sunnuntai 31. tammikuuta 2010

LAITURIELÄMÄÄ

31su 01 2010 Laiturielämää



Meillä on ollut mielenkiintoinen omistusristiriita erään sveitsiläisen kanssa vesiliitynnässä. Häneen veneensä on kolmen veneen päässä Immigrantista. Meillä molemmilla on sähkö- ja vesiliitännät suoraan veneidemme edessä. Sveitsiläinen on ominut Immigrantin edessä olevan, kun siinä on pikaliittimeen sopiva kappale kraanan päässä. Irrottelemme vuorotellen letkuja ja pistämme oman tilalle. Tänä aamuna kun pyykkäsin kajuutassa kuului voimistuva koputus keulasta. Mies oli naama todella krytyssä siellä ja ilmoitti, että olin ottanut hänen liittimensä. Vahinko oli todellakin tapahtunut ja korjasin sen antamalla hänelle kyseisen välikappaleen. Pistin oman samanlaisen paikalle ja kerroin, että minulla menee vielä viisi minuuttia. Mies puhisi kiukuissaan. Nyt kerroin hänelle maltillisen kohteliaasti (sitä olen täällä oppinut), että hanassa oleva messinkiliitin on minun. Hän voisi ostaa sellaisen lähimmästä venetarvikeliikkeestä eurolla. Kesti tovin, ennen kuin sveitsiläinen ymmärsi asian ja lähti veneelleen. Kättelin häntä ennen kun hän pääsi livahtamaan hämmentyneenä. Varmaan kaveri piteli hymyään, kun palasin kaupungilta sateessa ja pyykkini olivat litimärkinä kuivumassa mantookilla. Tämän korvasi kuitenkin tuo kaksoissateenkaari ankkurilahden yllä ja ruotsalainen kekseliäisyys kaljuunakuvan merkeissä. Mielenkiintoista on nousta tuohon pieneen veneeseen kaulapulpetin kautta. Onneksi tuo ei ole barbara. –Saattaisi siinä nousemisessa yksinpurjehtijalle tulla keskenmeno. Vene on kyllä niin pieni, että saattaa tuo ruotsalaispoika ollakin yksin, mutta hänhän näkeekin vain selän.



Las Palmasissa kaikki hyvin vaikka sataakin.
_

HOLA NAVEGANTES! ON KARNEVAALIAIKA

29pe 01 2010 Karnavaaleille

Rakas veljeni Pekka oli kummastellut Nealleni, etten kirjoita niin aktiivisesti kuin aikaisemmin. Selitys on aika lyhyt: No kun tämä blogi on lokini vastike ja nyt olen ollut jo aivan liian kauan köydet kiinni laiturissa ja mooring-köysi perässä täällä Las Palmasissa. Tässähän on myös sellainen ristiriita, että kun seilaan, niin tapahtuu (on tapahtunut) kaikenlaista kirjoitettavaa. Ja kirjoitettava olisi juuri silloin kun pitäisi levätä ja kerätä voimia seuraavalle legille. Usein saatuani gastit (jos heitä on) nukkumaan kirjoitan tätä tekstiä. Työstän kieltämättä blogia jo tapahtuman aikana tai jos se jää aamuun, niin kuin ilta-ajatuksenani ennen nukahtamista.

Täällä Kanarian saarilla on meneillään vuoden kylmin viikko (käsittääkseni siellä Suomessa on ollut jo pitkään sama tilanne). Luulin jo eilen perjantaina kylmyyden kääntyneen kohti kevättä, mutta tänä aamuna tuuli viuhui mastoissa ja kylmäsi koko seudun.

Menin eilen illalla Catalina Parqueen, josta on tehty esiintymislava, aikomuksenani osallistua Karnevaali-humuun. Tosin ihmettelin jo kulkiessani sinne, miksi juuri paikallisbussien, guaguan, lähtöpaikka on valittu täksi paikaksi. Täällähän näitä valtavia aukiota riittää. Nyt on viikko rakennettu tätä näyttämöä ja sekoitettu koko liikenne ja juuri se systeemi, jonka olin oppinut tuntemaan. Katselin hetken väkeä, joka lunasti lippunsa katsomoon (lähinnä täti-ihmisiä). Onneksi luonto kutsui pikkuveljeä (en tarkoita Pekkaa), niin menin helpotukselle ja oluelle lähikapakkaan, jossa oli televisio auki. Hämmästyin, kun sieltä ei tullutkaan jalkapalloa, vaan suora lähetys Canaria Carnevaleista. Olin vielä menossa tapahtumaan, mutta kun hetken seurasin tylsääkin tylsempää seitsemänkymppisen (taatusti kova poika paikallisesti) miehen juontoa tyydyin osaani ja tilasin toisen canjan telkkarin ääressä, aitiopaikalla, parinsadan metrin päässä näyttämöstä. Lämpimässä ravintolassa minua säälitti kuvankauniiden kuningatar- ehdokkaiden olosuhteet. Toivottavasti heidän tuoliensa alla oli lämmitin. Tytöt kun istuivat esittelykierroksen jälkeen tunnin ajan näyttämöllä kylmässä ja täällä kun on kaiken lisäksi riehumassa flunssa-aalto. Tämän päivän tilaisuus päättyi ilotulitukseen, niin kuin täällä pienimmätkin pippalot saavat loppunsa. Lopettelin karnevaali-illan vielä yhdellä ja kävelin vierasvenesatamaan. Matkaa minulla olisi ollut vain kaksi kilometriä, mutta kello kun olikin yli kymmenen, niin tullessani sataman portaiden päähän muistin, että porrassilta poistetaan klo 2200. Kirjoitan myöhemmin Las Palmasin liikenteestä ja varsinkin kevytliikenteestä. Jouduin kulkemaan vierasvenesataman ohi runsaan kilometrin, jotta pääsin sen kirotun kahdeksan kaistaisen moottoritien yli ja ali sekä samat kilometrit takaisin veneelle. Sadattelin tätä autoajatusmaailmaa. Olin varustautunut talvitakilla (niin kuin täällä kaikki pitävät nyt jo yllään, kun mittari näyttää alle kahdenkymmenen) ja nyt paitani oli märkä (kylmästä?) hiestä kun pääsin veneelle.

30la 01 2010 Täysikuu teettää yötöitä

Oliko paikallinen flunssa tulossa? Oikein kun yritin, niin yskäsin pari kertaa ja päätin ottaa rommitotin lääkkeeksi. Käynnistin 0045 kannettavan ja aloin tehdä powerpoint esitystä seilauksestani samalla kuunnellen latino-popin parhaita. Puolineljältä, juuri kun olin päässyt Gibralttarille totesin flunssan olevan karkotettu ja painuin nukkumaan kylmän kosteaan pistopunkkaani.

Jatkoin aamulla (1030) kuvaesitystä. Olen ottanut 5300 kuvaa seitsemän kuukauden aikana, joten niissä olisi valtava karsiminen, jotta tulisi edes siedettävä katseluaika. Varokaa vaan kun palaan! Tuuli viuhui edelleen ja näin sain rauhallista työskentelyaikaa veneelläni. Olen kuvitellut, että Kanarialla ehdin tehdä kaikenalaista (tehdä kuvia, piirtää, maalata, jopa lukea ja kirjoittaa, muutakin kuin blogia ), mutta vasta nyt ensimmäisen kerran pääsin kunnolla näihin haasteisiin. Päivän mittaan olen päässyt aina Barcelonaan saapumiseen asti. Sehän oli se tähtikohde ja minun täytyy tehdä siitä erillinen Antoni Gaudi mieletön maailma –esitys.

Valmistin muuten hetki sitten elämäni parhaan pastakastikkeen (ja se ei ole vähän se, vaikka itse kehunkin) ja spagettikin oli täydellisen aldente. Teemu tekee huomenna Raumalla kilpailevan kastikkeen ja varsinainen makukisa alkaa syyskuussa palattuani. – Haasteita on heitelty puolin jos tosinkin Nean välityksellä. Nyt kokkauksen jälkeen kajuutta on mukavan lämmin ja saatan hyvinkin jatkaa tuota powerpointia.

Hyvää Talvseilauksesta toipumista kaikille RPSläisille ja kiitos Valtamerisarvesta - Nyt koen sen ansainneeni.

Gracias y buenas noches!

_

perjantai 29. tammikuuta 2010

KATEDRAALISTA KAIKKEIN KALLEIN MIESTEN PÄIVÄÄN

27ke 01 2010 La Catedral de Santa Ana



Eilen pääsin viimein, Plaza Santa Anan komistavaan, Kanarian Katedraaliin sisälle ja ennen kaikkea ylös sen torniin. Olen kolkuttanut kolmasti kirkon ovea, muttei minulle ole avattu vaikka suuressa kirjassa toisin luvataan. Se koettelee, mutta eilinen pääsy korvasi aiemmat sulkiolot.



Torniin pääsystä peritään 1,5 €, mutta se kyllä kannattaa maksaa. Niin komeat näkymät avautuvat sieltä. Hissi vie varsinaisen tornin juurelle, mistä kierreportaita pääsee ylimmälle tasolle.



Panorama kaupunkiin oli mielenkiintoinen. Toisaalta sen muodosti vahva meren tuntu ja kumpuilevassa maastossa olevat asuinalueet. Ympärillä on myös monta kirkkoa, joiden tornit eivät yllä tietenkään Katedraalin kaksoistornien mittoihin.



Katedraalia on aloitettu rakentaa 1400-luvun lopulla arkkitehti Diego Alonso de Montauden suunnitelman mukaan. Se edustaa alkuaan goottilaista arkkitehtuuria, mutta pitkäaikaisen työn aikana siihen sekoittui myös uusklassistisia piirteitä. Sisätilat ovat näkemisen arvoiset (3 €).



Varsinkin kaarihovit ovat kaunista katseltavaa. Katedraalin museo ei jaksanut minua enää niin paljotta kiinnostaa, kävin sen kuitenkin läpi tuomiokapitulisaleineen kaikkineen.



Sisäpiha taas antoi mielelle rauhan ja saatoin päästää melko raskaan museon/näyttelyn pois mielestäni.
_______________________________________________________________________________


28to 01 2010 Kallen päivänä makuualustatilausta

Jos on siirtynyt oleskeluluvan hakeminen, niin on minulla toinenkin iäisyysprojekti. Oikeastaan se on jo kolmas, kun aurinkokatos-tilaus jäi Teneriffalla toteutumatta (mahtaa argentiinalainen ammattimies näinä aikoina etsiä Immigrantia laiturista kuukauden myöhässä). Puolitoista viikkoa sitten kävin esitteen kanssa kyselemässä Rolnauticista patjan alle ritilää, joka auttaisi patjan tuulettumisessa. Heiltä ei löytynyt vastaavaa (Bedflex) systeemiä ja pitkään myyjä ei ymmärtänyt ongelmaani. Vihdoin hän oivalsi ja lupasi olla yhteydessä ammattimieheen, joka voisi tehdä sellaiset. Minulla oli mitoitettu piirros mukanani, joten hän lupasi pyytää tarjouksen ylihuomiseksi. Aina mennessäni aamusuihkuun (1130) poikkean liikkeessä kuulemassa tuon saman vastuksen: manjana. No Kallen päivänä sitten tuo ammattimies tuli puoli tuntia liikkeen sulkeutumisen jälkeen ja ilmoitti neljän tuuletusalustan hinnaksi 678 euroa. Kyselin materiaalista, jolloin sain selvityksen espanjaksi, jota myyjä ei kyennyt kääntämään tyydyttävästi englanniksi. Materiaali on palosuojattua ja hengittävää. Minulla ei ollut Bedflex-esitettä mukanani, joten pyysin ammattimiestä tulemaan veneelleni. Otimme myyjän mukaan tulkiksi. Autossa kuulin sen kysymyksen, jota en olisi halunnut kuulla. Minkä värisen haluan. Epäilykseni patjantekijästä osuivat oikeaan. Pyysin hetken lisää aikaa, jotta pääsemme veneelle ja voin näyttää mitä tarvitsen. Miehille oli suuri yllätys, kun kerroin, etten ole hankkimassa uusia patjoja kolmivuotisten tilalle vaan tuuletusalustan patjojen alle. Väänsimme puoli tuntia sanakirjankin avulla asiaa. Tuskastuin ymmärtämättömyyteen, edes esitteen Bedflex sana ja kaaviokuva eivät kertonut miehille asian ydintä. Miehet eivät voineet käyttää suomi-espanja-suomi sanakirjaa. Kaipasivat espanja englanti sanakirjaa. Nyt vahvistui käsitykseni, etten todellakaan ole tekemisissä fiksujen tyyppien kanssa. Kuitenkin usean piirroksen ja vastapiirroksen jälkeen puhuimme samasta asiasta ja tämä ammattimies lupasi laskea maanantaiksi hinnan nyt enää kahdelle (pistopunkkien) alustalle. Odotan edelleen maltillisesti (sitä täällä olen oppimassa, vaikkei maltin puutetta viime vuosikymmenenä enää ole ollutkaan) maanantaihin ja uskon hyppääväni pois tästä pelastusveneestä märkine patjoineni.

Sain paljon nimipäiväonnitteluja kaikkein Kallein Miesten päivänä. Kiitos kaikille.
Muchas gracias ser atento con Kalle dias.

_

tiistai 26. tammikuuta 2010

HAJAMIETTEITÄ

26ti 01 2010 Talvi Kanarialla

Anteeksi hyvät lukijani, etten ole kirjoittanut blogiini hetken aikaan. Tämä blogi on kuitenkin pääasiassa lokin korvaava elementti ja näin kun olen viisi (5) viikkoa Las Palmasin satamassa ei todellakaan tapahdu niin tavattoman paljon, että pääsisi kirjoittamisen alkuun. Siis selitys miten syntyy manjana tunne. Olen saanut yllättävän ja kiitettävän paljon mukavaa palautetta teiltä. Lukijoissa on useita henkilöitä, joita en tunnista profiilista. Maailma avartuu blogin kautta. Kiva niin. Kiitos palautteesta. Toisaalta annatte minulle myös paineita kirjoittaa….

Joulun ja kolmen tietäjän mentyä vaihdoin myös profiilikuvani. Uudessa olen laatimassa paluureittiä Kanariansaarilta Madeiran kautta Lissaboniin. Mahdollisia satamia, turvasatamia, maileja ja miehistöä suunnitellessani sain yllättäen kyselyn siitä onko tarjous osallistumisesta seilaukselleni (kevät 2009 ) vielä voimassa ja koskeeko se kaikkia kiinnostuneita (purjehdustaitoisia), vai vaan kavereita. Tämä tuiki tuntematon kirjoitti kahden sivun tervehdyksen eikä sen jälkeen enää ollutkaan tuiki tuntematon. Sovimme hänen kanssaan noista pitkistä legeistä. Joten meitä on nyt näillä näkymillä ainakin kolme lähdössä paluupurjehdukselle näiltä Kanariansaarilta samanaikaisesti kun linnut lähtevät kohti pohjoista maaliskuun lopulla. Kirjoitan enemmän paluuseilauksestani manjana. (Blogikone ei tunne tuota kiekuraa n-kirjaimen päällä, joten kirjoitan huomisen nj:n niin kuin se lausutaan).



Vaikeimmaksi olen nyt kokenut tuon langattoman nettiyhteyden hakemisen. Lähin paikka, mistä haen yhteyttä on Sailors Bar (sen vakioasiakaspaita on päälläni profiilikuvassa). Sielläkin läpipääsy on täysin sattumanvaraista, joten ei kykene sopimaan esim. skypeaikoja. Voi vain todeta yrittävänsä läpi sovittuna aikana. Hetken olin epäillyt kannettavani pettävän juuri pahalla hetkellä, mutta kun useilla baarin WiFi käyttäjillä oli samoja vaikeuksia totesin nettimaailman olevan niin vaihtelevaa. Sailors Bar on mielenkiintoinen reppukansan kokoontumispaikka. Moni veneilijä tallustelee sinne selkärepussa tai olkalaukussa mikro mukanaan. Minun koneellani nettiyhteys avautuu vain kolmessa pöydässä ja näin istuskelen täysin tuntemattomien kanssa pöydässä ja kaikki kirjoittavat ja selailevat internettiä vimmatusti. Halvin kontakti ulkomaailmaan syntyy euron (+ riksa 10 centtiä) cafe sololla. Olut maksaa 1,75 € (lue kaksi euroa). Nämä juomat on kohteliasta tilata heti kun menee baariin. Kyllä sitten harmittaa, kun ei saakaan yhteyttä. Montaa kuppia kahvia kun en enää juo päivässä (no olutta vois mennä toisenkin yrityksen verran päivässä myöhemmin). Sovin juuri Nean kanssa skypettelystä 1730, joten lopettelen tähän saman aikaisesti, kun ulkona alkoi sataa. Talvi on täälläkin. Ulkolämpötila laski sateen myötä + 19,9 asteeseen. Osaan jo pukeutua kuin paikalliset talvivaatteisiin.

_

torstai 21. tammikuuta 2010

NO JOHA ALKO TAPAHTU

20ke 01 2010 Poliisin kanssa tekemisissä

Olin saanut kutsun korttirinkiin Suomi-kerholla ja eilisen illan pelasin (ei rahasta) jotakin canastan sukuista peliä mukavassa, pitkään Las Palmasissa viihtyneessä, porukassa. Ei siellä pyydetty hartaasti kuin viimeistä lopetuskorttia. Kerroin kortinpeluun ohessa seilauksestani ja keskustelimme paljon myös suurkaupungin ilmeestä, jonka yritän löytää.



