keskiviikko 30. syyskuuta 2009

NELJÄS YKSINPURJEHDUSJAKSO ALKAA

27su 09 09 Jussi lähti töihin

Aamulla herätys 0530, kun Jussi lähtee takaisin Helsinkiin. Viisi minuuttia yli kuuden taksi tuli noutamaan miehen laiturilta.



Nukuin yli kymmeneen ja kävin hakemassa torakatonta suihkutilaa kauempaa, mutta nämä tilat olivat surkeammassa kunnossa, kuin se lähempi. Levyovet oli potkittu rikki ja poltettu sekä käytetty tuhkakuppina. Sade on tuonut tullessaan taas nokilaskeuman kannelle, joten pesin täkin ja tankkasin vesitankin. Puolen päivän jälkeen ajoin torre controliin ja palautin suihkukortin.

Benalmadena 1230 log 3826 Mh 500,6



Sade tuli taas päälle, kun lähdin liikkeelle satamasta. Oli taas niin kotoisa olo kun sain pukea purjehduspuvun päälleni. Tuuli oli täysin vastainen, joten ajoin koko matkan koneella. Olin tehnyt reitin 20 metrin syvyyskäyrälle. Tässä kohtaa tuntui olevan tavattoman paljon verkkoja. Tuon tuostakin jouduin antamaan helmille komennon mennä ullommaksi. Fuengirolan edustalla seitsemän delfiiniä uiskenteli, mutta kuvaamisen kannalta liian kaukana. Yllättäin nopeus tippui viidestä neljään solmuun. Epäilin ajaneeni verkkoon, seisautin kulun ja pakitin hetken matkaa. Sama nopeus säilyi, joten en ollut vetänyt verkkoa perässäni. Oliko verkko tarttunut potkuriin? Käänsin hetkeksi kulkusuuntani takasin päin ja nopeus nousi hetkessä kahdentuhannen kierroksen vauhdilla yli kuuden solmun. Vastavirta Fuengirolan lahdessa oli siis melkoinen. Helpottuneena seurasin suulien kalastussyöksyjä. Sade oli loppunut tässä vaiheessa ja ajoin Marbellan ensimmäiseen satamaan odotuslaituriin. Kävelimme marineroksen kanssa ilmoittautumaan ja tarkastamaan laituripaikan.

Marbella, Marina La Bajadilla 1700 log 3847, 21M Mh 505,3

Satamamaksu 27,12€. Marineros oli tarkkana, että peräköysi tulee riittävän tiukkaan. Ihmettelin tätä, kun veneestä poistuminen osoittautui vaikeaksi, varsinkin kun vastassa on valaisinpylväs. Myöhemmin ymmärsin kiinnityksen tärkeyden. Sillä samassa satama-altaassa on kalasatama ja troolarit ajavat täysillä laituriin ja aiheuttavat vaarallista aallokkoa.



Veneen kiinnitysruljanssin jälkeen selvittelin aluksen kuntoon ja aloitin pyykinpesun koneellisella asusteita. Illalla kävin tutustumassa Marbellan sokkeloiseen kaupunkiin.
_

HARMAAN PERUSSÄVYT

26la 09 09 Punta del Estestä Benalmadenaan sateessa

Herätys, aamusuihkut ja nopeasti liikkeelle, mitä nyt avaimen palauttaminen kesti hetken.

Punta del Este 0945 log 3785 Mh 493,6

Ulos upeasta satamasta tummien pilvien reunustamaan maisemaan. Nostimme ison moottorin avuksi ja laskimme hieman kurssia. Pikkuhiljaa pilvet muuttuivat sateen uhkaisiksi ja puolelta päivin sade alkoi. Jussi meni päiväunille, kun pitää hankkia voimia kotiin paluun. Melkein saman tien alkoi sataa.



Kippari yritti vangita digille tuon harmaan tunnelman. Kymmenen merikeijua lenteli aaltojen yllä. Kalle haki laitesuojaksi sateenvarjon kiikaroiden ja kuvaten sen alla.



Idän pikkuliitäjiä ja muutama suula lentelivät harmaassa sadesäässä. Ravitsimme itsemme muutamalla leivällä. Jussi ajoi sisälle Benalmadenan aallonmurtajasta ja kiinnityimme tankkausta (65 litraa) ja ilmoittautumista varten torre controllin laituriin. Satamamaksu edelleen 23 €. Pikkuhiljaa kaikki eilen Esteen tulleet alukset tulivat tänne, myös tuo sinirunkoinen Najad 570. Saimme laituripaikan 979, joten edistystä ja arvon nousua on tapahtunut kuudessa viikossa.



Benalmadena 1630 log 3826 41M Mh 500,6

Odottelimme hetken sateen loppumista tehden blogikuvia ja tehden kurjuuslaskelmia kuluista. Kävimme tutustumassa Benalmadenan satamaan ja varaamassa taksin Jussille aamukuudeksi.
Lähtijä ei kylläkään usko, että taksi tulee, joten kävimme katsomassa myös taksitolpan, jolta Nea lähti kuusi viikkoa sitten. Haimme epätoivoisesti paellaa tarjoavaa ravintolaa. Lopulta löysimme sellaisen Torremolinoksesta. Matkan teimme jalan. Merellinen paella oli makoisaa ja sangria edelleen hyvää, tämä sijoittuu sijalle 5 / 14. Palasimme väsyneinä veneelle. Piristyimme huomattavasti suihkulla käynnistä. Samaan eriöön Kallen kanssa änki kutsumaton vieras – torakka. Komea harmaan ruskea otus olisi rusahtanut mukavasti epäcrocsin alla, mutta kipparilla oli vähän vaikea istuma-asento.




Ps. Benalmadenan ja Torremolinoksen erottaa Raumanjokea pienempi oja. Onneksi raja oli merkitty kyltillä muuten emme olisi tuota ylitystä huomanneet.

_

maanantai 28. syyskuuta 2009

VASTAISEEN

25pe 09 09 Almerimarista moottoriajoa Punta del Esteen

Herätyskello suoritti valveuttamisen yhdeksältä, kävimme nopeasti suihkussa ja lähdimme liikkeelle 0938. Jussi vei avaimen ja sähköliitännän torre controliin ottaen samalla Immigrantista tyynen sataman kuvat.



Almerimar 1000 log 3739 Mh 485,6

Odotimme tuulen nousevan puolelta päivin. Aurinko paistoi polttavasti ja läästimme molemmat toistemme selkiin aurinkosuojaa. Merkillisiä kalaparvia, jotka saivat merenpinnan porisemaan kuin kalakeitossa. Jussi jäi ajamaan kun kippari meni kirjoittamaan sisälle blogeja. Molemmilla meni aika joutuisasti. Jussi sai otettua useita otoksia lentokaloista. Toiveiden täyttymys julkaistaan tässä.



Tyyni keli jatkui, emmekä ottaneet purjeita edes ulos suojistaan. Hetken uhrasimme verhojen kiinnityspalikoiden teippaamiseen, tällä kertaa Araldiitilla. Kippari teki Napolin padan, jonka söimme antaumuksella. Saavuimme mielenkiintoiseen luonnonmuodoltaan suljettuun satamaan.

Punta del Este 1735 satamatoimisto

Kippari meni ilmoittautumaan ja otti mukaansa viimekertaisen lomakkeen, Näin suoritus helpottui huomattavasti. Toimiston tyttö luki ruudulta Kajje Juhani. Kajje Juhani sai punaviinipullon tervetuliaislahjaksi. Ajoimme laituripaikkaan numero 31.

Marina Punta del Este 1750 log 3785, Mh 493,6

Rantautumisen jälkeen kävimme vielä ottamassa kuvat ennen valon menttämistä. Mielenkiintoisessa satamassa oli myös Jussin uusi unelma-alus Najad 570. Nettiyhteys oli hyvä kun avasimme koneen, mutta häipyi seitsemältä. Toimistotyttö oli sulkenut koneen. Kippari ennätti saada hänet kiinni ennen hänen kotiin menoaan ja niin saimme netin taas toimimaan. Taistelimme blogin liitekuvien kanssa vaikka kuinka kauan, kunnes osoittautui yhden niistä olevan 25 Mb. Kävimme suihkussa ja menimme syömään lähiravintolaan. Teimme blogisivut loppuun ja menimme nukkumaan 0130.



-

perjantai 25. syyskuuta 2009

KUKKAROVARKAUS JA HYPPÄÄVÄ DELFIINI

24to 09 09 Kukkarovarkaus San Josessa?

Heräsimme gps:n herätysääneen ja käynnistimme aamutoimet aamiaisella. Yritimme vielä kerran yhteyttä nettiin tuloksetta. Päätimme ottaa kannettavan mukaan suihkureissulle ja yrittää kahvilapöydässä löytää langattoman verkon. Tilasimme colan ja veden ja käynnistimme turhaan koneen. Satamatoimistossa käynti osoitti kaikki yrityksemme turhiksi. Yhteys on poikki koko satamaan. Kalle kävi maksamassa juomat ja tuli kukkaroineen pöytään, pakkasi repun ja lähdimme veneelle. Kesken lähtövalmistelun kippari totesi, ettei kukkaroa ole missään ja lähti hakemaan sitä kahvilasta. Ei ollut pöydällä, eikä luihunoloinen baarimikko ollut sitä nähnyt. Hän penkoi roskakorin ja tämä sai Kallen epäileväksi miehen suhteen. Kukkaro on varastettu ja pääepäilty on tuo baarimikko, joka ei puhu sanaakaan englantia. Varmistus satamakonttorista olisiko joku palauttanut ajokortillisen kukkaron sinne. Kommunikointivaikeuksia. Ei löytynyt sieltäkään. Takaisin veneelle tarkistamaan vielä kerran reppu ja laatikko, missä kukkaroita säilytetään. Olisiko se voinut pudota laatikon taakse? Ei tulosta. Lähdimme vielä kaksissa miehin rantakuppilaan ja satamatoimistoon. Kieliongelmaan löytyi ratkaisu sukelluskerhon tytöstä. Hänen ja satamatoimiston naisen kanssa marssimme vielä kerran kahvioon ja tarkistimme, että kaikki ovat ymmärtäneet asian laidan. Rahaa siellä ei ole kuin muutama kymppi, mutta se ajokortti harmittaa, jos sen joutuu hankkimaan uudelleen. Onneksi pankkikortti ja henkilökortti olivat poikkeuksellisesti taskussa. Sovimme satamatoimiston naisen kanssa, että kippari toimittaa täydellisen osoitteen puhelinnumeroineen hänelle. Käyntikortin kanssa kun Kalle lähti satamatoimistoon hihkasi Jussi löytäneensä musta kukkaron mustan pesulaukun sisältä. Olin tilittänyt tuntojani Jussille jo aiemmin, että kun kadotan jotain, niin ensimmäinen epäilys on varkaus (ei siis oma moka). Toistaiseksi kaikki on löytynyt, hyvä niin. Kävin kertomassa kaikille osapuolille onnellisesta löydöstä, kättelin kaikkia erikseen ja pyysin anteeksi aiheuttamaani hämminkiä. Mielenkiintoista oli, että nyt baarimikko puhui englantia.

San Jose, 1130 log 3702 Mh 484,5

Tunnin viivästyksen jälkeen lähdimme tyytyväisinä kukkarovarkauden selviämiseen. Nostimme välittömästi päästyämme altaasta isopurjeen ja avasimme rullukan. Ensimmäinen alus, jonka näimme oli sukellusvene. Tämä kirvoitti kielenkannat suullistamaan (uusi verbi keskustelun vastineeksi, mielestäni todella osuva pulppuavassa puhetilanteessa) Espanjan armeijan uskottavuuden.



Tuulta oli alkuun 4 m/s idästä, taas aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpötila on +28 astetta. Meidän suuntamme oli ensin luoteeseen, joten tuuli tuli takalanteelle. AutoHelmi ohjasi hyvin alle viiden metrin tuulessa ja toimi kolmantena gastina kun 1300 nostimme spinnun ylös. Unelmapurjehdusta spinaakkerilla vakaassa tuulessa, joka parhaimmillaan nousi 7 m/s. 1320 nopeutemme oli 8,9 kn kuuden metrin tuulessa. Seitsemän delfiiniä järjesti meille oikein kunnon näytöksen korkeine hyppyineen ja pariuinteineen. Ne uivat aivan veneen keulan edessä. Jussi onnistui ottamaan blogissa olevan hyppykuvan.



Tuuli kääntyi kaakkoon ja antoi veneelle lisää nopeutta leikkauskulman tullessa paremmaksi. Hetken kuluttua otimme jockey-puomin avuksi. Nopeus nousi parhaimmillaan 9,7 solmuun.



Nyt Välimeri näytti ne toiset purjehdukselliset ominaisuutensa, jota kippari on kaivannut. Syyskuun kovat tuulet eivät olekaan vielä tulleet pysyviksi. Söimme pizzat vielä vakaissa oloissa. Kolmen tunnin spinnuttelun jälkeen tuuli oli kääntynyt liian vastaiseksi, laskimme hetkeksi kurssia mutta jouduimme ottamaan pallokkaan puolen tunnin päästä alas.



Jenni täytenä leikkasimme kohti jo edessä näkyvää Puerto Almerimarin torre controllia. Jussi ajoi kylkikiinnitykseen satamatoimiston laituriin. Nyt löytyivät kuukauden takaiset paperit, eikä tarvinnut täyttää mitään uusia. Ei tarvinnut edes vaihtaa gastin nimeä papereihin. Satamamaksu sähkön kanssa oli 21euroa 11centtiä. Kipparin passi jäi pantiksi suihkuavaimesta ja sähköliittimestä. Jussi pakitti tyylillä laituripaikkaan no 43.

Puerto de Almerimar 1700 log 3739, 37M Mh 485,6 1,1h

Valmistellessamme veneen laiturikuntoon putosi meidän kominapainen sähköadapterimme veteen. Se kellui hetken, mutta painui pohjaan. Kippari lähti hakemaan sellaista venetarvikeliikkeistä toiselta puolelta Almerimarin satamaa. Tämä uusi satama on rakenteeltaan polveileva ja siksi matkaa kertyi melkoisesti ennen kuin liike löytyi. Oikean kokoinen adapterikaapeli löytyi ja samalla Kalle osti tarvikkeet voimavirtapistokkeen muuttamiseksi isosta pieneksi kolminapaiseksi. Jussi värkkäsi toisen pään kuntoon.

Mieliämme ovat askarruttaneet valtavat suolakentät pitkin matkaa vähän ylempänä rannoilla. satunnainen matkailija lähti kummipoikansa kanssa ottamaan asiasta selvää. Mereltä nähtynä lähimmät kentät olivat vain kilometrin päässä rannasta. Nyt kun kävelimme rantabulevardia oikealle paikalle kääntyäksemme kohti vuoria mittakaava muuttui tykkänään toiseksi. Lähimmätkin olivat ainakin kolmen kilometrin päässä. Emme antaneet periksi vaan jatkoimme jo uupunein jaloin taivallusta. Pettymykseksemme näimme lähestyessämme, että kyseessä olikin valtavia muovikatoksia, siis katettuja viljelmiä. Mutta mitä niissä kasvatetaan? Tihrustimme läpi mustan päätyseinäkankaan ja näimme jonkinlaisia köynnöskasvien tukirakennelmia ja vaatimattomia köynnöksiä. Onko kyseessä viinirypäle köynnös? Emme saaneet asiasta selvää. Pitää lähestyä asiaa netin välityksellä.



Kävimme uimassa Välimeressä paluumatkalla suolakentiltä, jotka olivat muuttuneet ei niin romanttisiksi muovin alusviljelmiksi. Seuraavaksi kävimme täydentämässä muonavarantoa ja istahdimme baariin, missä oli ilmainen internet. Saimme lähetettyä kahden päivän blogit ja käytyä sähköpostimme läpi ennen kuin kannattavan akku simahti. Tällä kertaa ravintolan löytäminen ei tuottanut ongelmaa, sillä molemmat olimme panneet merkille pizzerian, missä oli puilla lämmitettävä uuni. Söimme siellä makoisat pizzat. Veneellä Jussin teki vaihtoadapterin loppuun ja Kalle siirsi kuvatiedostoja Jussin muistitikulle. Jussi kevensi kannettavan ohjelmasisältöä nopeuden parantamiseksi (lue hitauden vähentämiseksi). Unta 0130.


-

torstai 24. syyskuuta 2009

23ke 09 09 Carruchasta San Joseen

Herätyskello soi yhdeksältä ja Kalle sai kummipojankin lähtemään suihkuun melkein saman tien. Sieltä palattuamme söimme muroannoksen ja valmistelimme aluksen lähtöön. Marineros, avaimet saatuaan, oli huolissaan valmisteluuvauhdistamme – huomaammeko irrottaa maasähköjohtoa.

Carrucha 0935 log 3670 Mh 482,0



Sähköt irti, köydet irti, leparit ylös ja menoksi. Satama-altaassa reitin teko San Joseen ja ajoa reittipisteelle (siis pistimme helmin töihin). Aallonmurtajasta päästyämme kohtasimme melkoiset mainingit, joten ajoimme pari mailia ulos matalasta vedestä ja teimme uuden reittimäärityksen painamalla XTE -näppylää. Tuulta oli mukavasti 7 m/s, mutta aivan liian takaa kohtalaiseen maininkiin nähden. Ajoimme puoleen päivään ja nostimme ison ja avasimme rullukan. Jussi tiesi täysin mitä kippari seuraavaksi toivoi; preventeri ja sen jälkeen ulkoskuuttaus. Lentokalaparvet jättivät Jussille harmituksen kun lensivät niin nopeasti ja veneestä poispäin. Lueskelimme molemmat pitkään ja lisäsimme aurinkosuojaa, sillä taas kun aurinko paistaa pilven välistä on tosi polttavaa. Heitimme jiipin (1410) ja rullasimme jenuan sisään kahden kymmenen minuutin kuluttua sen hakattua holtittomasti (ei ollut enää varaa leikata enempää kohti rantaa). Yritimme VHFllä yhteyttä satamatoimistoon hyvissä ajoin, jottemme turhaan laske isoa, jos satama on taas täynnä (vain 15 vierasvenepaikkaa ja kokemus Saarikon Karin kanssa täydestä satamasta elokuulta). Vasta ison laskun jälkeen saimme yhteyden N.C.San Josen satamaan, emmekä ymmärtäneet kovin hyvin toisiamme. Ajoimme sisään pienestä ja pieneen idylliseen San Josen satamaan. Marineros ohjasi meidät melkein aallonmurtaja-aukon viereiseen paikkaan. Valmistauduimme peräkiinnitykseen, muttei syvyys olisi riittänyt, joten ohjeesta kiinnityimme keula edellä.

San Jose Club Nautico San Jose log 3702, 32M Mh 484,5 2,5h



Satamatoimisto avautuu vasta kuudelta, joten päätimme tehdä veneen kohennustyöt pistettyämme puomi- ja rullukkapeitteet paikoilleen. Jussi asensi ensin takaiskuventtiilin pilssipumppuun. Asentajan koon vuoksi kippari ehdotti kajuutan pöydän irrottamista, näin tehtiin. Nyt sähköinen pumppu siirtää veden letkuun ja pois, eikä kurlaa sitä edes takaisin. Seuraavaksi kiinnitimme uudelleen verhotankojen pidikkeet kaksipuolisella teipillä. Ennen kuutta söimme taas (ihan herkullisen) Simpukkatonnikala -pastan ulkopöydässä. Kalle kävi maksamassa (niin kuin satamakapteeni sanoi: very expensive) kalliin satamamaksun 48 €. Kävimme tutustumassa San Joseen (kylään) ja totesimme sen eläväksi, mutta pieneksi.



Joimme sangriat rantakadun ravintolassa. Palasimme veneelle ja olemme menossa nukkumaan jo kello 2330. Huomenna meillä on tavoitteena Puerto de Almerimar, jonne matkaa on vain 35 mailia (Raumalta Ämpärporiin).


-

LIIAN SIMPUKKAISET SIMPUKAT

21ma 09 09 Cartagenasta Carruchaan

Nukuimme kymmeneen, kävimme suihkuissa ja lähetimme blogitekstit clubin ravintolatilassa. Pyysimme pulskaa tyttöä varaamaan maille paikan Carruchasta, hän ei saanut yhteyttä sinne.

Cartagena 1255 log 3622 Mh 473,9

Nostimme ison satama-altaassa ja ajoimme ulos Cartagenan lahdesta kuvaten puolustusrakennelmia. Carruchaan meillä oli Cartagenasta matkaa 47,7 mailia. 1350 Jussi bongasi neljä delfiiniä. Rullukka oli tiellä, joten Kalle veti sen sisään häiritsemästä kuvaamista. Kippari teki Italian padan ja taas kävi niin, että aina jotakin ilmaantuu kun pitäisi syödä. Tällä kertaa (1600) ensin kaksi valasta tuli näkyviin ja niiden jälkeen kaksi delfiiniä. Pata ehti mukavasti makoistua siinä kiikaroidessa (Kalle) ja kameralla niitä hakiessa (Jussi).



Tuuli (4m/s) oli kääntynyt koillisesta enemmän idän puolelle ja niin etenimme pitkän aikaa purjeet vedossa ja Volvo päällä (1800 kierrosta) mukavaa seitsemän solmun vauhtia. Satamaa lähestyessämme rullasimme ja laskimme purjeet. Olimme tulossa vieraaseen satamaan jo auringon laskettua.



Veneen kirjaston lähteistä olimme nähneet, että altaassa on huoltoaseman laituri, joten ajoimme siihen. Marineros otti meidät ystävällisesti vastaan ja käski kiinnittyä juuri siihen mustien (joskus valkoiseksi maalattujen) autonrenkaiden kylkeen.

Carrucha 2050 log 3670, 48M Mh 482,0 8,1h

Pistimme lankun välimieheksi renkaiden ja leparien väliin. Kippari käveli marineroksen kanssa kapteenin toimistoon ja sai toimitettua asian. Satamamaksu 25,06 € - ei siis paha (mihin vertaa). Jussi ihmettelee joka päivä kummisetänsä tunnettua kielitaidottomuutta. Kalle pärjää subliikilla monikielisenä (ei hallitse mitään kieltä ja voi hakea sanoja häpeilemättä useista kielistä) täysin vieraassa maailmassa. Tosin 28 espanjalaisen ja kahdeksan portugalilaisen, viiden ranskalaisen, neljän saksalaisen, kahden hollantilaisen ja tanskalaisen sekä yhden ruotsalaisen sataman jälkeen samoista asioista tässä on kyse: Veneen pituus, leveys ja syvyys tärkeimpinä. Satamakonttorissa kysytään: Veneen kotisatama, tyyppi (voi myös tarkoittaa seil/moott.), valmistusvuosi, mastojen määrä, väri, moottorin teho, kippari- ja omistajatietojen lisäksi mistä tulet, minne menet, vakuutus ja passin numero, miehistön jäsenten henkilötiedot. Kävimme suihkuissa (omat erilliset wc- ja duchakopit) ja valmistelimme veneen jättökuntoon. Päätimme mennä ajoissa ravintolaan ja poikkesimme sataman ravintolaan syömään simpukat. Maustamattomat isot simpukat olivat Jussille liian elävän raakoja (kuin vuosi sitten oysterit Matildan hakukeikalla St.Gillesissä). Syötyämme kävimme tutustumassa Carruchaan ja totesimme sen aika pieneksi ja kuolleeksi kyläksi. Historiallisen linnakkeen ja majakan viereen (aivan liian lähelle) oltiin tekemässä rakennelmien korkuista ( 2krs) jonohimaa. Sinänsä rakennuksen moduuli oli loistava, mutta sijainti aivan liian lähellä arvokohteita. Palasimme veneelle ja katselimme merenkulkuun liittyviä videonpätkiä (Silvan loistava navigointipätkä). Jussi meni nukkumaan 0130 ja kippari 0230.

_

tiistai 22. syyskuuta 2009

TODELLISTA PURJEHDUSTA

20su 09 09 Ibizalta Cartagenaan

Aamulla kävimme suihkussa, täytimme vesitankin ja palautimme suihkuläpyskän. Kippari yritti taas käyttää roskiksen kantta hyväkseen netteilyssä, muttei onnistunut (Visalasku jäi edelleen lyhentämättä). Kahdeltatoista ajoimme huoltoasemalle ja tankkasimme 40 litraa dieseliä. Sen maksettuaan kippari marssi veneelle, mutta hänet ohjattiin reseptioniin maksamaan toinen vuorokausi. Totta tosiaan se meidän suuri helpotuksemme kohtuullisesta maksusta olikin liian aikainen. Vuorokausimaksu MarinaIbizassa on 87,90 € (todellinen ennätys) ja kun vielä kausikin on ohi.

Ibiza- 1235, log 3474

Lähdimme liikkeelle taivaanrannalla pahailmeisten tummien pilvien saattelemina. Nostimme ison sataman aallonmurtajan sisällä ja aukaisimme rullukan kohta perään. Kova sade ja huono näkyvyys estivät Sant Josep de sa Talaian eteläisimmän Tower of Ses Portesin kuvaamisen. Kova tuuli muutti suuntaansa juuri, kun pääsimme vapaalle vedelle. 1430 otimme spinnun puomin avuksi kun tuuli oli tasaantunut 5m/s ja kääntynyt täysin perän puolelle oltuaan ensin tiukkaa kryssiä. Katsoimme plotterista ukkospilvien sijaintia, jotka onneksi sivuttivat meidät täpärästi. Kippari teki simpukka-tonnikala-mustekala kastikkeen kera nuudelin. 1740 taivaan rannalla, suunnassa 285 astetta, näkyi manner- Espanjan Mongo Pillar (etäisyys 40 mailia). Sen korkeus on 753 m. Nopeus putosi alle neljän solmun ja 1830 (log 3507) päätimme kokeilla spinnun antamaa lisävauhtia. Nopeus kasvoikin runsaalla solmulla. Spinnun nostossa autohelmi oli suurena apuna ja nyt se toimii täydellisesti. Tunnin päästä jouduimme ottamaan spinnun alas, kun tuuli putosi 1,9 m/s ja sen suunta oli kääntynyt etupuolelle (190 astetta, log 3512). Jussi bongasi kaksi delfiiniä, muttei saanut harmikseen niistä vielä kuvia. Aloitimme vahtivuorot iltakahdeksalta auringon jo painuttua pilvien taakse.



21ma 09 09 Purjehdusta parhaimmillaan kohti Cartagenaa

Vaikka Ibizan ja mantereen väli on yli 60 mailia, niin kuinka voi ollakaan jos kaksi alusta kohtaa niin syntyy väistämistilanne. Näin kävi taas Kallen ajovuoron aikana yhdeltä kalastusaluksen kanssa. Ajoimme moottorilla iso ylhäällä ja tuulen kääntyillessä heikkona seilasimme moottorilla jopa koko purjesetti vedossa. Viideltä kippari sammutti moottorin ja alkoi todellinen purjehdus. Seurasimme koko aamupäivän ukkospilvien liikettä. Ne onneksi pysyivät kaukana taivaanrannalla. Koko yön nuo pilvet olivat antaneet melkoista salamanäytöstä.



Tuulen voimakkuuden vaihtelun mukaan kuski rullasi etupurjetta sisään tai päästi auki. Aamupalan nautimme kahdeksalta vaihdon yhteydessä. Jussi nautti Immigrantin kevyestä ohjailutuntumasta eikä luopunut ruorista vasta kun satama-altaassa kuuden tunnin vuoron jälkeen. Pitkä seilaus sujui pilvien tarkkailun merkeissä. Muita luonnon suomia antimia olivat harmaahaikara, naaras sinisuohaukka ja tuulihaukka lintuhavaintoina sekä lentokala ja meduusat.



Saimme loppumatkalle kirikepiksi Beneteau Oceanis 343, muttei siitä ollut viimeisille maileille meille seuraa. Kallelle tuttuun satamaan ajo oli helppoa ja marineros oli ohjaamassa meidät paikkaan laiturilla.

Cartagena 1515 log 3622, 148M Mh 473,9 / 10,7h

Satamatoimisto aukesi vasta neljältä, joten pesimme välittömästi veneen kannen ja peräpeilin. Otimme suihku- ja uimavehkeet mukaan ilmoittautumiseen ja kävimme uimassa. Kuukausi sitten täytetty paperi ei riittänyt, vaan kaikki tiedot oli kirjoitettava poliiseja varten. Lähdimme tutustumaan Cartagenaan. Täällä on roomalainen spektaakkeli illalla ja meidätkin saatiin houkuteltua (lue Kallen, Jussin pienestä vastustuksesta huolimatta) pukeutumaan roomalaisasuihin kuvausta varten.



Kävimme ruokaostoksilla ja toimme safkat veneelle. Nälkäisinä lähdimme uudelleen kaupungille syömään. Täällä on paljon tapas -paikkoja, muttei kunnon ravintolaa löydy millään. Kilometrien kävelyn jälkeen tyydyimme taas pizzaan. Yhdeksältä seurasimme hetken roomalaishenkistä näytelmää, jossa esiintyjiä oli varmaankin parisataa. Kellon ollessa puoli kaksitoista menemme nukkumaan 26 tunnin purjehduksen jälkeen tyytyväisinä seilauspäivään, jollaisia kuvittelin kaikkien Välimeren päivien olevan. Mieltämme askarruttaa Cartagenan historiallinen merkitys Rooman vallan aikaisena kaupunkina.



-

IBIZA MAAILMANPERINTÖNÄ

19la 09 09 Maailmanperintönä Ibiza



Aloitimme päivän veneen huollolla ja käymällä suihkuissa. Ilmoittauduimme satamaan kahdeksi yöksi ja olimme iloisesti yllättyneitä, kun satamamaksu oli vain 87,95€. Laskimme yötä kohden tulevan 43,90 €. Molemmilla meillä on ollut käsitys Ibizasta vain entisenä jetsetin bailupaikkana. Nyt jouduimme korjaamaan käsitystämme kun tutustuimme Ibizaan maailmanperintökohteena.



1600-luvulla Dalt Vilan linnoituksen muurien sisään rakennettu kaupunki osoittautui viehättäväksi ja vaihtelevaksi. Siinä näkyi kaikkien yläkaupunkia käyttäneiden kansakuntien kulttuuriset piirteet. Puolustusmuurit ovat hyvin säilyneet ja kaupunki on ollut todella vaikea valloittaa. Nämä vallit ovat toimineet mallina tuleville puolustusrakennelmille Espanjassa.



Kohde on hyväksytty listalle luonnon ja kulttuuriperinnön edustajana vuonna 1999. Dalt Vilan linnoitusmuurien lisäksi kohteeseen sisältyvät myös muurien ulkopuolella sijaitseva hautakrypta (Puig des Molins Necropolis), erityinen merikasvi Posidonia sekä (Ibizan saaren eteläosassa, Sant Josep de sa Talaiassa) foinicialaiselta ajalta sa Caletan esiin kaivettua asutusta.



Pistäydyimme tutustumassa myös Ibizan kuuluisiin biitseihin. Sieltä poistuimme ruokakaupan kautta taksilla takaisin veneelle. Kävimme suihkuissa pesemässä jalat hiekasta. Päätimme täydentää blogin puuttuvat osat ennen syömään menoa. Kirjoittelimme tekstejä ja valmistelimme kuvia koko illan ja alkuyön. Emme saaneet veneellä nettiyhteyttä ja tiesimme El Divinossa olevan langaton nettiyhteys, joten pyrimme sisään kahden maissa. Olisimme joutuneet maksamaan 40 euroa per nenä. Siihen jäi se erilaiseen kulttuuriin tutustuminen ja sisällä tapahtuva työskentely. Menimme kuuluisan yökerhon ( El Divino) roskiksen päälle lähettämään materiaalin maailmalle. Olimme aika hurmahenkisessä kunnossa kun tulimme veneelle ja katsoimme vielä tunnin kuvasaalista matkan nähtävyyksistä. (Kaikki tämän sivun kuvat ovat Dalt Vilasta).



Ps. Nora me katselimme Ibizassa vain maailmanperintöä, kahvilat jäivät kuvaamatta-

-

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

AJATUKSIAKO?

18pe 09 09 Palma de Mallorca – Ibiza

Yöllä olleen kovan ukkosmyrskyn jälkeen (uudet vuotokohdat: styyrpuurin puolella uusittu hallintalaite ja sitlooran penkki. Kapteenin punkan vuoto korjattu.) heräsimme kellon soidessa 0600. Tuuli oli tyyntynyt joten kapteeni totesi, että lähdemme kohti Ibizaa. Nopeat aamutoimet ja lähdimme liikkeelle 0640. Plotteria käynnistettäessä oli ongelmia ja jouduimme päävirrat katkaisemaan, joten autopilottikin vaati uudelleen kalibrointia (saattaa johtua ettei autolearnia ollut edellisenä päivänä toteutettu?). Ajoimme jälleen uudet kalibrointi ympyrät (2,5 x 360 astetta) satama-altaassa, tällä kertaa niitä olivat todistamassa kaksi työvenettä ja kalastusaluksia. Mitäköhän palmalaiset ovat miettineet kun ovat nähneet Immigrantin pyörimässä satama-altaassa tuon tuostakin? Kierrosten jälkeen ajoimme ulos aallonmurtajasta ja käskimme autopilotin tehdä kotiläksynsä (autolearn). Vihdoin (asennusta ja säätöä yhteensä 10h) autopilotti oli uskoaksemme toiminnassa.

Palma de Mallorca 0711

Aallokko oli ollut kalibroinnille suotuisaa nyt kun lähdimme kohti Ibizaa toivoimme tuulen säilyvän idän suunnalla. Kovin pian se kuitenkin on oli täysin vastainen ja ristiaallokko pakotti meidät ajamaan koneella. Puolen päivän aikaan muutimme kurssia hieman etelämmäksi, jolloin genoalla saimme solmun vauhtia lisää ja matkan teko tuntui muutenkin mukavammalta. Tässä vaiheessa tuulta oli 11m/s. Ristiaallokko ja vastainen tuuli teki kokopäivän matkan teosta ”suolaista”, kaikkialle kiteytyi suolaa, suolaa, suolaa. Jussi totesi tukan olevan hiekassa (suolaa se oli). Päivä kului kolmen tunnin ajovuoroissa, toisen pakoillessa suolaa punkassa. Tuuli hieman heikkeni kahden maissa ja kääntyi lounaaseen, eli täysin vastaiseksi. Kippari otti rullukan sisään ja nosti koneen kierrokset 2400. Nopeus vaihteli kolmesta viiteen solmuun ajettaessa vastatuuleen ja -aallokkoon. Illan suussa keskustelimme ajatuksettomuutta: kuinka helppoa on nollata ajatuksensa siihen, mitä seuraava aalto tuo tullessaan (Psykologille: Mitä tapahtuu kun päässä ei liiku mitään, oikeasti mitään muuta kuin edessä oleva aalto, aalto ja aalto?). Onko parempaa stressin poistoa? Voiko mikään tehdä elämästä yksinkertaisempaa kuin purjehdus? Ilta toi tullessaan pimeyden kun aurinko painui pilven taakse. Pikkuhiljaa Ibizan rantaviiva muotoutui ja plotterilla ohjattaessa saavuimme iltahämärissä satama-altaaseen. Olimme ajamassa Club Nautico Ibizan satamaan, mutta sieltä tylysti ilmoitettiin sen olevan vain: Privato! Satamavahti vielä varmisti viimeisellä laiturilla, että ajoimme ulos. Otimme VHF:llä yhteyden Ibiza Nuevon satamaan ja saimme kutsun tulla huoltoasemalaituriin ja sieltä ohjauksen välittömästi portin viereen, meluisaan paikkaan. Veneen paperit pyydettiin satamakonttoriin odottamaan aamun ilmoittautumistamme. Saimme myös 20€ pantilla suihkukortin, jolla pääsimme peseytymään (läpsyttämään suolat pois). Nyt päätimme syödä suorasukaisesti veneellä. Perjantai-illan huumaa Ibizalla kävimme tutkailemassa löytämättä sitä. Olimme liian aikaisin liikkeellä ja menimme nukkumaan juuri kun meno alkoi. Satama tunnetaan paremmin yökerhona nimeltä El Divino, jossa erikseen sisäänpääsy VIP – ja kutsuvieraille. Saimme suomalais-australialaiselta marinerokselta kutsun mutta jätimme sen käyttämättä.



Ps. Viimeisimmät tekstit olemme lisänneet El Divinon terassin takaisella roskiksella (se oli hyvä pöytä kannettavalle). Ystävämme kertoi, että yökerhossa on hyvä nettiyhteys. Emme nähneet ystäväämme ja kun toimintansa lopettavaan legendaariseen yökerhoon maksoi 40 euroapernenä, niin jätimme käyttämättä houkutuksen.
-

AUTOPILOTIN HOITOA

17to 09 09 Palma de Mallorca



Kymmenen tunnin (23-09) yöunien jälkeen aamiainen ja suihkut. Saniteettitilat olivat Jussin mukaan siistit, Kallen mukaan puiset lattiatrallit epäilyttävät. Kippari käskikin Gastin ostamaan suihkucrocsit. Aamutoimien jälkeen kävimme maksamassa satamamaksut kahdelta yöltä. Eilisen illan tapaan, satamakonttorin ovella oli satamakapteenin ilmoitus viidentoista minuutin poissaolosta, joka osoittautui hieman pidemmäksi. Kahden vuorokauden hinta 129,08€ (64,54€/vrk), joka toistaiseksi suurin ja toivottavasti sellaiseksi jää.

Palma to Palma Autopilotin ensimmäinen kalibrointi, 1200-1400, log 3395

Irtauduimme laiturista ja ajoimme satama-altaassa kalibrointi kierrokset ja kompassi (nyt kun kiinnitetty, sori kompassi) vihdoin kalibroi itsensä muutaman asteen deviaatiolla. Ajoimme ulos aallonmurtajasta tehdäksemme autopilotin ”opetusajon” (autolearn) joka muutaman ajokerran jälkeen onnistui mutta autopilotti ei siltikään osannut pitää suuntaansa vaan pyöritti venettä ympäri kuuden solmun ajonopeudella. Juuri kun totesimme epäonnistuneemme säädöissä, toteisi kippari: Kato lepari! Jo poimiessamme sen koimme sen olevan omamme. Ajoimme takaisin laituriin pohtimaan asiaa ja tarkistamaan asennuksen. Kun asennuksesta ei löytynyt virheitä, soitimme maahantuojalle Suomeen. Välitön ohje vikakuvauksen jälkeen oli, että voimayksikön virtajohdot ovat väärin päin! Teimme tämän mukisematta mutta mietimme vastauksen välitöntä antia, onko ohjekirjassa tiedostettu virhe?

Palma to Palma Autopilotin toinen kalibrointi, 1430-1500, log -3401

Jälleen irti laiturista ja satama-altaassa uudet kalibrointi kierrokset. Kahden ja puolen kierroksen jälkeen kalibrointi onnistui ja autopilotti alkoi pitää suuntaansa. Onnellisina tästä, ajoimme huoltoaseman laituriin ja tankkasimme 84 litraa dieseliä (varakanisterit ja tankki taas täynnä). Sikahanskat käteen ja takaisin laituriin, hieman kovemmassa sivutuulessa. Tyytyväisinä lähdimme tutustumaan Palmaan ajatuksella löytää purjehdus Crocksit ja nähtävyyksiä kuvaamaan. Crockseja ei löytynyt, joten Jussi tyytyi halpoihin suihku –Crockseihin ja Kalle pääsi sentään parturiin. Corta de Inglesistä löytyi kipparille asiallinen kansio venepapereille ja passeille nuhraantuneen kirjekuoren korvikkeeksi. Palattuamme satamaan menimme katsomaan Wallyja (Kendra ja Tiketitan Too), isoa Swania ja tunnistamatonta purtta, jonka arvelimme Balticiksi. Tällaisia huippujahteja ei Suomessa näe!



Jalkojamme säästämättä (Jussilla vesikello jalkapohjassa) lähdimme lähinnä täydentämään juomavarantoja (Coca-cola ja tuoremehu) ja iltapalalle. Ostokset tehtyämme ruokapaikan hakeminen olikin työläämpi homma (ostoskassin paino 8kg). Lopetimme ravintolahaun ja Jussi vei ostokset veneelle (matkaa hieman tarpeettoman paljon 2+2 km). Tapasimme ”tutussa nähtävyys paikassa” (McDonnalds) ja jatkoimme ravintolan metsästystä. Yllättää oli, että espanjalaiset ravintolat olivat sulkeutumassa jo yhdentoista maissa. Pitkään vaellettuamme löysimme ainutlaatuisen ravintolan, jossa saimme ruokailla rauhassa, yksin. Sateen uhka ja kova tuuli (pidimme kiinni pöytäliinasta, purjehtijoita kun olemme ja toinen käsi riitti syömiseen) ajoivat muut asiakkaat ja pöydät pois. Olimme suorastaan näky ohikulkeville ihmisille yksin kadulla syödessämme (toistaiseksi kallein Sangria=marjamehu).



Veneelle palattuamme puolilta öin, nautimme Palma de Mallorcan saapumis rommit (vasta nyt). Kippari työsti tunnin Barcelonan kuvia.



-

TROMBI

15ti 09 09 Barcelonasta Mallorcalle

Päivä meni autopilottia asennellessa ja bunkraamisessa. Kippari kävi maksamassa lisävuorokauden ja Marineros kävi vaihtamassa sähkökaapelin pään. Irtauduimme laiturista 1835. Ilmoitin Marina Portiin Vellen toimistoon Immigrantin lähdöstä. Teimme satama-altaassa uuden autopilotin kalibirointi kierrokset, kymmeneen kertaan. Ei tulosta. Tyydyimme kalibroimattomaan kompassiin ja lähdimme ulos aallonmurtajasta 1945.

Marina Port Vell, Barcelona 1945

Nostimme isopurjeen täytenä ja aukaisemme rullukan. Ristiaallokko vaikeutti kulkuamme heti alusta. Parin tunnin kuluttua reivasimme ison itätuulen yllyttyä.

16ke 09 09



Puolenyön aikaan tuuli kääntyi pohjoiseen ja jouduimme laskemaan purjeet. Alkoi turhauttavan pitkä moottoriajo. Yön selän ajoimme kahden tunnin vahtivuoroilla. Sinä aikana kohtasimme muutamia laivoja, jotka kaikki sattuivat reitillemme ja väistöjä vaadittiin. Aurinko nousi 0730 ja positiivisena näkymänä oli Mallorca 47 mailin päässä, joka kohoaa 1064 metrin korkeuteen. Siitä saimme viimeinkin kohdistuspisteen ajolle. Päivä meni kolmen tunnin ajovuoroilla, toisen lepäillessä. Olimme kovasti pohtineet autopilotin toimintaongelmia kunnes Kalle kysyi, mahtoiko se autopilotin kompassi tulla oikein päin asennettua? Jussi totesi: ”Sinähän sen asensit”. Tuossa vaiheessa kippari oli lähtenyt maksamaan satamamaksua ja kompassi itse asiassa jäänyt kokonaan kiinnittämättä. Kalle kiinnitti kompassianturin asianmukaisesti paikalleen kovassa kelissä (Jussilla ei sisätiloihin asiaa). Iltapäivällä taivaalla näkyi nouseva vesipatsas, trombi.



Pilvet olivat kerääntyneet taivaalle ja kohta alkoikin sadekuuro. Se oli sitäkin riittoisampi. Ja kuinka sattuikaan, se sattui Jussin ajovuorolle. Ajoimme Mallorcan ja sa Dragoneran välistä ja loppumatkan menoa vauhditimme vielä genoalla. Kippari oli tarkistanut polttoaineen riittävyyden muutamaa tuntia enne nsatamaan tuloa mutta gasti Jussi kyseli tilannetta vielä hetkeä ennen satamaa. Kippari totesi 1/8 tankia olevan jäljellä (10 litraa). Aivan sataman portilla moottorin kierrokset tippuivat ja totesimme polttoaineen loppuvan. Nopea moottorin sammutus ja 25 litran varapolttoaineen lisääminen tankkiin. Se vei ajassa meiltä saman kuin F1 –varikolla auton tankkaus (sekunnit minuuteiksi muutettuina). Muutama painallus ilmastus ”-nännykästä” auttoi asiaa. Barcelonan satamatyttö oli varannut meille pyynnöstämme paikan Real Club Nautico Palman satamasta. Nyt kun saavuimme sataman suulle, emme saaneet kunnollista ohjetta ajaa odotuslaiturille. Pyörimme neuvottomina satama-altaassa. Jussi jätti kipparin laiturille, oletuksena, että satamakonttorista osattaisiin sanoa ohjeita, mutta vasta satamakonttorin jo sulkeuduttua löysimme odotuslaiturin ja tumman marinerostytön, joka kertoi meille laituripaikan R11 70. Pakitimme paikalle ja kiinnitimme veneen mooring(uppoköysi) –kiinnityksellä.

Palma de Mallorca, Real Club Nautico Palma 1955 log 3395 134M, Mh 446,7

Jussi ei tässä vaiheessa vielä uskonut, että pitää käyttää sikahanskoja. Hetken kuluttua hän pyysi saada desinfiointiainetta rikkonaisiin käsiinsä. Kävimme välittömästi bongaamassa Jussin ensimmäiset Wallyt, mutta satamatyttö polkupyörineen ohjasi meidät pois lumousten luota ja ystävällisesti opasti sataman palveluihin ja vei meidät sataman portille marinan autolla. Pääsimme siis vielä tutustumaan Palma de Mallorcan antiin. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme ruokapaikan. Tarjoilija osasi jopa muutaman sanan suomea. Laskua maksaessamme, että tässä paikassa oli joka kankaiset servietit ja hinta sen mukainen. Ensimmäistä kertaa Sangria maistatettiin pöydässä ennen nauttimista. Palasimme väsyneenä veneelle, Jussi kävi vessassa ja kippari pisti rommiveden kiehumaan. Menimme molemmat nukkumaan nauttimatta saapumisrommia.

-

MAAILAMANPERINTÖNÄ MUSIIKKITALO

The Palce of Catalana Music



Maailamanperintökohteiden listaan voin liittää Barcelonan musiikkitalon, jossa ovat esintyneet mm. 60-luvun suosikkini Ella Fitzeral. Talo edustaa modernia arkkiterehtuuria. Talon on suunnitellut arkkitehti Lluis Domenech i Montaner.


-

MAAILMANPERINTÖNÄ ART-NUEVO

ANTONI GAUDIN LUOMA MAAILMANPERINTÖ

Antoni Gaudin arkkitehtuuri on hyväksytty Maailmanperintökohteiden joukkoon. Seuraavat kohteet olivat valintaperustein edustamassa Gaudin ihmeellisestä ajatusmaailmasta.

Casa Batlló









Casa Milà





Parc Güell



GAUDIN BARCELONASSA

Kolme päivää aikaa tutustua Barcelonaan.

Normaalien aamutoimien jälkeen menin maksamaan kolme päivääni Marina Port Vellessä. Hintaa kertyi 141,62 € (47,20€/pvä), lisäksi sähkö laskutetaan käytön mukaan. Samalla pyysin saada vaihtaa paikkaa rauhallisempaan. Sain paikan D6, kylläkin bileeveneen vierellä, muttei samalla sormella ja kauempana portista ja rampista. Siirryin siis siihen. Seurasin puolilta päivin playalla Europa Race kisaveneiden ratakisan. Aikalailla yllätyin kun hiekkarannalla tuli mies vastaan ilman rihman kiertämää. Tutustumisen Barcelonaan aloitin vaijerivaunussa siirtymällä Port Vellestä ilmateitse yli sataman Montjuicin vuorelle. Hetken palloiltuani siellä nousin paikallisbussiin ja ajoin sillä suoraan Sagrada Familialle. Tämä Antoni Gaudin elämäntyö aloitettiin vuonna 1882 ja on edelleen kesken. 110 metrin korkeuteen kohoavat tornit ovat kerrassaan ihmeelliset. Niihin, niin kuin koko kirkkoon, piti paneutua huolella. Paljon tätä mielettömyyttä avasi Gaudi –näyttely. Siinä hyvin seikkaperäisesti ja hienosti kerrottiin luonnon muotojen ja materiaalien antaneen Gaudille sen luomisvoiman, jolla hän mykisti koko maailman.

Sagrada Familia