09 09 09 kekiviikkona Hospitaletista Tarragonaan
Aamulla kun heräsin sain melkein hepulin kirjatessani päivämäärää 090909. Sehän on tällaiselle lukufriikille kuin paratiisi. (Ei tosin voita 20022002 klo 2002). Lähdin matkaan vakaalla ajatuksella seilata mahdollisimman paljon. Kymmenen jälkeen irrottauduin laiturista ja ajoin tankille. Kävin hakemassa marinorin vastaamaan tankkauksesta. Täytin ensin sen varapolttoainesäiliön 25 litraa ja sitten polttoainetankin. Kaikkiaan dieseliä meni 77 litraa. Turhaan tankkasin kesken matkaa, sillä polttoainetta olisi riittänyt satamaan saakka.
l´Hospitalet 1050 log 3168
Nostin ison välittömästi aallonmurtajan jälkeen ja avasin rullukan kun sain oikean suunnan. Rannan tuntumassa tuulta oli 4 m/s ja virran auttaman sain viiden solmun nopeuden. Tällaista olin ajatellut laiturilla haistellessani tuulta. Puolen tunnin seilauksen jälkeen pilvimassa alkoi hajota pineiksi kumpupilviksi ja tuuli vaihteli suunnattomasti. Jouduin ottamaan rullukan sisään ja turvautumaan Volvoon. Puuduttava ajo piti koko ajan purjehdusaistit valppaina ja kun taas tuulta oli viisi metriä, niin avasin rullukan. (Krisse WB- Sailsilta ei tiennyt mikä on rullukka. Sehän on rullalle menevä keulapurje). Taas vartin purjehdus ja tuuli puhalsi seuraavaksi ties mistä. Tarkkailin taivasta ja ymmärsin, ettei näin sekalaisessa pilvimassassa kannata yrittää matka-ajoa.
Otin taas narua sisään ja tyydyin koneeseen. Löysin Tarragonan satamasta käsipuhelun jälkeen marineroksen, joka näytti minulle paikan. Nyt minulla oli ensimmäistä kertaa sikahanskat käytössä peräköysivaiheessa. Sikahanskat (tosi kovat rouhehanskat) olivat käytössä 70-luvulla, kun me, Kivivirran Jussin isän, Maken kanssa raahasimme sikoja rantakallioille merikotkien talviruokinta -projektissa. Keula edellä laituriin.
Tarragona 1505 log 3212 (44M pitäisi olla) 18M Mh 416,0
Kävin maksamassa satamamaksun 49,62€. Sain hyvän selvityksen Tarragonasta. Kartalta näin missä historiallinen kaupunki sijaitsee. Kartasta sain myös aavistuksen Rooman vallan aikaisesta kaupungista. Kävin nopeasti virkistäytymässä Välimeressä ja sen jälkeen suihkussa pesemässä kaiken hiekan pois kropastani. Nyt olin valmis kipuamaan historialliseen Tarracon kaupunkiin. Kilometrin käveltyäni törmäsin ensimmäisiin roomalaisiin rakenteisiin; kaupunginmuurin sisällä olivat pienirakenteiset korttelit. Minua kiinnostavimmat rakennukset olivat kalkkikivestä muuratut, varsin jylhät yksinkertaiset kivitalot. Tarragonan pienoismallia (Model of Roman Tarraco, Tarragona on the 2nd C.AD) en mennyt katsomaan. Se oli suuri virhe, sillä se kertoi perus- roomalaisesta kaupunkirakenteesta, niin kuin myöhemmin ymmärsin. Kaikkialla muurin sisällä törmäsi mielenkiintoisiin näkymiin. Kaivoi useita kertoja kameran repustani. Valtaisa Katedraali oli rakennettu 1300-1500 –luvuilla. Sen kiertämiseen meni helpolla puoli tuntia. Joka kulmassa oli selvitys, mistä pääsee sisään. Ovea ei vain meinannut löytyä, kunnes näin katuvan näköisen naisen tulevan yhdestä seinästä. Pyhättö oli karun kolkko sisältä ja tavattoman suuri. Lähdin laskeutumaan alas mäkeen rakennettua kaupunkia. Näin lyhyellä visiitillä en mennyt museoihin sisälle, katsoin vain niiden tarjonnan esitteestä. Nyt löysin tämän seilauksen Maalimanperintökohteen no 4 (Visby, Le Havre, Lissabonissa Monesteryn luostari ja Belemin torni ja nyt Tarraco). Ihmetteli, miksi tämä Roman Circus ( 1st c. AD) voi olla paras esimerkki lajissaan, kunnes kotinetti selvitti koko asemakaavan olleen mallina kaupunkirakenteesta, millä Rooman imperiumin kaupunkikeskustat rakennettiin.
Jatkoin matkaani alaspäin ja kuvasin roomalaisen amphiteatterin. Olin kuvannut sen tietämättäni jo rannalta päin ihmetellessäni, miten voidaan rautatie tuoda aivan (noin, nyt muuttaisin sanan) näin historiallisten raunioiden kylkeen. Niin se VR täälläkin. Tästä raunioteatterista muodostui selkeämpi kokonaiskuva kuin circuksesta.
Kuulin voimakasta rumpumusiikkia ja kiipesin taas ylös mäkeä (jalat sanoivat taas: No) ja näin mielenkiintoisen kavalkadin; Härkää marssitettiin areenalle (sinne Circukseen), sen jalat meinasivat monasti seota ja kieli katketa nuorilta rumpaleilta. Tarragona on historiallinen kaupunki, joka huokuu espanjalaista elämää, eikä ole turismin pilaama.
Söin maittavat mustekalanrenkaat andalusialaisittain (en siis sitä härkää) ja kuvasin kolmannen kerran katedraalin. Osasin suunnistaa suoraan veneelle käsittelemään päivän kuvasaalista. Lopetettuani (0230) totesin, että kyllä vuorokaudessa pitäisi olla 30 tuntia, niin pystyisi rauhassa purjehtimaan, tutustumaan ympäristöön ja työstämään sitä blogiin.
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti