Cadiz, Rota (ESP) 1515 log 3967 Mh 526,5
Kippari kävi maksamassa Rotan satamamaksun ja niin olimme valmiit lähtemään, vene bunkrattuna, kohti Madeiraa. Matkaa Funchaliin Rotasta on 574 mailia. Laskemme matkan kestävän 5 (-7) vuorokautta. Lähtöaika iltapäivällä määräytyi korkeimman veden aikaan, jolloin saimme myötävirran saattelemaan meitä ulos ulapalle. Menosuuntaamme nähden tuuli puhalsi tietenkin täysin vastaan nenää neljän metrin voimalla. Alkuun eteneminen oli vaivalloista ja hidasta aaltojen tappaessa vauhdin. Tyydyimme 3,5 solmun nopeuteen, kestimme jopa 3 solmua.
Tässä hyppään vain tärkeimpiin havaintoihin ja elämyksiin, sillä päivittäin annetut tiedotteet ovat kertoneet jo pääasiat. Siis pelkkiä huippuhetkiä Atlantilta välillä Espanjan Cadiz ja Portugalin Madeira. Matkaa meillä oli tiedossa mailimäärä, jota kukaan meistä ei ennen ollut seilannut yhtä päätä ja valtamerellä.
GASTIT
Pensamon pariskunta tuli tutuksi pari vuotta sitten heidän ostettuaan First 385 veneen Raumalta. Veneemme olivat vierekkäin RPS:n suulissa ja keväällä 2007 huoltotöiden aikaan saatoin auttaa Marttia raumalaisessa hengessä veneen kunnostuksessa. Olemme pitäneet yhteyttä nämä vuodet ja kun Hangossa 2008 heitin heille syötin mahdollisuudesta seilata Atlantilla tarttui syötti. Niin tämä avomerestä ja seilaamisesta nauttiva parsikunta lähti mukaan tärkeimmälle legille.
UKKOSRINTAMA
Kaukana lännessä, siis taivaanrannassa olivat uhmaavat pilvet ja hetken kuluttua siinä mustakeskuksessa alkoi salamoida. Päätimme heittää vendan ja väistää tuon kaukana salamoivan vaaratekijän.
SÄÄENNUSTEET
Koko viiden vuorokauden ajalle saadut sääennusteet pitivät kutakuinkin paikkansa (kunhan vain osasi lukea neljästä eristä tietolähteestä sen oikean) ja seilasimme ensimmäisen vuorokauden tiukkaan mietoon vastaiseen, kunnes tuuli kääntyi SSW. Suuntamme Madeiralle oli 249 astetta, joten lepsutteluun ei olut varaa. Seilaustamme helpotti voimakkaasti loistava kuu, joka antoi purjeiden säätöön valoa ja kryssituntumaan (isopurjeessa valojuova keskellä) selkeän ajosuunnan.
LINTUHAVAINNOT
Illalla oli hämärä hetki, jolloin kaikki näytti harmaalta ja tuolloin saimme merkittävimmät bongaukset; liitäjien erottelu on ollut pelkkää lepsuilua, sillä ne on kuitenkin helppo erottaa (mikäli veneen keikunta ja hallinta sen sallii). Nyt linnut tulivat (ehkä juuri tuon hämärän hetken takia aivan veneen viereen) ja kiikaritta saattoi tunnistaan tasaisen mustan nokiliitäjän ja valkokauluksisen isoliitäjän. Samaan aikaan veneen vierelle lentänyt lokkimainen lintu, jolla oli mustat siivet ja niissä valkoiset reunukset vaatikin jo kirjoille menon. Tässä ei tarvittu värikuvamuistia, sillä harmaa sää toi kaikki tärkeimmät tunnistuskohdat selvääkin selvemmin esiin, olin nähnyt ensimmäisen albatrossini; mustakulma-albatrossi.
VALAAT
Kuten huomaatte kyseessä ei ole valas eikä lintu vaan lentokala.
Ensimmäinen valashavainto oli mielenkiintoisin, tietenkin se osui juuri iltaruokailuhetkeen. Herkullista pastaa suuhun laittaessaan kippari näki suuren mustan selän ja sen päällä pienen evän. Tämä kokonaisuus liikkui tavattoman hitaasti ja Kalle epäili jo nähneensä valaan. Atreimet pois ja kamerat esiin! Hetken päästä vanavedessämme noin kolmenkymmenen metrin päässä nousi ylös siniharmaa valas, jonka leveys oli transitin katon luokkaa ja sitä jatkui vielä vaaleana leviävän vartaloa alas. Hetken valas seurasi Immigranttia, muttemme saaneet siitä kuvaa (Voi harmi). Jännitys veneessä nousi äärimmilleen, eikä ollut tietoakaan yksitoikkoisesta seilailusta. Kaikkiaan teimme kolme valashavaintoa matkalla, tämä oli herkullisin.
KESTÄVÄTKÖ PAIKAT PITKÄÄ RASITUSTA?
Olen varustellut ja valmistellut Immigrantia tähän purjehdukseen uusimalla purjeet ja hankkimalla navigointilaitteita. Matkan varrella olen joutunut uusimaan barduunan plogeja, vanhojen rikkouduttua (metallin murruttua, Ronstan jopa kahden kuukauden käytön jälkeen). Keskustelimme Martin kanssa varustelukierteestä ja tarkkailimme Immigranttia. Martti kysyi olisiko vaatteistani voinut jäädä säikeitä yläbarduunan koukkuun, kun olin huoltamassa tuulimittarin anturia. Katselimme sitä hetken ja hain kiikarin avuksi. Martti oli tehnyt merkittävän havainnon. Vedossa oleva styyrpuurin barduunavaijeri oli monen säikeen osalta rispaantunut yläpäästään. Mietimme hetken korjausvaihtoehtoja ja illan jo hämärtyessä kippari kiirehti vetämistään mastoon viemään dynema-köyden korvaajaksi. Näin toimittiin veneen ollessa liikkeessä eteenpäin. Ylhäällä ei tuntunut sivuttaisliike, jota olimme pelännet, vaan veneen törmääminen seuraavaan altoon, joka seisautti kulun ja vei mastoa kolme metriä edelle. Kippari sai sidottua köyden ja pääsi alas jotakuinkin vaurioitta.
ESPANJAN CADIZISISTA PORTUGALIN PORTTO SANTOON
Meillä oli alun heikkoa tuulta lukuun ottamatta hyvä myötätuuli, jota leikkailimme ja seilasimme virsikirjaa. Seilaaminen olisi ollut hallitumpaa, ellemme jo toisena vuorokautena olisi joutuneet turvautumaan hätä-barduunaan (köysi solmittuna genua-trissan yläpuolelle) ja näin etupurje oli reivattuna 1 1/3 reiviin. Immigrant saavutti kuitenkin parhaimmillaan 8.3 solmun nopeuden. Säästelimme viritystä ja seilasimme varovaisesti.
SAAPUMINEN PORTO SANTOON 11su 10 2009
Viiden yön seilaamisen jälkeen olimme kaikki jännittyneen odotuksen vallassa, kun aamu valkeni pikkuhiljaa. Kipparin annettua kolmelta vahtivuoron vaihdossa selonteon Martille: Edessä häämöttää Porto Santon valot ja etuvasemmalla on Madeira. Uskomaton suoritus, mietti Martti nyt me olemme sen melkein jo tehneet. Viideltä kun Martti herätti koko miehistön, niin näkyi Porto Santon silhuetti kauniisti. Onneksi meillä on käytössä plotteri, sillä aamuhämärässä maisemasta on todella vaikea erottaa sataman sisäänajoa. Aamun sarastaessa tuo musta-harmaa silhuetti muuttui melko yksitoikkoiseksi.
Porto Santo 11su 10.09 klo 0810, log 4539, Cadiz - Porto Santo 572 nM.
purjehdukseen käytetty aika 114 h, josta kone päällä 18,4h.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti