Wismar ja Stralsund on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2002. Ne edustavat Hansakaupunkeja listalla. Meitä vähän ihmetyttää tämä Hansakaupunkien suuri määrä listalla, ovathan siellä näiden kahden lisäksi Tallinna, Visby ja Lübeck.
Yritimme löytää Wismarin poikkeavuutta noista muista Hansoista.
Uusgoottisen tyylin rakennus Alter Schwede sijaitsee Marktplatzin varrella. Se on yksi Wismarin vanhimmista porvaristaloista. Alkujaan se oli rakennettu vuonna 1380. Tämä ruotsalaisuuden suuri näkyvyys selittyy sillä, että Wismarkin joutui Suuren Pohjansodan jälkeen Ruotsin valtiolle 1648. Vuonna 1803 solmittiin Malmön sopimus, jolla Mecklenburgin suurruhtinaskunta maksoi Ruotsille ”vuokraa” Wismarin ja Poelin alueista vuosittain yli 1 milj riikintaaleria. Tämä sopimus lakkautettiin vasta 1903 ja Ruotsi luopui alueistaan.
Wismarissa oli tavattoman vaikeaa nähdä uudelleen rakennettujen ja kunnostettujen rakennusten välillä eroa. Toisen maailmansodan jälkiä korjataan edelleenkin ja pommitusten tuhot ovat osin vielä näkyvissä.
Wismarissa on kolme satamaa, jotka antavat kaupungille sen merellisen luonteen. Alterhafen on lähinnä vanhaa kaupunkia (eivät toisetkaan kaukana ole).
Suomalaisetkin ovat päässeet historiankirjoihin rikkomalla Wismarin satamassa laituritolppien päissä olleet kaksi ruotsalaista päätä vuonna 1902. Niistä päistä on tehty replikat joita voi ihailla Baumhausin edessä. Yksi päistä oli myös ulosmenoväylän varrella. Nämä päät muistuttavat ruotsalaisesta kaudesta.
Wismarin Alterhafenissa voi aistia vielä keskiaikaisen merenkulun tunnun.
Kalaa oli tarjolla eri muodoissa. Kovin suosittuja olivat kalaleivät, joita myytiin Alterhafenissa kalaveneistä, joissa oli savustamot peräkannella.
Wismar, Westhafen 1330 Log 9237 Mh 1126,3
Perinnelaiva oli lähtenyt liikkeelle Alterhafenista ja tuli meitä vastaan lahdella raakapurje ylhäällä.
Avasimme keulapurjeen 1438, tuulta oli tuolloin 7,7 m/s lännestä, joten saamme taas reipasta myötätuulta. Aallokko ei ollut kovin suurta, mutta kasvoi päivän mittaan, joten Kallella riitti ohjaamista.
Rostockista lähtevät kaksi laivaa täsmensivät vähän väylän ylitystä. Tuuli viuhui kymmenen metrin tietämissä. Sitä se oli ollut koko päivän, käyden maksimissaan 14 m/s. Mustat pilvimassat vyöryivät ylitsemme yksi toisensa jälkeen ja antoivat puuskaista tuulta. Suomessa sen sijaan kärvistellään ennätyshelteissä…
Rullasimme etupurjeen sisään 1946 ja ajoimme tuuliseen Warnemünden satamaan (Hohe Düne). Haimme hetken vapaata paikkaa, mieluummin tuulen alapuolelta. Niitä oli kovin vähäisesti. Löysimme paikan. Täällä perätolpat ovat kovin etäällä toisistaan ja kaukana laiturista. Ovat varautuneet suuriin veneisiin.
Warnemünde 2015 Log 9275, 38M Mh 1128,1 (1,8 / 6,75)
Naapurimiehen auttamana saimme kaikki köydet kiinni. Vähän kiinnittymistä haittasi suuri laituripaalu, joka sattui olemaan juuri paikallamme. Tämä satama muistuttaa (kerska)komeudessaan paljon Vilamouraa Portugalissa tai Jose Banusta Espanjassa. Kippari kävi maksamassa satamamaksun (18€) juuri ennen yhdeksää, jolloin toimisto sulkeutuu. Eikä saanut ystävällistä palvelua virkasiskolta. Avainpantti oli 10 euroa.
Päivän pääaterian nauttiminen venähti iltaan, mutta onneksi se oli vain lämmitystä vaille valmista eilistä ruokaa. Kävimme uuden huoltorakennuksen suihkuissa. Miesten puolella oli viiden nuoren siivousryhmä klanssaamassa kaakeleita ja armatuureja. Hyvää jälkeä pojat tekivätkin.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti