tiistai 30. syyskuuta 2014

CORSICALLE

26pe – 28su 09 2014 Eteenpäin Palamósta Loki: 26pe 09 Palamós ESP 1358 – 28su 09 2014 Calvi, Corsica FRA 1938
26pe 09 2014 Kohti Ranskan Porquerollesiä
Nukuimme yhdeksään ja teimme kaikessa rauhassa toimistotöitä, eli olimme yhteydessä ulkomaailmaan nettien välityksellä. Täällä Palamósissa on hyvä wifi-yhteys. Kävin yhden maissa maksamassa 55 euron satamamaksun lyhyestä yöstä ja toimistotytöt keskustelivat keskenään, että pitäisi veloittaa kahdesta, kun on venähtänyt yli kahdentoista. Toinen katsoi paperistaan, että olimme satamassa vasta yhdeltätoista yöllä, niin kuin hän sen ilmaisi. Kiitin kohteliaasti, vaikkeivät he sitä ymmärtäneetkään, että ymmärsin heidän keskustelunsa. Olimme ajoittaneet ulosajon kahteen ja se onnistui täydellisesti tankkauksen jälkeen (52,84 litraa dieseliä hintaan 69,57€). Nostimme isopurjeen satama-altaassa ja avasimme etupurjeen kolmoselle heti aallonmurtajan jälkeen. Kallistusta oli yli kolmekymmentä astetta, joten teimme ykkösreivin. Mikki naureskeli, kun olin tähän saakka seilaillut täydellä tai kakkosreivillä. Kallistus väheni jonkin verran. Kaiken lisäksi oli sekavaa aallokkoa, joka vei enemmän sivulle kuin eteenpäin. Kryssikulma oli tavattoman suuri, seuraavaksi haimme tuntumaa rannan läheisyydestä, missä paikalliset tuntuivat viihtyvän (moottoriavusteisesti), siellä aallokko olikin yllättäen vähäisempää voimaltaan.
Ohitimme San Sebastianin niemenkärjen, jonka olin ottanut yhdeksi reittipisteeksi. Siitä eteenpäinkin aallokko oli niin raskasta, että kolmen tunnin taistelun jälkeen otimme rullukan sisään ja koneen avuksi. Näin etenimme hetken kohti oikeaa suuntaa määränpäätä, Ranskan Ile du Parquerrollesia kohti. Niin tuskaista eteneminen oli, että otin uuden kerran reittimuutoksen puheeksi; suoraan Corsicalle, jonne oli matkaa 250 mailia. Se sopi Mikille ja niin päätös oli tehty. Molemmat olivat sitä mieltä, että mieluummin seilaten kaksi vuorokautta kuin moottorikiusaamista puolitoista. Juuri pimeän tullessa , kellon ollessa 1955 skuuttasimme seilit vetoasentoon kohti itäkoillista. Puoli kymmenen maissa tuuli loppui ja niin jouduimme turvautumaan Volvoon. Upea tähtitaivas antoi meille mielenkiintoista tutkittavaa, onneksi Mikillä on tähtikirja mukana, joten ensi yönä pyrimme löytämään tähtitaivaan runsaudesta mahdollisimman monta tähtikuviota. Nyt jo löytyivät Otavan ja Pohjantähden lisäksi Gassiopeya, Orion ja sen vyö sekä viikate, seulaset ja monta muuta. Planeetoista kuunsiprin lisäksi oli näkyvissä Jupiter. Näytin Mikille planktonit ja hän jäi niitä tarkkailemaa uutena kokemuksena, kun menin hetken huilille. Olemme jo ottaneet vuoronukunnan ohjelmaan. 27la 09 2014 Nyt siis kohti Corsicaa
Puolenyön jälkeen keksin kuvata planktontiivistelmän vanavedestämme jäähdytysputken syöttämänä taskulampun valossa. Yhdeltä yöllä tuulta oli taas riittävästi, joten nostin ison ja avasin rullukan. Viiden solmun vauhdilla Immigrant eteni kohti Corsicaa, jonne tässä vaiheessa oli matkaa 212 mailia. Yön selkä meni tarkkaillessa laivaliikennettä, suurin alus oli 850 jalkaa pitkä ja 100 jalkaa leveä risteilijä, ja vaikka se sivuutti meidät kolmen mailin päästä, oli se pelottavan lähellä. Auringon noustessa kaksi delfiiniä ui veneen keulan editse yhtä rauhallisesti kuin mitä Immigrant liikkui ja kävivät vielä kertaalleen tarkistamassa aluksen majesteetillisin liikkein. Jännitin ennättääkö nouseva aurinko riittävän ylös, jotta se antaisi lataavat säteensä BimiiniAurinkopaneelille, muttei niin käynyt ja jouduin käynnistämään moottorin tunniksi akkujännitteen nostamiseksi. Ensimmäisenä vuorokautena olemme edenneet 120 mailia, pääosin seilaten (moottori 8,5 h).
Tein elämäni ensimmäisen risoton: Mediterranean Risotto Italy con TunaSimpukka mustin Olivein. Ja tätä on vielä illaksikin.
Valitettavasti Välimeri näyttää taas koko pyöreän horisontin matkalta tyyneytensä, joten joudumme etenemään konevoimin, Mikki lukee kirjaa Yleinen suhteellisuusteoria A:sta B:hen ohjaamisen lomassa ja minä kirjoitan kerrankin blogia kaikessa rauhassa kajuutassa, kun minulla on vahti kannella. Kaikki seilausmahdollisuudet käytämme hyväksemme. 1800 näimme valaan, joka suihkutteli muutaman kerran iloisesti vettä komeana patsaana ylös. Sen ympärillä uiskenteli parvi delfiinejä. Riittävän lähellä niitä emme olleet, jotta olisi saanut valokuvan. Puoli kahdeksan maissa aurinko painui horisontin taa ja nosti samalla tuulta, joten pääsin seilaamaan melkein aallottomassa vedessä. Tämän herkuttelun jälkeen alkoikin 14 tunnin moottoriajo.
28su 09 2014 Corsica näkyviin
Tuuli kääntyi yön aikana vastaiseksi ja nostatti aallokon, jota vastaan jouduimme rynkyttämään. Ajoimme kolmen tunnin vahtivuoroja. Koiravahdin lopulla 0650 aurinko nousi Corsican takana ja saari piirtyi korkeana horisonttiin, vaikka matkaa sille oli 60 mailia. Hainevän mallinen korkea huippu, Monte Cinto, on 2706 metriä korkea.
Saimme ajaa moottorilla ja seilata pitkään ennen kuin Corsica tuli uudelleen näkyviin. Tankkasimme yhdeksältä aamulla varakanisterin, 25 litraa, polttoainetankkiin. Puolenpäivän jälkeen nostimme ison Volvon avuksi. Puhelinkenttä löytyi yllättävän kaukana rannasta, jonne oli matkaa 35 mailia. Hermoja rauhoittava tapahtuma kello 1235, kun Volvo vaikeni 71 ajomailin jälkeen.
Laskimme purjeet 1750 tuulen taas moinattua ja käännyttyä takalanteelle. Corsican luoteiskulmassa olevan Calvin sataman olen valinnut, sillä Golfe de Porton ym. maailmanperintöalue on lähinnä sitä.
Saavuimme Calviin viimeisillä valoilla. Kuvasimme La Revallatan majakan ja puolustusmuurin sisälle rakentuneen Citadellen historialliset korttelit mielenkiintoisessa valaistuksessa. Yritimme huudella whfllä satamaa ennen sen sulkeutumista, muttemme saaneet vastausta. Valitsimme paikkamme vapaasti päälaiturin pohjoispuolelta kahden purjeveneen väliin. Ranskalaismiehet eivät heilauttaneet eväänsäkään auttaakseen (niin kuin me kaksinpurjehtijat olisimme sitä tarvinneet) tai edes tervehtiäkseen. Tämä åpuoli on selvästi meille megajahdeille. Näin totesimme, kun meidän iso kolminapainen sähkökaapelimme oli pari napaa liian vaatimaton.
Loki: 26pe 09 Palamós SPA 1400 – 28su 09 2014 Calvi, Corsica FRA 1938, matka 270 nM, aika 79,6 tuntia josta moottori käynnissä 29,1 h.>

perjantai 26. syyskuuta 2014

UUSI GASTI

25to 09 2014 Välimerta pohjoiseen
Loki: Barcelona 1130 – Palamós 2300, 55 nM, seilausyrityksiä ja SPINNUTTELUA
Sain uuden gastin keskiviikkona, kun Mikki tuli Raumalta. Yläkuvassa on suureellinen vastaanottomerkki. Luulin Barcelonan lentoaseman vilisevän ihmisiä ja toistemme löytämisen olevan vaikeaa. Mutta mitä vielä, melkein yksinhän siellä sai odotella. Olin vastassa, jotta Mikki osaisi paremmin veneelle, siihenkin voi kirjata, että mitä vielä. Matkailimme yhdellä lipulla junilla kaksi tuntia puolen sijasta. Valitettavasti minulla ei ole käytössä raideliikenteen karttaa, jotta tietäisimme missä kävimme. Paluumatka keskustaan ja tutulla Paseo Gracian asemalla pois ja varmuuden vuoksi taksilla Marin Port Velliin. Kuvassa Mikin takana tönöttää vuoden 1992 Barcelonan Olympialaisiin rakennettu 43 kerroksinen himmelirakennus.
Lähdimme ennen puoltapäivää Port Vellistä. Nostimme ison jo satama-altaassa ja rullukka auki ja parin tunnin ajan seililua 2-5- m/s vaihtelevassa tuulessa. Tällä reissulla en käynyt katsomassa La Sagrada Familian edistymistä, mutta näin sen nyt Olympiasataman yli. Parin tunnin kuluttua pääsi Volvo töihin ja tein samaisen jauhelihapastan kuin maanantaina, sen verran hyvät mausteet olin löytänyt.
Mataron kohdalla ruoanlaitto keskeytyi hetkeksi (sipulit jäivät pehmenemään), kun seurasimme aitiopaikalta taitolentonäytöstä. Kaksi konetta lensi loukaten kaikkia turvaetäisyysmääräyksiä veneemme perän takaa maston korkeudella parinkymmenen metrin päästä. Melu oli kerrassaan valtava.
Innokkaina purjehtijoina käytimme kaikki tuulen suomat mahdollisuudet hyväksemme, vaikka tiesimme menevämme tuntemattoman satamaan pimeän aikaan. Tuuli kääntyi perän puollelle ja niin nostimme spinnun kolmen metrin tuulessa ilta seitsemältä. Tunnin päästä olikin sitten jo pimeä, mutta pallokas veti hyvin nyt jo viiden metrin tuulessa ja kolmas miehistönjäsen Le Comble hoiteli mallikkaasti styyraamisen. Keulavalo antoi kajon punavalkeaan purjeeseen ja niin se oli hallittavissa.
Salamavalolla otettu kuva kertoo määränpään odottavan pimeässä. Saimme pallokkan mallikkaasti alas, yhteistyömme sujui, kuin olisimme ennenkin seilanneet yhdessä. Seuraavaksi pimeästä tuli myös valoitta möreä-ääninen musta alus, joka yllättäen käänsi pelottavasti peräämme valtaisan valkoisen keula-aallon saattelemana. Sehän oli taas Espanjalaista miehisyyttä näyttävä Gurdia Civil, paikallinen rannikkovartiosto. Jos lennosto huumasi äänellä, niin nyt meidät sokaistiin valotykillä. Tarkastus päättyi siihen, kun sain suustani: -A Palmós. Oliko tuo paino oolla?, mutta vastaus tyydytti ja musta alus jäi taakse. Saavuimme 55 mailin seilauksen jälkeen Marina Palmósiin kirkonkellojen lyödessä yhtätoista. Marinero tuli huudeltuani whfään ja otti meidät vastaan. Passini jäi pantiksi huomista kirjautumista vastan. Seuraava etappisatamamme on Välimeren pohjukassa lähellä Toulonia olevalla saarella Ranskan Port de Porquerolles, spinnuttelumatkaa sinne on vähän yli 150 mailia.
Jos on KELA vaivannut minua valtavasti henkisesti päätöksellään pudottaa minut pois Suomalaisen sosiaaliturvan piiristä taannehtivasti lähtöpäivästäni alkaen, niin nyt osakiitos nopeasta toiminnasta. Lähetin valituksen päätöksestä keskiviikkona ja nyt jo on tipahtanut Raumalla c/o postiluukustani Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Minulla on jälleen mahdollisuus saada tapaturmavakuutus.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

GAUDIN LA PEDRERA

23ti 09 2014 Casa Milà LA PEDRERA Katalonialainen arkkitehti Anttoni Gaudi eli rujona vuosina 1852-1926. Hänen luomisvoimansa oli uskomaton. Mies van der Rohen modernismi sai väistyä vieläkin Gaudin jaloista. Pyhitin tiistai-illan Gaudin `La Pedrera` Casa Milalle. Reippaasti askelten (16800 askelta tiistaina) kuljin ohi Catalonialaisen musiikkitalon, joka asekin on maailmanperintöä ja Catedraalin, jonka aukiolla oli konsertti.
Antoni Gaudi suunnitteli Casa Milan Barcelonan Passeig Gràsialle Pere Milàlle ja hänen vaimolleen yksityisasunnoksi. Mielikuvituksellinen rakennus tehtiin vuosina 1906-1912.
Yksityisasunto sijaitsee viidennessä asuinkerroksessa. Kellarissa on suuri autohalli (1900-luvun alku!), joka nyt on Kulttuurikeskus Caixa Catalunyan näyttely ja kongressitiloja. Sisääntulokerros auloineen ja portaineen antaa ensimmäisien vaikutelman mitä tuleman pitää.
Toiminnallisesti täydellinen rakennus ja hienosti tehdyt ja tarkoin harkitut näyttelytilat toimivat loistavasti rajoitetulle 30 hengen iltaryhmälle.
Gaudin suunnitelmat perustuvat luonnonmukaisuuteen ja rakenteista on löydettävissä eläin- ja kasvikunnan aiheita. Casa Milán kattorakennelmista saattoi nähdä mm. pythonin rankarakennetta.
Eniten minua odotutti öinen kattoterassi kuvanveistoksellisine ilmanvaihtotorvineen, enkä pettynyt. Löysi sieltä jopa Milan varjon (Mila ilman heittomerkkiä).
Kattoterassi on valtaisa plastinen taideteos, josta voi rakenteellisesti havainnoida myös nuo kaksi valokuilua, jotka antavat talon keskiosiin luonnonvalon.
Tästä ilmanvaihtotorvien ryhmästä oli odottanut sitä huipentumaa ja sitä se oli. Olenhan viisi vuotta sitten kuvannut päiväaikaan nämä, mutta iltavalaistuna mustaa Barcelonan taivasta vasten ne olivat jotain todella sykähdyttävää.
Hiljennyimme lopuksi terassilla hetkeksi musiikki- ja valotaideteokseen. Niinhän innostun taas Gaudista, että unohdan konsanaan, että minun pitää tänään lähettää Kelalle valitus päätöksestä.
Kierroksen lopuksi nautimme pääaulassa cavat.
Casa Milàn julkisivut ovat remontissa, joten kuva on viiden vuoden takaa. Casa Milà on saanut nimen La Pedrera `Kivikaivos` juuri tuosta luonnonkivimateriaalista.
Suosittele kaikille Barcelonan ja Gaudin ystäville tätä Casa Milàn iltakierrosta. Niitä järjestetään marras-helmikuissa klo 19-22.30 ja maalis-lokakuissa 20.30-keskiyö. Csa Milàa pidetään Anttoni Gaudin parhaimpana työnä. En ota tuohon kantaa, upea se on, mutta uskomaton on ollut Gaudin koko elämäntyö. Gracias Gaudi!

tiistai 23. syyskuuta 2014

BARCELONA

20la – 22ma 09 2014 Suurkaupungin sykkivässä sydämessä
Tullessani tänne lauantaina ilmoitin Port Vellin satamatoimistoon olevani jo marinassa, sain paikan toisen laiturin päässä. Ajoin vielä pitkän tovin ennen kun olin marinan perällä. Ohitin siinä uudenaikaisen purjeillakin toimivan matkustajalaivan. Ylhäällä vie vaijerihissi turisteja MontjuÌ´cille. Siellä sijaitsee minulle mielenkiintoinen, yksi tämän stopin pääkohteista, Pavelló Mies van der Rohe, jonka kuuluisa arkkitehti suunnitteli vuoden 1929 maailmannäyttelyyn. Se purettiin ja pystytettiin uudelleen vuonna 1983.
Marina Port Velliä on rakennettu pari vuotta megajahdeille. Onneksi hanke on vähän rauhoittunut ja täältä löytyy vielä kolmekuutosillekin paikkoja. Ja kaiken lisäksi ne on varustettu sormiponttoneilla. Perässäni on valtaisa alus, jonka keulasuojus kuvastaa kaukana olevan tivolin valoja ja ikkunoista voi lukea panoraamana koko sataman.
Historiallinen museo (Museu d´Història da Catalunya) on aivan Marina Port Vellin vierellä, niin kuin huvijahdin ikkunaheijastuksista näkyy. Harvoin pääsee veneellään näin totaalisen suurkaupungin ( 1,6 milj asukasta) sydämeen. Kaiken lisäksi Port Vell sijaitsee tunnetuimman kävelykadun Ramblan päässä.
Täällä Barcelonassa joka ilta on juhlaa, sen huomasin jo torstaina eksyillessäni Barçan otteluyönä. Nyt hain viiden vuoden takaista paikallista suosikki-tapasbaaria koko yön. Kolme kuppilaa kävin läpi tunnistamatta niitä siksi fantastiseksi katalonialaiskapakaksi. Luovuin aamulla neljältä ja tultuani veneelle ymmärsin, etten saanut vaihtorahoja takaisin viimeisessä cerveriassa. Päivällä antoivat euron liian vähän takaisin. Yritteliästä väkeä nämä katalaanit.
Sunnuntaipäivä menikin sitten biitsillä. En viitsinyt kastella uusia punaisia uimahousujani, joten liityin housuttomien joukkoon ja kävin nudenuinnilla. Tällä rannalla meitä on sekaisin, täyspukuisia, ylä- ja alaosattomia.
Maanantaiaamu ei valjennut, vaan hiljainen sateen ropina kajuutan katolla kertoi ensimmäisestä sadepäivästä Välimerellä oleskeluni aikana. Olin päättänyt pitää pyykkipäivän, joten pieni sade ei sinänsä haitannut päiväohjelmaa. Eurot eivät käyneet ja coinkeja sai sieltä kilometrin päässä olevasta satamatoimistosta. Sain onneksi kyydin marinan sähköautolla, BuggyBuggylla, ja takaisinkin Lavanderian ovelle. Samalla sain ääntämisoppia sanan painotuksissa. Sade jatkui koko päivän, joten järjestelin paikkoja Immigrantissa käyden keulakajuutan läpi. Sen verran sentään ulkoilin, että kävin ostamassa rautasahan. Onnittelin itseäni, kun rautakupan sijainnin ja sahan osto sujui espanjaksi.
Päivällä viettäessäni toimistoaikaa, pyykinpesun aikana, erillisessä wifii huoneessa maksoin laskuja pankissani ja samalla totesin ylittäneeni suunnitellun saldon reippaasti. Jotkut Visat kun näyttävät tulevan melkoisella viiveellä. Olin jo sitä ennen päättänyt tekeväni tänään parin päivän ruoat Immigrantilla, joten säästökuuri ei alkanut yllättäen. Pasta con Picada de Catalonya sai mausteikseen (perusta lepää valko- ja punasipulilla) chiliä, mustapippuria, tervaa ja hunajaa. Herkun viimeistelin parmesaanilla ja kapriksilla. Niin hyvää oli, että oli vaikeuksia jättää sitä huomiseksi. Olinkin jo päässyt laihtuman pari kiloa ulkoruokinnassa.

lauantai 20. syyskuuta 2014

PORT VELL

20la 09 2014 Barcelonaan
Kuva ei suureinpiirtein mitenkään kerro tilanteista, joihin olen ajautunut. Kahdenkymmenen kuuden mailin siirtymäajon jälkeen sain Barcelonan Marin Port Vellistä hienon sormiponttonipaikan. Kävelin kilometrin matkan helteessä maksaman viiden päivän hinnan, sydän pamppaillen odotin tuomiota. 45 euroa per päivä ei enää tuntunut pahalta, varsinkaan Barcelonassa. Vastaanottaja, taas tyylikäs nuori nainen, sanoi suihkukoodia antaessaan, että numero on sama naisille ja miehille. Ajattelin sitä vinkkinä. Pestyäni suolat pois Immigrantista kävelin sinne suihkuun. Ovea avatessani ymmärsin suihkutilojen olevan samat, siis uniseks suihkut. Ja vielä seksikkäämmäksi tilanne muodostui, kun huomasin unohtaneeni pyyhkeeni paatille. Päätin odottaa rauhassa kuivumista pitkän kaavan mukaan, kunnes huomasin peilihuoneen seinässä käsienkuivaustuulettimen. Rohkeasti menin sille ja tein todelliset kevätjuhlaliikkeet, suoranaista akropatiaa se oli, jotta sain kaikki soppeni kuivaksi siinä jännitystilan vallassa.(siis pojat; pelkäsin jonkun miehen tulevan sinne keskenkaiken). Ps. Kuvassa juhlavalaistut naapurialukset.

Barça

17ke 09 2014 Barcelonassa Mestarien liigan matsia katsomassa.
Barcelonan jalkapallostadioni oli käsittämättömän suuri. Vihdoin kun löysin oikean portin toiselta puolelta sain moitteet asustani. Ovimies sanoi, että Barça toivoo miehillä olevan pitkät housut. Keskustelimme hetken ja totesin, että mistäs turisti tuollaista käsittää. Niin oli kuin olin ollut menossa kirkkoon, missä naiset eivät saa olla ilman päähinettä.
Lipunmyyjä keskikaupungilla sanoi, että stadionilla pitää olla jo tuntia ennen. Menin siis hyvissä ajoin. Takanani tytöt juovat alkoholitonta olutta, ollaanhan urheilutilaisuudessa. Kyllä laskisi Raumall Lukon katsojamäärä jonkin verran, jos sielläkin tarjottaisiin vain oluen väristä juoma.
Mittailin katsomon kaltevuuden olevan 1/1 eli 45%. Se takasi hyvän näkyvyyden. Vaikka olinkin kuudenkympin lipuilla ylhäällä, niin hyvin sieltä sai käsityksen pelin kulusta. Seurasin suosikkipelaajani Messin (10) liikkeitä viheriöllä. Säästeli askeliaan, mutta oli hyvin tilanteissa mukana.
Kovin vaisun oloista väkeä istui katsomossa. Yritin puhaltaa sumutorvella vauhtia, muttei se auttanut totesi viereisellä tuolilla istunut saksalaismieskin.
Vasta kun Pique pukkasi voittomaalin ja tuuletti sen mukaisesti syntyi kotikatsomossa ääntä. Maaliin saakka Apoel Nicosian kannattajilla oli sellaista sykettä, jota odotin koko tapahtumalta. Vieraat pitivät jo Ramblalla hyvää kannatusintoa yllä.
Se puskumaali jäi ainoaksi, vaikka Barça innostuikin viimeisen vartin näyttämään kunnollista peliä ja
.. läheltä piti, ettei FCBarcelona saanut toistakin sisään. Fanipaitaa ostaessani painatin siihen nimeksi KIPPARIKALLE ja numeroksi 47. Numerovaihtoehtona oli 28, joka on nimi- ja syntymäpäiväni ja jota olen pitänyt onnen numerona. Kyllä harmitti etten ottanut sitä, sillä Piquén numero on 28 ja katsokaa maalinsyntyaikaa 28:28.
Ei tämä reissu näin surkea ja väritön ollut. Ensinnäkin nousin edelliseen junaan, joka ei mennyt Barcelonaan asti. Maksamani paikkalipullinen kallis junani viiletti ohi, kun viimein löytyi asema, jolla voin vaihtaa ja jatkaa kohteeseeni. Olin ajatellut käydä katsomassa pelin vain hätäisesti ja palata yöllä patilleni. Kello 2220 lähti viimeinen juna Tarragonaan. Jouduin siten yöpymään Barcelonassa. Löysin Ramblalta halvan hostelsin ja majoituin sinne, naapurihuoneen naisella oli paha pronkiitis, ei se pahasti häirinnyt yöuniani, kun tulin fanibaareista vasta neljältä. Illalla en ollut huomannut hankkia hammasharjaa, joten suuhygienian hoito jäi aamuRamblalle. Ps. se paikkalipullinen menojunalippu maksoi 21 euro ja paluulippu kahdeksan, kaiken lisäksi ajallisesti matka olisi ollut sama, yksi tunti.

perjantai 19. syyskuuta 2014

TARRAGONA

16ti – 19pe 09 2014 Tarragonassa
Tutustuin täällä Tarragonassa suomalaisveneen ihmisiin. Suomenliput liehuvat vierekkäin ja olemme viettäneet kolme iltaa yhdessä. On ollut kiva keskustella miellyttävän pariskunnan kanssa elämänkokemuksista. Otsikkokuvan haluan omistaa heille ja samalla toivottaa kaikkea hyvää.
Yritän näissä antiikin kaupungeissakin muistaa, että olen vapaa työstä, mutta tämä maailmanperintöharrastus ja kiinnostus vanhoista kaupunkirakenteista ja rakennuksista tempaa helpolla mukaansa. Taas minun piti lähteä aamuvarhaisella täältä Tarragonasta, mutta tässä minä toimitan blogia kellon lähestyessä jo kahtatoista. Olen ottanut tämän reissun kuvausaiheiksi varjot ja heijastukset. Tässä Amphiteatre romàn varjokuvassa minulla ei suinkaan ole jalassa monttusaappaat ja pussihuosut, shortseissa minä vaellan pitkin kivikatuja.

TÁRRACO

16ti 09 2014 Tarragonan roomanvallan aikainen Tàrraco.
Tarragonan vanha, roomalaisvallan aikainen nimi oli Tàrraco. Alunperin se perustettiin Rooman valtakunnan tekemän espanjalaisten sotaretkien lopussa 25 eKr. Roomalaisen kaupungin malli näkyy tässä Tárracossa, joka on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. Muurien reunustama alue on kooltaan noin 450x700m, taas melkein saman kokoinen kuin rakas Vanha Rauma ja Suomenlinna. Viime käynnillä jätin kaupunkia kuvaavan mallinnoksen väliin ja pidin sitä suurena virheenä. Niinpä aloitin nyt malliin tutustumisella. Vaeltelin tiivistä aluetta sen jälkeen hakien yli 2000 vuoden takaisia rakennelmia.
Roomalainen cirkus, jonka vierellä on suurin näkemäni maailmanperintömerkki. Se on Pretorin talon seinässä.
Rantaan rakennettu Amphiteatre romà on säilyttänyt osin hyvin rakenteensa. Rauta- ja valtatien rakentaminen rantaan on ollut melkoinen virhe. -No minkäs teet, josta pitää löytyä myös kulkuyhteydet.
Placa Forumilla oli roomalaisen muurin pätkä, joka toimi ravintolan seinämänä. Muutenkin melko pitkälle viety kiveysratkaisu ei antanut oikeutta tälle kaksituhatta vuotta vanhalle rakennelmalle, mielestäni oli syntynyt liian suuri kontrasti karun historian ja alueen käytön välille.
Viimeksi hehkutin ja tein kuvausretken kolmeen eri valaistusaikaan Catedralille. Nyt jätin sen pienemmälle huomiolle, sillä onhan se rakennettu vasta vuosien1171 ja 1331 välillä.
Viime voimilla, vaikka olin jo saavuttanut päivän askeltavoitteen, menin vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Forum Local romálle, jossa oli basilika-ajan raunioita, pylväineen osin koottu vanhalle roomalaiselle tienpätkälle.
Nyt olen kahdella tutustumiskerralla tutustunut Tarragonan roomanaikaiseen Tárracoon. Jos joku opiskelija käyttää näitä blogitietoja lähteenä, niin asioiden oikeellisuus on syytä aina tarkastaa. Nämä ovat vapaita käännöksiä oppaista, esitteistä ja kirjoista.