torstai 22. lokakuuta 2009

KUMMAPIPO JA MUITA MADEIRAN IHMEITÄ

17la 10 09 Camachassa käymässä

Herättyämme rauhattoman yön jälkeen (karaokebaarista kuului laulua yli kahteen) nautimme aamupalat ja päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin. Emme löytäneet Saarien lintukirjaa, varvastossuja emmekä umbrellaa. Ruokaostosten jälkeen päätimme mennä paikallisbussilla vuorille. Päädyimme linjalle 129, koska se sattui olemaan lähdössä. Linja vei meidät Camachaan. Ilmanpaine laski 1014 mbarista 934 mbariin, korvat paukkuivat tiukoissa nousuissa ja ihmettelimme linja-autojen kestävyyttä. Olimme päivän liian aikaisessa, sillä huomenna Camachassa on omenafestarit. Seurasimme juhla-alueen pystytystä ja kävimme muutamassa sekatavarakaupassa excursiolla. Suunnattoman tavarapaljouden lisäksi panimme merkille, että näyteikkunat oli somistettu Gibraltarin tapaan rikkinäisillä esineillä (eivätpähän myytävät tavarat haalistu), jotka olivat parinkymmenen vuoden takaa. Emme rohjenneet syödä lihavartaita, joita sai itse paistaa tynnyrinpuolikkaalla olevien purkulautojen tulella.



Seurasimme hetken korinpunontaa tehtaalla (Relógio) ja menimme epäväriseen kahvilaan nauttimaan vahvat kahvit.



Siinä istuessamme seurasimme vastapäisestä talosta purkautuvaa iloista väkeä. Ihmettelimme mistä nämä kaikki oudot ihmiset tulivat, kahdella miehellä oli hassunkuriset tupsupipot päässään ja muutenkin vaatetus oli kuin suoraan kuusikymmenluvulta. Päättelimme, että talossa on huutokauppa ja siksi noita pipoja liikkuu.



Kävimme katsomassa sitä tilaa ja olimme ällikällä löytyjä, kun jouduimme ultramoderniin biljardibaariin, joka ei istunut siihen kylään ollenkaan. Keltavästäräkit lentelivät Camachan tiilikatoilla ja ihmiset olivat tavattoman huonojalkaisia. Ymmärsimme sen kun yritimme vältellä syviä ojia tien laidassa.



Palasimme kuudelta linja-autolla takasin Funchalin keskustaan. Edessämme jalkakäytävällä käveli kaksi koiraa, musta ja ruskean sekavärinen. Kun ne tulivat liikennevaloihin, seisahtui musta koira ja katsoi kaveriaan, tämäkin seisahtui. Kun valot vaihtuivat vihreäksi, katsoi musta koira hyväksyvästi vierellään seisovaa, antoi merkin lähteä liikkeelle ja niin ne ylittivät kadun oikeaoppisesti. Emme olleet uskoa silmiämme. Ihmiset täällä rynnivät päin punaisia, mutta kulkukoirat ovat liikennekuriltaan moitteettomia.



Illan hämärtyminen on Funchalissa hienoa katseltavaa, kun vuorille syttyvät valot, vielä vaalea taivas erottaa vuorten silhuetin ja valot syttyvät ja tuikkivat taloissa ja teiden varsilla.

Ps. Ola Markku! Ei tuo keltavästäräkki ole se elämänpiste. Seuraava juttu kannattaa lukea. Siinä on se elämänpinna. (Jännitystä luovaa etukäteismainontaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti