Herätys 0400 ja valtavalla lähtörutiinilla irrotimme Immigrantin laiturista jo 0425 pimeässä aamussa.
Anglet, French Basque 0425 Log 7755 Mh 924,0
L´Adour-joen varrella oli sen verran valoa, ettei tarvinnut ajaa pelkästään plotterin avulla. Virtaus oli melko vähäistä näin nousuveden aikaan. Näimme joessa jonkin vaahtoalueen ja ennen kun ennätimme väistää sitä kokonaan olimme törkylautassa, johon oli kerääntynyt kaikenlaista kelluvaa tavaraa. Saimme potkuriimme jotain roskaa ja se ravisutti vetolaitetta. Pakitin ja sain sen irtoamaan.
Ajoimme ulos joesta ja suuntasimme kohti Arcachonin sisäänajoa ja Cap Ferrettiä. Matkaa meille tälle matalalle paikalle on 65 mailia ja se tulee ohittaa plus miinus yksi tunti ylävedestä. Laskelmien mukaan meidän pitää olla tuolla portilla 17-19. Kyllä Itämerellä seilailu on helppoa, kun ei tarvitse kello kourassa ohittaa esim. Rihtniemen nokkaa päästääkseen siitä ohi ylävedellä. Tuulta ei ollut lainkaan, mutta sivuaallokko oli kovaa. Helmi kykeni kuitenkin ohjaamaan ja saatoimme keskittyä aamupalaan. Päivän sarastuksen myötä tuuli heräsi henkiin ja avasimme rullukan 0608 (log 7763). Seitsemän metrin tuulessa seilasimme pelkällä etupurjeella 5,2 solmun vauhtia. Tuuli nousi yli kymmeneen metriin ja vauhtimme parani maksimissaan 8,4 solmuun. Nea yritti nukkua, mutta veneen liike muistutti pesukoneen kuivausohjelmaa, joten oleilu pistopunkassa oli vain huilailua.
Kalle meni vuorollaan pitkäkseen yhdeksältä ja kymmeneltä akkuhälytys ajoi ylös. Yllättävän nopeasti jännite oli laskenut alle 11,8 V. Ihmettelimme voiko automaattiohjauksen virrankulutus olla noin suurta, se kun oli ollut päällä, plotterin, GPSn ja jääkaapin lisäksi, koko aamun. Käynnistimme moottorin 1000 ladataksemme akut.
Akkuhämmennys unohtui kun vartin päästä alkoi komea delfiiniesitys. Iso, kymmenen delfiinin parvi hauskutti meitä pitkään. Ne uivat neljä rinnan, tekivät huimia hyppyjä ilmaan ja sukelsivat aivan keulamme alta. Vartin verran saimme seurata näiden mustanpuhuvien veijareiden esityksiä. Nuoremmat olivat vatsaltaan valkoisia.
Söimme eiliset pizzanpuolikkaat ja joimme vettä. Kahden tunnin latauksen jälkeen olivat akut taas täynnä ja jännitelukema hetki moottorin seisautuksen jälkeen oli12,8 V. Se lähti kuitenkin nopeasti laskemaan vaikka olimme joutuneet takalanneaallokon vuoksi siirtymään käsiohjaukselle. Kahden tunnin aikana jännite putosi taas 11,8 volttiin. Kajuutassa ollut outo haju (luulimme sen jääneen muistoksi härskiintyneestä kalapaatista edellisestä satamasta) pisti tutkimaan asiaa tarkemmin. Nea huomasi akkulaatikon kuumaksi ja niin vaihdoimme kuskia. Kalle totesi yhden akuista kiehuvan ja irrotti sen kolmen huviakun sarjasta. Tehostimme sisätilan tuuletusta. Jännite lähti nousuun, kun tämä viallinen ei syönyt muiden akkujen kapasiteettia. Kalle soitti Tommille ja saimme varmuuden akun kiehumisesta tulleen kaasun haihtumisesta yläteitse, se kun on ilmaa kevyempää. Olimme välttäneet räjähdysvaaran syömällä kylmää ruokaa. Olen henkisesti varautunut siihen, että joudun ostamaan akkusarjan tällä matkalla.
Kerrankin kun pääsee seilaamaan hyvässä tuulessa (7-12 m/s) vauhdikkaasti, niin nyt etenemme liian lujaa. Olimme tulossa hiekkadyyniportille aivan liian aikaisin. Pienensimme keulapurjetta ja saimme nopeuden laskemaan viiteen solmuun. Aallokko kasvoi ikävästi juuri ennen kun tulimme sisäänajoreitin suulle. Rullasimme purjeen pois ja ajoimme pienillä kierroksilla myötävirtaan.
Kirjoissa oli maininta, että vedenalaiset hiekkadyynit saattavat vaihtaa paikkaa, joten on seurattava poijutusta. Niin oli nytkin tapahtunut ja plotterikartan mukaan ajoimme metrin alueella ja jätimme vihreän kauas vasemmalle puolelle.
Euroopan korkeimmat hiekkadyynit, Dune du Pyla, ovat 110 metrin korkuiset. Niiden edessä on Banc d´Arguin, joka on laguuninomainen dyyni. Meri kuohasi komeasti sisään ajoreitin varrella. Kaiku ei missään vaiheessa mennyt alle seitsemän metrin, joten olimme ajoittaneet saapumisemme nappiin.
Bassin d´Arcachonissa on monta pienvenesatamaa ja näytti siltä kuin koko lahden pohjoisranta olisi ollut täynnä poijuja. Ajoimme sisään Port d´Arcachoniin ja kippari saattoi todeta, että vastaladattu käsi-vhf oli jäänyt auki ja oli taas tyhjänä.
Arcachon 1730 log 7831, 76M Mh 930,1 6,1 / 13,0
Kiinnityimme septiaseman laituriin ja Kalle soitti sieltä satamatoimistoon sisä-vhf:llä. Saimme paikan L (lima) laiturin päässä. Siirryimme siihen paikkaan 1810 ja menimme satamatoimistoon maksamaan kahden yön maksun 48 € (toinen yö ilmaiseksi, mutta onpa yhdellä yöllä hintaa). Jälleen oli ystävällinen ranskalainen. Kiirehdimme vielä hakemaan suihkukamppeet ja ennätimme peseytyä ennen seitsemää, jolloin toimisto menee kiinni. Täällä suihkut sulkeutuvat toimiston myötä ja virkailija käy aukaisemassa lukot. Söimme kalakinkkuoliivipiirakkaa ja odottelimme kellon tulevan niin paljon, että kehtaa mennä nukkumaan. Unta kaaliin klo 2200.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti