LÄNNEN KAUTTA KIERTO EI OTTANUT ONNISTUAAKSEEN

29ma 06 2020 Ensimmäinen paluuseilausyritys.

Olen vähän kyllästynyt sinänsä yksitoikkoiseen maisemaan seilata takaisin Las Palmasiin Gran Canarian itäpuolitse. Olen pariin kertaan ihaillut länsirannan jylhiä vuoria ja seinämiä ja halusin kokea ne uudelleen, mutta kuinka sitten kävikään.

Saamani sääennusteet eivät nyt luvanneet minusta kuitenkaan mitenkään mahdotonta keliä, joten maksettuani viikon satamamaksun vesineen ja sähköineen (170 €) lähdin veneiden välistä vartin yli yhdeksän. LOKI: 29ma 06 2020, Puerto de Mogán 0913, Log 8032 / Mh 2466,2. Olin varustanut isopurjeeseen ykkösreiviin tarvittavalla köydellä. Hetken mietin, pistänkö sen vai en, mutta keli oli niin leppeä, joten ajattelin tehdä sen matkalla saaren länsikulmaan. Isopurje nousi viiden minuutin vinssaamisella hauislihaksia koetellen. Apukäsiä kaivataan nostoköyteen, kun ei ole itselukitsevaa vinssiä. Liikkeelle lähdön jälkeen jouduin heikossa tuulessa avustamaan seilausta Volvolla. Runsaan tunnin meno oli reittipisteeltä seuraavalle maisemia katsellessa ja kuvaillessa.

Kymmeneltä Punta de Los Aidassa ilahdutti lentokalan pitkä liitoloikka kulkua. Ensimmäisen varoituksen tulevasta antoi tumma, hetken jopa makkarapilveltä näyttävä, pilvimassa. Se kuitenkin hajosi jonkin verran, mutta kertoi missä kohtaan tuuliputken.

Liikkeellä olevat kolme kalastusalusta ja niiden viimeisen väistäminen veivät jonkin verran huomiotani ja niin olin 10:45 täysin yllätettävissä (log 57 55,6N / 15 50,38W), kun jouduin tuuliputkeen.

Edessäni kymmenen veneenmitan päässä näin meren muuttuvan valkolampaiseksi ja samalla voimakas tuulirintama sulki Immigrantin syleilyynsä.

Tempasin seilausvarusteet ylös ja niitä vaihtaessani, automaatin ohjatessa, ilmeisesti tallasin ison skuutin päälle ja se rullasi vauhdilla kolmanneksen ulos plogista. Sitä pelastaessani vapaa parduuna avautui ja fliitotti perässä. Kahdeksikot puuttuivat molemmista (nyt niitä on tuplina). Liian kauan laiturielämää totesin, kun olin saanut käännettyä Immigrantin takaisin kohti etelää. Iso oli siis täytenä, joten meno oli sen mukaista, onneksi sain kääntövaiheessa etuseilin melkein kokonaan rullattua sisään. Kaikki tämä tapahtui yhdeltätoista, siis kahden tunnin päästä Puerto de Mogánista lähdön jälkeen. Olin palaamassa takaisin sen tyyneen satamaan, vai mietin - pääsisinkö lännen kautta sittenkin vielä ennen iltapimeää saaren pohjois-koilliskärkeen. Sitä miettiessäni päästyäni säikähdyksellä länsirannan jyrkänteiden ja pahamaineisen Capo Desgojadon niemenkärjen lisäämästä tuulesta nautin tekemääni merilounasta, vaikkakin puolenpäivän ruokana. Ruoka vatsassani antoi vastauksen jatkoseilaukselle ja niin tarkastin kaikki varusteet ja 1230 totesin kaiken olevan ehjänä. Siinä vaiheessa, kun seilasin kaikki seilit auki 1,3 solmun vauhtia tyytyväisenä ymmärsin olevani lievästi väsynyt. Rullasin ja viikkasin ison puomille ja menin takaisin Puerto de Mogániin. Otin yhteyttä Marinaan, kysyin onko paikkani vielä vapaana ja sain samaisent mooringköyden , jonka olin irrottanut keulasta neljä ja puoli tuntia aikaisemmin. Palasin nyt selvästi enemmän kokeneena saarenkiertäjänä.

Loki: 29ma 06 2020, 13:40 Puerto de Mogán Log.8052 / 20nM, Mh 2470,4/ 4,2h. Päiväpurjehduksen kokonaisaika 4h 20 min.

Naapuriveneen mukava englantilaismies Lee kyseli rantauduttuani, että onko kaikki hyvin Popi? Todo bien, Todella totesin, mutta vasta nyt ymmärsin silmälasieni olevan jossakin muualla kuin päässäni. Ihmiset eivät ole tottuneet näkemään minua ilman laseja, siis. Sikses hyvä päätelmä, varsinkin kun englannitar kysyi, olisiko minulla jotain pyykättävää, ja otti auliisti vastaan märän vaatekertani.

PUERTO de MOGÁNIN SEINÄMAALAUS

27la 06 2020 PUERTO de MOGÁNIN SEINÄMAALAUS

Taas oli mahdollisuus lisätä uusi vuosiluku Marina Puerto de Mogánin aallonmurtajaseinään.

Niitä onkin kertynyt jo melkoinen määrä, kun VuorotteluvapaaSeilauksella jouluna 2009 tuli ensimmäinen ja toinen 2010.

Ja nyt vuodesta 2014 alkaen joka vuosi olen ikuistanut yhdeksän vuosilukua tähän betoniin. Niin on tuttu paikka ja reitti, että ajatukset ovat, varsinkin näin Juhannuksen vietossa, kuin Uudenkaupungin edustalla olevan Rauman Purjehdusseuran Äijänkarin saaritukikohtaan seilaisi. Joskus on sieltäkin paluu vähän venähtänyt. Nyt tuuli alkaa tehdä tepposia yksinpurjehtijalle, mutta siitä sitten seuraavassa päivityksessä.

JUHANNUS2020SEILAUS PUERTO DE MOGÁNIIN

JUHANNUS 2020 SEILAUS PUERTO DE MOGÁNIIN 22ma 06 2020

Meille on tullut perinteeksi, että jos olemme Kanarialla, niin Juhannuksen vietämme Puerto de Mogánissa. Tänä vuonna emme kumpikaan olleet oikein kalentereiden tasalla, milloin se Juhannusaatto oikein onkaan ja Savannah oli ottanut tiistaille asiakkaita melko myöhään. Päätin seilata Immigrantin saaren lounaiskaarteeseen jo maanantaina. Minulle tämä yksinpurjehdus on vähän niin kuin seilaisin Raumalta Äijänkariin. Kunnon proteiinieväin tuon kahdeksan tunnin matkan seilaa, kunhan malttaa pitää aurinkosuojavaatteet päällään. Nyt kahden viikon veneen kunnostuksen jälkeen olin innoissani lähtemään JuhannusSeilaukselle. Kanarian saarilla Juhannusta vietetään 24.6. perinteisenä Juhanin päivänä.

Tulin veneelle 10:35 puoli tuntia myöhässä laatimastani aikataulusta. Yhdentoista jälkeen pääsin irtautumaan Las Palmasin Muelle Deportivossa Vela Canarian laiturista. Olin eilen makealla vedellä sulattanut naapurin köydet auki, ne olivat täysin suolan klimppiin hitsaamat. (Loki: Muelle Deportivo 11:13, log 7980 / Mh 2463,0). Tuuli oli täysin perästä ja saatoin irrottaa keulaköydet, päästää mooringit auki ja peruuttaa helposti veneiden välistä. Puolelta aloitin isopurjeen noston, se vaati ikähauista, mutta nousi vielä. Käännös myötätuuleen ja moottori seis. 12:10 jouduin kiinnittämään molemmat etuseilin skuutit jo toisen kerran, ne kun eivät olleet vedossa. Nyt 12:15 on paaran skuutti vedossa ja vauhti kasvoi viidestä kuuteen solmuun. Saatoin nauttia kahdentoista oluen (samalla siitä tuli lähtöolut), todettuani automaattiohjauksen toimivan hyvin. Olin päättänyt väistää lentokentän tuuliputkea kaukaa idästä. Tuulta olikin aluksi 12 m/s ja se oli kasvamaan päin. Saatoin ilokseni todeta, että sukeltajan tilaaminen putsaamaan pohjan oli kannattanut, sillä nopeutta oli yli 7 solmua. Kun luulin jo ohittaneeni tuuliputken kulman valmistin lunchin; kotivalmis tumma kinkku-juustoleipä sai kyytipojakseen kahvin (lue Carajillon). Kajuutasta tullessani totesin keikunnan lisääntyneen ja niin minun ei tarvinnut miettiä keitetyn kananmunan rikkomistapaa, sillä poimin sen sitlooran lattialta.

Myötätuuli paarpuurin halssilla vie liian ulos ja niin mietin milloin ja miten teen jiipin. PuoliKolmelta otin etuseilin sisään ja päätin tehdä rehellisen myötätuulikäännöksen. Automaatti pystyi kääntelemään vakaasti vähä vähältä nyt neljäntoista metrin tuulessa ja melkoisessa aallokossa. Osuin oikeassa aaltovälissä antamaan viimeiset komennot käännökseen ja parduunat ja jiippijarrun sain toimimaan hyvin. Käännös osui Aniganan Fyyrin korkeudelle 7,7 mailia majakasta itään ( 27 50,26N / 015 14,2). Yllättävän pitkälle tuuliputki kerää voimaa, ensimmäistä kertaa oli näin ulkona ja olin jo luullut pääseväni kevyempään keliin. Mitä vielä aaltomassojen koko ja voima sen kun kasvoi vaan. Totesin LeComble & Smithin pärjäävän ohjailussa ja niin otin oikeuden pieneen istumiseen, olin sen tarpeessa. Väärin, sillä nyt en tuntenut aaltojen liikevoimaa ja kolmas olikin sitten se tappaja-aalto – olin kuin uitettu koira niskasta persieseen saakka, täysin läpimärkä. Onneksi selästä sortsien sisään valuva vesi oli lämmintä, joten anus ei ottanut pahakseen. Otettuani ohjaamisen hallintaani suljin puolen tunnin päästä sisäänmenoaukon luukut, sillä sen verran yllätyksellisiä olivat nuo tappaja-aallot.

Olin päättänyt pitää ravintotasapainon hallussani ja syöksyin 16:20 alas ottamaan Tirma- suklaalevyn lisätäkseni voimia. Nyt jatkoin voimakkaasti länteen seilaten aaltojen pohjalla, välillä nousten ylös aaltomassan harjalle, Immigrant toimi niin hyvin, että saatoin ottaa videoita seilauksen kulusta. Kovin nopeasti tilanne muuttui ja kun olin mennyt kuivattelemaan alas automaattiin luottaen loppui tuuli vajaan kymmenen minuutin kuluttua yllättäen jo ennen Faron majakkaa. Jouduin turvautumaan hetkeksi peltijenuaan tyynen alueen ylitykseen ( 16:30 Log 8016nM, Volvo 2300 kier, nopeus 6,0kn). Masspalomasin Faron fyrin ohitin 17:25, ETA Puerto de Mogán 19:05.

Autettuani matkan tekoa Volvolla kaksi tuntia ja seilattuani sitä ennen 12-16 m/s myötätuulessa oli tuuli nyt vastaista voimaltaa 6 m/s ja sekös viritti taas ajatusmaailman seilauksen suuntaan, siis kryssiin. Avattuani etupurjeen melkein ykköseksi sain nopeudeksi viisi solmua ja ETA oli kasvanut 19:26. Kahdeksan tunnin normiaika oli siis ylittymässä, kuitenkin nautinnollisessa seilauksessa, josta soittelin ystävilleni kotimaahan. Olin unohtanut kamerani, Canon PowerShot SX50HD:n, muistikortin kotiin Calle Cordóballe, joten kuvia ja videoita olin nyt ottanut HUAWEI -kännykälläni. Myyjä oli kehunut valitsemani puhelimen ja varsinkin seuraavan mallin kameraominaisuuksia, johon Savannah oli todennut, ettei Popi anna niille mitään arvoa, kun hänellä on hyvät kamerat. Nyt siis pakostakin jouduin toteamaan, kuinka helppoa oli kuvata ja varsinkin lähettää saman tien otoksia maailmalle.

Laskin isopurjeen ensin rullattuani jennin sisään ja otin yhteyttä 19:35 Marina Puerto de Mogániin VHF kanavalla 12 ajettuani aallonmurtaja-aukosta sisään. Sain pyynnön satamatoimistolta odottaa viisi minuuttia ja marinero tulee näyttämään minulle paikkani. Se löytyikin ensimmäisen ponttonilaiturin lännen puolelta kolmas paikka sisältä päin. Siihen oli helppo pakittaa, vaikkakin huolestuneet engelsmannit olivat kovin tarkkana. 19:40 Puerto de Mogán. Log 8032/52nM, Mh 2466,2/3,4h. Kokonaisaika LPA – PdeM 8h 27min.

Sain vielä ennen kahdeksaa toimivan suihkukortin, jota uitettu koira todellakin tarvitsi. Suihkun jälkeen nautin rantautumisoluen ja lähdin tervehtimään ystävääni Sharickia Restaurante Frafgataan. Yllätyksekseni se oli kiinni, niin olivat melkein kaikki muutkin sulkeneet jo, lukuun ottamatta the Irish Taverna, jossa katsoin La Ligan? matsia ensimmäisen puoliajan. Palasin veneelle oluille ja lähettämään Juhannuspurjehduksen videoita. Lopuksi tarkistin VahinkoTaltioinnin Nortamo-Seoran EtäVuosiKokouksesta. Oli jäänyt kännykkä videointitilaan, kun laskin sen pöydälle. Lähetin realistisen, puolitoista tuntisen Kokkousvideon Pekalle.

Soitettuani puolelta öin Savannalle koetin saada unenpäästä kiinni, mutta satamassa veneet velloivat nousuveden täyttäessä allasta voimakkaasti. Pauke ja narinat saivat väsyneet hermoni hereille ja kireälle. Tarkistin leparit, muttei mitään ollut tehtävissä. Hain jo superKorvatulpat ja ne melkein antoivat minulle unirauhan kolmelta, neljältä kävin kuitenkin hölläämässä omia köysiäni ja tilanne rauhoittui, kun sain yhden rutinan poistettua. Samalla huomasin kuun olevan pieni sirppi ja ymmärsin siitä aiheutuvan voimaan vuorovesivaihtelun.

JUHANNUSAATTO 2020 EN PUERTO DE MOGÁN – CETCUP SIN TOMATE. 23ti 06 2010. Huonosti nukutun vai hyvin valvotun yön jälkeen heräsin 08:11 ja päätin pestä aluksen ennen kun aurinko polttaa suolan kiinni kaikkialle, vettähän lensi eilen todella paljon. Venepesuaineella tuli hyvää jälkeä. Ajattelin mennä Fragataan aamupalalle, mutta se oli todellakin kiinni, niin kuin kaikki muutkin kuppilat. Kävin suihkussa ja officessa tervehtimässä Maria Teresaa. Lähetän torstaina kotoa vakuutustodistuksen hänelle, tarjosin kyllä muistitikkua, mutta ymmärrän herkkyyden kaikenlaisille viruksille näinä aikoina. Ostin isot sämpylät, joista tein yhden aamupalaksi. Sen nautin ulkopöydässä nyt jo yli 30 asteen helteessä. Hitaan, mutta pitkän selvittelyn jälkeen kaikki, purjeetkin olivat suojissaan ja maasähkökin päällä, vaikka jouduin soittamaan marineron avuksi, kun huolella kuivaamani ja kosteudenpoisto suihkuaineella hoitamani kaapeli ei vaan antanut virtaa, muttei polttanut sulakettakaan. Marinero totesi sähkötolpalla kaiken olevan kunnossa ja levitteli käsiään. Kiitin häntä ja otin neuvoa antavan oluen lentävän biminin suojassa miettien mikä nyt oli toisin kuin Las Palmasissa, missä ei ole ollut el-probleemaa. Siellä otan virtasen keulasta, nyt takaa, kun vene on peräkiinnityksessä. Neuvoa-antava auttoi, sillä ymmärsin, etten ollut käynyt kääntämässä virtakykintä asentoon kaksi = perä. Lähdin rantakadulle nauttimaan ravitolaoluen Fragata II:seen, mutta siellä oli auki vain kaksi baaria. Nautin Coctail-Baarissa minttujuoman raikkaan jäämurskan kera. Palattuani marinaan kävin jo kolmannen kerran suihkussa, ennen kun menin Irish Tavernaan varaamaan meille istumapaikat illan Barca matsia varten. Ikäväkseni sain kuulla kokilta, että heilläkin on sama köyhän miehen yhteys mitä olen kotona seurannut; Direct Gol – ei suoraa ottelukuvaa, vaan kommentaattorit kertovat tilanteen kehittymisen. Savannah sai viimeisen asiakkaan valmiiksi 19:30 ja kiirehti 20:15 lähtevään Bussiin # 091. Uskoimme sen tulevan tunnissa, mutta se ottikin 1,5 tuntia. Pidättelin kokkia, joka normaalisti sulkee keittiön 21-21:30, lupaamalla syövämme ravintolan kympin hintaiset erikoisannokset.

IRISH TAVERNA Pariin otteeseen sanoin ja muistutin kolmannen kerran, kaikki pitää olla ilman tomaattia – Sin Tomate. Savannahilla on tomaatti allergia. Kävin jo kertaalleen bussiasemalla vastassa, mutta Linjuriauto oli vasta Puerto Ricossa ja nyt ymmärsimme matkan kestävän 1 ½ tuntia. Vihdoin 21:50 työtätekevä tuli ja saatoimme tilata nuo erikoisporsaanleikkeet sin tomate. Hyvän näköiset, isot pihvilautaset tulivat pöytään, sille oli jo aiemmin toimitettu litran Sangriakannu. Juuri kun Savannah aikoi aloittaa, mietti hän mitä on tämä vähän sinappiin vivahtava kastike ja pyysi ravintolaa vetävää espanjalais-irlantilaista naista pöytään ja kysyi häneltä mikä teki kastikkeen pinkiksi? Siinä ei ole tomaattia, mutta hän kävi kuitenkin varmistamassa vielä kokilta, jolle olin hänellekin sanonut No Tomate. Palatessaan hän kertoi, että siinä on vain Ketsuppia, siis ei tomaattia! Kysyimme molemmat ihmetellen mistä Tomaatti ketsuppi valmistetaan. Ja nainen kehtasi vielä kertoa Savannalle, ettei minun espanjani ollut niin hyvää, johon Savannah sanoi minun kertoneen monesti SIN Tomate – Tomate Allergia. Nyt tuli kokille vielä aikaa vievä työ, kun hän valmisti kanansiivet kera lisukkeiden. Minulla oli lupa syödä molemmat porsaanleike annokset (sin tomate), mutta yksikin annos oli yllättävän iso ja niin toinen palautettiin keittiöön. Pitkäksi venähtäneelle Tavernailtaan kertyi hintaa 53,89€, josta litra sangriaa oli 15 €. Ja istuinhan minä siellä jo seitsemän jälkeen. Yksitoista oli jo vaihtunut, kun palasimme veneelle ja istahdimme ulkopöytään nauttimaan (yllätysYllätys) Sangriaa. Ulkona oli miellyttävä lämpötila, samoin sisällä kajuutassa, kun kahdelta kömmimme pistopunkkaan. Kirjoitin tämän Calle Cordoballa torstaina. Immigrant on edelleen Puerto de Mogánissa, minne menemme viettämään viikonvaihdetta. Savannah palaa töihin maanantaiksi ja minä seilaan Immigrantin takaisin Las Palmasiin. JuhannusTarina siis jatkuu…

JÄLJITYSKETJU

25ma 05 2020 Las Palmas Muelle Deportivo ja calle Cordoba

Taas ol yks niit aamui, kon gaik ol hukas. Sep pakka olema aik tavalis. Jokku väittävä, ett se o ikäkauskysymys. Mnää oles siins sitts samall ihmetelly millaill mahdais käyd jos jouduis corona virus tartunna jäljitysketju selvittämä omalt osalt, misä ole ollup pari viimse viiko aikan? No nyk käve nii, ett mnuull tlii oikken gäytänö harjotus täst. Näättäk niingo sanoi, tänäpe aamull ol kaikk hukas. Ensteks mnää hai mnuu ison gamera muistkortti. Tiäsin gylls sääkrist, ett se järkkär om baatill. Oti viikko sit mont kuva kajutast.

Siin go mnää tei lähtö Immigrantilt, tämä kuvaussessio jälkke, ni mnuull ol niim bali repus tavaroi, eten ottan kamera fölihi, oti vaa muistikorti ja pääsi huamatavast kevjemmäll lastill. Hyvi mnää muisti, ett pisti ammatkameran styyrpuurim bualell kaulast kattoe ensmäise salonkisohvatyynyn dakan oleva säilytyslokeroho. Jotes siit ei ol hualt! Mutt misä kummas se mnuu reisukameran oikke o ja kosk mnää oles stää viimeks käyttän. Tämmssi mnää funderasin gon gäänsin goko tyähuanen, tai niingo Savannah sano Ateljén, gaikk nurka nuringuri. Löydys se muistkort kuiteski piänest kotelost pistettyn kameralaukkuhu. Kävellessän ranttiät, Paseo Maritimo, kohde venesatama mnää alotin duan dartuntakeju selvittämise, ny ols siis muistivajetartunnast kyse. Kyll mnää hyvi viäl muisti, ett torstain olin gäynyp paatill ja siinns samall kuvasi LaivaJussi korona-aikan kuihtunek kukkase. Seurava foto mnää oti meijä laitrill Järvistem baatin giinityksist. Siäll ol kaikk oikke hyväs reeras, paremmin go ne Jussin guka, jois yhdes ol viäl sikses vähä elo ja kaks ol muuttun kuivakukka-asetelmiks.

Kuuden gilometrin gävely, kahdengymneviide aste helttes, pist lopmatkast askele vähä verkkasemmisk, vast mnää se huamasin go nuar flikk painell reippaste mnuu ohitte. Aistisi mnää sengi, et fröökkynäll ol oikke viähättävän duaksune oodegolongi. Stää mnääs sain duaksutell tavan takkaki, näättä tua flikk seisat ain välill ottama kuvi kännykäll. Em bannup pahaksen, varmisti vaa, ett meills säilys tua kahdemetrin durvaväli. Ols se aika vaikja, sill tua keväine tuaksupilvi, mitä hän vet perässäs ol, nii houkutleva, tunsi olon go mehiläiseks. Mnääk käännyi Muelle Deportivoho ja kimalaisem börinä lakkasivak, ko mnää menip paattihi. Tarkallakka syynill en löytäns stää Canonin Power Shotti. Pääti siis ottas se Järkkärin siält styyrpuurim bualeisest kätköst, keulast lukie ensmäsen dyynyn dakka. Mutt peijoon, se ei ollus siäll. Jo alkovak kainalok kastu. Koeti rauhotta itteän ja niis sitt löysingi paremman gameran Paarpuurist ensmäsen dyynyn dakka föörist lukie. Se helpot mnuu vähä, mutt viäl ol toinen fotovärk karkuteill. Mnää istui alas oikke miättimähä. Sitt mnää muisti, ett oli ollu San Cristobalis hakemas kasvavill tomateill tukiköpei. Oli varmangis sillo ottan gameram bois kaulastan go oli Moran gans veistän notkevi paikallissi pajuvarssi käyttöhö, Olin gyllk kovast väsynyt tramppamisest, mutt ei aut mnää ajtli – kottip päästyän mnuum bitä viäl tehd kolmen kilometrin gävely sin risukkoho. Ajatlin guiteski, etts se ol nii suajanem baikk, etei kukka sinn ol eksyny ja löytän hyväkuntost kamera.

Aika höykyk kuiteski mnää läksim baatilt. Yht äkkist ol ko joku olis vetäny hätäjarrus tai ainaskim bistän käsijarrum bääl ja nii mnääs seisatis siihem biikkiöläistem baatin kohdalla ja jummarsi, ett torstain mnää olin dullu Muelle Deportivohon doisest suunnast, ko oli ollu ottmas Puertos kopioi tyttären dalo muutoskuvist. Nii men seurantaketju uusiks; Järvisetm baat ol ensmänek kuvattava, sitt mnää meni omallen ja vast se jälkke LaivaJussim baatill. Samall mnää muisti, etts sill risureisull mnää oli jo keskviikkon. Oli iha varm, ett mnuun gameran o Merilyni sittlooras. Ja kui ollakka, jo kolmengymne metrim bääst mää näi Häne, meina mnuun guuskymppise Power Shoti. Hän ol sittloora vinssikorokkell kaiken gansa ihailtavan. Testasin gaikk toiminno ja totesi, ett kamer ol oikke hyväs kunnos.

Kaks asja mnää opesin däst kameraShowst: Ensteks) Vaikk ny corona rajotuksi höllennetängi, ni muist Kalle pittä asja järjetykses ja kattop perähäs – mitä mihingi saatais jääd. Toiseks) Corona>2metri> ja Camera<2m. Ps. Jossai pelastusliiveis os semne häly, ett jos liiv on gaukan, nis se hälyttä, saisksos semsest Canon värkätty muistuttime mnuun gamerahan ja muillekki uuvateill Mnuun Sport rannekkes on jop puhelime etsin, kaunis naisään sano viähättäväst: I´m hieeer. I´m hieeer!! Ja lopuks täyty viäl todett, ett kyll Muelle Deportivo on durvallines satam meilk kunno ikkändulleilleki.