OVIEDON MONUMENTIT JA ASTURIAN KUNINGASKUNTA

21pe 05 2010 Päivä Oviedossa

Tehtyjen esiselvitysten mukaan voisin vuokra-autolla saavuttaa päivän aikana kaksi maailmanperintökohdetta. Kävin torstaina varaamassa rautatieasemalta auton perjantaiksi. Illalla suunnitellessani ajoreittiä havaitsin, että kalliomaalaukset ovat turhan kaukana ja tavoitettavissa helpommin Santanderista. Kävelin perjantaiaamuna autovuokraamoon ja peruin varauksen. Onneksi en joutunut maksamaan mitään perutusmaksua. Tililtäni oli veloitettu 216 € (61 € auton päivävuokra ja takuumaksu 150 €) ja se palautettiin takaisin. Pitää tarkistaa ennen Gijónista poistumista, että näin kävi. Menin linja-autoasemalle ja ostin 2,10 euron menolipun Oviedoon. Matka sinne (30km) kesti vajaan puoli tuntia. Tämä seutu on todellakin teollisuusvaltaista aluetta, muttei se näy Oviedon keskustassa.



Olin 1015 Oviedossa ja kävelin keskustaan ja hakeuduin turismoon, josta sain kartan ja esitteet. Näillä on aihepiireittäin hyvät prosyyrit kaupungistaan: Pre-Romanesque, The Cathedral ja Saint James´way, The Old Quarter ja Town Centre. Tosin tämä nelijakoisuus meinasi sekoittaa kädet. Siksi istahdin vanhassa kaupungissa puoleksi tunniksi aamukahville kera mustekalavoileivän ja tutustuin saamaani materiaaliin.

Oviedo (paikalliskielellä eli asturiaksi kaupunki on nimeltään Uviéu) on Asturian itsehallintoalueen ja maakunnan pääkaupunki. Kaupungin perustivat munkit Máximo ja Fromestano vuonna 761 jKr. Asturian suurin kaupunki Gijón sijaitsee noin 25 km Oviedosta koilliseen. Yhdessä Gijónin ja Avilésin kanssa Oviedon alue muodostaa yhden Espanjan tärkeimmistä teollisuuskeskittymistä.



Oviedon monumentit ja Asturian kuningaskunta ovat päässeet maailmanperintölistalle vuonna 1985.

Kristinuskon liekkiä pidettiin yllä 800-luvulla Iberian niemimaalla pienessä Asturian kuningaskunnassa, joka oli alueen ensimmäinen kristitty kuningaskunta. Useita Asturian kaupunkeja osui Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin varrelle, mikä tiivisti alueen yhteyksiä Ranskaan.



Kuningas Alfonso II:n aikana (791-842) Oviedossa toteutettiin useita suureellisia rakennushankkeita, joiden myötä kehittyi innovatiivinen esiromaaninen arkkitehtuuri, joka sittemmin toimi esikuvana koko niemimaan uskonnolliselle arkkitehtuurille.
Esiromaanisen tyylisuunnan upeimmat edustajat ovat kirkot Santa María del Naranco, San Miguel de Lillo, Santa Cristina de Lena, Cámara Santa ja San Julián de los Prados – nämä kaikki sijaitsevat Oviedon kaupungissa tai sen lähistöllä. Tyypilliset asturialaiset kirkot on rakennettu basilikan malliin kantavien pilareiden ja niiden väliin muurattujen melko ohuiden tiiliseinien avulla. Niissä on keskilaiva ja kaksi sivulaivaa ja sisäseinät on koristeltu freskoilla.



Aloitin kierroksen tutustumalla Cathedral San Salvadoriin, jonka varhaisimmat osat on merkitty maailmanperinnöksi. Ulkokuoreltaan kirkko edustaa goottilaista arkkitehtuuria.



Cámara Santa

Katedraali on rakentunut useassa eri vaiheessa ja se sekä siihen liittyvä luostari muodostavat suuren korttelin. Rakentamisvaiheista oli hyvä pohjapiirros seinällä.



