maanantai 24. elokuuta 2009

LUONNONLAGUUNIIN?

21pe 08 09 Cartagenasta Tomás Maestreen

Normaalit aamutoimet. Kymmenen maissa hinattiin sukellusvenettä naapurisatamaan. Reittisuunnitelmana on mennä tänään luonnonkauniiseen laguuniin, joka kartalla näyttää mielenkiintoiselta. Kotijoukot Nea ja Ilukin olivat panneet sen merkille ja kannustivat meitä menemään sinne. Matkaa sinne on vain kaksikymmentä mailia. kävimme ruokaostoksilla paikallisessa Supermercadossa. Kari muisteli armeijan aikoja kantaessaan olutreppua, kuin kevytsinko olisi selässä. Kallella taas oli pari telamiinaa käsissään. Joka tapauksessa molemmilla hiki virtasi.
1550 Cartagena log
Sataman suulla tuulta oli yli seitsemän metriä, valitettavasti tässä vaiheessa suoraan päin pläsiä. Nostimme ison niemenkärjen tuntumassa ja odotimme pääsevämme seilaamaan. Tuuli heikkeni ja muutti suuntaansa edelleen vastaiseksi. Jatkoimme moottoriajoa. Kaunis luonnonlaguuni alkoi pikkuhiljaa osoittautua nauhakaupungiksi sisämeren partaalla. Ajoimme Tomás Maestern kanavaan 2040 ja kippari huuteli VHFään milloin silta aukeaa. Vastaus oli tyly: kymmeneltä. Ajoimme ulos ja jäimme hetkeksi tuuliajolle ja söimme patongit illan pimeydessä. Mielenkiintoista oli seurata espanjalaisia veneiden kulkuvaloja, vain muutamalla oli oikeat valot, suosittuja olivat triclori ja ajovalo tai täysin pimeä vene. Ajelehdimme melko lähelle kahta kiveä, kuitenkaan vaaratilannetta ei muodostunut. Varttia vaille kymmenen kaikki alkoivat lähteä kohti siltaa. Melkoista ryysinkiä aiheutti nuorten jytävene.
Tomás Maestre da la Manga 2220



Emme saaneet laituripaikkaa Torre Controllin luota, joten hetken kuluttua menimme yhden englantilaisen veneen kyljelle. Ensin tulivat turvamiehet ja seuraavaksi satamakapteeni, joka piti tiukan puhuttelun kun en ollut ottanut VHFllä yhteyttä. Luvatta kiinnittyminen toisen aluksen kyljelle oli toinen saarnan aihe. pyytelin kauniisti anteeksi ja vihdoin satamakapteeni lopetti saarnansa ja osoitti mille lahden toisella puolen olevaa laituria, johon voisimme kiinnittyä kyljittäin. Kiitin häntä ja kättelimme päätteeksi. Siirryimme vajaan sadan metrin päähän. Sivuvirtaus oli kova poispäin laiturista. Toisella lähestymisellä saimme venmeen kiinnitettyä, mitä nyt laiturilla odottanut apumies köytti keulan kolmenkymmenen sentin päähän laiturista.

Tomás Maestre de la Manga 2300 log 2916 / 29M, Mh 373,5
Satamamaksu oli kova 50€, varsinkin kun emme olleet pääsatamassa. Kävimme siistiytymässä ja päätimme mennä katsomaan veneitä pääsataman puolelle. Vesimatkaa todellakin oli vain vaivaiset sata metriä, kuin Syväraumanlahden etelästä pohjoiselle laiturille. Olikohan satamakapteenilla ketunhäntä kainalossa kun pisti meidät kaukaiselle puolelle. Kävelymatkaa kertyi taatusti viisi kilometriä, muttemme antaneet periksi. Oikopolkumme eivät juurikaan lyhentäneet matkaa kun aina oli aita edessä. Päästyämme pääsatamaan saatoimme todeta, että sekin oli tarkasti aidattu. Katsoimme sopivan kohdan aidan ylitykseen. Ensimmäinen yritys päättyi siihen, että Kari astui koiran tekemään liukumiinaan. Sen siistittyämme hyppäsimme yli käyttäen apuna jotakin puuta. Seuraavaksi ymmärsimme olevamme taas väärällä puolella aitaa liikkeiden suhteen. No olimme jo tottuneita aidanylittäjiä, joten ei muuta kuin taas yli. Nyt oli haaroväli vaarassa. lopulta istahdimme Nautico ravintolaan ottamaan lasilliset. Tässä vaiheessa Kalle huomasi, että valkoinen pikeepaita oli aivan linnunjätöksissä. Varmaankin sitä oli tullut siitä puusta. Miestenhuoneessa paita puhtaaksi ja takaisin pöytään. Armahdimme jalkojamme ja menimme kumipyörällä takaisin veneelle. Nukkumaan 0245.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti