DE NADA

18ti 05 2010 Yksinpurjehduksen päätösajo Gijóniin

Aamuviideltä toinen kalastusaluksista lähti merelle, ehkä liiankin suurella vauhdilla. Onneksi olin juuri silloin kiristämässä liinoja ja saatoin estää pahimmat pommit betoniin. Nousin kahdeksalta lopullisesti pompittuani koko yön tunnin välein köysivahdissa. Immigrant oli noussut kolme metriä ja olin pian laituriin nousukorkeudella. Söin aamupalan odotellessani viimeisen metrin nousua. Ennen yhdeksää kiipesin laiturille ja lähdin hakemaan marineroa. Hänellä ei ole varsinaista toimistoa, vaan hän liikkuu laiturilla, kertoi satamatoimiston nainen. Sataman palvelut ovat todella olemattomat.



Etsin siis laitureilta. Tässä vaiheessa näin sen kirjosieppoa muistuttavan mustavalkoisen linnun. Kun en löytänyt marineroa tein lyhyen kuvaussession Cudilleron pieneen keskustaan. Tämä on 6000 asukkaan kaupunki. Iltapäivästä alkaen aurinko paistaa tähän amfiteatteriin.



Aamulla se oli täysin varjossa, mutta voin vain kuvitella, kuinka hienot iltapäiväterassit sinne aukeaakaan. Varmaan kesähelteellä tämä on varsinainen hormankattila. Värikkäät talot kiipesivät ylös rinnettä.



Kun taas palasin takaisin satamaan sain uudelleen nyt tunnistettavan mustaleppälinnun eteeni, nyt niitä oli pariskunta. Kuvattuani niitä aikani menin uudelleen satamatoimistoon kysymään marineroa. Nyt sain hänen nimensä ja puhelinnumeronsa selville. Soitin siis Manolitolle. Esitin asiani ja hän kertoi olevansa poissa satamasta. Kysyin paljonko maksaa? Sain vastauksen De nada. Kiittelin häntä ja ilmoitin lähteväni.

Cudillero, Asturias 0945 log 7508 Mh 878,8

Kolme miestä oli koko aamun kävelyt sataman betonoidulla osalla, joka rajoittui tähän laituriin, jossa Immigrant oli kiinni. Lähtövalmistelut tehtyäni huusin heidät avuksi irrottamaan köydet pollareista. Kiittelin heitä kovasti ja levitin perälipun, jota he katselivat kysyvästi. Sanoin Finlandia ja miehet olivat tyytyväisiä asian ratkettua. Selvästikin lippu oli kummastuttanut heitä. Gijóniin oli 27 mailin matka, josta ennätin aamupäivän kevyellä tuulella taittaa kolmanneksen. Söin taas kahdeltatoista eilistä pastaa lämmitettynä. Iltapäivällä tuuli (10-12 m/s) ja aallokko kasvoivat totuttuun tapaan. Käännyin nimenkärjen jälkeen kohti Gijónia ja yritin vauhdittaa menoa avaamalla rullukkaa. Hetken siitä oli apua, mutta tunnin päästä otin sen pois kun tuuli kääntyi taas vastaiseksi. Gijónin satamassa on käynnissä massiiviset työt, valtaisia kivimassoja siirrellään aallonmurtajan ulkopuolelle vaimentamaan aallokkoa. Vierasvenesatamaan johtaa ruopattu väylä, jota pitää ajaa tarkasti, sillä alkupäässä vaanivat karikot väylän oikealla puolella. Olin lukenut hyvin saapumisohjeet ja ajoin huoltoaseman laituriin, jonne myös kyltein opastetaan satamaan tulijat.

Gijón, Asturias 1515 log 7535 Mh 884,7, 5,9 / 5,9

Kävin satamatoimistossa ilmoittautumassa. Samalla aprikoin montako päivää yhtämittaisesti saattaisin olla satamassa? Maksoin tässä vaiheessa vain yhden päivän (27,47 €). Pyysin tyttöjä selvittämään veneen nostomahdollisuutta. Tankkasin varakanisterin ja tankin täyteen (100,01 litraa, 117,01€ ). Siirsin Immigrantin minulle osoitettuun laituriin, sen itäpuolelle. Toisella yrittämällä kello 1620 sain pakitettua veneeni sormiponttoniin. Tuuli oli vähän sivusta ja se vaikeutti kiinnittymistä. Laiturin länsipuolen paikat ovat ilmeisesti isommille, leveämmille veneille ja siksi jouduin tälle tuuliselle puolelle. Satama on hyvin suojattu kaikilta suunnilta, joten aallokosta ei ole huolta, mutta tuuli pääsee kuitenkin heiluttamaan venettä. Olen aivan kaupungin keskustassa, vanhan kaupungin syleilyssä. Näkymä on todella hieno ja fasiliteetit hyvät. WiFi yhteyttä ei ole tai on, mutta Letichia (yksi kolmesta virkailijasta) oli ystävällinen ja varotti sen olevan erittäin kallis ja toimivan huonosti. Hän suositteli käyttämään aulassa olevaa konetta, jossa 30 minuuttia maksoi 80 c. Kävin viideltä suihkussa ja kysymässä sitä nostomahdollisuutta. Motonauticilla on pieniä ongelmia nosturin kanssa. Saan aamulla yhdeksältä vastauksen. Letichia suositteli tulenmaan vasta varttia yli yhdeksän. Tyydyin osaani ja lähdin tutustumaan kaupunkiin.



Sataman laidalta katu nousee ylös ja sen varrella on useita kapakoita. Aurinkoinen katu oli täynnä opiskelijan tyyppisiä nuoria ja keskustelun pauhu oli jo kuudelta melkoinen. Mayor aukio oli samaten täynnä väkeä ja jos mahdollista, niin puheenpauhu oli vieläkin kovempi. Kävin kolmen kapakan ovella maistelemassa tunnelmaa. Kadulla olijoilla oli mainio tapa kaataa olutta lasiin pään takaa, juoma-astian ollessa vastakkaisen takataskun paikkeilla. Kova tuuli tietenkin vaikeutti asiaa, se oli otettava huomioon ja monella näytti olevan märkä persus. Palasin yhdeksän maissa veneelle kirjoittelemaan blogeja ja menin nukkumaan yhdeltätoista.

_