12su 07 09 Ystävällisen palvelun esimerkki
Eilen lauantaina palatessani St Peter Portista olin niin tohkeissani, kun olin mielestäni hankkinut hyvät eväät Nealleni. Kaiken lisäksi bussi joutui pysähtymään liikennekaaoksen vuoksi juuri Tavernan kulmalla, mistä minun piti osata hotellille. Nousin reippaasti bussista, saatuani sateenvarjoni auki ja kiihdytettyäni matkaan ymmärsin oloni turhan kevyeksi. Reppu ei ollut selässä, vaan se oli jäänyt bussiin, jonka takavalot juuri ja juuri näkyivät. Menin kiitolaukkaa hotellille ja hai Nean kieliavuksi vastaanottotiskille. Selvitimme tilanteen. Rouva soitti bussifirmaan, mutta oli tapahtunut kolari ja bussiin ei saatu yhteyttä. Hän katseli hetken bussin reittikarttaa ja aikataulua ja totesi, että saatamme ehtiä sairaalan pysäkille oikoreittiä. Ei muuta kuin henkilöautoon ja taas ajo sairaalaan. Olimme bussia edellä kolmisen minuuttia. Jännittyneinä odotimme, huomenna syntymäpäiviään viettävän, rouvan kanssa bussia. Siellähän se minun reppuni oli sisältöineen: mm. kaksi kannettavaa tietokonetta, omassani kaikki tuhat seilausreissun valokuvaa ja tekstit sekä kamerani. Huojennuksemme oli suuri ja sitä päivittelimme paluumatkan ajan kapeilla kivimuurien reunustamilla kaduilla.
Sunnuntain aamupalalla katselimme hotellin asiakaskuntaa. Keski-ikä hipoo seitsemääkymmentä. Nean lisäksi kaksi asiakasta on alle kuudenkymmenen. Sunnuntai vaikutti käänteentekevältä Nean sairauden suhteen. Kuumetta ei enää ollut, mitä nyt yskä vaivasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti