tiistai 18. elokuuta 2009

TODELLISEEN JUPPILAAN

11ti 08 09 Marbellan kahden sataman kautta Puerto Jose Banúkseen

Tutustuimme Esteponaan lähinnä piitsien kautta. Teimme ruokaostoksia. Lähdimme liikkeelle helteiseen iltapäivään.

Estepona- 1515 2625
Ruokailimme rullukka täysin avonaisena. Tuulta oli vain 2 m/s, SOG 1,2kn, speed 0,2 kn, joten meillä oli solmun myötävirta. Jatkoimme lilluttelua ja kävimme kaikki uimassa pitäen kiinni peräportaista. Solmunkin nopeus on uimarille melko kova. 1620 otimme rullukan sisään aj laitoimme koneen päälle. Ajoimme ohi Puerto Jose Banúksen ajatuksena mennä vähän halvempaan satamaan Marbellassa. Nea kutsui satamaa VHFllä, muttei vastausta tullut. Ajoimme idänpuoleiseen satamaan ja saimme kuulla sen olevan aivan täynnä.

Marbella, Marina de Bajadilla- 1908

Palasimme mailin länteen päin ja saimme saman vastauksen. Pyysimme satamapoikaa soittamaan Jose Banúkseen ja saimme varattua paikan ökylästä.
Marbella Yacht Habour- 1928
Ei siis muuta kuin neljä mailia takasin päin. Aallonmurtajalla oli kova aallokko, vaikka päivä oli ollut tyyni.

Puerto Jose Banús 2045, odotuslaituri Torre da control

Ajoimme paarpurin kyljen kiinni odotuslaituriin ja marssimme satamakirjan ohjeen mukaisesti torre de controliin. Sieltä meidät ohjattiin takaisin odotuslaiturille, jonne vanhahko satamavahti tulikin. Varaustamme ei löytynyt. Vanha mies oli kovin ärtynyt. Sitten hän päätti ottaa meidät kuitenkin sisään, mutta seuraavaksi ei löytynyt oikeita kaavakkeita sisäänkirjoitatutumiseen. Taas hän otti varauslistan ja näytti, ettei Immigrantin nimeä näy listalla. Lisäapuja tuli tilaan, muttei kukaan puhunut englantia saati sitten raumangiält. Kipparin olisi pitänyt ottaa Tuula espanjankielen taitoisena mukaan.

Puerto Jose Banús, 2115 laituri 4, paikka 279 log 2650 matka 25 M, Mh 329,7



Saimme kuitenkin paikan neloslaiturissa hintaan 52,78€. Lisäksi piti maksaa 60 euron pantti elämyskortista. Pakitimme laituriin missä satamapoika näytti paikan. Sähkökytkentä ei onnistunut, sillä täällä on aivan omanlaatuinen liitäntä. Luvattu nettiyhteyskään ei toiminut. Elämykseen tässä juppilassa oli matkaa tavattoman paljon ja loppuosuus meni telakan kautta. Fasiliteetit olivat vanhat ja vaatimattomat. Toisaalta mitäs niitä uusiman, kun huvijahdeissa kaikissa on muutama kylpyhuone parhaissa kylpyosasto. Elämyskorttia tarvittiin myös kaikista porteista uloskulkuun, tytöt joutuivat odottamaan pitkään, kun pojat katselivat autoja He eivätkä huomanneet portilla kahta puhdasta naista, jotka pikkuhiljaa hikoontuivat, lämmin kun oli. Samalla kun haimme ravintolaa kiertelimme katuja ja ihmettelimme toinen toistaan upeampaa luxusautoa. Näitä olen nähnyt vain netissä ja vähäpukeisissa autokalentereissa. Sisällä valaistussa loistoautossa istuivat arabit tyyriin näköisinä. Teimme täyden ravintolanhakukierroksen ja päädyimme rantakadulle lähelle porttiamme, TexMex ravintolaan, nimeltään Jacks -American Brasserie. Kannullinen sangriaa aloitti aterian, muut kuin Jorma olimme pizzalinjalla. Kesken ruokailun laiturille ilmaantui lauma poliiseja ja väki alkoi parveilla. Jonkun julkimon auto paikoitettiin lähiruutuun, tilanne oli hetken kaoottinen, mutta seestyi. Emme nähneet kenestä oli kysymys, olimme tietenkin jatkaneet ruokailua tyynesti kurkkimatta. Ruokailun jälkeen tytöt vetäytyivät paatille, poikien jatkaessa ihmettelyä oluen verran tungokseen saakka täynnä olevilla kaduilla. Kevyttä rupattelua ennen nukkumaan menoa, joka taas venähti puolikahteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti