Herätys 0700, nautimme aamupalan ja laitoimme veneen purjehduskuntoon. Sisällä se tarkoitti melkoista järjestelyä vietettyämme viikon laiturielämää ja huolleskellessamme venettä. Irtauduimme paikalta M29 klo 0815 ja ajoimme odotuslaituriin lähtöselvitykseen. Marinero kehotti odottamaan toimiston aukeamista. Niin meille tuli puolen tunnin paussi. Uskoin maksaneeni tähän lauanataihin saakka, mutta tyttö kertoi yhden päivämaksun uupuvan, joten suoritin sen samalla kun luovuin avainkorteista. Cascaisin satamamaksu on 18€ päivältä (pesukone 6€ ja kuivaus 6€). Pääsin ensimmäisenä asiakkaana sisään ja tapahtuma kävi ripeästi.
Cascais 0905 log 6970 Mh 787,8
Pääsimme hyvin irti sivutuulisesta laiturista Tuulta oli edelleenkin 8 m/s, joten päätimme kokeilla rullukan voimaa myötätuulessa. Aallokko kuitenkin tappoi vauhtimme tempoillessaan venettä sinne tänne ja pudistaessa tuulen pois purjeesta. Tuuli tippui kuudesta metristä kolmeen, joten jatkoimme koneajona ihaillen rannalla olevia useita majakoita ja väistellen kalanpyydyksiä. Kymmeneltä alkoi runsaan tunnin mittainen sade. Korkealla mäellä näkyi Sintran korkeimmalla paikalla oleva National Palace of Pena. Ymmärsin kuvanneeni tätä linnaa jio heinäkuussa tietämättä sen maailmanperintöarvoa. (kuva tältä seilaukselta)
Janne on todellakin saanut merijalat ja ohjaili suurimmen ajan päivästä. Klo 1200 tuuli oli taas virinnyt ja puhalsi 8 metrin voimalla. Nostimme ison täytenä ja avasimme rullukan kokonaan. Tein etupurjeeseen spinnunpuomin ja varmistin ison preventerillä ja näin seilasimme harakkaa yli kuuden solmun nopeudella. Ennätykseksi Jannen ensimmäisellä myötätuuliosuudella tuli 8,2 kn. ja mikä kaikkein tärkeintä tässä myötätuulipurjehduksessa; meillä oli shörtsit jalassa koko iltapäivän. Tuuli voimistui iltaa kohti, vaikka sen piti vähentyä miltei olemattomiin. Kun laskimme purjeet mailin ennen Penichen sataman aallonmurtajaa viuhui tuuli 11 metrin lukemissa. Taas samanlaista ratsastusta puomilla kuin edelliselläkin (2.8.09) kerralla, silloin vaan oli yksin. Satama-altaassa olisi hyvinkin ollut riittävästi tilaa purjemanööveriin. Kiertelimme pitkään satamassa ja valmistelimme kiinnittymistä, kunnes päätimme ajaa ison Oceaniksen kyljelle. Juuri kun olimme kiinnittyneet tuli tullimies ja hääsi meidät pois. Hän tarjosi valittavaksi kivimuurin tai kolmanneksi veneeksi ulkopuolelle. Valitsin tuon ulkopuolipaikan. Kiinnityimme purjeveneen kyljelle melkoisessa tuulessa tullimiehen avustaessa toimitusta.
Peniche 1710 log 7016, 46 M Mh 79x,x h h/ 8h
Tullimies, joka ei puhunut englantia tuli veneelle kirjaamaan saapumisemme. saimme käsityksen, ettemme (taaskaan) pääse ulos sataman portista, sillä toimisto oli kiinni. Menimme selvittämään portin lukkosysteemiä ja saimme selonteon mieheltä, joka oli ollut seitsemän vuotta töissä Mäntyluodossa. Satama on suljettuna rauhattomuuden vuoksi viikonvaihteisin. Toimisto on todellakin kiinni, joten emme saa avainkorttia. Janne tutki hetken sisäpuolista avauslaitetta ja tuumasi löytäneensä ratkaisun, jos vaan veneestä löytyy rautalankahenkari. Lämmitin pizzat uunissa ja söimme ne rantautumistotien jälkeen.
Lähteissämme tutustumaan Penicheen Janne taitteli meille avaimen rautalangasta, siis murtautumisvälineen. Sade alkoi taas samalla kun lähdimme tallustelemaan Penichen vanhan osan kivettyjä kapeita katuja. Virvoitusjuomia nautimme paikallisessa Karaoke-baarissa. Odotimme yli kymmeneen, mutta kun laulantaa ei alkanut, jatkoimme kävelyä Penichessä. Jostain kuuluin marssimusiikkkia ja suuntasimme kaupungin uudelta puolelta ääntä kohden. Täälläkin on monisakarainen puolustuslinnake, joka antaa kaupungin rannalle ilmeen. Kirsimme sitä ja pääsimme laskusillan kautta sen ulkopuolelle. Tulimme teollisuusalueelle ja erään rautaportin takana näimme soitantajoukkueen. Totesimme kyseessä olevan paikallisen palokunnan soittokunnan. Tällä nuoriso-orkesterilla oli harjoitukset illalla kymmenestä yhteentoista. Jos joutuvat meidänkin junnut jakamaan myöhäisiä harjoitteluaikoja jäähalleilla, niin tämä tuntui uskomattomalta. Janne kuvasi innolla Bomberirosin marssiharjoitusta, joka kuului yli kaupungin. Menimme lopuksi paloaseman kahvibaariin nauttimaan oluet ja seuraamaan tiivistahtista tikanheittoa. Palasimme veneelle brasilialaisen nakkikioskin kautta, josta Janne osti hodarin kaikilla mahdollisilla mausteilla. Sisään murtautuminen sujui suunnitellusti ja niin pääsimme veneelle 0100 ja kömmimme sänkyihin 0115.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti