keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

ARCACHONISTA GIRONDEN JOKISUISTOON

14ma 06 2010

Tuuli viuhui vielä maanantaiaamunakin vihaisesti, mutta luvassa on illaksi vähenevää tuulta. Laskimme uudelleen lähtöaikaa ja nyt saimme korkeimman veden ajaksi 1855. Lähdemme tuntia ennen sitä liikkeelle, niin olisimme Cap Ferretissä yläveden aikaan. Valmistelimme venettä lähtöön, kiristin löystyneen mantookivaijerin ja kiinnitin laitasuojan uudella nyörillä.

Lähdimme ruokatäydennykselle ja odottelimme puoli tuntia marketin aukenemista 1430. Olimme turhaan sen marketin oven takana, se olikin maanantaisin kiinni. Ota näistä nyt selvää! Söimme pikkuaukion terassilla kinkkujuustopaninin ja herrojen herkkuleivän homejuustolla. Samalla totesimme meillä olevan riittävästi ruokaa vuorokauden merimatkalle.

Kävimme taas satamatoimistossa ja tyttö oli yhteydessä Ferretin semaforiin ja saimme lähtöluvan, kunhan olemme ajoissa Cap Ferretissä, jotta pääsemme läpi hiekkapankista kuohujen keskeltä. Vähän vaille kuusi nostimme laiturikiinnityksessä ison tehden siihen ykkösreivin ja irtauduimme suunnitellusti aikataulussa.

Arcachon 1800 Log 783 Mh 930.1

Satamasta ulosajo ei sujunut täysin pistein, sillä ajauduin aallontappajapuomin purjehdusseuran puolelle ja yritin ulos sen päästä. Siinä olikin vastassa mutapenkka, johon pehmeästi sulauduimme. Käänsin veneen takasin ja sain sen irti mudasta moottorilla avustaen. Hetken aikaa muta tuntui takertuneelta köliin, mutta normaali meno palasi jonkin ajan kuluttua. 1830 otimme yhteyden semaforiin ja saimme viimeisimmät säätiedot, jotka eivät olleet muuttuneet kahden tunnin takaisista. Euroopan korkeimmalla hiekkadyynillä oli 20 liitovarjoilijaa. Lännen puolen matalikolla löivät jälleen komeat tyrskyt.



Aallokko oli edelleen kovaa ajaessamme ulos tikutettua ränniä, jonka saattoi kuvitella näkyvän pahaaenteilevänä laskuveden aikaan. Taivaalla oli monenlaista ja -kerroksista pilvimuodostelmaa. Mitä niistä sitten seuraa ennustaakseen säätilan muutoksia? Onnistuimme onneksi välttämään mustimmat pilvet ja säilyimme toistaiseksi kuivina. Tuskastuttavan hitaasti ajoimme ulos selkeälle merelle pitkin plotterissa olevaa jälkeä, jonka olimme ajaneet kolme päivää sitten. Plotterista ei ole välttämättä apua näillä hiekkapankkialueilla, joissa väylät siirtyvät hiekan mukaan. Meidänkin ajojälkemme meni plotterissa 0,1 m alueella.



Vasta 2038 olimme selvillä vesillä, suuntasimme kohti pohjoista ja avasimme rullukan kakkosena. Hetken yrittämisen jälkeen annoimme moottorin avittaa etenemistä 1500 kierroksella. Tuuli väheni ja avasimme kymmenen minuutin päästä etupurjeen kokonaan ja saimme sammutettua koneen. Luulisi, että isoilla vesillä tuulet olisivat vakaita, mutta kaikkea vielä. Aallokko ja tuuli vaihtelevat kaiken aikaa, niin nytkin ja otimme rullukan sisään kahden tunnin seilauksen jälkeen ja käynnistimme moottorin. Yhdeksältä yli kymmenen delfiinin parvi tuli viihdyttämään meitä hetkeksi. Joukossa oli ilmeisesti myös tämän kevään poikasia. Delfiinishown jälkeen söimme iltapalaksi puuroa. Kymmeneltä aloitimme vuoronukunnan. Kallen ensimmäinen huilivuoro meni plörinäksi, kun edessä oli vaarallinen alue (danger zone), jota suojasivat vilkkuvat valot. Väistimme niitä länteen ja ihmettelimme niiden merkitystä. Kaksi kirkkaasti välkkyvää valopoijua näkyi pitkään. Vuonna 2001 Viron vesillä ihmettelimme, mutta ajoimme kuitenkin kartassa näkyvälle caution arealle, joka nopeasti paljastui hämärässä pintaverkkolabyrintiksi. Nyt pilkkopimeällä emme uskaltautuneet vaara-alueelle, vaikka jouduimmekin tekemään melko pitkän väistöliikkeen.

15ti 06 2010 Port Médociin

Muutama kalastusalus oli myös liikkeellä ja kahdentoista jälkeen näkyi myös kolmas vilkkuvalo vaara-alueella ja AISissa näkyi määrittelemätön alus niiden luona. Sydänyön aikaan aallokko muuttui pitkäksi mainingiksi ja oli huomattavasti helpompi ajaa. Avasin taas viideltä rullukan ja saavutin hetkellisesti 7 solmun nopeuden, kunnes taas tuuli kuihtui neljään metriin sekunnissa. Auringon noustessa tuuli nousi uudelleen hetkeksi, mutta samalla aallokko sai uutta suuntaa ja se muodosti ristiaallokon. Nean vuorolla 0840 tuuli kääntyi vastaiseksi ja käynnistimme moottorin sekä otimme etuseilin sisään. Hetken päästä Nea ihmetteli edessä näkyvien poijujen luona pauhaavaa merta. Paneuduimme uudelleen Gironde-joelle tulo-ohjeisiin. Tämän voimakkuisella tuulella täytyy lähestyminen aloittaa (BXA) vapaavesipoijulta kaukaa mereltä. Nean mennessä nukkumaan (heh)1030 avasin rullukan ja seilailin hyvää vauhtia punavalkoraitaiselle poijulle. Meillä on taas nyt yllin kyllin aikaa, sillä Gironde-joelle voimme mennä vasta 1355 laskuveden alettua. Nyt, kun vain seilailin tappaakseni aikaa, kulki vene koko ajan yli seitsemää solmua. Otimme purjeet alas 1135 vapaavesipoijulla. Jäimme ajelehtimaan puolentoista solmun vauhtia vellovaan aallokkoon ja vietimme ruokatauon odotellessamme alavettä. Nea joi teen ja nautti leivän ja Kalle söi oliivileivän Välimeren keiton kanssa. Syödessämme purjevene lähestyi meitä paarpuurista. Mietimme kumpi on väistämisvelvollinen, kun mekin seilaamme vaikka vain mastolla. Totesin toisella olevan tuuli oikealla, joten käynnistämme moottorin jos on tarvis ja siirrymme pois alta.

Lähdimme liikkeelle 1255, etenimme hitaasti kohti ykkösporttia ja vasta 1325 olimme siellä 25 minuuttia myöhässä. Näkyvyys heikkeni jatkuvan sateen ja sumun vuoksi ja oli vaikeaa nähdä seuraavaa poijua edessä. Ne olivat kaukana toisistaan ja plotteri ei näyttänyt niitä ollenkaan. Hollantilaispurjevene ilmestyi pelättyjen kuohien länsipuolelta, reittiviivamme risteytyivät ja se lähti taas poijujen ulkopuolelle. Katsoimme oppaistamme, ettei sieltä pitäisi voida mennä edes nostokölisellä aluksella. Epäilimme siinä olevan nostokölin, kun se keikkui kaikkiin suuntiin niin paljon verrattuna pienempään Immigranttiin. Jokiajoa kesti ja kesti ja tunnin päästä hollantilaisalus oli edellämme jo puolitoista mailia, vaikka minullakin oli kaasukäsi painanut kierrokset 2400. Koko ajan oli kova vastatuuli ja vettä lensi ylhäältä ja alhaalta. Nopeutemme lisääntyi viimeisten mailien aikana myötävirran voimistuessa. SOG näytti parhaimmillaan 9,8 kn, siitä virran apu oli varmaankin 3,8 solmua. Tuntikausia olimmekin junnanneet tuskastuttavan hitaasti alle neljää solmua. Jokivesi oli kovin ruskeaa ja näkyi hyvin kun se sekoittui sinisen meriveden kanssa. Ajoimme Port Médocin polttoainelaituriin, joka Imray-kirjan mukaan on vastaanottopiste. Koko päivän jatkunut sade haittasi rantautumistammekin tai oikeastaan vhf -yhteyttä. Saimme kuitenkin selväksi, että pitää kiinnittyä sataman perällä olevaan vastaanottolaituriin.

Port Médoc 1745 log 7937 106M Mh 947,2 (16,9 / 23,75)

Marineropoika auttoi kiinnittymisessä sormiponttoniin ja toivotti tervetulleeksi Port Médociin. Kävin ensin hakemassa suihkuhuoneen avainläpyskän, poika antoi omansa, kun ei löytänyt muuta, varoitti hukkaamasta. Poika tuli vielä pyytämään venepaperit, joista otettiin taas kopiot. Varustauduimme täysin sadevaattein suihkureissuun. Naisten suihkusta ei tullut lämmintä vettä, joten Nea pesi hiuksensa pyykinpesualtaan päällä kahdesta erillisestä hanasta saamallaan vedellä. Miesten puolella oli kylmää, mutta suihkuvesi pitkän laskemisen jälkeen lämmintä. Kalle valmisti jauhelihapastan, Nealle aprikoosilisukkeella ja itselle oliivit. Tämä Port Médoc on edistyksellinen satama, sillä täällä on kaksikin vapaata WiFi-kanavaa käytössä. Menimme nukkumaan kymmeneltä
taitettuamme (taisteltuamme merta vastaan) yli sata mailia vuorokauden.

-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti