perjantai 27. elokuuta 2010

KOTISATAMAAN

22su 08 2010 Viimeinen legi – saapuminen takaisin kotiin Raumalle

Pitkän seilaukseni viimeinenkin aamu sarasti kauniina. Samoin kuin eilen Äijänkarin laiturilahden puolella oli tyyntä ja lämmintä. Ari ja Krisse lähtivät hyvissä ajoin Kuuskariin nostaakseen juhlaliput Immigrantin kotiinpaluun kunniaksi. Teemu tuotiin Äijänkariin yhdentoista maissa. Viivyttelimme lähtöä ja grillasimme makkarat ennen viimeistä starttia. Suurpään Mikko lähti samaan aikaan kohti Raumaa.

Äijänkari 1358 Log 9978 Mh 1197,9

Kahta minuuttia vaille kaksi irtauduimme Äijänkarin laiturista ja avasimme välittömästi etupurjeen. Kuusiston saaren nokan takaa puhalsi kymmenen metrin tuuli ja se vei mukavasti Immigranttia kohti Raumaa. Teemu pääsi ohjailun makuun, saatoin vain seuraskella kulkua takatuhdolta.



Tarkkailin koko ajan nopeuttamme, ennätämmekö kuudeksi Kuuskariin. Oikeastaan pulmana oli pikemminkin liian kova vauhti. Kun Santkarin pooki tuli näkyviin saatoin todeta olevani kotivesillä ja Raumalla. Rihtniemessä oli tutunomainen pitkähkö aallokko tuulen ollessa lännestä.



Mailia ennen kotisatamaa, Saukon saaren kärjessä seurasin numerosarjan 9999 muuttumista –
ei kymmeneksituhanneksi vaan pettymyksekseni neljäksi viivaksi. En siis nähnyt mittarissa tuota maagista lukua 10000, saati sitten symmetristä lukua 10001. Voiko tuon selkeämpää ja yksinkertaisempaa lukua ollakaan. Vielä kauniimpi se olisi ollut, jos sen keskellä olisi ollut kahdeksikko (8). Mielestäni kasi on kaikkein kaunein luku ja varsinkin jos sen kääntää kyljelleen niin voi siitä tulla kaksikin mielleyhtymää. Siis naisen miehusta, mutten ajatellut niitä vaan äärettömyyttä.

Kotisatamassa meitä odotti vastaanottajien joukko ja lehtiväki joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen, kun olimme pari minuuttia etuajassa lipumassa uudistetun kotisataman aallonmurtajan ohi ja laituriin.



Rauma, Kuuskari 1758 Log 10001 23M Mh 1198,1 (0,2 / 4,0)

Onneksi nyt tullessamme näin nuottitelineen ja olin varautunut torvisoittoon toisin kuin lähtiessäni seilaamaan viime vuoden toukokuun lopulla. Veli-Pekan ja Margaretan lisäksi laiturilla olivat seilaukseen osallistuneista Sirkka ja Iiro, Krisse ja Ari sekä Helsingistä tulleet Janne ja Tommi ja heidän lisäkseen paljon muita ystäviäni. Nea oli väittänyt, että kulttuurishokkina tulen kokemaan sen, ettei mikään ole muuttunut, mutta ainakin Elina oli kasvanut tytöstä nuoreksi naiseksi niinkin paljon, etten heti tunnistanut häntä. Käteltyäni ja halattuani ystäväni jouduin välittömästi Länsi-Suomen toimittajan haastattelemaksi. He halusivat tehdä jutun heti huomiseen lehteen. Rauman Purjehdusseura oli järjestänyt Immigrantin saapumisen kunniaksi kahvitilaisuuden ja paviljongin pöydät olivat täynnä tervetulotoivotuksia tuovia ystäviä. Totesin kiitospuheessani 15 kuukauden purjehduksen täyttäneen kaikki odotukset ja selvitin tuon maagisen lokilukeman 10001 merkitsevän minulle paljon. Alun ykkönen on aina se ensimmäinen, siis alku. Kolme välinollaa kuvastavat sitä tyhjyyttä mitä olen valtameren äärettömyydessä katsellut (vain tuo kyljellään lepäävä kahdeksikko puuttui) ja uskonut löytäneeni sieltä jotain (ainakin tyyneyttä sieluuni). Viimeinen ykkönen olkoon jonkun uuden alku. Sen merkitys aukeaa pikkuhiljaa pitkää matkaa muistellessani ja 15000 kuvaa muokatessani.

Kahvitilaisuus muuttui Kotisatamahankkeen kokoukseksi, joten pääsin heti mukaan arkirutiineihin ja ilmoittauduin huomisillaksi laiturien sähkökaapelien ja vesijohtojen vetotalkoisiin.



Jos oli Kuuskariin saapuminen torvisoittoineen tunteilla ladattu hetki, niin päästyäni kotipihaan en enää kyennyt pidättelemään kyyneleitä. Olin tullut kotiin – minulle niin rakkaaseen Esi-Puandiin ja Vanhaan Raumaan.



Toivuttuani alkuliikutukselta löysin varsin nopeasti tillukkaat (vikkasukat) jalkaani ja itseni löhöämässä lempisohvaltani, lukemassa Vene-lehteä ja toisella silmällä katsomassa televisiota. Oli hyvä hetki valmistautua mennäkseen huomenaamulla kello kahdeksaksi töihin. Onko siinä se viimeinen lokilukeman numero, numero yksi – jonkin uuden alku?

-

torstai 26. elokuuta 2010

ÄIJÄNKARI

21la 08 2010 Äijänkarissa

Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Laituripuolella oli suorastaan helteistä, vaikka saunan rannassa oli kova tuuli. Puoliltapäivin sahasin korilliset polttopuita ja lämmitin pataveden kylpykelpoiseksi. Virittelimme kohteliaisuusliput käyntijärjestykseen ja teimme koenoston.



Veneitä alkoi pikkuhiljaa tulla lisää ja iltapäiväksi oli luvassa sadetutkan mukaan ropistusta. Se antoi hetken odottaa, mutta sateli kuitenkin jonkin verran. Viritin uuteen komeaan grilliin tulen ja sen hiillostuttua valmistin kermapippuriporsaan fileet.



Illalla miesten saunassa käytiin läpi kesän seilausreissuja hyvien löylyjen saattelemina. Istuimme Krissen, Arin, Paasion Markun ja Lissun kanssa grillikatoksessa turisten niitä näitä. Kahdentoista maissa menimme nukkumaan.
_

KYMPPITONNI

20 pe 08 2010 Kymppitonnin metsästys

Aamusauna maistui erinomaiselta. Siivoskelin venettä ja treffaskelin tuttuja, jotka kävivät Pakkahuoneella perinteisillä munkkikahveilla. Ihme kyllä Saarikon Karia ei näkynyt, tulee varmaan vasta huomenna. Eki ja Ulla olivat lähdössä saunomaan Veijon mökille ja pistäytyivät Immigrantilla. Tein reitityksen Raumalle noudattaen kaikkia linjoja, jotka yleensä oikaisisin. Laskeskelin kaikessa rauhassa, että näin seilaten lokilukema jää mailin alle kymppitonnin. Pitänee siis tänään tehdä pieni lenkki kohti Isokarin majakkaa.

Kaksikymmentä yli neljä Nea tuli linja-autolla ja kävin häntä vastassa viimeisen kerran tällä seilauksella.



Uusikaupunki, Pakkahuone 1705 Log 9963 Mh 1196,9

Irtauduimme Pakkahuoneen rannasta vähän yli viisi ja nostimme purjeet. Pääsimme seilaamaan Pietarinkarin ohi ja yhdellä vendaparilla ulos, suoraan kohti Isokaria. Ohitimme pohjoiseen menevän väylän ja jatkoimme mailin verran syväväylää. Kiersimme ensimmäisen vihreän ja käännyimme takaisin. Nyt on mahdollista tavoittaa tuo symmetrinen luku, jossa on kaksi ykköstä ja kolme nollaa. Laskimme purjeet Äijänkarin pohjoispuolella, saari pääsi tulemaan nuhaiselle Nealle vähän yllättäen.

Äijänkari 2010 Log 9978, 15M Mh 1197,9 (1,0 / 3,1)

Ari oli meitä vastassa pyyheliinaan vyöttäytyneenä. Hän oli nähnyt saunan rannasta tulomme ja kiirehti kuvaamaan laiturilla. Nea osui lähemmäksi venemäärän arvioinnissa, laiturissa oli vain kaksi venettä ennen meitä.

Menin saunomaan ja saimme nauttia vastaanottokomitean (Krisse ja Ari) tekemän Kallemaisen kakun siis siika- ja lohivoileipäannoksen valmistuneessa katoksessa. Rupattelua pitkään iltaan. Partiotytöt ja Meripurakka tulivat pimeän jo laskeuduttua puolelta öin.

_

perjantai 20. elokuuta 2010

ÄMPÄRPORIHI

19to 08 2010 Peterzénsiltä Uuteenkaupunkiin

Kävin aamulla läpi Saviletossa Peterzénsin laiturit ja tunnistin kuusi RPS:n venettä. Kuivattelin edelleen eilisiä kastuneita kenkiä ja vaatteita.



Saviletto, Peterzéns 1055 Log 9939 Mh 1193,7

Lähdin liikkeelle aurinkoiseen päivän käytyä aamusuihkussa ja kirjoitettua eilisen blogin. Isonpurjeen nosto oli melko työlästä, sillä se painoi märkänä tavattomasti. Hetken sain seilattua avattuani etupurjeen. Hetken päästä tuuli kääntyi kuitenkin Strömin suuntaiseksi, tietenkin suoraan vastaan. Lossin kohdalla luovuin keulapurjeesta ja koneistin jonkin aikaa. Tuuli aukesi taas lahdella ja avasin rullukan. Tuuli vaihteli suuresti nopeudeltaan ja löi taas päin kasvoja. Rullukka sisään. Sinnikkäästi avasin rullapurjeen ja sammutin moottorin, aina kun vähänkin oli mahdollista seilata.



Odotin tänäänkin näkeväni merikotkia, vaan yhtään en havainnut. Sen sijaan bongasin neljä kalasääskeä. Ne viihtyivät kalanviljelyaltaiden lähellä, yksi istui ruokintalaitteen päällä.



Alkuun tuuli oli pohjoisessa ja voimaltaan 2-5 m/s, mutta kääntyi ennen Lypertöä luoteeseen ja voimistui 8 m/s. Sarvilinnan jälkeen tuulta oli jo yli 10 m/s ja aallokko nousi yllättävän roiskivaksi.



Voiko valkoiseksi maalattua kivikummelia luonnollisempaa olla? Nämä saariston tunnusmerkit sopivat hyvin merimaisemaan. Mustanklupun jälkeen pääsin kunnolliseen tuuleen ja seilasin pelkällä isopurjeella perille asti. Laskin isopurjeen kymmenen metrin tuulessa UPS:n paviljongin Pietarinkarin jälkeen.

Pakkahuone, Uusikaupunki 1605 Log 9963, 24M Mh 1196,9 (3,2 / 6,16)

Pakkahuoneen rannasta löytyi tähän aikaan hyvin tilaa. Menin laituriin sellaiseen paikkaan, että sain pohjoistuulen suoraan keulasta. Kävin suorittamassa satamamaksun 17€+ 2€ sähköstä. Maltoin odottaa miesten saunavuoroa, joka alkoi 1930 ja hyvät löylyt sainkin. Kävin illalla Katjalla eli Captains Makasinissa pizzalla. Nettailtuani aikani menin nukkumaan puolen yön jälkeen.

Ps. Ämpärpori o raumalaiste antama lempinimi Uudelkaupunkill, silt ajat ko Raumall tul kunnalline vesi ja viämär. Uudeskaupunkis kannetti viäl ves sisäl ja laskämbrill ulos. Siit tua Ämpär ja poriha o ain ollu meijän doine suasikk.

_

torstai 19. elokuuta 2010

PÄIVÄ SATEESSA

18ke 08 2010 Turusta Kustaviin sateessa

Herääminen yhdeksältä. Söin aamupalan ja kävin suihkussa. Aloin valmistella venettä lähtöön. Niko tuli varttia yli kahdeltatoista morjenstamaan ja piteli keulaköyttä kun ujuttauduin sinisten perätolppien välistä Aurajokeen.

Turku, Aurajoki 1230 Log 9901 Mh 1192,2

Saatuani leparit ja köydet sisään avasin etupurjeen (1235) ja liuin Aurajokea kahden solmun nopeudella, ilmeisesti suurimmaksi osaksi virran ansiosta. Viritin spinnun puomin auttamaan purjeen pysymistä myötätuuliasennossa (1245).



Äitini kummilaiva satamahinaaja Kalkke on siirtynyt näköjään pysyvästi pois Raumalta.



Helikopteri lensi Ruissalon yli ja pelästytti tuhatpäisen kanadanhanhilauman lentoon valtaisan kaakutuksen kera.



Ei se vauhti päätä huimannut ja kaksi melojaa meni ohitseni. Kysyin heiltä minne kiire. Viimeinenkin tuulenvire päättyi kun pääsin Airiston selälle, kello 1340 vedin etupurjeen rullalle. Kahdelta lämmitin puolet makaronilaatikon laatikosta. Etelätaivas oli koko ajan tummunut ja samalla (1440) kun nostin isopurjeen alkoi sade ja edessä oli vain harmaata ja jatkuvaa tihutusta.



Itätuulella pääsin seilaamaan hupun suojassa silmälasien kastumatta. Kääntyessäni pohjoisen suuntaan jouduin pikkuhiljaa kryssivaiheeseen ja samalla nyt vihmova sade sumensi silmälasini. Harmaudessa jotakin hauskaa keksiäkseni muistelin Turussa keskustelua virolaisen kanssa. Hän kertoi kotkan olevan viron kiellä kulli. Olin siis sunnuntaina nähnyt valtavasti kulleja ja kaiken lisäksi kuvannut niitä. Sanoipa hän lisäksi, että äidit, jotka antavat lastensa imeä tuttiaan ovat perverssejä.

Tuuli oli koko päivän 5 ja 7 metrin välillä, mutta kuudelta tummin pilvi tuli päälleni ja nosti hetkessä tuulen 11 m/s, pienensin rullukan ykkösestä kakkoseksi. Eipä näkynyt mitään lintuja tällä legillä. Olio selvästikin vesikon ilma.

Laskin purjeet alas Laupusten luotsiaseman jälkeen, tietenkin tuulta oli taas hetkellisesti 9 m/s. Olin aikonut yöpyä Laupusten rannassa, mutta olin kuin uitettu koira ja kaipasin hyvää saunaa. Ajoin Savilettoon ja sieltä löytyi hyvin tilaa. Moottoriveneissä olleet ihmiset kurkistelivat sisätiloista kun rantauduin yksinäni. Onnistuin täydellisesti peräköyden poijutuksessa ja keulaköysien kiinnityksessä.

Saviletto, Kustavi 1930 Log 9939, 38M Mh 1193,7 ( 1,5 / 7,0)

Kävin vettä valuvana suorittamassa satamamaksun. Kassatyttö kysyi voisinko puhua englantia? Ihmettelin hetken olinko edelleen matkalla Englannin kanaalissa, sirukortilta lähti 20 euroa ja tyttö antoi molemmat kuitit minulle. Ruttukätisenä pääsin kaipaamani saunaan. Sadekin loppui yhdeksältä, kun tulin takasin veneelle laskemaan lipun. Kaikissa suomalaisissa vierasvenesatamissa on netti toiminut hyvin, olen siis jättänyt IT-takapajulat taakseni. Kuivateltuani vaatteita ja venettä lämminilmapuhaltajalla ja nettailtuani menin nukkumaan kahdeltatoista. Mietin nukahtaessani, etten ole yli neljäntoista kuukauden seilauksen aikana ollut näin totaalisesti sateessa. Vähiin käyvät tämän reissun päivät, huomenna kohti Ämpärporia, perjantaina Äijänkariin ja sunnuntaina paluu kotisatamaan.



_

keskiviikko 18. elokuuta 2010

AURAJOESSA

18ma -19ti 08 2010 Joutopäivät Suomen Turussa

Korvatulpat korvissa sain nukuttua joen virtauksen aiheuttamassa peräläiskeessä. Päivällä tuota ikävää ääntä ei kuule, mutta yritäpä nukkua siinä.



Turun tunnusomaiset merkit Tuomiokirkko ja Föri näkyvät mukavasti vierasvenesatamaan. Aurajoki on nyt saatu hienoon kuntoon ja se on selvästi elävä.



Kävin tutustumassa Turun uuteen kirjastoon. Mielenkiintoinen ja toimivan tuntuinen sokkelo se olikin.



Kahden päivän kaupunkivaelluksessa kuljin pitkin Aurajoen vartta käydessäni apteekissa, venetarvikeliikkeessä ja ruokakaupoissa. Kävin Valintatalossa Koivun Sakun kanssa. Yllättävän pieni (jääkiekkoilijaksi), tällaisen normaalikokoisen miehen oloinen Saku oli.

Kummityttö – Jenni kävi maanantai-illalla tervehtimässä minua Immigrantilla. Oli kuullut jo ennen lähettämäni viestini lukemista, että Immigrant on Aurajoessa. Niin se juttu kiirii kuin entisinä aikoina viidakkorummun tapaan.



Mennessäni tiistaina aamupalalle Nikon luo ihailin Aurajoen varrella olevia museolaivoja. Sigynin kunnostus jatkuu pikkuhiljaa. Sigyn on viimeinen säilynyt puinen kolmimastoparkki.



Suomen Joutsen on sijoitettu Forum-Marinumin eteen ja pukee siinä Aurajokea hyvin.



Aurajokeen ollaan sijoittamassa isoa matkustajalaivaa hotelliksi. Merkillistä toimintaa. Juuri kun Aurajoki viimeinkin on saatu edustuskelpoiseen kuntoon sen intiimi tunnelma pilattaisiin hotellilaivalla.



Sain Kauppatorin apteekista boorihappojauhetta ja tein siitä ja leivinpulverista syötävää torakoille. Suursota on julkistettu Aurajoen varrella.



Korpoströmiltä Turkuun on rakennettu vanhoin merimerkein varustettu museoväylä. ”Oolannin sodassa” (1853-1855) Britannia ja Ranska yrittivät eristää Venäjän ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan ns. Krimin sodan aikana. Pyrkimys oli tuhota Venäjän laivasto, satamamakasiinit ja merimerkit. Valitettavasti suuri osa siitä laivastosta oli silloin Suomen vesillä ja niin englantilaiset tuhosivat vesialueeltamme tunnuspookeja ja merimerkkejä. Santkarin pooki on rakennettu vuonna 1857 tämän sodan jälkeen.



Aurajoen varrella on yksi näistä vanhoista merimerkeistä – tulikori, jossa on poltettu puuhiiltä. Näitä Vippfyrejä - Lyhtypuomi-pookeja alkoivat dominikaanimunkit rakentaa vuonna 1222. Itämeren tulipookijärjestelmää alettiin rakentaa Skoonesta.

Tämähän voisi olla ensivuoden kesälomapurjehduksen (yksi osa) pääkohde.

Kirjoittelin tämän keskiviikkoaamuna sateen rapistessa kajuutan kattoon. Olen jatkamassa matkaani kohti pohjoista ja Raumaa. Nea ja Teemu tulevat Uuteenkaupunkiin perjantaina.

_

tiistai 17. elokuuta 2010

KOTKAPARATIISI

15su 08 2010 Suomen Turkuun kotkaparatiisin läpi

Heräsin seitsemältä, enkä malttanut odotella isäntäväen ylösnousua, vaan lähdin katsomaan aamukotkia. Tosin käynnistäessäni moottorin ilmeisesti herätin Päivin ja Veijon, jotka heiluttivat ovelta lähtiessäni.

Lempmo, Keistiö 0825

Aamu oli vähän utuinen kun ajoin pienten saarten lomitse. Vajaan puolen tunnin päästä päivän ensimmäinen merikotka lensi kohti luodetta. Ja siitä käynnistyi varsinainen kotkahavaintojen sarja. Kirjasin yksitoista havaintoa (15 merikotkaa) tunnin ja viidenkymmenen minuutin aikana.



Kello 0940 pysäytin moottorin ja jätin veneen ajelehtimaan kun läheisellä luodolla istui kotkapesua, kaksi aikuista ja kaksi nuorta. Nyt pystyin keskittymään kuvaamiseen ja kiikarointiin.



Valkopyrstöiset aikuiset vaihtoivat paikkaa poikasten pysyessä paikoillaan jatkaen selvästikin aina välillä lentoharjoittelua.



Maltoin käynnistää moottorin ja jättää merikotkaperheen veneeni ajauduttua riittävän kauas luodolta. Kello 0848 ja 1037 välisenä aikana näin viisi aikuista, kolme nuorta ja seitsemän iältään tunnistamatonta merikotkaa. Varmaankin siinä tuli havaittua jotkut kotkat pariinkin kertaan, sen verran ahkerasti ne tuntuivat olevan liikkeellä.

Nostin isopurjeen ylös 1105 ja pääsin seilaamaan 1115-1140 välisen ajan. Sen verran pienipiirteisessä saaristossa olin, ettei pohjoistuuli päässyt puhaltamaan kunnolla ja se loppuikin tykkänään. Näytti siltä, että tulee pitkäkin tuuleton hetki, joten laskin isonkin alas.

Kello 1200 nostin taas täydet purjeet. Kun pääsin Airistolle siellä oli paljon veneitä ja kaikki yrittivät selviytyä puuskaisessa, suuntaa ja nopeuttaan muuttavassa tuulessa parhaansa mukaan. Kisasin paikallisen Dehler 38 kanssa ja sain lopulta pahasti takkiini. Ukkosrintama synkensi etumeren ennen kolmea (1440). Laskin purjeet juuri oikea-aikaisesti, sillä Naantalin yllä olevat mustat pilvet nostivat hetkessä tuulen viidestä yhteentoista metriin. Sitä kesti vain hetken ja taas oli liki tyyntä, olin siis pilvien aiheuttaman tuulialueen keskuksessa.



Ajoin Ruissalon ohi kaupalliseen satamaan ja yritin saada kunnollisen kuvan Turun linnasta. Onko tuo Turun linna vai viikinkilinna? Soittelin kummipoika-Nikolle ja hän lupasi tulla vartin päästä Aurajoelle vierasvenesataman laiturille vastaan.



Halusin kuvata Aurajoen parhaimmillaan eli kun Turun tuomiokirkko näkyy selvästi. Se paikka tulikin yllättävän aikaisin ennen joen kaartumista. No samaan kuvaan mahtuivat museoalukset, eteenkin Suomen Joutsen ja museokraanat.

Turku, Aurajoki 1645 Log 9901 Mh 1192,2 ( 4,6 / 8,33)

Niko näytti sopivan leveän paikan ja pääsin siihen törmäämättä vaaleansinisiin perätolppiin, vaikka tuuli kääntyikin juuri alajuoksun suuntaan. Puolen tunnin rupattelun jälkeen kävin suorittamassa satamamaksu 25 euroa yöltä, se pitää sisällään myös sähkön. Menin suihkuun ja lähdimme illalla Nikon kanssa kaupungille syömään lammaspastaa. Satamassa on toimiva netti, joten sain lähetettyä blogeja ja netteiltyä. Vietän kolme päivää Suomen Turussa.

_

LEMPMO

14la 08 2010 Saunomaan Lempmoon

Rauhallinen pitkitetty herääminen. Mennessäni aamusuihkuun havaitsin vain kahden RPS:n aluksen olevan enää laiturissa ja Victoriakin meni jo selällä kun palasin peseytyneenä. Olin kuullut, että Suomessa pitää hakeutua puolilta päivin vierasvenesatamaan, jos aikoo saada laituripaikan. Uskoisi kyllä sesongin olevan jo ohi, mutta aamuvarhainen oli näemmä jäänyt veriin. Tai sitten oli kiire kotiin. Itse vietän vielä viikon Saaristomerellä ja käytän koko suunnitellun vuorotteluvapaan seilaukseen. Eipä sitten pääse kukaan sanomaan, että tulin ennen aikojani takaisin. Luvattu mikä luvattu, niin palaan kotisatamaan Raumalle sunnuntaina 22 päivä kuluvaa kuuta kello 1800.

Kävin Lappoon (minulle) uudessa kyläkaupassa hakemassa saaristolaisleipää, levitettä, paristoja ja muurahaissirotetta torakoiden torjumiseen. Yritin ostaa boorihappoa Maarianhaminasta, mutten onnistunut, eikä kyläkaupassakaan sitä tunnettu. Olen jo pariin kertaan uskonut voittaneeni sodan ilkimyksiä vastaan, mutta aina vaan tulee uusi vipeltäjä eikä muu auta kuin nostaa sotalippu ylös.

Lappo, Åland 1203 Log 9853 Mh 1185,5

Lähdin liikkeelle kahdeltatoista ja ajoin ennenkin käyttämääni oikoreittiä, Bäröfjärdeniltä suoraan Torsholmakobbenille Skabbskärin ja Högklobbenin välistä. Nyt saatoin käyttää plotteria ja veden syvyys pysyi koko ajan yli kymmenessä metrissä.

Päivän ensimmäisen merikotkan näin 1257 kaartelevan Tjuvön yläpuolella. Seuraavaksi alkoi jalohaukkojen liikehdintä, niitä näkyi vastavaloon kaikkiaan neljä.



Lähikontaktiin merikotkan kanssa pääsin 1341, kun isolintu saalisti kalaa aivan veneeni edestä. Siinä se ei onnistunut ja laskeutui läheiselle luodolle ihailtavakseni. Tässä kohdassa reitti oli kapeimmillaan, joten kotka aiheutti etenemiselle pienen vaaratilanteen, kun jouduin koko ajan tsemppaamaan myös ohjailuun.



Viidenkymmenen viiden minuutin aikana kirjasin seuraavat havainnot merikotkista: kaksi aikuista, yksi nuori ja kolme iältään tunnistamatonta yksilöä.

Saamieni laiturikoordinaattien perusteella oli helppo ajaa oikeaan paikkaan Keistiön Lempmoon Lähtisten mökille.

Lempmo, Keistiö, Varsinais-Suomi 1405 Log 9862 Mh 1187,6 (2,1 / 2,0)

Tämä oli ensimmäinen varsinainen suomalainen satama, joten laskin viimeisen (Ahvenanmaan) kohteliaisuuslipun ja ojensin Päiville saaristolaisleivän. Veijo ja Päivi ovat hankkineet muutama vuosi sitten vanhan kesäasunnon täältä. Veijo on rakentanut tänne kunnon laiturin ja saunan. Perkaamista vanhassa rakennelmakannassa riittää, näitä haastelimme tulokahveita odotellessa.



Rantaterassilta avautui mukava näkymä perisuomalaiseen saaristolaistilalle ja saarten reunustamalle selälle. Tuskin malttaisi muualla oleillakaan kuin tällä terassilla kaukoputki valmiina katsomaan ohilentäviä suosikkilintujani merikotkia.



Hyvän saunan oli Veijo rakentanut ja löylyissä vierähti pitkä tovi. Naapuriin kaapeliojaa kaivava mieskin kutsuttiin löylyseuraan ja jutustelua riitti varsinkin kun ilta oli kauneimmillaan. Joskus ennen puolta yötä maltoimme sentään mennä kaikki levolle. Jatkan huomenaamulla kohti Turkua.

_

maanantai 16. elokuuta 2010

KOHTI SUOMEN TURKUA

13pe 08 2010 Liikkeelle Länsisatamasta

Ojalan Lady Sea oli lähtenyt jo ennen kun nousin kahdeksalta ylös. Kävin aamusaunassa ja valmistelin veneen lähtöön, laskin polttoaineen riittävän mainiosti ainakin Turkuun saakka.

Mariehamn, Länsisatama 1042 Log 9799 Mh 1179,8

Nostin isopurjeen Pommernin kyljellä ja avasin rullukan. Loistavaa seilausta kesti valitettavasti vain 20 minuuttia ja tuuli meni puolen päivän levolle. Jouduin koneistamaan Lädskäriin (log 9812), josta sain hyvän purjetuulen Degerbyhyn asti. Päivän ensimmäinen merikotka kaarteli Sommarön päällä, niin kaukana, ettei iänmääritystä pystynyt tekemään. Uskoin näkeväni ainakin seitsemän kotkaa tämän päivän aikana. Olin ajatellut seilata Neitsytsaarille eli ankkuriin Jungfruskärin poukamaan. Toinen merikotkahavainto kello 1520 (Ad) aikuinen isolintu lensi Sandööhön juuri kun olin kääntynyt Bänö-ön reitille. Tämä paikka oli yksi niistä ”varmoista”, jotka olin laskenut niihin seitsemään. Perhonen laskeutui housunpruntille ja häiritsi kotkatarkkailua. Sisäsiivissä oli voimakas väritys: keltaisen valkoinen reunus, vaaleansininen täplitys ja yleisvärinä oli voimakas hehkuva viininpunainen. Mikä perhonen?



Jouduin koneistamaan koko kapean Bänöön reitin tuulen käännyttyä kapean reitin suuntaiseksi. Päästyäni Teilin alapäähän avasin taas rullukan. Tiukalla kryssillä sain mukavan vauhdin kuuden metrin tuulessa. Trimmasin isopurjeen mahdollismman tiukalle ja kuvasin sen alhaalta päin, jotta voin lähettää kuvat Telkolan Timolle North Sailsiin mahdollista muotoleikkausta varten. Ensin kyllä pesetän suolat purjeistani pois. Hyvin ovat purjeet kestäneet neljäntoista kuukauden suuret rasitukset.



Siinä vaiheessa kun olin ottamassa etupurjetta taas sisään, ajaakseni toisen pienen rännin läpi Sälsöhön, totesin turhaan puskevani vasten tuulta. Päätin ottaa Veijon (gasti no 13; Madeira – Tenerife) saunakutsun vastaan ja käänsin kello 1640 Bergskärin nokassa pohjoiseen (log 9829). Loistavaa seilausta kohti Stora Sottungan, Seglingen ja Englingen ohi kohti Bärön nokkaa. Jo maistui taas laulukin (varsinkin kun olin yksin). Soitin Veijolle ja Nealle ja ilmoitin uudesta suunnitelmasta. Yövyn Lappoossa. Nea totesi minun olevan hullu, kun minulle ei vieläkään riitä päivämatkaksi edes yksin seilatessa kuin vähintään 50 mailia. Kertoi samalla toivoneensa, että menohalut pikkuhiljaa tasaantuisivat.



Bärön nokassa otin purjeet alas. Olin jo kerran seilannut saariston yhteysalus Alfågelnin keulan editse, turvallisen ohitusetäisyyden päästä kuitenkin. Toisella kohtaamisella nostin Volvoon maksimitehoon ja totesin Immigantin pohjan puhtaaksi, kun täysillä kierroksilla nopeus nousi 7,6 solmuun. Tietenkin tämä vainooja tuli vielä kerran takaa ja juuri kapeimmassa tikutuksessa Kaldön eteläpuolella. Sen selvitin reippaasti ennen yhteysaluksen tuloa ja käänsin näyttävän selvästi pois väylältä.

Lappo, Ahvenanmaa 2055 Log 9853, 54M Mh 1185,5 ( 5,7 / 10,2)

Kiinnityin Lappoon vierasvenesataman laiturin päähän kyljittäin. Se oli helpoin tapa suorittaa rantautuminen yksinään. Satamavahti tuli saman tien rahastamaan 20 € ja kertoi lisänneensä aikaa kiukaisiin kun oli nähnyt veneeni tulevan. Perkkiön Jouko tuli kuvaamaan maailmanmatkaajan ja vaihtamaan kuulumisia. Absolut 36 -Victoria oli jo kolmatta kesää vedessä muutaman kuivavuoden jälkeen.



Miesten saunassa oli kaksi miestä, jotka heti tunnistin nuotista porilaisiksi. Hekin kysyivät kohta olenko Raumalta, joten turhaan Nea on murehtinut minun kieleni muuttumista yleissoinnilliseksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois, kieli ja nuotti muuttuvat paikan mukaan. Olisivat porilaismiehet tarjonneet minulle saunaoluetkin veneellään. Hyvä siinä oli esittää ystävällistä. He olivat kuulleet vesipäivän osuneen juuri tälle päivälle.

Valmistin herkullisen aterian mammas kötbullar -pussillisesta hauduttamalla niitä (lihapullia) hunaja-sipuli- pedillä. Ei olisi ruotsalainen äiti tunnistanut lihapulliensa makua omakseen. Kirjoitin päivän päätteeksi blogitekstiä ja nukahdin sikeään uneen rauhoittuneessa Lappoon satamassa.

_

PARI PÄIVÄÄ MARIKSESSA

11ke 08 2010 Huilipäivät Maarianhaminassa

Jorman eilinen myöhäinen lähtö Helsinkiin ja sen jälkeinen netteily veivät aamuheräämiseni pitkälle puoleen päivään. Aamusauna ei ollut enää lämmin, joten piti tyytyä vain suihkuun. Mutta suihkut olivat kerrassaan hienot ja toimivat. Aamupäivän aikana oli samaan laituriin tullut Nauticat 35, jonka perässä oli Rauman Purjehdusseuran lippu. Laiturilla tulivatkin vastaan Ojalan Tarmo ja Marja. Olivat kahdeksan viikon seilauksellaan käyneet mm. Norjassa.

Kävin itäsatamassa katsomassa veneet ja sieltäkin löytyi vain yksi RPS:n vene nimeltään Klaara, perässä oli aivan uusi lippu. Tämä pikkuvene oli ilmeisesti uusia jäseniä tai ainakin uusi vene rekisterissä. Hiljaista oli Itäsatamassakin, naakkakin ihmetteli väen vähyyttä.



Paluumatkalla Länsisatamaan näin Ojalat ja sovimme menevämme illalla lounasristeilylle punaisella laivalla. Kävelimme reippaasti terminaaliin ja pääsimme laivaan maksettuamme satamamaksun. Saimme hyvät paikat yhdestä ikkunapöydistä. Laiva kävi kääntymässä Kapelskärissä.



Koko reissu kesti neljä ja puoli tuntia (1830-2300). Jaksoimme Tarmon kanssa kantaa maltilliset ostoksemme veneillemme. Palkitsimme itsemme rommitoteilla. Nukkumaan menin 0030.

12to 08 2010 Pyykkipäivä

Heräsin seitsemältä ja riensin ensitöikseni pyykkitupaan ja siellä olivat kaikki kolme konetta vapaana yhdeksään saakka. Pistin kaksi niistä pyörimään. Vajaan tunnin päästä siirsin pyykit kuivuriin ja kävin sillä välin saunassa. Ennätin kahdeksalta ensimmäisenä saunaan ja sain säädeltyä lämpöä mieleisekseni.



Muuta varsinaista työtä veneellä täkinpesun lisäksi en ollut päiväksi suunnitellut, joten lähdin harhailemaan Mariksen keskustaan. Täällä on rakennettu hyvää nykyarkkitehtuuria. Tietenkin uudisrakennusten alta on jouduttu purkamaan monta hirsirakentamisen helmeä, mm upea Seurahuone. Kuitenkin nyt keskustasta on saatu ehyt kokonaisuus.



Tämän mielenkiintoisen taideteoksen arvo tulee ilmi varmaankin vasta iltavalaistuna. En kuitenkaan jaksanut enää illalla vaeltaa itärannalle. Olin Ojalan Lady Seassa iltakahvilla. Siinä sitä vierähti ilta nopeasti. He ovat aikaisin aamulla jatkamassa matkaa kotiin päin.

_

sunnuntai 15. elokuuta 2010

ÅLANTIIN

10ti 08 2010 Maarianhaminaan

Herätyskello soi kahdeksalta. Aamupalalla mietin ääneen olimmekohan häirinneet pitkällä sitloorajutustelulla aikaisin aamulla lähtenyttä salolaispariskuntaa, puhuimme kylläkin hiljaa. Kävimme vielä ennen lähtöä yläkamarissa siistiytymässä. Tälle päivälle oli luvassa myötäistä purjetuulta 5-7 m/s. Irtauduimme peräpoijupaikasta mallikkaasti.

Furusund 0858 Log 9757 Mh 1179,0

Nostimme purjeet välittömästi ylös päästyämme Furusundin satamasta. Jorma mietti, että kippari ottaa eilisestä koneajosta täydellisen korvauksen tuulen ollessa suotuisa. Heitimme purjeet harakalle (virsikirjalle) ja pistimme spinnun puomin vakauttamaan menoa. Helmi pystyi ohjaamaan ja me saatoimme keskittyä muihin toimiin, Jorma viestitti ja minä tein reittiä plotteriin.



Ruotsin lauttoja ja risteilijöitä riitti väistettäväksi. Kuvassa Aida risteilijä ohittaa meidät hymyillen. Mekin olimme tyytyväisiä, kun se ei aiheuttanut suuria peräaaltoja.



Tjärveniltä aloitimme Ahvenenmeren ylityksen kello 1145. Ensimmäinen tämän selän ylitykseni vuonna 1989 MP-27 veneelläni tuntui uskomattomalta uroteolta. Niin se maailma muuttuu. Sitä kun naureskelin, niin huomasin merimetsojenkin nauravan pöllönkuvaa loistotolpassa.



Saavuimme Marhällanille 1520, Ahvenanmeren ylitys oli mennyt sujuvasti, saatoimme huilailla vuorotellen. Tuuli kääntyi selän aikana sivulle ja etelään samalla kun sen voima hiipui neljään metriin.

Laskimme purjeet Pommernin sivulla ja havaitsimme Länsisatamassa olevan runsaasti tilaa. Valitsimme peräpoijun kakkoslaiturista keula päin tuulta tietenkin. Laiturin toisella sivulla olikin vain yksi alus. Tämä oli Jormalle ensimmäinen käynti Länsisatamassa.

Mariehamn, Länsisatama 1625 Log 9799, 42M Mh 1179,8 (0,8 / 7,5)

Kävin maksamassa laituripaikan, 25 euroa/päivä sisälsi sähkön, veden ja netin, joka toimi erittäin hyvin antennilla. Pääsimme jo toisen kerran saunaan tällä Jorman kolmannella purjehdusosuudella. Länsisatamankin löylyt olivat turhan kuivat ja kuumat.



Söimme päivän pääaterian vasta illalla ÅSS:n paviljongilla. Nauttimamme ahvenfileet olivat tosi isosta ahvenesta lähtöisin. Onneksi Jorma huomasi kysyä onko kelloni Suomen ajassa ja niin menetimme yhden tunnin ja jouduimme ripeyttämään ravintolasta poistumista. Laiva Helsinkiin lähti 2345 ja näin taas yksi gasti joutui lähtemään Immigrantista.



_

torstai 12. elokuuta 2010

WAXHOLM JA FURUSUND

09ma 08 2010 Waxholmin kautta Furusundiin

Kahdeksan herätys oli Jormalle aivan liian aikainen, hän on selvästikin tottunut lomanviettoon. Kävimme aamusuihkuissa ja nautimme pientä purtavaa ennen lähtöä. Jorma ei ole koskaan käynyt Waxholmissa, joten päätimme seisahtaa siellä.

Wasahamnen, Stockholm 0924 Log 9721 Mh 1174,0

Ajoimme kaupunkilauttoja väistellen Waxholmiin. Siellä oli uusissa ponttonilaitureissa tilaa ja uudet moorings-köydet.

Waxholm 1124 Log 9732, 11M Mh 1176,1 (2,1 / 2,0)

Aloitimme tutustumisen viehättävään Waxholmiin menemällä sisälle Watskin ovesta. Päätimme vielä olla ostamatta kiinnitysköysiä ja puomisuojia ja palata kierroksen päätteeksi tänne. Nautiska oli avannut uuden liikkeen täällä ja sieltä löysimme mm. joukkuepuserot (toisistamme tietämättä olimme päätyneet samaan asusteeseen).



Kävelimme pienen keskustan ympäri ja ottamani kuva pohjoisrannalta ei ehkä ole tyypillisintä Waxholmia, mutta kertokoon omalta osaltaan kehityksestä kalastajakylästä tiiviiksi saaristokaupunginosaksi. Söimme pizzat rantaravintolassa ja ennen lähtöä kävimme systembolagetissa ja ruokakaupassa.

Waxholm 1453

Kolmen tunnin seisahdus venyi puolelle tunnilla, muttei meillä ole tänään tavoitteena kuin Furusund, joten ei hätää. Olin pizzalla luvannut näyttää Jormalle neljä merikotkaa ennen Maarianhaminaa ja ensimmäiset tulivat jo 1515 Västra Rönnhomin kohdalla. Toinen kaarsi takaisin saareen ja toinen lensi kalasääsken saattelemana veneemme edestä. Mietin jo pitääkö kotkaluku tuplata, kun alku oli näin lupaava, enkä ollut tuohon paikkaan laskenut havaintoa.

Nostimme purjeet 1607 tuulen virittyä edes neljän metrin kantaan. Kaksi mailia seilattuamme otimme rullukan kuitenkin sisään 1630.



Olen kolme vuosikymmentä seurannut merimetsojen ja harmaahaikarojen taistelua pesimäsaarista. Nyt paikalla oli vain yksi harmaahaikara ja tuhatpäinen merimetsokanta oli tukahduttamassa neljättä saarta. Jorma huilaili jonkin aikaa minun kiikaroidessa innolla tietämiäni kotkareviirejä. Kello 1800 siirryimme jälleen täysvaltaisiksi purjehtijoiksi. Kaukana korkealla Grönhamnin päältä lensi merikotka länteen.

Furusund 1945 Log 9757, 36M (från Stock) Mh 1179,0 (5,0 / 6,8)



Furusundin vierasvenesatamassa oli poijukiinnitys ja sieltäkin löytyi hyvin tilaa suomalais- ja saksalaisveneiden välistä. Satamamaksu oli 280 Skr, tuo summa sisälsi sähkön. Olin ajatuksissani varautunut pääsemään saunaan vasta Maarianhaminan Länsisatamassa, mutta täällä olikin yllättäen mahdollisuus löylyihin. Ja ruotsalaiseksi saunaksi se oli yllättävä, en tarkoita yhteissaunomista vaan sitä, että siellä oli tavattoman kuuma (aivan liian kuivaa) ja löylynheittokin oli sallittua. Vilvoittelimme pitkään sitloorassa seuraten ohiajavia Ruotsinlauttoja ja risteilijöitä. Nopeusrajoitus (8km/h) tuntui toimivan, eivätkä ne aiheuttaneet aaltoja vierasvenesatamaan. Sain saksalaiskipparilta nettikoodin ja saatoin näin lähettää kolme päivää valmiina olleet tekstit. Yritimme mennä ajoissa nukkumaan, mutta kello oli kuitenkin 0027 kun kajuutassa tuli hiljaisuus.

_