissa käymässä

Saimme aamulla vuokra-auton allemme. Päivävuokra oli 32 € ja autona Renault Clio. Ajoimme lentokentän alitse Funchaliin. Haimme hetken parkkipaikkaa ajellen pitkin keskustaa. Lopulta päädyimme parkkitaloon rantakadun varrella. Tutustuimme vierasvenesatamaan ja kävimme tarkastamassa seinämaalauksen tilan. Hyvältä näytti niin kuin huomaatte.



Söimme rasvaiset makkarasämpylät oluiden kera rantaterassilla ja vaeltelimme kaupungilla. Helmikuisia luonnonkatastrofin jälkiä on siivottu tehokkaasti keskustassa ja joitakin katutöitä oli vielä kesken. Vierasvenesataman viereinen uimaranta-alue on läjitetty täyteen maamassoja kolmen metrin korkeuteen. Käsittämätön teko.

Janne on kinunnut parturiin pääsyä jo viikon, joten täällä järjestimme siihen tilaisuuden. Innostuimme kaikki leikkauttamaan hiuksemme. Kallelle soitettiin toinen parturi avuksi, hän hämmentyi pyynnöstä terä kakkonen, siis todella lyhyeksi.



Tomminkin tukka lyheni sekä sivuilta, että takaa.



Haimme seuraavaksi pahoinvointilaastareita, joita ei löytynyt. Sensijaan seitsemännestä silmälasiliikkeestä, joita tällä on valtavasti löysimme Tommy Hilfigerin pokat. Herätessään kippari huomasi sangan olevan murtunut. Saimme vinkin liikkeestä, josta sanka voisi löytyä optikkoystävältämme (Jannen eno ja mun kaveri)Pekka Palmulta. Löysimme liikkeen viimeisestä laatikosta pokat, joissa oli juuri samanlaiset sangat.Ostin ne, jännitettäväksi jäi sopivatko saranat.

Ajoimme vuoren yli pohjoisrannalle etsimään ruokapaikkaa. Tämä taival oli varsinainen rallitaival, Kalle kuvasi lasin läpi mutkittelevaa tietä ja Janne nautti ajamisesta. Jouduimme kuitenkin ajamaan Machicosiin saakka ennen kuin löysimme ensimmäisenkään auki olevan ja kelvollisen ruokapaikan. Söimme tuukipaikassa erittäin hyvän spaghetin merenantimin ja Tommi calmareita ja langostinoja vartaassa. Samalla hän keskusteli sujuvasti pitkäsilmäripsisen angolattaren kanssa. Alun portugali kääntyi lopulta ranskan kieleksi, sillä tämä neito oli hänkin nuoruudessaan aikoinaan asunut Ranskassa. Kävimme syömisen jälkeen ruokaostoksilla.



Palasimme tuulisessa säässä Quinta do Lordeen. Tämä satama ja koko kylä on rakentunut viimeisten vuosien aikana ja työ jatkuu vielä pitkään. Näkymät satamassa olivat kuin mainospiirroksesta.



Kävelimme sataman ainoaan baariin, joka sekin oli sulkeutumassa jo yhdeksältä. Saimme tunnin lisäajan, kun opetimme baarininjalle rommitotin tekoa. Juttu luisti ja niin päätimme pitää vielä yhden päivän autoa ja mennä huomenna, tuulisena päivänä, levada –kävelylle. Unta 0030.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti