Suihkureissulla yritin taas netteillä. En saanut yhteyttä. Katselin kaiholla sitä varmaa pöytää Sailors Barissa. Siinä istui pariskunta, jolta kysyin englanniksi, oliko heillä nettiyhteys. Kyllä oli, äänen sävyssä kuulin jotain tuttua ja kysyin mistä he olivat? Finland tuli vastauksena. Kysyin voisimmeko sitten puhua suomea? Istuuduin heidän pöytäänsä, mutten saanut yhteyttä. Ilmeisesti liian paljon bittejä taas liikkeellä. Juttutuokio venähti sen verran pitkäksi, että ennätin juuri ja juuri kahdeksi veneelle, missä minulla oli treffit Jari Mattilan ja hänen vaimonsa kanssa. Jari palautti Itämeren merikorttisarjan, jonka hän lainasi Cuxhavenissa. Kävimme läpi Merihelmen loppumatkan ja minun matkani kommellukset. Siinä taas vierähti aikaa yli sallitun ja Iiro odotti minua jo Catalina Parguessa. Olimme menossa jalkapallo-otteluun. Mattilat lupasivat heittää minut linja-auton lähtöpisteeseen. Hetken päästä sovimme, että otamme Iiron kyytiin ja he ajavat meidät jalkapallostadionille. Jarin ajotietokone oli ollut latauksessa veneelläni ja kaunis naisääni opasti meidät Catalinaan. Ihme kyllä löysin Iiron vielä sieltä, olin 25 minuuttia myöhässä. Istahdimme takapenkille ja samainen naisääni johdatti meitä pitkin moottoriteitä kohti päämäärää. Jossakin vaiheessa innostuimme keskustelemaan liian innokkaasti, emmekä noudattaneet annettua ohjetta. Alkaa laskea, uudelleen kuului. Ajoimme pari kilometriä seuraavaan liittymään ja kiersimme vasemmalle. Viiden minuutin päästä tästä liittymästä gepsi sanoi sopimuksen irti. Emme tienneet missä olimme (no Las Palmasissa tietenkin)-. Yritimme päästä paperikartalle, juuri kuin olimme kehuneet nykyiset helpotukset ajosuunnistuksessa. Ajoimme vartin verran ja olimme lentokentälle vievällä moottoritiellä. Totesimme, että pitää päästä kääntymään takaisin kaupungin keskustaan. Seuraavalle rampille vaan oli tavattomasti matkaa ja matsi oli jo alkamassa. Monen kilometrin jälkeen olimme taas takaisin keskustassa ja päätimme jatkaa matkaa taksilla. Noustuamme ulos autosta Iiro jo empi kannattaako sinne enää mennä. Totesin, että totta kai. Saimme taksin lennosta (ei kaikkein parhaimpia tekniseltä kunnoltaan). Silmät ympyrkäisinä seurasimme suharin ajoa aivan käsittämätöntä reittiä. Täällä eivät todellakaan ole liikennesuunnittelijat olleet aivan selvin päin, kun tämä verkko on suunniteltu tai syntynyt omasta aloitteestaan. Monen mutkan ja liittymän jälkeen olimme stadionin portilla. Taksikyyti maksoi 6,05€. Lippuluukulla tavasimme paikkojen hintoja. Ostimme päätykurvaan kaksi yli 60 -vuotiaiden lippua a`10€. Emme olleet menettäneet mitään, sillä tilanne oli edelleen 0-0. Totesin heti alkuunsa, että olin lähtenyt liian vähin vaattein. Päälläni oli juhlapaita, koska olimme tämän jälkeen menossa Suomi-klubille itsenäisyyspäivän tanssiaisiin. Juhlahousut olivat repussa, mutten viitsinyt lähteä vaihtamaan niitä. Väliajalla ennätin nauttia ensimmäisen ruoka-annoksen aamuteen jälkeen. Ostin kotijoukkueen fleace-paidan ja sillä tarkenin mukavasti seuraavan puoliajan. Eläydyimme otteluun täysin rinnoin, niin kuin kuvasta näkyy.
Juhlistimme Suomen lipulla itsenäisyyspäivää ja samalla Iiron ja Sirkan pojan, minun kummipoikani nimipäivää. Ottelu ei ollut kovinkaan tasokas. Kyseessä oli siis espanjan liigan ottelu Ud. Las Palmas S.A.D vastaan Villareal B. Ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Väki kävi kuumana kuitenkin ja sitä oli hauska seurata. Yksikin isäntä paiskoi lippistään ja joutui poistumaan vartin ennen ottelun päättymistä. Suunnistimme väärään suuntaan lähtiessämme linja-autolle ja jouduimme kulkemaan (Iiro klenkkaamaan) taas kilometrin ylimääräistä. Asetuimme pysäkillä strategisesti ja pääsimme melkein jonon kärkeen. Paikallisten kesken meinasi tulla tappelu, me saimme istumapaikat. Yhden vaihdon jälkeen olimme takaisin Catalinassa, Iiro fillaroi ja minä pikakävelin hotellille. Olimme perillä samaan aikaan, fillarilla kun joutui kiertämään yksisuuntaisia.
Kävelimme juhlavaatteissamme Suomi-Kanaria klubille tunnin myöhässä. Sekalaisessa joukossa Sirkka erottautui tyylikkäämpänä, tosin vähän ylipukeutuneena. Laskin aluksi juhlaväen keski-ikää muutamalla vuodella ollen tilaisuuden nuorimpia. Pari nelivitosta tuli sisään ja olin viidenneksi nuorin. Tanssitimme Iiron kanssa Sirkkaa molemmat yhden tahdin ja lähdimme hotellille. Lähetin pienessä juhlatuiskeessa blogitekstiä. Sirkka ei ennättänyt seisauttaa minua (hänellä kun oli korkkarit jalassa), kun lähdin Mailan pyörällä PC repussa kohti uusia seikkailuja. Miksi seisauttaa? No pyörä oli pieni ja vähän vaikeasti hallittavissa. Sirkka väittää, etten noudattanut hänen antamaansa ajo-ohjetta, vaan käännyinkin vasta seuraavasta kulmasta vasten kiellettyä ajosuuntaa.
Hengenpelastajana Las Palmasin yössä. Yhden baarin kohdalla tupsahti paikallinen mies turvalleen ovesta ja löi pahasti kallonsa laatoituksen. Hänen kaverinsa naureskelivat. Nenästä tuli verta. Mies yritti nousta ylös, muttei tasapainosta ollut mitään tietoa. Hän kaatui uudelleen. Nousin jopolta ja suojasin juopuneen päätä. Yksi paikallinen tuli auttamaan ja yritti samalla ryöstää uhrin kellon. Sysäsin hänet sivulle ja pyysin kapakoitsijaa soittamaan ambulanssin. Kaatuneen kaverit olivat ruotsalaisia ja vaihdoin kielen svenskaksi. Hetken kuluttua tulivat poliisit paikalle ja asettautuivat viiden metrin päähän seisomaan kädet puuskassa, kuultuaan avun olevan tulossa. Seisoin kaikkiaan puoli tuntia pitäen miestä istuvassa asennossa nojamassa jalkoihini. Yritin kerran pistää hänet makuulle nato asentoon, mutta miehellä oli meno päällä, joten istutin häntä. Samalla pystyin estämään häntä nousemasta jaloilleen, rauhoittelin miestä spanjaksi. Vasta ambulanssin tultua seitsemän poliisia (kaksi autollista) tulivat haastattelemaan juopunutta. Kaikki pistivät nyt käsiinsä suojahanskat. En ollut tilanteessa huomannut suojata itseäni mitenkään. Mitäpä ei suomalainen tekisi Suomen Itsenäisyyspäivänä ja Espanjan perustuslain päivänä. Olisivat kaiken lisäksi päästäneet miehen lähtemään liikkeelle, jos hän olisi pysynyt tolpillaan. Nostattivat pystyyn ja mieshän valui heidän välistään kuin ylikeitetty spagetti sormista. Pääsin melkein ehjänä veneelle, tosin taas kiertäen pitkän matkan, koska vierasvenesataman portaat olivat suljettuina.
Jk (jälkkirjotus) Onne viäl kummipoik Nikoll.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti