Eilen illalla tapasimme muitakin suomalaisia Kanarialle menijöitä: s/y Seili (Ari ja Anne Ora) ja s/y KasteHelmi (Heikki ja Maila Asujamaa). KasteHelmeen, komeaan Malöön, kävimme Martin kanssa tutustumassa ja lisäksi näimme Heikin itse tekemän WiFi USB antennin ( vihanneshöyrystin toimii parapoloidina ja sen keskellä Welan adapteritikku, jatkojohto USB jatkojohto ja kolmijalka). Anetenni antaa Heikin mukaan huomattavasti lisää verkkoja tavoitettavaksi pitkänkin matkan päästä. Siis sellaista rakentamaan.
Pansamot rynnistivät innolla tutustumiskierrokselle Porto Santoon. Minulla oli käsitys, että Nealla on kahden viikon loma, joten ennätämme seilata Funchalista tänne puhtaan veden ääreen. Porto Santon vesi on todella puhdasta ja kauniin sini-vihreän turkoosin väristä. Aioin osallistua iltapäivällä kaupunkiajeluun, mutta blogin lähettäminen ja huono orjentoituminen lähtöpisteeseen veivät tämän homman laavakiville.
Kävelin satamasta keskustaan ihmettelemään väen outoutta ja ikäjakautumaa. Yli kuusikymppisenä tunsin itseni nuoreksi tässä porukassa. Aivan sataman vierellä on uimaranta, jota käytimme hyväksemme.
Porto Santo on karu tuliperäinen saari, jonka kasvillisuuden kanit ovat syöneet tykkänään. Kaktukset yrittivät vallata kasvualaa.
Illalla haimme ruokapaikkaa ja kävelimme lopulta parin kilometrin päähän hienoon ravintolaan. Hintataso oli samaa korkeaa luokkaa kuin ensimmäisessä keskustan ravintolassa, muttemme enää jaksaneet hakea uutta paikkaa. Alkuruokia syödessämme tunsin perhosen kutittavan polvitaivettani, säpsähdin ja pyyhin kädelläni polvitaivetta. Kutina lakkasi, mutta hetken kuluttua komea torakka käveli muina torakkiona ravintolasalin poikki. Paluumatka puiston ja valtameren äänittämän rannan kautta korvasi kuitenkin tämänkin kokemuksen.
Anja ja Martti Kolumbuksen talon vierellä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti