perjantai 30. huhtikuuta 2010

GUIMARÃES

29to 04 2010 Guimarãesin historiallinen keskusta

Póvoa de Varzimin satama on melko rauhaton. Aallonmurtaja ei pidä Atlantin voimaa poissa vaan laiturit liikkuvat ja se aiheuttaa veneiden nykimisliikkeen. Kaiken lisäksi heräsin taas 0530 sumusireenin ääneen. Yritin vielä nukkua, mutta yhtä huonosti kuin koko yön. Herätys kello 0700, suihku ja aamupala. Näin olin valmis kiiruhtamaan 0910 linja-autoon. Olin matkalla seuraavaan maailmanperintökohteeseen tutustumaan Guimarãesin historialliseen keskustaan. Matkaa Póvoasta on 50 kilometriä, menopaluu lippu maksoi vain 7,10 euroa. Auto teki ensin täydellisen kierroksen Pòvoa de Varzimin keskustassa ja näin aikaa kului kaikkiaan 1,5 tuntia.



Maailmanperintölistalle Guimarãesin historiallinen keskusta pääsi 2001. Kävin turisti-infosta hakemassa opasvihkosen, jonka pahvikanteen Guimarãesin historiallinen keskusta mahtui, alue on noi 600 x 250 metriä. Opasvihkosessa on 37 kohteen tiedot. Kaikki kohteet eivät ole historiallisessa keskustassa vaan 13 niistä on lähietäisyydellä.



Kaupungin synty liitetään portugalilaisen kansallisidentiteetin ja portugalin kielen nousuun 1100-luvulla. Guimarães on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja autenttinen esimerkki keskiaikaisen asutuksen kehittymisestä nykyaikaiseksi kaupungiksi, jonka rikas rakennustypologia kuvaa erinomaisesti portugalilaisen arkkitehtuurin kehittymistä 1400-1800-luvuilla.



Minua ilahdutti, että Guimarãesin kaupunki kunnioitti käyntiäni niin paljon, että he olivat päättäneet järjestää juhlaliputuksen tilaisuuden kunniaksi. Mistä olivatkaan kuulleet ja saaneet niin paljon oudon kokoisia lippuja.



Aloitin paikallisuuteen sisäistäytymisen istahtamalla Oliveiran aukiolle ja syömällä, Cachorron, mausteisen makkarasämpylän. Ruokahetkeäni reunustivat 900-luvulla rakennettu Church of Nossa Senhora da Oliveira



Kirkkoon liittyy 1200-luvulta peräisin oleva luostari.



Aukiota hallitsee kirkon edessä oleva the Salado Memorial, Portugalin ensimmäisen kuninkaan kunniaksi rakennettu muistomerkki vuodelta 1340.



Nyt olin saanut evästä matkaani ja käynyt opasvihkosen läpi, joten lähdin Guimarãesin linnalle, joka on rakennettu 900-luvulla suojamaan munkkeja ja kaupungin asukkaita ryösteleviltä joukoilta.



Portugalin ensimmäinen kuningas Afonso Henriques syntyi linnan muurien sisällä.



Linnalta laskeutuessa kaupunkiin on mahtava Palace of the Dukes of Bragança. Tämä palatsi on loistava esimerkki 1400-luvun alun goottilaisesta arkkitehtuurista. Palatsiin oli viiden euron sisäänpääsymaksu.



Arkkitehtuurissa on käytetty perinteisiä menetelmiä ja materiaaleja. Täällä kehitettyä portugalilaista arkkitehtuuria löytyy Portugalin entisistä alusmaista Afrikasta.



Wikipedia kertoo, että 800-luvulla Vímara Peres onnistui karkottamaan maurit ja perusti omaa nimeään kantavan kaupungin Vimaranis, josta myöhemmin tuli Guimaranis ja nykymuodossaan Guimarães. Kaupungista puhutaan usein portugalilaisuuden synnyinpaikkana ja se oli myös Portugalin ensimmäinen pääkaupunki.

Jk. Alkaa tuntua työnteolta tämä maailmanperintökohteista kirjoittaminen, joten ei muuta kuin vesille ja liikkeelle kohti Portugalin pohjoisinta satamaa Viana do Casteloa.
_

torstai 29. huhtikuuta 2010

KALLISTUKSET EDELLEENKIN PÄIN PERSETTÄ

28ke 04 2010 I päivä Póvoa de Varzimissa

Heräsin yhdeksältä ja tein välittömästi ensimmäiset korjaukset eiliseen tekstiini. Juttu jäi uniini ja totesin Porton tehneen syvän vaikutuksen minuun. Aamupalan jälkeen menin jännittyneenä katsomaan missä kunnossa yhdeksään kuukautta sitten pesemäni lattia mahtaa olla. (Jos olet uusi lukija etkä ole vielä lukenut sitä, niin hae vanhoista teksteistä, : 30to 07 09; Pyykki- ja siivouspäivä Póvoa de Varzimissa, niin ymmärrät millainen siivoushullu olen). Kaakelointi oli kokonaan uudelleen laatoitettu harmaalla isolla laatalla. Olin pettynyt näkemääni, se punavalkoinen pikkukaakeli oli kerrassaan piristävä. Hauskuus syntyi vasta kun näin kolmen miehen luuttuavan mopeilla vettä kohti edelleen ylhäällä olevaa lattiakaivoa. Varmaankin he ryhmänä selviävät puolessa tunnissa, kun minulta meni puolitoista. Ovat jukran pujut laatoittaneet, mutteivät ole korjanneet kallistuksia. Suihkutilakin olivat oikein siistit uudessa harmaudessaan.



Olen huomenna menossa tutustumaan seuraavaan maailmanperintökohteeseen, Guimarãesiin, joka on 50 kilometrin päässä sisämaassa. Kävin varmistamassa bussiaseman sijainnin. Paluumatkalla totesin, että portugalilaiset yrittävät pikkuhiljaa rantautua sannalle (siis hienojakoiselle soralle) ja suojautuvat tuulelta erilaisin verhoaidoin. Tuli niin kotoisa ja seitsenkymmenlukulainen olo, kun näin Marimekon kankaan tuulessa lepattavan.



Melko hiljaisista on edelleenkin meno Póvoa de Varzimissa. Lissabonista ostamastani kirjasesta, All Portugal, koko Póvoaa ei löydy ollenkaan ja minä olen jo toisen kerran löytänyt tieni tänne tietokirjan hylkäämään paikkaan. Marimekon lisäksi kuvasin kolme pöydällistä miehiä lyömässä korttia kirkon suojassa.



Viideltä kun menin satamatoimistoon nettipiuhan päähän, olin ainoana siellä. Mutta hetkessä kaikki kolme kaapelia olivat käytössä ja seuraavat jonossa, enkä voinut odottaa skype-yhteyttä kotiin lähetettyäni blogitekstini. Soitin ikävissäni Nealle ja Noralle. Ensimmäisen näkemiseen on vielä viisi viikkoa ja kaksi päivää (niin kuin Nea sen ilmaisi) ja toinen on laihtunut 20 kiloa.

Kello on nyt lopetellessani kirjoittamista 2145. Keitän vielä iltateen (lue: rommitotin) ja painun nukkumaan, sillä yritän ehtiä sinne Guimarãesiin 0910 lähtevään autoon. Tuuli viuhuu mastoissa 12 metrin voimalla, naapuripaatin englantilaislady puree varmaankin kyntensä verille, sillä mies on joka tapauksessa lähdössä liikkeelle etelään huomenaamulla. Niin minäkin, mutta minä en lähde Tampereelle vaan poikkeuksellisesti itään.
_

AI SUMUS VAI?

27ti 04 2010 Sumusireenien ulvoessa Póvoa de Varzimiin

Heräämisen ja suihkun jälkeen kirjoitin vielä blogia ja sain lähetettyä tekstin Porton normaalielämästä liikkeelle, vaikka tähän asti moitteettomasti toiminut nettiyhteys nyt katkeilikin. Sumuvaroitus on annettu ja sataman suulta kuuluu sireenin ääni. Tuulta ei ole, joten ilmamassa pysyy paikoillaan.

Leixões, Matosinhos, Porto 1250 Log 7145 Mh 807,6

Kaikessa rauhassa otin irti laiturista ja korvia suojaten ajoin ohi satamanportin aallonmurtajalla huutavan sumusireenin. Pohjois-Atlantille päästyäni totesin näkyvyyttä olevan kuitenkin yli viisi mailia, sillä kauimmaisin seitsemästä tankkerista oli 4,7 mailin päässä.



Helmi ohjasi ja saatoin kaikessa rauhassa keskittyä tähystämiseen ja teen keittoon. Tuuli nousi neljältä viiteen metriin ja oli tietenkin pohjoisesta, juuri sieltä minne Immigrantin matka oli. Teen kanssa söin korppua, olen unohtanut käydä leipäkaupassa. Älä ole Nea huolissasi, pastaa kyllä löytyy ja eilen ostamani jauheliha, josta teen iltaruoan. Pitkin matkaa samainen sumuseinä teki näkymän mielenkiintoiseksi. Onneksi matkaa ei ollut kuin alle 20 mailia. Valmistelin kiinnittymisen viranomaislaituriin siirtämällä leparit styyrpuurin kyljelle. Edelleen ihmettelin vihreitä poijuja satama-altaassa, kiersin ne uskollisesti. Huutelin VHFllä marinaa ja näin vastaanottovirkailijan katsovan ikkunasta. Hän ei kuitenkaan vastannut ja niin ajoin 1640 tuttuun laituriin. Olinhan kiinnittynyt siihen yhdeksän kuukautta sitten, silloinkaan saamatta vastausta kutsuuni.

Póvoa de Varzim 1640 log 7162, 17nM Mh 811,6 (4,0 / 4,0)

Tuttu virkailija toivotti minut tervetulleeksi ja totesi, että olet ollut täällä ennenkin. Ojensin hänelle 30.7.09 täytetyn ilmoittautumiskaavakkeen ja hän löysi helpolla tietoni koneelta. Ei kyselty tullattavaa, eikä edes passia haluttu kopioida. Ainoa kysymys oli, että oletko taas yksin. Näin pitää muodollisuuksien hoitua. Sain lisäksi valita laituripaikan. Tietenkin keula kohti pohjoista (siis menosuuntaani), sillä sieltä puhaltaa melko kovaa seuraavat päivät. Kiinnittymisen jälkeen valmistin tavallisen Spagetti ala Napolitanan, enkä saanut siihen mitään kunnollista makua kun välttelin mustapippurin liiallista käyttöä. Sen verran kuitenkin puhtia sain, että kirjoitin Porton maailmanperintökohteena. Menin hyvissä ajoissa, klo 23, nukkumaan sumusireenien edelleenkin huutaessa. Siihenhän heräsin täällä yhdeksän kuukautta sitten. Taitaa tämä seutu olla sumuherkkää aluetta.

_

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

NELJÄ KERTAA PORTOSSA

25su 04 2010 Porto maailmanperintönä



Porton historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1997. Porto on esimerkki eurooppalaisen kaupunkirakenteen parituhatvuotisesta kehityksestä. Se on rakentunut Douro–joen oikealle puolelle lähelle merta.



Douro–joella on ollut merkitystä portugalilaisen portviinin viennissä maailmalle ja Porton kaupungin kehitykselle.



Vuonna 1886 rakennettiin Douro–joen yli, D.Luis I nimeä kantava teräsrakenteinen silta. Sen mestarina oli portugalialinen Teófilo Seyring, joka oli Eiffelin oppipoikia. Mestari seurasi rakentamista pienintäkin detaljia myöten. Ylempi silta on 392 metriä pitkä ja alempi 174 metriä.



Kaupunkisilhuettia hallitsee kuitenkin katedraali (portugaliksi Sé).



Rakennus edustaa eriaikaisia tyylisuuntia, sisäänkäynti ja korkea alttari ovat esimerkkinä barokkityylistä. Vanhimmat osat ovat 1100-luvun lopulta. Kirkkoon liittyy lasitetusta tiilestä tehty luostarirakennus.



Toinen loistava barokkityylin edustaja Portossa on kirkko ja Torre dos Clérigos, jonka korkeus on 75 metriä. Tällä kertaa jäivät laskematta nuo 225 porrasta, jotka johtavat korkealle näkötasanteelle. Torni on rakennettu vuosien 1748 ja 1763 välillä.



Minua viehättivät eniten kaksoiskirkot Carmo ja Carmelites. Carmelitas on rakennettu 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla klassismin ihanteen mukaan, sen sisustus on kuitenkin barokkia. Igreja do Camro on tehty rokokoo tyyliin 1700-luvun jälkipuoliskolla, sen sinivalkoinen seinämosaiikki on tehty vasta vuonna 1912.



Igreja do Carmon sisätilat olivat kerrassaan komeat ja kullatut. Ihmettelin myöhemmin kuinka paljon tähän on käytetty lehtikultaa, kun Igreja São Franciscon kirkosta mainittiin, että siihen oli mennyt 200 kiloa kultaa. Valitettavasti siellä oli sisällä kuvauskielto.



Igreja de São Francisco on rakennettu useassa vaiheessa, ensimmäinen osa jo 1300-luvulla, barokkityylinen ovi ja sisustaus ovat 1600-1700 luvuilta. Kaikki sisustuksen puuleikkaukset oli kullattu. Tämä oli sen aikaisen kirkon todellinen vaurauden monumentti. Kohde oli siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että sinne joutui maksamaan sisäänpääsymaksun. Luostarikirkon kierrokseen liittyi myös kirkkomuseo catacombeineen.



Kaupunkikeskustan ulkopuolella on São Ildefonson kirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla. Sen sinivalkoinen lasitettu mosaiikki on tehty vasta vuonna 1920.



São Benton rautatieaseman seiniltä voi katsoa koko Portugalin menneen historian.

Porto on täynnä monumenttirakennuksia niihin tutustuminen vaatisi vähintään viikon ajan. Alkuun olin epävarma jaksanko kahlata kaupunkia pitkään läpi, mutta neljännellä kerralla jo harmitti kun joudun jatkamaan seilausta. Porton historiallinen keskusta on elävä, osin rähjäinen, maailmanperintö kohde. Sen autenttisuus on silmin ja nenin tunnistettavissa.



Siellä tulee kiinnittää lähivuosina (siis jo nyt) erityistä huomiota kattojen kuntoon ja puurakenteisiin, jotka muuten lahoavat tietymättömiin.


_

tiistai 27. huhtikuuta 2010

PORTO

25su 04 2010 Eloisa Porto

Kävimme Jannen kanssa kahdesti Portossa. Käytimme linja-autoa (507), jonka pysäkki on aivan sataman portilla. Metron pysäkki on viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Matosinhos Mercadolla. Metrolla pääsee keskustaan Trindadelle vaihtamalla kerran linjaa. Bussi maksoi 1,45€ ja metro 1,70 €. Nämä olivat kertalippuja, halvemmalla pääsee jos ostaa useamman matkan biletin. Ensi alkuun Portosta sai sekavan kuvan. Sitä se onkin ja siihen perustuu sen viehättävyys.



Vaeltelimme ensimmäisen päivän vailla päämäärää, maailmanperinnöstä kirjoitan erikseen. Söimme eurolla (1€) pihvisämpylän. Tapas-baareja täältä löytyi paljon ja ne olivat halpoja, jollei mennyt Douro -joen varteen, missä olivat turistihinnat.



Vaikutti siltä, että Portossa on joka päivä pyykkipäivä. Kauhistelin rakennusten huonoa kuntoa, mutta se olikin vain sitä elämän jatkumoa.



Ratikkakyyti oli hintavan puoleinen (15 €) ja siinä olisi mennyt tavattomasti aikaa. Päädyimme lopulta vihreälle Sightseeing toursille kolmella eurolla. Loppumatkasta tajusimme, että kierros todellakin kestää kaksi ja puoli tuntia. Kävimme nimittäin Port-viinitehtaalla.



Mitä vanhempi Port-viini , sitä hintavampi. Emme sentään saaneet vuoden 1867 viiniä maistaaksemme. Maistiaiset olivat huomattavasti nuorempia, mutta toinen kuitenkin viisivuotias.



Portoa on alettu viedä maailmalle jo vuonna 1678, määränpäänä tuolloin oli Englanti. Viini on edelleenkin yksi tärkeimpiä viinituotteita Portugalissa ja varsinkin Portossa. Douro -joki on tärkeä elementti niin viininkuljetuksessa, kuin nykyisessä turismissakin.



Douron ja katedraalin väliin mahtuu melkoinen määrä historiaa. Toisena päivänä kiertelimme kirkkoja ja saatuamme eilen alkumaun Portosta, niin päätimme syventää sen tuntemusta istahtamalla Portviini ravintolaan.



Saimme maistaaksemme kolmea erivahvuista ja ikäistä Porton viiniä. Kaikille oli eri makupala (aprikoosi, luumu ja suklaa) johdattamassa meidät täydelliseen makuaistimukseen.

Haimme illallispaikka syrjäisiltä kujilta ja sellaisen löysimmekin (valitettavasti en muista sen nimeä, enkä osoitetta). Ravintolan isäntä oli erittäin määrätietoinen ahertaja. Minulla oli vähän vilu ja yritin saada meille pöydän peremmältä huoneesta. Isäntä näytti meille pöydän ovensuusta ja sanoi: tuohon istutte ja sillä hyvä. Ruokatilauksen suhteen hän myös suurin piirtein määräsi mitä voimme syödä. Hetkessä ymmärsimme tämän komediaravintolan suuruuden. Isäntä hösötti ja veivasi vimmatusti ruokahissiä. Keittiö oli kolmannessa kerroksessa ja äänen käyttö oli voimakasta, kun kuilua pitkin huudeltiin ruokatilauksia. Naapuripöydässämme istui kaksikin ranskalaispariskuntaa ruokailumme aikana. Osasimme auttaa noita nuoria asennoitumaan tilanteeseen ja nauttimaan näytelmästä. Ranskalasia hämmästytti espanjan kielen ja portugalin kuullun ymmärtämisen”taittoni”. Toimin heille tulkkina. Illallisen jälkeen menimme Jannen kanssa terassille kuuntelemaan elävää musiikkia.



Hetken kuluttua ransakalaispariskunta seisoskeli väkijoukossa. Kävin hakemassa heidät pöytäämme. Siinä sitten jatkoimme tutustumista ja Merreykemy opetti minulle ranskan kielen ääntämyksiä. Hän oli toivottoman tehtävän ääressä. Jouduimme Jannen kanssa turvautumaan taksiin paluumatkalla veneelle joskus yhden maissa.



Sunnuntaiaamulla kello 0630 taksi tuli hakemaan Jannen lentokentälle. Hän ennätti seilata kuusi viikkoa Immigrantilla ja on tässä vaiheessa yhtäjaksoisesti pitkäaikaisin gastini. Kiitos hänelle seilauksista ja hyvästä seurasta maailmanperintökohteisiin tutustuttaessa. Samalla haluan vielä kiittää Tommia tavattoman suuresta avusta purjehduksella Porto Santosta mantereelle.

_

LEIXÕES

22to 04 2010 Figueira da Fozista Porton ulkosatamaan

Herätys 0600. Olimme päättäneet nauttia aamupalan kulussa, sillä täksi päiväksi on luvassa kevyttä tuulta. Niin nopean lähdön teimme, että kuin ajoin Immigrantin ulos pilttuusta oli toinen peräköysistä vielä kiinni laiturissa (Tommi, älä naura vaikka mieleesi tulikin yksi toinen kiinni ollut piuha).

Figueira da Foz 0633 log 7079, Mh 798,1

Janne järjesteli ajossa veneen köydet ja leparit kuntoon. Annoin hänelle nukkumavuoron aamupalan jälkeen, sillä hän surffannut netissä jahdaten lentolippuja kolmeen saakka ja löytänyt halvan reitin yhdellä välilaskulla Portosta Pariisin kautta Helsinkiin sunnuntaiksi. Kolmen tunnin päästä kymmeneltä herätin Jannen ajovuoroon, olimme edenneet 18 mailia 62 mailin matkasta. Tuuli oli pysynyt koko aamun heikkona ja se mitä puhalsi tuli edestä. Yhdeltä tein pastan ja siihen tomatti-sardilli-simpukkakastikkeen. Taisi tähän minun erikoiskastikkeeseen livahtaa taas liian paljon mustapippuria, kun Janne ei santsannut. Olen toisinaan vähän kohtuuton tuon mustapippurin kanssa. Nyt eivät sentään huulet palaneet. Shortsikeli taas, vain kuskilla piti olla paita päällä. Kello 1420 tuulta oli sen verran, että nostimme ison ylös ja saimme puoli solmua lisää nopeutta. Kymmene minuutin päästä seurasi jenua ison merkkiä ja niin pääsimme seilaamaan. Kohtalisen vaatimattomassa 4,5 metrin tuulessa Immigrant sai 5,7 solmun nopeuden. Seilasin koko ajan yli kymmenen astetta pankkiin, sillä pelkäsin tuulen kääntyvän luodepohjoiseen. Ennen kuutta se kääntyikin suoraan pohjoiseen, siis täysin tavoitesuuntaamme. Rullasimme vartin pyristelyn jälkeen etupurjeen ja ajoimme kohti öljyjalostamon piippuja. Menomatkalla jätin Matosinhosin sataman väliin, kun tiesin sen likaiseksi. Nyt Porton vanha keskusta maailmanperintökohteena kiinnosti niin paljon, että ajoimme tuohon teollisuus- ja öljysatamaan. Sitä paitsi olen aikeissa nostaa Immigrantin ylös keväthuoltoa varten jommassakummassa Pohjois-Espanjan satamista. Kalastusalukset tulivat ulos satama-altaasta juuri kuin laskimme isopurjeen.

Marina Porto Atlantico Leixões, Matosinhos, Porto. 1845. log 7145 / 68M. Mh 807,6 (12,25/9,5)

Huutelin VHFällä marinaa saamatta vastausta ja niin kiinnityimme aallonmurtajan viereiseen pitkään laituriin sormiponttoniin paikkaan E16. Kerran kiivettyäni portin vieressä olevan kaiteen yli totesi Janne löytäneensä molemmista päistä sähkökytkimen. Niin meni sekin pakollinen voimistelu pois muodista.



Pistimme veneen kuntoon, viritimme vihanneshöyrystinantenni ja totesimme sen toimivan. Soittelimme koteihin. Illan päätteeksi menimme paikallisen pursiseuran ravintolaan syömään iltapalaa. Laskimme palattuamme veneelle Jannelle tuulleen 1208 mailia kuuden viikon aikana. Se on hyvä mailimäärä miehen elämän toiseksi seilaukseksi. Ensimmäinen oli Rauma Bluesin jälkeinen selviämispurjehdus noin viisitoista vuotta sitten. Näitä miettien ja muistellen menimme nukkumaan kahden maissa.
_

FIGUEIRA DA FOZISSA KOVAA SÄÄTÄ ODOTELLEN

21ke 04 2010 Figueira da Fozissa

Olimme saaneet kolmelta taholta varoituksen kovasta tuulesta. Nazarén satamakapteeni kehotti meitä lähtemään tiistaina aikaisin aamulla, jotta vältämme myräkän. Näin olimme tehneet ja nyt odottelimme sitä mitäänsanomattomassa Figueira da Fozissa. No olihan siellä majakka, jota mereltä ei päiväsaikaan näkynyt. Piti ottaa käyttöön kiikari, jossa oli kompassi ja kun suuntiman sai plotterista, niin tiesi mistä etsiä tuota majakkaa.



Ukkoskuurot olivat maalla, mutta merellä näytti olevan selkeä sää. Olin maksanut kahden päivän satamamaksun (31,44€) ja yritimme keksiä Fozissa jotain tekemistä. Täällä kun ei ollut maailmanperintö luostareita lähellä, niin jouduimme keksimään virikkeitä omasta hatusta. Janne kuvasi niin innolla isoa kalaa laiturilla, että pudotti aurinkolasinsa mereen. Jatkovarren jatkovarsihaavilla ne eivät vaan löytyneet kovasta yrityksestä huolimatta.



Samanaikaisesti ”hukkasin” jo toisen kerran lompakkoni. No Janne löysi sen siitä poikkeuksellisesta paikasta repun sivutaskusta, jonne pistäessäni sen meinasin sanoa hänelle, että nyt meni lompakko erikoiseen taskuun. En sanonut, enkä enää muistanut sitä. Ihme kyllä, ettei se osunut käteeni kun kahdesti tarkastin reppuni sisällön. Niin, siis sisällön ja musta lompsa piiloili ulkotaskussa. Maanantai-illalla teimme erehdyksen ja menimme ravintolaan, jossa ei ollut ainoatakaan asiakasta ennen meitä. Tilasin pizzan meren antimin, Janne söi pihvin. Jo pöytään kannetuista leivistä yksi kolmesta oli raaka sisältä ja kun pizzani tuli oli pohja kuin löysää räiskälettä. Pinta oli selvästi jo tuollakin paistolla palamassa. Ravintolan flikat olivat joutuneet lisäämään pizzauuniin liian voimakkaasti lämpöä ja näin paistos ei onnistunut. Valitin asiasta, mutta mitään ei ollut kokin mielestä tehtävissä. Näytin pohjaa, jonka päältä täyte lähti helpolla kuorimalla pois. Väittivät merenantimien ja juuston tekevän siitä vähän kostean. Söin merenantimet juustoineen ja jätin raa´an räiskälepohjan lautaselle. Kehtasivat kuitenkin veloittaa koko roskasta. Valitettavasti en muista sen ravintolan nimeä, mutta älkää menkö mihinkään ensimmäisinä asiakkaina.



Tramppasimme kahtena iltana Figueira da Fozin katuja, molemmilla kerroilla sade yllätti. Iso kasino siellä oli, muttei muuten kovin paljotta nähtävää. Emme eksyneet kasinolle. Ranta oli autio ja tyhjä, kausi ei ole vielä käynnistynyt. Kuuden metrin tuuli saa moiset aallot aikaiseksi. Kovaa tuulta ei tullut, se oli mennyt mailta ohi rannikon ja aiheutti ukkosrintaman sisämaahan. Päätimme lähteä torstaina kohti Portoa. Lentotoiminta on käynnistynyt taas kaikilla Euroopan kentillä, joten Jannekin saattaa päästä kotiin ennen vappua, joka hänellä on takarajana töiden puolesta. Pojat tietysti odottavat isää kotiin jo aiemmin, samoin kihlattu. Nyt kun nettiyhteys vihanneshöyrystin antennilla toimii veneeltä käsi, jäi Janne surfaamaan lentoja, vielä kun menin nukkumaan yhdeltä.

_

maanantai 26. huhtikuuta 2010

PURJE VAI MOOTTORI?

20ti 04 2010 Nazarésta Figueira da Foziin

Herätys 0630 ja lähdin suihkuun. Kävellessäni sinne yövartija oli jo käsi ojossa ottamassa avainta. Kerroin kellon olevan vielä vaille seitsemän ja käyväni ensin suihkussa. Ymmärsikö hän? Tiedä häntä, mutta siihen hän jäi kolmen koiran kanssa odottamaan. sain avainpantin (25€) takasin, kun luovuin avaimesta. Puoli seitsemäksi suunniteltu lähtö vähän viivästyi taas.

Nazaré 0748 log 7041 Mh 793,9

Asuntovaunualueella meillä oli saattojoukko heiluttamassa, Helena ja Timo siellä ottivat kuvia. Meillä oli 38 mailin matka edessä Figueitra da Foziin. Tuulta ei juurikaan ollut, vain 1,5 m/s.



Tuuli virkosi pikkuhiljaa päivän lämmitessä ja yhdeltätoista saatoimme aloittaa seilauksen, nostimme ison ja avasimme rullukan täydeksi. (1058, log 7057, ajettu 16M, tuulta 4,9 m/s E, v 6,2kn). Aallokkoa ei ollut, joten pääsimme seilaamaan ihanteellisissa olosuhteissa avotuuleen. Janne on pohtinut, että jos hän hankkii paatin, niin siinä ei ole mastoa. Olen yrittänyt osoittaa seilien erinomaisuuden ja nyt niistä saimme nauttia. Vieläkään Janne ei ollut vakuuttunut. Hän on vauhtiveikkoja. No keksin ratkaisevan pointin purjeveneen puolesta. Nopealla moottoriveneellä Janne on kohta karilla, kun tekstailee niin paljon kuin tekee. Tämä perustelu Jannea vähän nauratti.



Laskimme purjeet kolmen ja puolen tunnin seilauksen jälkeen Figueira da Fozin edustalla. Ajoimme viranomaislaituriin ja kippari kävi tekemässä sisäänkirjautumisen. Saimme valita ykköslaiturista vapaana olevan paikan. Taisin ajaa samaan paikkaan kuin elokuussa viime vuonna.

Figueira da Foz 1500, log 7079 38M, Mh 798,1 7,25 /4,2

Menimme seuraavaksi pitkän laiturin kautta samaiselta kaverilta, joka otti viranomaishuoneessa tiedot, hakemaan portin koodin. Internet osoitteen ja koodin saamme huomenna ruskeasta kahvilasta satama-aidan ulkopuolelta. Kävimme suihkussa ja pidimme hetken sadetta kajuutassa.

_

NAZARÉ

19ma 04 2010 Nazaréssa

Aamusuihkujen yhteydessä saimme maksettua satamamaksun kahdelta päivältä (27,89 €). Emme joutuneet näin ikkunassa olevalle mustalle listalle maksamattomista öistä.

Palautimme auton illalla tehtyämme ristiretken kahteen maailmanperintöluostariin. Olimme menossa Nazarén yläkaupunkiin Sitioon syömään. Nuoruuden aikainen ystäväni Helena (os.Ora)soitti. Hänkin oli ystävänsä Timon kanssa Nazaréssa ja etsivät ravintolaa. Sovimme, että menemme neljästään yläkaupunkiin illalliselle.



Helenan ja Timon piti tulla seilaamaan kanssani joiksikin päiviksi, mutta heille tuli este ja he joutuvat kiiruhtamaan matkailuautoillaan nopeammin Suomea kohti. Menimme kiskovaunulla jyrkkää rinnettä ylös.



Kiskovaunusta ylösnoustessa sai hyvän käsityksen Nazarén kapeista kortteleista.



Ylhäältä oli komeat näkymät alakaupunkiin. Kaksi tuulihaukkaa antoi lentonäytöksen ja olivat lähimmillään neljän metrin päässä, kun kieppuivat jyrkän kallioseinämän tuntumassa. Valitettavasti illan valo oli liian vähäistä, joten kuva jäi saamatta.



Nazarén hiekkaranta odottaa kesää ja vierailijoita. Vierasvenesatama näkyy hiekkarantojen välissä.



Sition kirkossa on musta neitsyt, jonka ritari on tuotu Nazaretista. Kaupunki on saanut nimensä tästä ritarin lahjoittaman neitsytpatsaan alkupaikasta.



Söimme hyvät ruoat aivan kirkon lähellä olevassa ravintolassa ja puhetta riitti yllin kyllin, pitihän päivittää 40 vuotta.

_

lauantai 24. huhtikuuta 2010

PENICHE - NAZARÈ

18su 04 2010 Penichestä Nazarèen

Saimme aamuherätyksen 0630 kun vene, jonka kyljellä olimme, halusi lähteä keskeltä pois. Yllättävän nopeasti sain kuvan tilanteesta, herätin Jannen ja vein keulaköyden ensimmäiseen veneeseen lähtevän paatin etupuolitse. Tuuli painoi meidät jäävän veneen kylkeen. Jatkoimme tapahtuman jälkeen vielä unia hetken. Kirjoittelin blogia ja Janne heräsi 1030. Aamupalan jälkeen valmistelimme veneen merelle lähtöä varten. Hyvin valmistautunut lähtö huipentui ison nostoon jo kylkikiinnityksessä.

Peniche 1230 log 7016 Mh 791,7

Avasimme rullukan välittömästi päästyämme satama-altaasta ja seilasimme avotuulta kohti Peniksen kärkeä. Aurinko paistoi mukavasti ja saimme riisua purjehdusasut.



1315 jouduimme tekemään jiipin niemen kärjessä väistääksemme kalastusalusta. Varustimme isopurjeen preventerillä ja spinnun puomilla. Alkoi toinen myötätuuliosuus Jannen seilauksilla. Ukkossade uhkasi mantereelta päin, mutta pystyimme pienellä väistöliikkeellä välttämään pahimmat kuurot.



Söimme (1400) langostillos -voileivät ja huuhtelimme maun alas cappucinolla ja teellä. Rullukan säätököysi oli taas päässyt kiertymään rullalaitteen alle. Janne notkeana miehenä kiristi rullan puoliskot yhteen ja niin uskomme tämän vaivan korjaantuneen. Jouduimme laskemaan purjeet alas tuulen loputtua 1630. Ajoimme Nazarèn satamaan 1800, saimme veneen kylkikiinnitykseen toisen laiturin päähän.

Nazare 1800 log 7014, 25M Mh 793,9 (2,2 / 5,5 )

Saapumisrommitotit nautittuamme lähdimme hakemaan satamatoimistoa ja ennen kaikkea suihkuja. Toimistorakennuksen ovella oli lappu, että toimisto on suljettuna toistaiseksi. Kiersimme rakennuksen ja tulimme sen viereiseen kalastajien hallitsemille halleille. Siellä yksi kalastaja kunnosti verkkojaan. Mies valitti, ettei puhu lainkaan englantia, mutta ohjasi portille, siellä on englantia puhuva virkailija, selvitti hän. Menimme kohti pientä porttikoppia ärisevät koirat kintereillämme. Yksi oli jo keskustellessamme kalastajan kanssa käynyt shortsini pruntista kiinni. Reikää ei tullut, mutta märkä kidankuva jäi lahkeeseen. Se kielitaitoinen porttivahti osoittautui yhtä vähän engelskaa puhuvaksi kuin muutkin täällä tänään. Täytimme kaavakkeet ja saimme avaimen porttiin ja suihkutiloihin. Pistimme loput veneestä kuntoon ja painelimme suihkuihin. Lattiakaivo ei toisessa kopissa vetänyt kunnolla ja kuumaa vettä tuli vain toiselle. Vuorottelimme suihkuissa. Hyvältä tuntui peseytyä. Lähtiessämme, tutustumaan Nazarèen ja syömään, oli marinan pihalla kauhea meteli, jonka aiheuttivat joko kaskaat tai mölysammakot. Ääni oli korviin sattuva. Nazarén rantakatu ja hiekkaranta olivat tavattoman pitkät. Ruokailimme sivistyneesti tuukipöydässä. Nazarèn alakaupungin vanha osa muodostuu erittäin kapeista ja pitkistä kortteleista. Talot ovat seläkkäin, eikä näin muodostu minkäänlaisia pihoja, ulko-ovet aukeavat suoraan neljä metriä leveälle kadulle, jolle ei juurikaan päivä paista kuin hetken aikaa päivässä. No täällähän tuolta auringolta yritetään suojautua kaikin keinoin. Huomenna vuokraamme auton ja tutustumme kahteen maailmanperintölistalla olevaan luostariin.

_