tiistai 9. helmikuuta 2010

NORA – MI HIJA

05pe 02 2010 Nora tuli

Nora, vanhempi tyttäreni, tuli perjantaina suoralla lennolla Helsingistä. Meillä oli mukava kohtaaminen Santa Catalinassa. Majoittautumisen jälkeen lähdimme kävelemään (viemään kirjaa ja Residencian käännöstä ystäville) toiselle rannalle, jossa tyrskyt olivat komeimmillaan.



Istahdimme rantabulevardin varrelle juomaan vettä ja oluen. Naapurisaari näkyy ajoittain hyvinkin, eikä aina tajua sen etäisyyttä, kunnes muistaa, että tulivuoren korkeus on 3717 metriä. Aurinko laski Teneriffan Teiden taakse.



Noralla on omat diettiruoat mukanaan, joten valmistin itselleni vakiopastan sardiinilla ja simpukalla. Katselimme kaksi ensimmäistä (ja valmista) powerpointosiota tähän astisesta seilauksestani. Yhdeltätoista päästin tyttäreni nukkumaan, olihan hän ollut hereillä jo 22 tuntia ja siitä lentokoneessa kuusi tuntia. Häntä kauhistutti, kun kalat rouskivat veneen pohjaa. Nora on todella henkisesti allerginen kaloille. Yöunia häiritsivät myös kolme ilotulistusta.

06la 02 2010 Noran bikinit yli laidan

Vene oli aamulla edelleen pinnalla, joten Norakin rauhoittui kaloista. Hän tosin väitti, että olin kuorsannut koko yön. Olen tottunut yksin ollessani, etten todellakaan kuorsaa. -Tiedä häntä sitten. Aamutoimien jälkeen lähdimme liikkeelle ja ihmettelimme läheiselle hiekkarannalle rakennettavaa rataa. Suunnistimme hetken katseltuamme Canterasin rannalle. Kävimme molemmat vuorotellen uimassa. Rauhattomana sieluna en kykene olemaan pitkään jouten pyyhkeellä, joten tein vatsalihaskävelyn biitsin päästä päähän. Kuulimme kuovin äänen ja näimme kahden kahlaajan lentävän pitkin rantaviivaa. Palatessamme veneelle kummastelimme edelleen sitä radan rakentamista. Nyt siinä oli jo töyssyjä, vesihautoja, kaapelikelaesteitä ja ties mitä. Totesin sen olevan trial-rata. Veneelle päästyämme pistin pyyhkeet kuivumaan mantookille. Ne kun olivat hiekkaisia, niin pudistin ne tehokkaasti auki. Nora yritti varottaa, mutta tajusin sen liian myöhään ja niin hänen bikininsä olivat vedessä ja painuivat pohjaan ennen kun saimme keksin käyttöömme. Söimme veneellä ja huilailimme hetken. Lähtiessämme liikkeelle yllätyimme melkoisesti, kun aallonmurtajalaiturilla juoksi vastaan ensin sydämiä, sitten sisäkköjä, poliiseja, teletappeja, Alien jne. Kaiken kukkuraksi suurin osa juoksuun osallistujista oli miehiä naisiksi pukeutuneina. Siis jonkinlainen transujuoksuko oli meneillään. Naureskelimme pitkän hetken ja harmittelimme kun ei tullut kamera mukaan. Joukkueet tekivät suorituksensa täydellä sydämellä. Ajoimme ykkösellä ostoskadulle ja päädyimme istumaan Cafe Madridiin. Veneelle tultuamme katsoimme kuvani Noran suosikkikaupungista, Barcelonasta ja Antoni Gaudin ihmeellisestä maailmasta. Unta 2230, nyt ruotsalaisveneessä oli hipat ja sama kappale soi kymmenen kertaa peräkkäin.

07su 02 2010 Kahlaamassa Maspalomasissa

Herätys 0730, aamusuihkut ja minä söin tukevan aamupalan, Nora tuopillisen keittoa. Kävelimme Santa Catalinan bussiasemalle ja saimme nousta suoraan Maspalomasin autoon. Meno sinne maksoi kahdelta 12,30 €. Matka kesti tunnin, jonka aikana muistelimme Noran ja Maritzan lapsuudenlomia Kanarian saarilla, bongasimme kolme tuttua hotellia.



Maspalomasissa katselimme Faro –majakan juurella surffareita, jotka yrittivät saada hyökyaallon haltuunsa kaataakseen itsensä ennen korallikiviä.



Läheisellä laavamuodostumalla etsi ruokaa taitava maastoutuja –kuovi.



Nautimme vedet ja canjan nimensä mukaisessa solariumissa (Restaurante Solarium).



Lähdimme vaeltamaan kuuluisia Maspalomasin dyynejä. Matka tosin meinasi alkuunsa tyssätä, kun nousuvesi katkasi kuivan etenemisen dyyneille. Hetken jahkailtuaan Norakin suostui kastelemaan shortsinsa ja kahlaamaan kylkiluihin asti nousevassa vedessä, jossa oli melkoinen virtaus.



Tämän vesileikin jälkeen alkoi nudistiranta-alue, josta oli siveellisille varoitus jo hyvissä ajoin ennen vaatteettomia. Siellä he käppäilivät ja paistattelivat luojan antamia antimiaan sulassa seassa vaatteellisten ja yläosattomien kanssa. Tällä rannalla ei juurikaan lapsia näkynyt. Onneksi meillä oli vettä mukana, joten selvisimme pitkästä rantavesi- ja hiekkadyynikävelystä 30 asteen helteessä.



Puolentoista tunnin jälkeen istahdimme Inglesin rannan terassille ja Nora nautti veden, minä oluen ja pan con ajo. Nora joi keittonsa portailla. Mielestäni hän olisi voinut nauttia nämä omat eväät pöydässäkin.

Kävelimme ylös bussiraitille (erehtymätön suuntavaistoni ohjasi meitä) ja 20 minuutin odottelun jälkeen nousimme bussiin no 30. Matka Ingleistä Las Palmasin Santa Catalinaan maksoi 11,30 €. Kävelymme dyyneillä oli siis arvoltaan 10 centtiä/km. Tämäkin bussi pysähtyi vierasvenesataman viereisen hiekkarannan päässä, joten paluukävely lyheni. Olimme takasin veneellä 1800. Kävimme iltasuihkussa pesemässä suolat pois. Nora vetäytyi toisen kerran vuoteeseen aloittaakseen yöunen 2215.

08ma 02 2010 Sateinen luppopäivä

Sade kropsutteli kajuutan kattoa herätessämme, joten käynnistimme päivän hissukseen. Kävimme läpi kirjoitetun blogin ja tein kuvat siihen. Yhdentoista maissa menimme Sailors Barin työmaalle tavoitteena lähettää blogit. Toisin vain kävi, moni kävi ulkopöydässä yrittämässä yhteyttä nettiin, muttei onnistunut. Niin mekin poistuimme entistä pidemmän lähetystauon saattelemana. Latasin aineiston tuikulle ja lähdimme ostoskierrokselle keskustaan. El Corte Inglesistä löytyi bikinit Noralle, nettikahvilaa ei osunut tielle millään. Sadesumu täytti koko ilmanalan, sateenvarjosta ei ollut ajoittain apua, kun kosteus tulikin vaakasuorassa päin näköä. Yksinkertaiset ruokaostokset ja bonokortti (paikallisliikenteen 10 matkan kortti) täyttivät iltapäivän tekemisen. Veneelle palatessamme päätimme pitää pienen siestan ja tarkkailla säätilan kehitystä, jos on keliä menemme vanhaan kaupunkiin, jos ei niin manjana. Lähetysyritys, kellon ollessa nyt 2000, kosteassa säässä.
Sailors Barissa oli erinomainen signaali ja sain ladattua tekstin ja viisi kuvaa kahdeksasta blogiin, kun yhteys putosi. Joten saatte odottaa vielä hetken, manjana.




Onnea Lepelle ja Pentille näin blogin välityksellä, tieto tuli kummitytön tuomana.
_

3 kommenttia:

  1. Moi Kalle,

    Faron majakasta tulikin mieleen: Muistatko kun Immigrant veti kohti rantaa vaikka pidin kaksin käsin vastaan?
    Syy ei ainakaan ihan tyystin täysin kokonaan ollutkaan rantaravintoloissa. Ja jos et muuta tekemistä keksi, niin käännäpä edellinen lause espanjaksi.

    terv ari

    VastaaPoista
  2. Hah. Yksin ollessa on aika helppo luulla, ettei kuorsaa...

    VastaaPoista
  3. Moikka isä ja tytär! Kiitos onnitteluista. Vai en ollut muistanut mainita Kallelle asiasta edes silloin kun Fuerteventuralta soittelin. No mitäpä tuosta. Kaikki muu on ennallaan paitsi sukunimeni on nykyään Tapio. Noralle hyvää loppulomaa iskän kanssa ja Kallelle leppoisaa talvea Toivottaa Lepe ja Pentti

    VastaaPoista