Vanha torni ja Cámara Santa edustavat varhaisinta rakentamisvaihetta, esiromaanista aikaa. Näihin tiloihin oli 2,5 euron sisäänpääsymaksu. Kirkossa oli kuvaaminen kielletty, joten täytyi tyytyä vain ulkokuviin.



San Julián de los Prados



Kirkko on rakennettu Kuningas Alfonso II (791-842) hallintokauden aikana pohjakaavaltaan kolmilaivaiseksi basilikaksi.



Valitettavasti sisään ei päässyt, joten jäi vain arvailujen varaan millaisen valon nämä ikkunat antavat sisälle.

San Miguel de Lillo

Seuraavat kaksi kirkkoa sijaitsivat 3,5 kilometrin päässä keskustasta. Kävelin niitä kohti aikeenani kuitenkin ottaa mittaripiilin alleni, olinhan säästänyt viitisen kymppiä lähtiessäni julkisilla kulkuvälineillä Oviedoon. Pitkän ajan käveltyäni ja yritettyäni saada taksin lennosta osuin tolpalle.



Viiden euron kyytimaksulla pääsin ylös vuoren (Mount Naranco) rinnettä San Miguel de Lillo -kirkolle. Se on rakennettu Kuningas Ramiro I aikana (842-850). Osa kirkosta on tuhoutunut ja se on merkitty puukehikoin maahan. Tähän pieneenkin kirkkoon on mahtunut kolme kappelia



Nyt suojattu eteläsivun kaunis ikkuna on tehty yhdestä kivestä. Kirkko oli todella yksinkertainen, yritin päästä erikoisopastetun kolmen ihmisen joukossa sisään, mutten onnistunut. Sisäkuva jäi valoaukosta otetun kuvan varaan.



Santa Maria del Naranco



San Miguel de Lillon kirkosta kulkiessani rinnettä alaspäin 300 metriä tulin Santa Maria del Naranco -kirkolle. Tämä kirkko on kaunein rakennus esiromaanisesta arkkitehtuurista. Siinä on sisällytetty ensimmäistä kertaa koristeaiheita rakenteisiin mielessä. Rakennuksen alakerrassa on hautakammio ja sen päällä kappeli, jonka molemmissa päissä ovat parvekkeet.



Kävelin rinnettä alaspäin ja päädyin välietapille, ravintolan terassille, ihailemaan alas kaupunkiin avautuvaa maisemaa. Kaukana etelässä siinsivät Monte de Leonin 2185 metrin korkeuteen yltävät lumipeitteiset huiput.



Näin alhaalla olevan mielenkiintoisen kävelytien ja lähdin hetken tauon jälkeen etsimään sitä, Saarinen kun ei samaa tietä kahteen kertaan kulje. Ensin päädyin portille, jossa varoitettiin koirasta. Palasin takasin kylätielle (olin kulkenut jo puoli kilometriä) ja jatkoin toista haaraa risteyksestä. Seuraavassa risteyksessä menin taas alaspäin ja jouduin toteavani olevani kolmen kiinteistön solussa (+300m). Kiipesin taas ylös, melkein koko ajan nähden sen polun, joka oli kolmisen sataa metriä alempana. Vielä kerran haarautin kulkuni ja hetken päästä oli ensimmäinen päättyvän tien merkki (+300m). Nyt Kalle antoi peräksi ja lähti samaa reittiä, kuin oli tullut. Myöhemmin huomasin, että juuri se viimeinen päättyvä tie olisi kuitenkin ollut se oikea reitti. Palatessani terassiravintolan ohi, kapakan naapurin aasitkin nauroivat minulle. Olihan sentään +28 asteen hellelukemat täällä ylhäälläkin. Päästyäni, viiden kilometrin kävelyltä, takasin keskustaan olin onnellisesti eksyksissä ja jouduin kysymään tietä Katedraalille. Näin sain taas itseni kartalle ja suunnan kohti roomalaista vesilähdettä.

La Foncalada



Vesilähde on rakennettu 800-luvun lopulla temppelin malliin. Siitä löytyvät sekä kreikkalaisia että roomalaisia tyylipiirteitä. Sen itäseinään on kaiverrettu mm. latinalaisen ristin lisäksi α (alfa) ja ῼ (omega).



Palain taas Vanhaan Kaupunkiin, jossa olivat alkaneet keskiaikaiset markkinat. Hetken kuljettuani, Placa Alfonso II, El Castolla siirryin Katedraalin lähellä olevaan viimeisen esiromaanisen tutustumiskohteeseeni.

San Tirso



Alkuperäinen esiromaaninen temppeli on jäänyt nykyisen kirkon sisälle sen osaksi pääkappeliksi. Kadulle näkyvänä osana on alkuperäisen kirkon pääty hienoinen kolmijakoisine ikkunoineen.



Tämäkin oli rakennettu Alfonso II aikana. Kirkko kärsi huomattavat vauriot vuonna 1521 tulipalossa ja ollut pitkään epäselvää asiantuntijoille millainen kirkon pohjakaava on ollut.

Minulta jäi näkemättä näistä esiromaanisista rakennuksista vain Santa María de Bendonesin kirkko. Se sijaitsee 5 kilometriä keskustasta kaakkoon. No pitihän minun jättää jotain seuraavallekin käyntikerralle.

Satamatoimiston Marta on kotoisin Oviedosta ja piti kaupungin kauneimpana rakennuksena Campoamor Teatteria. Kuva tässä on kiitoksena hänen avuliaasta ohjauksestaan Oviedoon.



Hän suositteli kolmea ravintolaa ja kävin turismosta kysymässä niiden sijaintia. Huomasin palaavani roomalaisen vesilähteen tienoille. Vaikka olen ollut kohta vuoden (viikkoa vaille) reissussa en vieläkään ole tottunut tähän aikatauluun, että ravintoloiden keittiöt ovat kiinni noin neljästä kahdeksaan. Toiseen ravintolaan kuitenkin jäin ja tilasin oluen lisäksi ilmakuivattua kinkkua tarjoilijan suosituksesta. Tein kalliin erehdyksen syödessäni koko annoksen. Vasta maksaessani ymmärsin, että se annos olikin tarjoilulautasella, eikä suinkaan tarkoitettu ruokailuastiaksi. Tuli siinä possulle kilohintaa kerrakseen. Maksoin niistä ohuenohuista siivuista 20 euroa ja isäntähän oli tyytyväinen kun löysi asiakkaan, joka ymmärsi hyvän päälle ja laskutti sen hykerrellen.



Siinä istuessani ymmärsin, että tuo pään yläpuolelta kaato liittyykin asturialaiseen siideri- kulttuuriin. Taitavat tarjoilijat eivät edes katso lasiin kaataessaan (tuntevathan he sen käsissään, jos menee viereen). Lisäksi lasi pitää juoda kerralla tyhjäksi siiderin vielä kuohuessa. Loppu kaadetaan pois kadulle. Muuten täällä Asturiassa, varsinkin Gijónissa, on tavattoman siistiä paitsi juuri nämä siiderikuppiloiden edustat mählääntyvät illan edetessä. Aamuksi kaikki kylläkin on taas siivottu. Meinasin taas eksyä rientäessäni rautatieasemalle. Nopeilla jaloilla pääsee hetkessä aika pitkälle harhaan. Junamatka Gijóniin maksoi 2,75 euroa. Kallista ruoasta (olisin syönyt kuitenkin vaikka olisin ollut liikkeellä vuokra-autolla) ja taksimatkasta huolimatta säästin julkisilla kulkuvälineillä neljäkymmentä euroa ja sain runsaasti reipasta kävelyä pyhiinvaellusreitien tuntumassa. Koko reissu kesti kaksitoista tuntia.

Nea teki esiselvityksen ja lähetti yleismaailmallisia, tämän päivän, terveisiä: Ei liity mitenkään maailmanperintöön, mutta Ferdando Alonso on syntynyt Oviedossa.

Ps. Tommi olikin jo kommentoinut tuota siiderinkaatoa, ennenkuin se minulle valkeni. Luin hänen edellisen blogiin kirjoittamansa kommentin vasta lähetettyäni tämän tekstin. Kiitos Tommille valistuksesta. En kuitenkaan aio muuttaa tekstiäni, vaan elän siinä tilassa kun koen.
_