OLENK MNÄÄ VINOS?

08ti 06 2010 Bayonne – ranskalaisen Baskin helmi



Nukuimme pitkään, kun tänään ei ole ohjelmassa kuin tutustuminen Bayonneen. Me olimme saaneet bussin no 4:n aikataulun ja suunnistimme sillä pysäkille. Kalle huomasi kameran jääneen ja haki sen. Nelonen meni jo ennen aikojaan ja niin jäi meille puoli tuntia aikaa tutustua Angletin kaupunkiin, jossa satama sijaitsee. Tällä paikalla on ollut ennen ajanlaskumme alkua jo roomalainen satama. Englantilaisten hallussa tämä oli vuosina 1150-1450 ja tältä ajalta tulee kaupungin nimi. Angletissa on suuri metsäinen puistoalue, jonka näimme taksiajelulla hakiessamme Nean laukun lentokentältä. Lähdimme tarkistamaan sen lenkkipolkujen päällystettä. Soraa se oli ja hyvät lenkkipolut olisi Nealla käytössä. Palasimme linja-autoreitille, mitä nyt menimme liian suurelle pääkadulle. Huomasimme kuitenkin erheemme ja palasimme asuntokadulle, jonne bussi juuri seisahtuikin pysäkille. Otimme kolmenkymmenen metrin spurtin, mutta kuski sulki tylysti oven. Aukaisi kuitenkin kun huidoimme edelleen seisahtuneen auton etukulmalla. Ovi aukeni ja kohtasimme ensimmäisen tylyn ranskalaisen. Nea näytti aikataulun kartasta minne olimme menossa ja sanoi dö (deaux), silvuplee (s’il vous plait)! Kuski sanoi hinnan, josta kuulija ei ymmärtänyt sanaakaan, löi kuitenkin kaksi euroa tiskiin. Kuski sanoi jotain ja Nea korotti 50 sentillä. Jo riitti ja kymmenen tuli vielä takaisinkin. Saimme hyvät istumapaikat ja saatoimme seurata linjurin hurjaa ajoa äärettömän pienissä kiertoliittymissä, samalla lähetimme ajatuksissamme terveiset raumalaisille valittajille: Eivät lahtiset ole mitään näihin verrattuna! Pääsimme kartalle ennen Bayonnen keskustaa, vaikka siihen ei ollut merkittynä rautatietä saati sitten Raumanjoen kokoisia pikku-uomia. Ajoimme yli Nivean (uoman nimi Nive) ja tulimme Pikku-Bayonneen, missä näimme mielenkiintoisen korttelin, jossa talot nojailivat toisiinsa.



Esi-Puandin 17,5 senttiä (entiselle) viinakaupalle päin ei sekään ole mitään. Nyt on tullut jo nonchaleerattua lahtiset ja pikkutalomme vinoseinä, mitähän tämä kaupunki vielä tarjoaa? Heti tuli vastaan Cafe Moka.



Ylitimme Nivean ja istahdimme joen varteen ”kahveille” (Nealle maitokahvia, Kallelle olutta). Olimme tulleet kalliiseen maahan, kupposet maksoivat yhteensä kuusi euroa.



Menimme tutustumaan bayonnelaiseen kauppahalliin, joka oli sulkeutumassa vartin päästä. Siellä olivat melkein kaikki tiskit kiinni ja siivouskoneet täydessä käynnissä jo varttia ennen aikaansa, kuin matkamessujen kitutunnilla. Jos Espanjassa oli mañana-meininki, niin täällä tulee varautua etuaikatauluisuuteen = kaikki ei tapahdu aikanaan, vaan ennen aikojaan. Onko tämä normaalia ranskalaista mentaliteettia? Kun emme päässeet halliin menimme makaroonikauppaan, jossa oli tarjolla oli aurinkokuninkaankin (ei jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisen) herkkuja macaron-leivoksia. Ostimme pussillisen (neljä) maistiaisiksi ja menimme joen partaalle nauttimaan auringosta, siis leivoksista. Aurinkokuningas herkutteli näillä Saint-Jean de Luzissa (jonka läpi ajoimme autolla), mutta Bayonnessakin on oma erikoisversionsa ”makaroonista”.



Bayonnen kadut olivat kapeita, kuin kotoisat puukaupunkimme kujat. Vaelsimme niitä ristiin rastiin, kunnes tuli pakollinen tauko ja istahdimme pienen aukion varrella kahvilan pöytään aivan katedraalin ja luostarin tuntumaan. Kalle tilasi cafe solon ja Nea Evianin, sin gas. Myyjätär totesi, ettette enää ole Espanjassa. Nea jatkoi englanniksi. Myöhemmin huomasimme, että heidän taulussaan hyväksyttiin ranskan lisäksi espanja ja englanti. Jo toisen kerran Ranskassa Kalle sai kuulla tarjoilijalta, ettei pidä puhua spanjaa.



Virkistäytyneinä lähdimme tutustumaan kirkkoon. Sehän oli siestalla ja niin menimme linnoitukseen, joka nykyisin on armeijan hallussa. Sitten läheiseen ruokakauppaan, jossa tapasimme Ylitalon Erkin ylähyllyllä. Ensin vaikutti, että hänet oli hinnoiteltu ylikanttiin, mutta kyllä Eki-litrasta tuon voi kuitenkin maksaa.



Emme vielä ostaneet maistiaisia, vaan menimme vaaleanpunaisine ruokakaupan muovikasseinemme katedraaliin. Luulin jo, että näitä on tullut nähtyä niin paljon, etteivät ne enää erotu toisistaan, mutta tämä tuntui kotikutoisemmalta kuin aiemmat.



Menimme Turismo Officen kautta nelosen pysäkille ja taas vähän myöhässä. Biarritziin meni neljä autoa siinä odotellessamme. Bayonne oli juuri oikean kokoinen kaupunki meille. Sen värikkäät ristikkorakenteiset talot tekivät suuren vaikutuksen. Pieni tihkusade muuttui kaatosateeksi päästyämme veneelle. Kalle juoksi kuitenkin satamatoimistoon PC repussa kyselemään nettiä ja sai yhteyden. Valitettavasti vaan akku ja toimistoaika (1800) loppuivat kesken, joten taas jäi lähettämättä valmiit tekstit kahdelta päivältä. Olimme ostaneet baskipaprikoita ja jauhelihapihvit, joista Kalle valmisti pastaruoan. Molemmat poltimme punaisella paprikalla makukielemme, eikä lisäpaistetut pihvit saaneet oikeuksiaan syödessämme. Sade lakkasi ennen yhdeksää ja lähdimme metsäpuistoon katsomaan näkyykö pähkinänakkelin manner-eurooppalaisen alalajin edustaja kiipeilevän puunrunkoja pitkin. Ei näkynyt sitä, mutta pienessä sateenhämärässä satakielet lauloivat komeasti. Palasimme veneelle kymmenen jälkeen housun pruntit märkinä ja jalkineet hiekkaisina.

_