Eilen illalla kaksirunkoveneen saksalaispariskunta kävi haastattelemassa minua ja kertoivat lähtevänsä aamulla kuuden jälkeen liikkeelle. Tuolloin pohjoiseen on myötävirta. Kehottivat minun tekevän samoin. Kerroin joutuvani hakemaan polttoainetta ennen kalasatamasta ennen lähtöä. Mies lupasi myydä minulle 15 litraa, jos se mitenkään auttaisi asiaa. Kiitin tarjouksesta ja kerroin meneväni kahdeksalta maksamaan satamamaksun. Kuulin aamulla heidän lähtönsä. Musiikki oli kuudelta ihme kumma loppunut. Söin aamupalan ja menin suihkuun hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Satamapoikaa ei näkynyt. Häntä odotti kalakaverikin, joka soitteli miehen perään saamatta vastausta. Kaveri oli varmaankin juhlinut toukokuun ensimmäistä aamukuuteen ja nukkui nyt. Lähdin puoli tuntia odotettuani satamavahtia klo 0845 ajamaan myötävirtaan kalasatamaan. Hänen kalakaverinsakin oli kyllästynyt odottamaan ja ajoi hetken päästä ohitseni yksinään merelle kalaan. Saamani ohjeen mukaisesti löysin tankin ja kiinnityin sen alle. Kiviseinämää oli kolme metriä, joten en päässyt ylös. Huhuilin aikani siinä ja lähdin veneellä kysymään troolarin miehistöltä mistä löytäisin pumpun käyttäjän tai voisin ostaa dieseliä. Kehottivat espanjaksi ajamaan vierasvenesatamaan, kerroin englanniksi tulleeni sieltä. Ei ottanut onnistuakseen tämä keskustelu. Ajoin uudelleen pilotti-kivilaiturissa olevan meripelastusaluksen kyljelle ja kiinnityin siihen. Heitin kanisterin kiviprykälle ja harrastin seinäkiipeilyä. Marssin kalasatamaan kanistereineni ja kysyin jokaiselta vastaantulijalta dieseliä. Onnekseni siellä oli myös vapaa-ajan kalastustarvikemyymälä ja myyjällä edes jonkin verran englannin taitoa. Hän kertoi tankin olevan kiinni tänään. Pyysin häntä tilaamaan taksi, jotta voisin hakea polttoainetta huoltoasemalta. Mies sanoi, että kysy hänen veljeään kuskiksi. Olivat niin saman näköisiä, ettei voinut erehtyä ja niin pääsin pakettiautolla vierasvenesataman lähellä olevalle huoltoasemalle. Ostin 25 litraa dieseliä ja sain paluukyydin kalasatamaan. Yrittäessäni maksaa kyydistä mies kieltäytyi jyrkästi. Varoitti samalla tulevasta huonosta kelistä. Kerroin tietäväni siitä, mutta ehtiväni Vigoon ennen kelin huononemista. Kättelimme ja niin pakettiauton pölyiset perävalot loittonivat. Meripelastusalus oli painunut vielä alemmaksi jos mahdollista. Hetken ihmettelin miten saan kanisterin veneeseen, kun en ollut ottanut köyttä mukaani. Kävin lainaamassa verkkokasasta paksun köyden ja pujotin kanisterin kahvan siihen. Laskin kanisterin kiveä pitkin alas, mutten saanut sitä mitenkään vouvattua veneen täkille. Sidoin köyden pollariin ja laskeuduin itse alas kiviseinää pitkin köysistä kiinni pitäen. No nyt olin kanistereineni rautaveneen kannella ja köysi oli tukevasti kiinni kanisterin kahvassa. Onneksi kalasataja lähestyi, mutta häntä ennen ennättivät satamapoliisit autoineen paikalle. He ilmoittivat tylysti, että vene pitää siirtää välittömästi pois kulkukanavasta. Siinä oli ahdasta. Ihmettelin, miten niin ahdasta?
Kerroin lähteväni välittömästi kun olen saanut kanisterin irti köydestä ja tankanneeni veneeni. Ei vaan siitä pitää poistua heti. Toinen poliiseista sentään ymmärsi tilanteen ja aukaisi köyden pollarista ja näin sain kanisterin vapaaksi. Huomautuksista huolimatta tyhjensin dieselin tankkiin. Kiitin poliiseja avusta ja ajoin pois kanavasta. Ajaessani ulos Vianna do Castellon aallonmurtajasta ihmettelin, miksei täällä sumusireeni soi vaikka olikin huomattavasti huonompi näkyvyys kuin Povoa de Varzimissa. Siellä oli kaksi kalastajaa torstaina ajanut karille ja miehet olivat hukkuneet. Ehkä tämä selittää sumusireenin herkän käytön.
Vianna do Castello 1015
Keitin välittömästi päästyäni vapaille vesille teen ja söin tiiliskivileipää. Tämä vesialue on eniten verkotettu, joten piti olla tosi valppaana. Varsinkin kun maininki oli sellaista, että niitä lippuja tuli esiin hetken päästä kun ne nousivat aallolle tai tuli itse aallon harjalle. Veneen nopeus vaihteli suuresti ja rajajoen kohdalla 1308 saavutin 5,6 solmun nopeuden. Joen virta selätti vastavirran, jossa olin. Join sen ja Vapunpäivän kunniaksi pullollisen Royal Oportoa, jonka olimme Jannen kanssa ostaneet Portosta. 1500/1600 siirryin Espanjan aikaan ja vaihdoin kohteliaisuuslipun. Menetin siis tunnin aikaani. Tänäänkin oli ennustettu tuulen voimistuvan iltaa kohti ja se saavuttikin kymmenen metrin nopeuden ennen kun pääsin kääntymään Vigon lahdelle saarten ja mantereen suojaan. Ajoin samaan, Marina Davila Sport, vierasvenesatamaan, missä olin viimeksikin. Huutelin hetken VHFällä, mutten saanut vastausta ja ajoin veneen sormiponttoniin. Heti kun olin saanut kiinnityttyä tuli yksi veneilijä kysymään olinko todellakin yksin. Kävelin marineron toimistoon ja hän näytti veneelleni uuden paikan ja jäi odottamaan tuloani siihen. Vaikka tuuli viuhui, niin satama-altaassa oli melko rauhallista. Tuuli oli suoraan venepaikkoja vastaan ja se helpotti manöverausta. Voiko näitä sanoa sormiponttonilaitureiksi? Sen verran komeista välikulkulaitureista on kyse.
Vigo, Espanja, Marina Davila Sport 2011 log 7226,42M Mh 827,4 (9,9/9,9)
Veneen kiinnittämisen jälkeen soitin kotiin ja sitten menin ansaitsemaani suihkuun. Täällä on hyvä nettiyhteys, joka toimii ilman lisäantennia. Surffailin illan päätteeksi netissä ja vastailin sähköposteihin. Viivytin nukkumaan menoa yli kahdentoista ja lähetin Nealleni synttärionnittelut taatusti ensimmäisenä tänään.
Ps. Se Royal Oporto oli 5 cl pikkupullo.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti