Lähdimme (Maila, Heikki ja satunnainen matkailija) 0930 tutustumaan Teideen. Olimme illalla päättäneet mennä suosituksestani La Lagunan kautta. Hetken moottoritieseikkailun jälkeen osuimme oikealle tielle ja olimme puolessa tunnissa La Lagunassa. Kaupunki oli heräämässä ja suuri osa väestä oli jumalanpalveluksessa kaupungin useissa kirkoissa. Kaduilla vallitsi rauha.
Vaeltelimme säntillisen kaupungin katuja. Täällä on paljon kirkkoja ja julkisia rakennuksia. Vanhan kaupunginosan rakennukset ovat yksi korkeintaan kolmikerroksisia.
Tämä mittakaava puhuttelee ja ymmärrän entistä selkeämmin Vanhan Rauman ainutlaatuisen mittakaavan. Kävimme kävelemässä kauppahallin läpi. Sianpäistä mustekaloihin löytyi tarjontaa, samalla hajut vaihtelivat, niin kuin ne pakkaavat halleissa vaihtelemaan.
Seuraavaksi tarkastimme Santa Cruzista tulevan raitiotievaunun päätepysäkin. Kirkonmenojen jälkeen väki suunnisti kirkkokahville. Päätimme liittyä paikallisuuteen ja satunnainen matkailija jonotti saadakseen kolme kahvia ja vadillisen suulakepuristettua munkkitaikinapötköä (Churros) tiristettynä rasvassa.
Niitä täällä näyttivät kaikki syövän tai vievän kotiin isoja pussillisia. Tunnelma kahvilassa oli todella paikallisen hieno, karut pöydät ja melkoinen pulina. Tämän rasvapommin jälkeen jatkoimme takaisin kohden autoa.
Päivän ensimmäinen satunnainen maailmanperintökohde
Kävimme infossa, joka sijaitsi Casa de Los Capitanes, hieno 1800-luvun talo sisäpihoineen.
Opastaulua lukiessaan satunnainen matkailija havaitsi maailmanperintömerkin esitetaulun yläosassa. Satunnaisesti olimme törmänneet mp-kohteeseen. Huonosti on kotiläksyt tehty, tosin netin puutteellisuus alkaa näkyä. San Crístobal de La Laguna on otettu listalle vuonna 1999, siis samassa istunnossa kuin Rauman toinen kohde Sammallahdenmäki.
La Laguna muodostuu kahdesta ytimestä; alkuperäinen suunnittelematon Yä-kaupunki ja Lower Town, joka on ensimmäinen espanjalainen asemakaavaihanteet täyttävä city. Sen laajalla katujen ja puistojen muodostamalla alueella on useita kirkkoja, julkisia ja yksityisiä rakennuksia 1700 luvulta 1900 luvulle. La Lagunen kaupunkimalli on ollut esimerkkinä useille amerikkalaisille siirtomaakaupungeille.
Maltoimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti päivän pääkohdetta, Teideä. Seurasin matkan kulkua Suunto-kellon ilmanpainemittarilla. Merenpinnalla lähtiessämme ilmanpaine oli 1024 mbar. 1580 metrin korkeudessa se oli 846 mbar. Tästä laskin, että Teiden huipulla paine saattaisi olla 608 mbar.
Toisella maisemaseisahdus paikalla osoittautui, että olimme menossa tutustumaa päivän toiseen satunnaiseen maailmanperintökohteeseen. Vuonna 1954 perustettu Teiden kansallispuisto on otettu listalle vuonna 2007. Toimivan tulivuoren lisäksi sen ainutlaatuinen kasvillisuus ja eläimistö ovat erityisen arvokkaita.
Kansallispuiston alueella oli paljon metsästäjiä koirineen, Koiria kuljetettiin häkeissä avolava-autoissa tai peräkärryissä. Ihmettelimme mitä he mahtoivat metsästää. Kaneja?, jottei kävisi kuin Porto Santossa ja koko erityinen kasvillisuus tulisi syötyä.
Joimme oluet ja kahvin moottoripyöräjengin seassa todeten, että olo on kuin Alpeilla olisi. Komeat maisemat muuttuivat tuon tuostakin auton kiivetessä ylöspäin metsän annettua periksi ja paljakan jälkeen maasto muuttui laavakentäksi. Tulivuoren kraattereita oli erotettavissa maisemassa.
Heikki halusi jättää auton parkkipaikan alkuun ja niin kapusimme parisataa metriä kaapelihissin lähtöpaikalle.
Hissilippu maksoi 25 euroa hengeltä. Asiaan kuuluva kuvaus Teide volcano Visit-Certificationia varten. Toisaalta tämä on hyvä tapa, jos joku lähtee haahuilemaan tulivuorelle luvatta. (No joo, roskiinhan ne menevät päivän päätteeksi lunastamattomat kuvat). Pääsimme jonottamatta seuraavaan hissiin, joka nosti meidät 3555 metrin korkeuteen. Emme päässeet kapuamaan Teiden huipulle, sillä siihen olisi tarvinnut hankkia lupa Santa Cruzista. Ylhäällä avautui komea näkymä Vulkaanisen Teiden huipulle. Ilmanpaine hissiasemalla oli 670 mbar.
Vaeltelu laavakivien välissä oli vaikuttava. Kasvillisuuden erikoisuuksia esiteltiin tauluissa samoin erityinen koppakuoriainen. Näimme kaakossa, pilvimassan yläpuolella Gran Canarian vuorenhuiput ja kurkistamalla lounaaseen hissiaseman tasanteelta osan Gomeran saarta. Siellä on myös maailmanperintökohde Garajonay National Park (laurisilva metsikkö). Pienen pettymyksen tuotti tuo, ettemme saaneet valloitettua Teiden huippua. Osin se kuittaantui, kun näimme savun nousevan kraatterin huipulta ja alempanakin olevasta kohdasta. Teiden huippu 3718 metriä on Espanjan korkein kohta. Paluumatkalla kuljimme autolla valtavan (toimimattoman) kraatterikentän halki.
Ajoimme pikkutietä Vilaflorin ja San Miguelin (tuttu tie minulle aiemman eksymisen vuoksi) kautta rantaan tutkimaan Marina San Miguelin, joka jäi eilen väliin. Söimme Punta del Guinchossa Heikin kanssa jänistä, saattoi olla juuri tuolta Teiden kansallispuistosta pyydettyä.
Ps. Nea! älä snää ol hualissas. Niingo huamas, ni kyll mnää syä. Eilengi raahasi neli kauhja kassi paatill.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti