Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme aamupalan veneessä. Janne siirtyi ponttonilaiturille hakemaan maatuntumaa. Kävimme kirjaamassa itsemme satamaan tyylikkäässä ja hyvän palvelun toimistossa. Samalla varasimme auton huomiseksi.
Samalla marinero antoi meille uuden laituripaikan D16. Siirsimme Immigrantin siis laituriin D kovassa sivutuulessa. Kolmas yritys kovalla vauhdilla tuotti tyydyttävän tuloksen. Marineron kauhisteluista ja toppuuttelusta huolimatta kippari ajoi veneen pilttuuseen juuri niin kuin oli suunnitellutkin. Tuuli hoiti sormiponttoniin menon ja painoi veneen kyljen kiinni siististi siihen. Pesimme veneen suolasta ja siivosimme sisätilat. Iltapäivällä pyrkimyksenämme oli mennä paikallislinja-autolla markettiin läheisen Machicoon. Odotimme pienen tien varressa bussia puolisen tuntia. Sitä ei milloinkaan tullut. Palasimme veneelle ja varustauduimme retkikamppein. Vaelsimme läheiselle Ponta de São Lourencolle. Se on niemi, joka työntyy pitkälle kohti länttä. Tämä kävely upeissa maisemissa, mutta riepottelevassa kylmässä tuulessa kesti yli kolme tuntia.
Maisemat olivat komeat. Niemellä lenteli oletettavasti seitsemän pikkukuovia. Vaikka Quinta do Lorden satama oli vastavalossa paluumatkalla, niin näkymää kesti katsella.
Tommi teki veneelle päästyämme sämpylät sisälmyksenä eilistä pastaa ja lämmitti pizzan kolmannekset. Unta kaaliin 0200 kuunneltuamme suomalasia ikivihreitä ( Mari Rantasila: Auringossa, Tuula Amberla, Juice, Junnu Vainio, Popeda…) langattomasti radioaalloilla veneen stereoiden kautta kipparin kovasti hämmästellessä maailman ihmeitä.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti