maanantai 10. toukokuuta 2010

ISOKIHU JA FINESTERRE

08la 05 2010 Ohi pahamaineisen Finesterren kera tuhannen suulan

Herätyskello soi, turhan aikaisin, 0830. Söin vain pussillisen pikapuuroa ja se pysyi suosiolla sisällä. Kävin vielä tarkistamassa fasiliteettien siisteyden ja totesin ne yhdeksi kaikkein asiallisimmiksi tällä reissulla, eivät kyllä vieneet voittoa Marina Davila Sportista, mutta kilvoittelevat kakkostilasta. Keli oli tyyntä, joten irtautumisessa tämän kaupungin rannasta ei ollut muuta ongelmaa, kuin se etten nähnyt siitä kuin tämän sataman.

Portosin 0925 log 7287 Mh 828,6

Ranskalaisvene, joka lähti puoli tuntia ennen, oli nostanut isopurjeen ja heillä oli selvästikin seilausaikeet. Tuulta oli vain 3 m/s, joten odotin vielä hetken. Ajoin heidän ohitseen ja kuvasin samalla Punta Quixalin nokkaa, joka oli mielenkiintoisesti keltaisen pensaan peittämä.



Nostin isopurjeen 1115, kun tuulta oli 6 m/s ja avasin etuseilin kokonaan. Tuuli oli alkuun täyskryssissä, mutta avautui pikkuhiljaa. Samalla se kylläkin myös keveni ja kolmen vartin päästä sitä oli vain 2 m/s ja vauhtini oli vain 2,8, solmua, joten jouduin käynnistämään moottorin ehtiäkseni määränpäähän ennen iltaa. 1230 vastaani ui hitaasti usean kerran pinnalla käyden mustanpuhuva neljämetrinen merenelävä, jolla oli vasaranokka. En nähnyt sen pyrstöä, joten määritys jäi vaillinaiseksi. Mielestäni sillä oli hengitysaukko selkäevän etupuolella kuin valailla, mutta.. mutta (kotitoimistossa nuoret pojat olivat vasarahain kannalla). Lähestyessäni (1320) pahamaineista Finesterreä näin kihulinnun, jolla oli huomattavan voimakkaat valkoiset siivenkärjet. Ruskea lintu oli raskasrakenteinen. Kävin kahdella tunnistusoppaalla ja näin olin saanut uuden elämänpinnan Isosuulasta. Näin sen uudelleen hetken kuluttua kuvatessani Finseterren majakkaa 1315. Keli oli kerrassaan mainio, tuulta ei ollut nimeksikään ja aallokko oli mitätöntä. Edellisen kerran tästä seilatessani oli toisenlainen, tyypillisempi Finesterren, keli. Silloin menin myötätuuleen melkoista haipakkaa.



Tämän merkkipaalun ohitettuani lämpötila nousi hetkessä seitsemällä astella +25 Celsiukseen. Keventäessäni vaatetusta havaitsin mustan pilvihattaran taivaalla. Kiikarilla näin, että siellä oli valtava määrä suulia lennossa pohjoiseen. Mustavalkoisia helminauhoja lensi ylitseni monaita seuraavan vartin kuluessa. Arvioin suulia olleen kaikkiaan tuhat, josta se musta pilvi piti puolet sisällään.



Lämpöaalto oli vain hetkellistä huumaa, sillä tuuli virisi 1400 ja toi tullessaan pohjoisesta kylmyyden. Lämpömittarisn lukema laski vain viisi astetta, mutta tuuli hoiti siihen toisen mokoman lisää. Oli taas puettava jokapojat päälle. Alkuun tuulta oli vain 7m/s, mutta se nousi seuraavien kahden tunnin aikana taas kymmeneen. Huomiseksi on luvassa kovaa tuulta (38 kn) ja toivon hartaasti, ettei se vielä nyt iske otsaani. Laskin isopurjeen tuulen ollessa täysin vastaista ja voimaltaan kahdeksan metriä. Nopeat ovat täällä ilmanalan muutokset. Näihin niemenkärjen vaikutuksiin tuulen voimaan sain hyvän kokemuspohjan seilatessani etelään. Silloin vaan ei huomannut myötäisessä lämpötilan näin suuria muutoksia. Capo Toriñan jälkeen pääsin kääntymään koilliseen ja sain vähän suojaa huppuni sisällä tuuleta. Río de Camariñasin suulla oli mielenkiintoisen näköinen kaupunki Muxía ja varsinkin sen rannalla oleva Santa Maria de Muxían kirkko alkoi kiinnostaa kovin.



Valittavasti sen satama avautuu pohjoiseen ja sieltä tuo kova tuuli on tulossa. Ajoin linjattua väylää sisälle ohi kuohuvien karikkojen. Caramiñasin satamasta oli raamatussa kuva ja se näytti suojaisalta pohjoistuulella. Juuri kun mietin minne siellä ajaa näin laiturilla miehen, joka viittoili sormiponttonipaikkaan laiturin päässä. Ajoin siihen ja menin hetken kuluttua hoitamaan velvollisuudet ja maksoin yhden yön maksun 15 €. Totesin pahan kelin olevan tulossa ja maksan sitten lisää ennen kun lähden jatkamaan matkaani. Marinerolla ei ollut säästä mitään tietoa. Soittelin kotiin satelliittipuhelimella, sillä molemmat kortit ovat nollilla. Siirryn mahdollisimman pian taas siihen espanjan numeroon (+34 638671447). Mañana, kunhan olen ensin levännyt kunnolla.

Ps. Ottaessani tuota kuvaa suulista tuli mieleeni samaan aikaan Raumanmerellä toistuva näytelmä, kun haahkojen mustavalkoiset helminauhat soljuvat ohi Rihniemen. Hienoja lintukuvia näkee paljon ja suurenmoisina otoksina Santun ( Raimo Sundelin) Raumanmeri kirjassa. Sain sen joululahjaksi ja olen pitänyt yllä tuntumaa kotiveteeni selailemalla sitä iltalukemisena. Loistava teos. Jos jollakulla ei sitä vielä ole, niin hipihipi kiireellä ostamaan, kun ja jos sitä vielä saa.
_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti