maanantai 21. joulukuuta 2009

PATAS DE CERDO

20su 12 09 Armas Las Palmasissa

Nea lähti aamulla tunnin lenkille ja Kalle nousi pesemään täkkiä. Päivästä näytti tulevan kaunis, joten lähdimme Canterasin rannalle. Ilmanpaine on laskenut aamun 1015 millibarista 1008:saan.
Ilmeisesti tästä johtuen aurinko jäi pilven taakse möllötettyään kuumasti hiekkarannan auringonottajille. Kalle teki kävelysuorituksen pilvien suojassa ja Nea värjötteli rantapyyhkeellä. Näimme hauskan juoksutyylin, kun musta mies vei kantapäänsä aina persukseen asti ja huudahti joka kahdeksannella askeleella: Uhh. Seuraavaksi eteemme käveli kahdeksankymppinen käsityöopiston rehtori mustissa sukissa ja kengissä kuitenkin paidatta. Hänellä oli meneillään revinnäistöiden esittely; käsi oli tiukasti selän takana ja Hardanger tekniikalla hän raapi selkäänsä. Toiselta puolelta selkää vuosi jo ankarasti verta. Nea alkoi kaipailla lounasta (Kalle ihmetteli mikä lounas on?). Kävimme El Corte Inglesissä etsimässä kolmea itämaan tietäjää, löytämättä heitä. Joulukoristeet ovat jo 30-50% alennuksella. Kiiruhdimme veneelle laimentamaan eilistä jauhelihapastaa.



Halusin tarkistaa onko todellakin niin, ettei Las Palmasissa ole mitään kuvattavaa. Illalla lähdimme kuvamaan valopalmuja Plaza Alameda de Colon ja viereiselle Plaza Cairasco aukioille. Nyt löytyi jalustalla kuvattavaa, kun sottaisuus ja epäjärjestys katosivat pimeään. Etsimme ensimmäistä guagua-pysäkkiä. Etenimme melko ylös valtabaanalle ja nousimme bussiin no 30. Matka oli jännittävää hapuilua, kun auto ajoi kauas keskustasta ylös nukkumalähiöön jalkapallostadionin paikkeille. Kalle oli helpottunut, kun kuski käänsi autonsa alamäkeen ja menimme taas kohti vanhaa kaupunkia. Täydellinen suoritus sai täyttymyksensä, kun päätepysäkki olikin Plaza Alameda. Tämän lähemmäksi (ehkä lyhyemmällä reitillä) ei kuvauskohdetta olisi voinut päästä.



Nea ei suostunut tänäänkään istahtamaan Francon suosikkikuppilaan (joka Nean mukaan oli täynnä) ja haimme Veguetalta paikallisravintolan, missä nautimme juomat riippuvien ilmakuivattujen kinkkujen seassa. Nean kahvisokeripussissa luki, että paikan erikoisuus kotiin vietäväksi on Patas de Cerdo. Kalle oli jo tilaamassa yhden mukaan, mutta Nea toppuutteli onneksi. Seuraavan baarin ikkunassa oli kuva ilmakuivatusta kinkusta ja kuvan alla teksti Patas. Immigrantilla selvisi, että kahvipaikkamme erikoisuus oli siansorkka. Pöytäjalustalla sellaisen hinta on noin sata euroa ja lihaa siinä on varmaankin 10 kg.



Nea kuvasi Kalle Armaansa Calle Armas –kyltillä Kolumbuksen talon kulmalla. (Mitä tapahtui 50 vuotta ennen kun Colón löysi Amerikan?). Armas käännettynä suomeksi on asevarasto. Sotaisaa kansaa nämä espanjalaiset, kun laivavarustamonkin nimi on Asevarasto.



Nämä maapäivät väsyttävät kippariKallea niin, että kuvauskeikan jälkeen menimme nukkumaan 2300.



Jouluun on kolme yötä
_

1 kommentti:

  1. Leppoisaa joulua sinne lämpimään! Nää lähtee hakemaan kylmyyttä Rovaniemeltä jouluna, voi sitten ajatuksissaan jo lämmitellä helmikuun loppu ajatuksissaan=).

    RAUHALLISTA JOULUA!!

    VastaaPoista