17ke 06 v09 Amsterdamista (NED) Oostendeen (BEL)
Herätys klo 0730, suihkut ja aamupala. Pojat olivat jo illalla pakanneet kassinsa, joten ne olivat nostettavissa laiturille ennen yhdeksää. Turvallisen matkan- ja oli hauska tavata/tutustua- toivo-tusten jälkeen kippari läksi yksin seilaamaan kohti eteläisiä satamia.
0855 Amsterdam, Sixhaven, -
Yksinpurjehtijan paras kaveri on autoHelmi, joten seuranani viikon ajan on siis Helmi. Heiluteltuamme joka käänteessä jäivät Wilbe ja Marcus pakaaseineen Sixhavenin laiturille ja lähdin kanava-ajoon ja seilaamaan takaisin IJmuidenin ohi Pohjanmerelle, tavoitteena Oostende. Helmi alkoi heti kiukutella, eikä pitänyt träkkiään. Kuritin häntä tekemällä Amstel –joessa kaksi laajaa kierrosta ja niin Helmille tulivat ilmasuunnat tutuiksi. Tämä oli siis automaattiohjauksen kompassin kalibrointi. Kanava-alukset ajavat todella lujaa ja pienellä laitakorkeudella. Pari petolintua ja silkkihaikara, hätäisesti tunnistettuna, kun laiva alkoi lähennellä juuri lossin ylityskohdassa. Noordzeekanaalin sulkuun pääsin ajamaan suoraan. Aamun sateenuhka on väistynyt ja aurinko paahtaa tuulettomaan sulkuun kadehdittavan kuumasti (Suomessa +8 astetta). Pukeuduin shortseihin ja otin pienet nokoset istumalaatikossa. Käytin kaikki rauhalliset tilanteet hyväkseni ja lämmitin Välimeren kuumakupit kahden leivän kumppaniksi. Pari venettä tuli sulkuun ja odotettuani puoli tuntia sulkuportit sulkeutuivat ja toimitus oli ohi nopeasti ja vaivatta. Ijmuidenin sataman sisäpuolella nostin ison ylös. Seilausmatkani ensimmäinen tuhat mailia täyttyi juuri tässä, kun palasin takaisin Pohjanmerelle. Tuulta oli 5ms, joten avasin rullapurjeenikin kokonaan. Käytin hyvän sään ajan ruokatankkaukseen ja huilailuun. Valitettavasti kahden tunnin kuluttua tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja rullasin etupurjeen sisään. Enää en pysty seilaamaan shortseissa. Tuulen voima vaihteli ja taas neljältä saatoin avata rullukkaa, tosin koko ajan tuuli kääntyi vastaisemmaksi ja sen voima oli kasvussa. Kun tuuli oli 8 ms tein isopurjeeseen reivin ja samal-la valmistauduin yöpurjehdukseen. Kun yön pimeä lähestyi tuntui laivoja olevan yhä aina vain enemmän. AISissa oli Rotterdamin sataman suulla, liikkeellä tai ankkurissa, oli sata laivaa. Hieno turvavälinen tämä AIS, joka ilmaisee laivat ympäristössä ja hälyttää niiden läheisyydestä. Olen säätänyt hälytyksen puoleen mailiin. GPS verkkoon perustuvasta tiedostosta laivan pystyy tunnistamaan, lisäksi siitä löytyy yhteystiedot ja laivan liike ja suunta. Tässä Rotterdamin tapauksessa sain selvää, että suurin osa laivoista oli redillä ankkurissa. Tavattoman helpottava tieto, kun ei tarvitse kaikkia seurata. Keskiyön jälkeen tuuli ylitti kymmenen metrin rajan ja nyt näen TackTick -tuulimittarista vain täydet tuulilukemat – ei desimaaleja. Enää vain isopurje tukipurjeena ajoin kohti voimistuvaa merta. Vettä lensi todella paljon ja sitlooraan asti. Yön aikana jouduin väistämään yhtä rahti-laivaa ja kalastusalusta, jonka valot askarruttivat pitkään. Hetkellinen sade ja veneen yli lentävä vesi pitivät huolen, etten päässyt nukahtamaan. Aamuyön tunteina tuuli nousi neljääntoista metriin ja jouduin pinnistelemään tiukasti. Aamun sarastus ja lämpö syvensivät uupumistani. Pysyi kuitenkin koko yön ja aamun hereillä, mitä nyt ajatukset harhailivat. Oostenden sataman suulla klo 0700 laskin purjeet ja kiittelin Helmiä, joka oli kuitenkin hoitanut suurimman ajan ohjaamisesta. Soitin kotiin, missä Nea kertoi valvoneensa koko yön hermostuneena. Aallonmurtajan sisällä valmistelin ranta-utumisvarusteet kuntoon. Rauhallisen sataman pistolaiturissa oli juuri Immigrantin mittainen paikka laiturin päässä, ajoin vierelle, jarrutin pakilla ja nousin laiturille. Rantautuminen Royal North Sea Yaht Clubin laituriin tuntui sujuneen kympin arvoisesti, kunnes tunsin veneen menevän yhä voimakkaammin kohti perässä olevan superjahdin keulassa olevaa ankkuripeliä. Pakki oli jäänyt päälle. Kahdesta köydestä repien sain Immigrantin seisahtumaan vain senttien päähän katastrofista, tai ainakin ilkeästä aamuherätyksestä naapureille. Väsymyksen merkki: en ollut heti laiturille astuttuani kiepauttanut köysiä tai ainakin toista niistä laiturin pollarin takaa. Sillä olisin hallinnut homman helpolla ja voimankäyttö olisi puolittunut.
- Oostende (BEL), Royal North Sea Yaht Cklub 0810, log1105,
Amsterdam – Oostende 116,8nM
Herätys klo 0730, suihkut ja aamupala. Pojat olivat jo illalla pakanneet kassinsa, joten ne olivat nostettavissa laiturille ennen yhdeksää. Turvallisen matkan- ja oli hauska tavata/tutustua- toivo-tusten jälkeen kippari läksi yksin seilaamaan kohti eteläisiä satamia.
0855 Amsterdam, Sixhaven, -
Yksinpurjehtijan paras kaveri on autoHelmi, joten seuranani viikon ajan on siis Helmi. Heiluteltuamme joka käänteessä jäivät Wilbe ja Marcus pakaaseineen Sixhavenin laiturille ja lähdin kanava-ajoon ja seilaamaan takaisin IJmuidenin ohi Pohjanmerelle, tavoitteena Oostende. Helmi alkoi heti kiukutella, eikä pitänyt träkkiään. Kuritin häntä tekemällä Amstel –joessa kaksi laajaa kierrosta ja niin Helmille tulivat ilmasuunnat tutuiksi. Tämä oli siis automaattiohjauksen kompassin kalibrointi. Kanava-alukset ajavat todella lujaa ja pienellä laitakorkeudella. Pari petolintua ja silkkihaikara, hätäisesti tunnistettuna, kun laiva alkoi lähennellä juuri lossin ylityskohdassa. Noordzeekanaalin sulkuun pääsin ajamaan suoraan. Aamun sateenuhka on väistynyt ja aurinko paahtaa tuulettomaan sulkuun kadehdittavan kuumasti (Suomessa +8 astetta). Pukeuduin shortseihin ja otin pienet nokoset istumalaatikossa. Käytin kaikki rauhalliset tilanteet hyväkseni ja lämmitin Välimeren kuumakupit kahden leivän kumppaniksi. Pari venettä tuli sulkuun ja odotettuani puoli tuntia sulkuportit sulkeutuivat ja toimitus oli ohi nopeasti ja vaivatta. Ijmuidenin sataman sisäpuolella nostin ison ylös. Seilausmatkani ensimmäinen tuhat mailia täyttyi juuri tässä, kun palasin takaisin Pohjanmerelle. Tuulta oli 5ms, joten avasin rullapurjeenikin kokonaan. Käytin hyvän sään ajan ruokatankkaukseen ja huilailuun. Valitettavasti kahden tunnin kuluttua tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja rullasin etupurjeen sisään. Enää en pysty seilaamaan shortseissa. Tuulen voima vaihteli ja taas neljältä saatoin avata rullukkaa, tosin koko ajan tuuli kääntyi vastaisemmaksi ja sen voima oli kasvussa. Kun tuuli oli 8 ms tein isopurjeeseen reivin ja samal-la valmistauduin yöpurjehdukseen. Kun yön pimeä lähestyi tuntui laivoja olevan yhä aina vain enemmän. AISissa oli Rotterdamin sataman suulla, liikkeellä tai ankkurissa, oli sata laivaa. Hieno turvavälinen tämä AIS, joka ilmaisee laivat ympäristössä ja hälyttää niiden läheisyydestä. Olen säätänyt hälytyksen puoleen mailiin. GPS verkkoon perustuvasta tiedostosta laivan pystyy tunnistamaan, lisäksi siitä löytyy yhteystiedot ja laivan liike ja suunta. Tässä Rotterdamin tapauksessa sain selvää, että suurin osa laivoista oli redillä ankkurissa. Tavattoman helpottava tieto, kun ei tarvitse kaikkia seurata. Keskiyön jälkeen tuuli ylitti kymmenen metrin rajan ja nyt näen TackTick -tuulimittarista vain täydet tuulilukemat – ei desimaaleja. Enää vain isopurje tukipurjeena ajoin kohti voimistuvaa merta. Vettä lensi todella paljon ja sitlooraan asti. Yön aikana jouduin väistämään yhtä rahti-laivaa ja kalastusalusta, jonka valot askarruttivat pitkään. Hetkellinen sade ja veneen yli lentävä vesi pitivät huolen, etten päässyt nukahtamaan. Aamuyön tunteina tuuli nousi neljääntoista metriin ja jouduin pinnistelemään tiukasti. Aamun sarastus ja lämpö syvensivät uupumistani. Pysyi kuitenkin koko yön ja aamun hereillä, mitä nyt ajatukset harhailivat. Oostenden sataman suulla klo 0700 laskin purjeet ja kiittelin Helmiä, joka oli kuitenkin hoitanut suurimman ajan ohjaamisesta. Soitin kotiin, missä Nea kertoi valvoneensa koko yön hermostuneena. Aallonmurtajan sisällä valmistelin ranta-utumisvarusteet kuntoon. Rauhallisen sataman pistolaiturissa oli juuri Immigrantin mittainen paikka laiturin päässä, ajoin vierelle, jarrutin pakilla ja nousin laiturille. Rantautuminen Royal North Sea Yaht Clubin laituriin tuntui sujuneen kympin arvoisesti, kunnes tunsin veneen menevän yhä voimakkaammin kohti perässä olevan superjahdin keulassa olevaa ankkuripeliä. Pakki oli jäänyt päälle. Kahdesta köydestä repien sain Immigrantin seisahtumaan vain senttien päähän katastrofista, tai ainakin ilkeästä aamuherätyksestä naapureille. Väsymyksen merkki: en ollut heti laiturille astuttuani kiepauttanut köysiä tai ainakin toista niistä laiturin pollarin takaa. Sillä olisin hallinnut homman helpolla ja voimankäyttö olisi puolittunut.
- Oostende (BEL), Royal North Sea Yaht Cklub 0810, log1105,
Amsterdam – Oostende 116,8nM
Kävin tarkistamassa sataman laiturit ja kun arvelin poijupaikan olevan halvempi olin valmis siirtymään vapaaseen poijuun. Kuulin ilkeän hälytysäänen, joka särki hiljaisen sataman aamurauhan. Kuinka tuo AIS laitteen hälytysääni voikaan soida niin lujaa. Satamakapteeni jo seisoi Immigrantin kyljellä ja ihmetteli äänilähdettä. Kysyin sopiiko hänelle jos siirryn poijuun numero yhdeksän. Kaikki hyvin valmisteltuna siirryin kyseiseen poijuun. Satamakapteeni tuli paikalle, rahasti 23 € ja kertoi portin koodinumeron. Satamamaksu pitää kaiken sisällään, jopa internetinkin, jossa tosin ei ollut puhtia avata skypeä. Levottomana en saanut nukuttua kuin pari tuntia. Aallot (ei Ulla ja Eetu) tuntuivat tulevan nukahtamisvaiheessa vieraakseni. Ehkä se olikin nälkä, joka kurnin mahassani, eikä antanut unirauhaa. Astelin puolenpäivän jälkeen aurinkoiseen pöytään vesilähdeaukion ravintolaan. Tilasin tagliatellen meren antimilla. Söin unelmallisen hyvän, kermaisen pastan. Annoin itselleni anteeksi tämän kaloripommin, tarvitsenhan polttoainetta. Tein pari pitkää kävelyä Oostendeen tutustuen. Uimarannalla oli jo jonkin verran väkeä. Illalla kirjoittelin blogia ja tein reittisuunnitelmia. Menin aikaisin nukkumaan ajatuksena lähteä huomen aamulla aikaisin kohti Calaisea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti