lauantai 20. syyskuuta 2014

Barça

17ke 09 2014 Barcelonassa Mestarien liigan matsia katsomassa.
Barcelonan jalkapallostadioni oli käsittämättömän suuri. Vihdoin kun löysin oikean portin toiselta puolelta sain moitteet asustani. Ovimies sanoi, että Barça toivoo miehillä olevan pitkät housut. Keskustelimme hetken ja totesin, että mistäs turisti tuollaista käsittää. Niin oli kuin olin ollut menossa kirkkoon, missä naiset eivät saa olla ilman päähinettä.
Lipunmyyjä keskikaupungilla sanoi, että stadionilla pitää olla jo tuntia ennen. Menin siis hyvissä ajoin. Takanani tytöt juovat alkoholitonta olutta, ollaanhan urheilutilaisuudessa. Kyllä laskisi Raumall Lukon katsojamäärä jonkin verran, jos sielläkin tarjottaisiin vain oluen väristä juoma.
Mittailin katsomon kaltevuuden olevan 1/1 eli 45%. Se takasi hyvän näkyvyyden. Vaikka olinkin kuudenkympin lipuilla ylhäällä, niin hyvin sieltä sai käsityksen pelin kulusta. Seurasin suosikkipelaajani Messin (10) liikkeitä viheriöllä. Säästeli askeliaan, mutta oli hyvin tilanteissa mukana.
Kovin vaisun oloista väkeä istui katsomossa. Yritin puhaltaa sumutorvella vauhtia, muttei se auttanut totesi viereisellä tuolilla istunut saksalaismieskin.
Vasta kun Pique pukkasi voittomaalin ja tuuletti sen mukaisesti syntyi kotikatsomossa ääntä. Maaliin saakka Apoel Nicosian kannattajilla oli sellaista sykettä, jota odotin koko tapahtumalta. Vieraat pitivät jo Ramblalla hyvää kannatusintoa yllä.
Se puskumaali jäi ainoaksi, vaikka Barça innostuikin viimeisen vartin näyttämään kunnollista peliä ja
.. läheltä piti, ettei FCBarcelona saanut toistakin sisään. Fanipaitaa ostaessani painatin siihen nimeksi KIPPARIKALLE ja numeroksi 47. Numerovaihtoehtona oli 28, joka on nimi- ja syntymäpäiväni ja jota olen pitänyt onnen numerona. Kyllä harmitti etten ottanut sitä, sillä Piquén numero on 28 ja katsokaa maalinsyntyaikaa 28:28.
Ei tämä reissu näin surkea ja väritön ollut. Ensinnäkin nousin edelliseen junaan, joka ei mennyt Barcelonaan asti. Maksamani paikkalipullinen kallis junani viiletti ohi, kun viimein löytyi asema, jolla voin vaihtaa ja jatkaa kohteeseeni. Olin ajatellut käydä katsomassa pelin vain hätäisesti ja palata yöllä patilleni. Kello 2220 lähti viimeinen juna Tarragonaan. Jouduin siten yöpymään Barcelonassa. Löysin Ramblalta halvan hostelsin ja majoituin sinne, naapurihuoneen naisella oli paha pronkiitis, ei se pahasti häirinnyt yöuniani, kun tulin fanibaareista vasta neljältä. Illalla en ollut huomannut hankkia hammasharjaa, joten suuhygienian hoito jäi aamuRamblalle. Ps. se paikkalipullinen menojunalippu maksoi 21 euro ja paluulippu kahdeksan, kaiken lisäksi ajallisesti matka olisi ollut sama, yksi tunti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti