Vilanova 1050 log 3235 Mh 420,2
Lähtiessäni Vilanovasta japanilaisvene tuli kovaa kyytiä vastaan ja sen kippari kysyi olenko visiter? Huutelin kyllä, he painuivat vauhdilla sataman perälle. Yritin näyttää käsipuhelinta ja kertoa kanavan olevan yhdeksän. Sinne menivät ja kiiruulla, japanilaisten kolme solmua vastannee kuutta.
Tänään olisi tuulta mukavasti 6 m/s, mutta edelleen täysin vastainen. Sain hyvän vertailukuvan kryssien etenemisestä yhdestä Bavaria 36, jolla oli sama suunta. Tyydyin moottoriajoon. Barcelona poltti jo mieltä, halusin saada ensikosketuksen Antoni Gaudin töihin. Barcelonan lentokenttä on aivan meren rannassa ja loppumatkan laskinkin (kelloKalle) lentokoneiden laskeutumisvälejä kentälle. Päädyin kahden minuutin väliin, kunnes sen särki puolentoista minuutin väli ja ennätykseksi jäi 75 s. Koneiden nousuväli oli sentään neljän minuutin luokkaa.
Katsoin moneen kertaan Barcelonan kaupallisen sataman rakenteen plotterilta ja kun aallokko muodostui liian teräväksi päätin oikaista aallonmurtajan suojassa. Vielä varmistava vilkaisu sähköiseen karttaan. Sieltä pitäisi päästä perältä läpi (ei edes siltaa), ihmettelin aallonmurtaja-laiturilla olevia valtavia konttimääriä. Vartin ajon jälkeen sataman turva-alus ajoi vierelleni ja kysyin mastoni korkeuden, sillä edessä oli silta. Onneksi sen korkeus oli 18,5 metriä. Immigrant meni siis ali. Barcelonan satama on valtava ja katsomista suurissa konttialuksissa ja risteilijöissä riitti. Port Vellin pienvenesatamissa oli jättisuuria huvipursia. Huutelin VHFään Marina Port Velleä ja sain muutaman kutsun jälkeen ohjeen ajaa laiturin D pohjoispuolelle paikkaan 2. Perutin pitkän laiturin mitan melko kapeassa välissä ja löysin viimeisen paikan pistolaiturissa. Kiinnittyminen sujui hyvin satamapojan ja naapuriveneen naisen auttamana.
Barcelona, Marina Port Vell 1600 log 3261 26M Mh 425,6 5,4h
Marineros teki kaapelini päähän suuren voimavirtaliittimen. Satamatoimisto oli jo kiinni, joten en saanut selvää internetistä. Manjana. Kortista portteihin ja suihkuun maksoin sähköliittimen kera 70 euron panttisumman. Ilmoitin Nealle olevani perillä Välimeren pääkohteessa. Hän löysi netistä heti paikkani Port Vellen satamassa aivan roskisten ja septiaseman (toinen havaitsemani septin-tyhjennyspaikka Espanjassa) vieressä. Sain patistuksen lähteä tutustumaan tuohon ihmeelliseen Gaudin kaupunkiin. Valmistelin veneen jättökuntoon ja lähdin vailla karttaa kulkemaa suureen kaupunkiin. Etsin sopivan kokoista karttaa ja opaskirjaa Barcelonasta. Nora oli antanut minulle opaskirjasen, mutta olin unohtanut sen kotiin lähtökiireessä (Berdon Nora). Olin päättänyt aloittaa tutustumisen etsimällä tunnelmia, enkä rynnännyt kohteisiin. Kisaveneet veivät ensin voiton kulttuurista. Kävelin toiselle puolelle allasta katsomaan kuutta rassia, jotka osallistuivat Istambul Europa Race –kisaan (Istambul- Niza- Barcelona- Brest). Sitten pois satamasta ja leveiden katujen jälkeen löysin minun mittakaavaani paremmin istuvat kapeat kujat. Barcelonasta saamani ensivaikutelma oli epäsiisti, suttuinen, mutta elävä. Ja tämä elävyys ja ihmisten välittömyys vei pikkuhiljaa voiton minulle niin tärkeästä puhtaudesta. Tutustuin Katadraaliin, jonka sisätilan korkeus on upea.
Osuin löytämään Katedraalin takaa pieneltä kujalta kirjakaupan, josta ostin tarvitsemani materiaalin. Myyjätyttöä kiinnosti mistä olen ja kerrottuani maani ja olevani viidentoista kuukauden vapaalla. Hän ihmetteli, miten se on mahdollista työssä olevalle. Kerro siinä sitten englanniksi vuorotteluvapaa-järjestelmästä. Seisahduin syömään pikkumustekalat nurkkakapakkaan. Nyt pariskunta teki tuttavuutta kysymällä käsivarressani olevasta tatuoinnista (Rapakkalan talon tuuliviiri, joka on Vanha Rauma Yhdistyksen logo ja yhdistyksen 60-vuotislahja minulle). Kerroin siitä ja 15 kuukauden seilausmatkastani. Kun lisäksi kerroin työstäni maailmanperintökohteessa sain hetkessä selvityksen mihin Barcelonassa todellakin kannattaa tutustua. Olin heti myös poikkeavani muista valkoisessa paidassa ja shorteissa. Täällä oli kaikilla yllä mustaa, vöitä ja niittejä. Purjehtijatkin kulkivat mustissa paidoissa. Lisäksi suurella osalla oli farkut jalassa. Mustan ymmärrän, onhan tämä gootin tyyssija. Palasin veneelle yhdentoista maissa tyytyväisenä ensimmäisen päivän saaliiseen; Katedraaliin ja barcelonalaiseen välittömyyteen. Olisihan perjantai-iltaa voinut jatkaa kaupungissa, mutta mieltäni painoivat kirjoittamattomat blogit. Varsinkaan en halunnut sekoittaa upean Tarragonan kokemuksia Barcelonaan. Tuohon väliin olisi pitänyt varata päivä lisää kirjoitus- ja tasaantumisaikaa. Lisäksi liian moni on kehunut minulle tätä kaupunkia. On ensin unohdettava ne mainesanat ja saatava muodostaa oma kuva. Kirjoitin rästejä sitloorassa juuri ja juuri alle 30 asteen lämmössä. Naapuriveneen päihtyneenä naurunremakoita saava nainen olisi joka tapauksessa pitänyt minua hereillä. Työstin blogia puoli kolmeen, vielä jaksoivat juhlia kylkiveneessäni. Nukahdin ajatukseen, ettei tämä laituripaikka portin, rampin ja ennen kaikkea bileveneen vieressä ole minulle oikea.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti