Vietimme neljä oranssinkylläistä päivää Amsterdamissa. Tulopäivästä jo kirjoitinkin ja Oranjen juhlatkin tuli varsin kattavasti selvitettyä. Nyt siis vielä kuvaraportti muista tapahtumista.
Oranjepäivänä (ti) Nea sai vihdoin hollantilaista pannukakkua, vaikka ei varsinaiseen pannukakkutaloon päässytkään. Hyvää oli.
Amsterdam ja Hollanti ovat kuuluisia kukistaan ja niiden mukulia olivat kukkatorin tiskit täynnä, sieltä löytyi tietenkin tulppaanin sipuleita…
ja suurempia, hieman näöltään eksoottisempia syklaamin mukuloita, joka kooltaan hämmästyttivät meitä.
Kuningaskunnan tunnukset näkyivät kirkontorneissa. Tässä Munt toren ja orastava oranssi yläkulmassa. Rukoiltiinhan Hollannissa kirkollisissa tilaisuuksissakin joukkueen puolesta (sen luimme lehdistä).
Keskiviikkona olimme kanavalaiva-ajelulla. Ostimme koko päivän oikeuttavan lipun kanavalaivoihin. Lähdimme keskusrautatieaseman edestä liikkeelle.
Monenlaista nähtävää oli yllin kyllin. Alkuun risteilystä muodostui varsinainen linturetki, kuvassa intianhanhet kanavan rakenteilla.
Aivan riittävän paljon matkan kuluessa ei selostusta ollut. Kuulimme kolmeen kertaan (vaihtaessamme eri reiteille) Amsterdamin kanavien olevan kolme metriä syviä: yksi metri vettä, metri mutaa ja metri polkupyöriä.
Toinen päivän pääohjelmanumeroista oli van Gogh -museo. Vincent van Gogh vaikutti suuresti minun alkavaan taiteilijanuraani. Totesin olevani kykenemätön maalamaan öljyväreillä ihannoidessani Vincentin töitä ja lopetin haaveeni taiteilijaksi tulemisesta.
Jatkoimme matkaa uudella reitillä ja ajoimme joen kautta Nemo-museon ohi (oliko teknologiakeskus). Se oli ympäröity museolaivoin. Teelmä muistutti kovasti uppoavaa Titanic-laivaa.
Odotellessamme kohtaavamme toisen päivän teemoista alkoi sataa ja kattoluukut sulkeutuivat. Nyt näin ensimmäisen hollantilaisen tuulimyllyn. Tuulivoimaloita olin nähnyt liiankin monta.
MAALIMANPERINTÖNÄ AMSTERDAMIN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄ
Selvittäessämme Hollannin maailmanperintökohteita ainoaksi tavoitettavaksi muodostui Amsterdamin puolustusjärjestelmä. Se on rakennettu Amsterdamin ympärille padoin, suluin ja 45 linnakkeella.
Myös sotilaalliset rakennukset kuten kasarmit olivat osa tätä systeemiä ja…
…. ne olivat myös helpoimmin lähestyttävissä.
Markermeeriltä Amsterdamiin tultaessa on Durgerdamin majakka ja vartiotorni. Amsterdamin ympäristö on padottu ja ennen kaikkea sulutettu siten, että vihollisen marssiessa alueelle saatetaan sulut aukaista ja hukuttaa tunkeilijat.
Melkein näin kävi meillekin kanava-ajelun päätteeksi, kun kaatosateessa päädyimme kaukaiselle päätepysäkille. Jouduimme kävelemään (juoksemaan) taksille jonkin matkaa ja kastuimme likomäriksi. Hyvin tuo puolustusajatus tuntui toimivan vieläkin. Kun pääsimme paatille ja saimme luukun kiinni, kuinka ollakaan, aurinko paistoi taas…
Saatuamme itsemme kuiviksi ja syötyämme kävimme tervehtimässä toisen suomalaisaluksen miehistöä. S/y Nadja on matkalla etelään – toivotimme hyviä tuulia heille.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti