Herätys 0715 ja aamupalat. Jouduimme vähän odottelemaan saksalaisten heräämistä. Kalle kun oli sanonut, että lähdemme vasta kymmeneltä. Kippari valmisteli veneen lähtökuntoon ja tankkasi onnistuneesti 25 litraa suttaamatta dieseliä täkille tippaakaan. Varttia vaille kymmenen naapuriveneen kippari tuli takasin kävelyltä, jonne hän pääsi lähtemään yllättäen.
Donostia, Pais Vasco 0945 log 7729 Mh 918.8
Täysin onnistuneesti irtautuminen ei sujunut, kun saksalaiskapteenikin halusi irrottaa veneensä, eikä vain tyytynyt köysillä palaamaan laituriin lähdettyämme. Ei siinä mitään klummia tullut, muttei se täysin tyylipistein sujunut. Päivä alkoi lämmetä ja saatoimme seilata shortseissa nostettuamme purjeet 1100. Tosin sitä riemua kesti vain puoli tuntia ja tuuli meni levolle. Nea sai taas kunnian vaihtaa kohteliaisuuslipun. Baskimaan lippu jäi vielä yhden sataman ajaksi ylös, nyt kumppaninaan Ranskan lippu. Espanjan lippu oli pahasti menettänyt värinsä ja palmikoinut osan itsestään.
Pyreneitten vuorijono erottaa nämä kaksi maata toisistaan. Helmi ajeli tarkasti kohti Ranskan Bayonnen Anglet Marinaa. Ennen jokisuulle pääsyä nopeutemme oli 6 solmua yhden solmun myötävirrassa ja nyt Adour-joen puolentoista solmun vastavirta pudotti vauhdin kolmeen ja puoleen solmuun. Ajoimme Anglet Marinan odotuslaituriin taivaallisen polttoaineaseman alle ja tankkasimme 75 litraa dieseliä (hintaan 1,23 €/l). Kippari kävi maksamassa 52,40 € kahdesta yöstä. Hyvin se sujui vaikka vain toinen osasi vain ranskaa.
Bayonne, Anglet Marina French Basque, 1515 log 7755, 26M Mh 924,0 5,2/5,5
Papereita ei tarvinnut näyttää eikä niitä näin ollen kopioitukaan. Edes edellinen satama ei kiinnostanut. Ajoimme meille osoitettuun paikkaan pistolaiturin uloimpaan sormeen. Kalle pakitti taas tapansa mukaan vauhdilla, kun oli sivutuuli ja pysäytti veneen nappiin sormen viereen. Naapurin englantilais-lady yritti ennättää apuun, kiittelimme häntä suorituksesta. Heillä on laivakoirana nuori, musta karkeakarvainen lyhytjalkainen miellyttävä koira. Se ystävystyi nopeasti meihin niin, että seuraavassa vaiheessa se oli omatoimisesti veneessämme tekemässä lisää tuttavuutta. Rouva tuli ja haki sen pois.
Kallen valmistaman pastaruoan jälkeen menimme kahden euron suihkuihin, joihin pitää hakea avaimet toimistosta. Meidät molemmat ohjattiin avainhässäkän jälkeen naisten puolelle. Mies teki kädellään laajan kaaren ja sanoi, ettei asialla ole niin väliä. Sitten olimme valmiit lähtemään lentoasemalle hakemaan Nean saapuneen laukun. Kävelimme kuuden jälkeen läheiseen tupakkakauppaan ja pyysimme kauppiasta tilaamaan taksin. Ei se vaan onnistunut. Neaa ahdisti tavattomasti, kun HÄN joutui hoitamaan asioita tankero-ranskalla, jossa ei ollut ainoatakaan verbiä saati sitten prepositiota – eikä avainsanojen lisäksi juuri mitään muutakaan (juuri hankittu ranskan sanakirja tulee vielä tarpeeseen). Asiakas tuli ostamaan tupakkaa ja hänkin yritti soittaa meille taksia. Ei onnistunut hänkään. Miehet keskustelivat hetken ja päättivät pelastaa ranskalaisten maineen asiakkaan tarjotessa meille kyydin. Hetki meni järjestellessä autoa (maalipurkit pickupin lavalle) ja puolittaessa koiran makuutilan takapenkillä. Kaikki ikkunat olivat aluksi auki, veto oli pahempi kuin avoautossa. Hetken päästä remonttireiska soitti tyttärelleen ja sulki siinä vaiheessa kolme ikkunaa ja todellinen koirantuoksu tulvahti autoon. Nea sai jätettyä kympin miehelle sinnikkäästä kieltäytymisestä välittämättä. Laukku ja sen omistaja kohtasivat kolmen erilläänolopäivän jälkeen. Nyt Nea sai kamman ja fleecen, joita oli eniten kaivannut. Taksikuski ei meinannut ymmärtää, että todellakin asuimme veneessä (mikä siinä on niin ihmeellistä?). Ajoi kuitenkin kartalta osoittamaamme marinaan – ilman karttaa emme olisi ikinä päässeet yhteisymmärrykseen määränpäästä. Blue1:lle tuli laskutettavaa 22 euroa, lauantaina hankittujen tavaroiden lisäksi. Täksi päiväksi oli luvassa kaunista keliä ja kevyttä tuulta. Ilma kylmeni huomattavasti neljältä, kun mereltä alkoi tuulla tosi kylmästi ja kiukkuisesti. Kirjoitin blogitekstejä puoli kahteentoista saakka ja nyt painumme pehkuihin.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti