HIIHTOLOMALAISTEN TULO

19pe 02 2010 Valoa styyrpuurin pistopunkkaan



Kaunis aamu sai työhalut voimaan. Aamupalan jälkeen kävin läpi kuusi vinssiä systemaattisesti. Homma alkoi sujua juuri kun kymmenes oli käsittelyssä. Iltapäivä meni sisäsiivouksen merkeissä ja kun olin vauhtiin päässyt kävin styyrpuurin pistopunkan lampun kimppuun. Tämä työ on näemmä odottanut riittävän arvovaltaisen vieraan tuloa (anoppi). Taistelin kytkentöjen kanssa ja kirosin valaisimen suunnittelijaa ja valmistajaa, jotka olivat pistäneet lampussa johdot ja kiinnitysreiät samaan linjaan. Ruuvi rikkoi johdot ja kytki ne keskenään. Ylimääräisellä liitännällä sain ohitettua vaikean kohdan ja valaisin toimi taas neljän vuoden jälkeen.

20la 02 2010 Soili, Nea ja Teemu hiihtolomalle

Herätys seitsemältä, aamusuihku ja -pala. Menin hotellin respaan odottamaan vartin myöhässä olevaa Aviacarin edustajaa. Citroenin sijaan sain Skoda Fabianin, hintaan 58,76€. Kävimme hakemassa sen Hiper Dinon takaa parkkipaikalta. Palasin takaisin satamaan kysymään laituripaikkaa ponttonissa ja viimein minulle osoitettiin paikka numero 125. Siirsin veneen siihen ja vein kiitoksena paikasta Maria Teresalle Mateus-pullon. Ajoin mutkikasta tietä Arguineguiniin hakemaan venetarvikeliikettä. Sitä en löytänyt, mutta kylläkin rautakaupan, josta ostin pesukassin. Kieliongelma ratkesi taas piirroksen avulla. Päätin ajaa Las Palmasiin, jonka venetarvikeliikkeet tiedän tarkalleen. En löytänyt Puerto Ricosta yhteyttä moottoritielle, joten palasin Arguineguiniin. Löysin moottoritien ja ajoin pikavauhtia Las Palmasiin. Tosin eksyin yläkaupungille, josta ajoin kuin paikkakuntalainen konsanaan rantatielle ja Muelle Varaderolle. Kello oli 1208, kun menin Volvo-liikkeen ovelle. Myyjä oli sulkemassa sitä ja näytti ovessa olevaa kylttiä cerrado. Polvistuin ovella ja pistin ruutupaperille kirjoitetun ostoslistan ikkunaa vastaan. Liikkeenharjoittaja heltyi ja päästi minut sisään. Tosin sain nuhtelun, että olin nukkunut niin pitkään ja liike oli ollut auki kahdeksasta kahteentoista. Kerroin saaneeni auton vasta yhdeksältä Puerto de Mogánissa ja ajaneeni pikavauhtia hakien venetarvikeliikkeitä. Sain ostettua öljyt ja sinkit (141 €). Iloisen vihreän reiviköyden löysin Alison’s Sailista (19 m á 2 €).

Kävin juomassa café solon julkisivultaan uusiutuneessa Sailor’s Barissa, samalla tervehtien tuttuja tarjoilijoita. Ennen lähtöäni lentokentälle kävin katsomassa polkupyörien tilanteen. Lentokentälle oli 17 km matkaa ja hiihtolomalaisten kone oli jo lähtiessään Barcelonasta ainakin 30 minuuttia myöhässä. Löysin parkkihallista oivan ruudun ja menin tulohalliin nähdäkseni, että kone saattaisi laskeutua 1445 (aikataulun mukainen laskeutuminen olisi ollut 1340). Vietin aikaani seuraillen saapuvia ja arvaillen heidän kansallisuuksiaan. Meinasin mennä kouluttamaan suomalaisäitiä, joka ajoi laukkukärryllään kiukuissaan pienen tyttärensä kantapäille. Ei alkanut hyvin heillä loma. Vihdoin kone, jolla Soili, Nea ja Teemu tulivat, ilmoitettiin laskeutuneeksi. Odottavan aika kävi pitkäksi, kun senkin jälkeen (ja varsinkin nyt) kesti vaikka kuinka kauan ennen kuin he tulivat. Ihme kyllä matkalaukutkin tulivat koneiden myöhästelystä huolimatta. Espanjalaiset tulohalaukset saivat oman hohtonsa kahdeksanvuotiskihlajaispäivän vuoksi. Hain hetken parkkihallin maksuautomaattia. Ajomatka lentokentältä Puerto de Mogániin meni mukavasti jutellessa ja maisemia katsellessa. Kannoimme matkatavarat veneelle ja lähdimme saman tien ruokaostoksille Hiper Dinoon. Kävimme tankkaamassa autoon 20 litraa ysivitosta, vaikka Skodan ääni muistuttikin huomattavasti dieseliä. Hiihtolomalaiset kantoivat ostokset veneelle ja menin jättämään auton Sparin kortteliin.

Matkalaiset menivät tulosuihkuun ja ryhdyin valmistamaan sipulipihvipastaa. Kelistä johtuen söimme sisätiloissa. Juttujuomaksi nautimme aluksen viiniä Mateusta, Baileysta ja mansikkamehua. Juttujen tuoreuden takaamiseksi asetimme tapahtumarajaksi vuoden 1996, jota vanhempia juttuja ei viikon aikana saa kertoa. Menimme nukkumaan yhdentoista maissa laituriarkun antaessa ikävää narinaa.

21su 02 2010 Iltapäivä biitsillä

Heräsimme yhdeksän maissa ja suihkujen jälkeen nautimme aamupalan. Soilin pestessä uudessa pesukassissa purjehdusasuja pesi Teemu täkin ja Nea tiskasi.



Kippari siisti 40-metrisen kaapelikelan. Sivusilmällä seurasimme jälleen totista koulutustilaisuutta saksalaisveneessä. Tällä kertaa yksi oppilaista teki jopa muistiinpanoja hätärakettien laukaisemisesta. Kelin kirkastuttua puoli yhden maissa menimme läheiselle biitsille.



Ennen lähtöä pistimme aurinkosuojat ja otimme vertailukuvan rusketuksista. Teemu kun saa värin hipiäänsä tavattoman helpolla. Tavoittaako hän Kallen värin viikossa? Aurinko paistoi vaihtelevalla menestyksellä ja kävimme sen mukaisesti uimassa, Soili ensi kertaa Atlantissa ja Neakin uskaltautui jälleen ”hyiseen” veteen. Oma uintitermostaattini on sekaisin ja kylmetyn keholtani tavattoman paljon. Palasimme rannalta 1545 ja vaihdoimme tyynessä kelissä uuden kakkosreiviköyden vanhan spinaakkeriköyden tilalle. Saksalainen koulutusvene pääsi yhdeksännellä peruutuksella pilttuuseen. Ei ihme, kun peruuttamaan opetettiin istuen selkä päin peruutussuuntaa.

Suolan pesu iholta ja odotusajan tappamista kortinpeluulla, kunnes kahdeksalta lähdimme italialaisravintolaan pizzalle. Soili tilasi päivän kalan, jonka silmä tuijotti Neaa häiritsevästi. Me muut söimme silmätöntä pizzaa. Tällä kertaa Neakin kävi oikeassa vessassa, vaikka sieltä tulikin pieni poika, joka oli suihkuttanut koko ympäristön keltanesteellä. Vessan ovien viereen maalatut kuvat olivat liian taiteellisia muidenkin kuin Nean ymmärtää.

Teemun mennessä nukkumaan 2220 totesi Kalle löytäneensä aivan ehdottoman hyvän rommitotirommin – Arehucas – ja tarjosi anopilleen jälkiruokajuoman.

-