Eilen päätin myös huoltaa pyörän, jolla sotken pitkin kaupunkia ja rannalta toiselle. Ehkei sitä päätöstä olisi pitänyt tehdä. Aamulla ketjut rasvattuani meinasin pumpata takarenkaan täyteen, kun se tuntuu vähän falskaavan ilmaa ulos. Kas kummaa pumppu oli varastettu, tai muuten vaan häipynyt. No kiillotin ruostunutta fillaria kuitenkin parempaan kuntoon. Ostan pumpun sitten huomenna (mañana). Ja näin tänään teinkin, tosin sellaista käsipumppua ei löytynyt, joten nyt minulla on kunnollinen jalkapumppu. Poljin siis huolletulla pyörällä Canterasin rannalle. Olin eilen myös päättänyt ottaa hieronnan. Aasialaissyntyinen mustatukkainen tyttö tarjosi palveluksiaan ja sovimme kymmenen euron hieronnasta. Pistin pitkäkseni pyyhkeelle, mutta tyttö pyysi siirtymään alemmaksi hiekkarannalla, hieman näkymättömämpään paikkaan. Olin vähän yllättynyt; mitä olinkaan tilannut. Oikeastaan ainoa asia mistä puhuimme samalla kielellä oli tuo kymmenen euroa, sekä sanottuna, että sormin näytettynä. No kun paikka miellytti hierojaa, totesi hän vaan: poliisi. Ymmärsin joutuneeni luvattoman maahanmuuttajan tai työluvattoman tytön käsiin. Mietin siinä omaa residencia-hakemustani, joka on siirtynyt Kallen-päivään. Hyvän selkä- ja päähieronnan sain.



Lähdin tyytyväisenä huolletulle pyörälleni. Avain ei mennyt alkuunkaan lukkoon. Joku oli yrittänyt väkivalloin avata sen. Sain vartin työllä avaimen puoleen väliin vaijerilukon pesää, en enempää edes pienellä väkivallalla. Kävelin rannalla olevaan turisti-poliisitoimistoon ja esitin asiani: vaijerilukko pitäisi poikkaista voimatongeilla. Pääsimme yksimielisyyteen ja poliisi haki toista metriä pitkät katkaisijat. Paperityö edellisistä oli kesken, joten hän pyysi odottamaan hetken. Totesin, että ei kiirettä, sillä minulla on aikaa vielä seitsemän kuukautta (9.1.2010 oli reissuni puolivälipäivä).



Puolen tunnin päästä (siis se hetki täällä on 30 min) poliisi teki kirjallisen selostuksen pyörän lukosta, kopio henkkarini ja niin lähdimme parivaljakkona mahdolliselle rikospaikalle. Poliisi otti valokuvan pyörästä ja lukosta, johon avain meni puolittain. Hyvä niin, jotta pystyin todistamaan omistusosuuteni tuohon värkkiin. Voimaharjoittelua paljon tehneenä poliisi runttasi avainta pesään ja väänsi rajusti sillä seurauksella, että avain oli säpäleinä lukkopesässä. No nyt otettiin voimatongit käyttöön. Tässä vaiheessa oli jo melkoinen katselijajoukko kerääntynyt ympärillemme. Pyysin saada luvan ottaa kuvan kun poliisi murtaa lukon. Voimakas vääntö, muttei vaijeri katkennut. Uusi yritys toisesta kohdasta. Tässä vaiheessa tuli kaksi ilmeisesti niitä salapoliiseja mukaan kuvaan. Jokaisella oli oma ajatuksensa paikasta mistä olisi pitänyt katkaisu tehdä.



Kaksi poliisia lisää pyörineen tuli paikalle, se lisäsi luonnollisesti myös katselijoita. Nyt viisi poliisia oli pienen pyöräni kimpussa (vaikken tiedäkään missä se pyörän kimppu on. Vrt. mies hyökkäsi naisen kimppuun. Missä sitten on naisen kimppu?). Meinasin ottaa lisää kuvia, mutta poliisin ilmeestä luin pienen epätoivon, kun homma ei hoitunutkaan kädenkäänteessä ja jätin yleiskuvan ottamatta. Puolen tunnin väännön jälkeen säie säikeeltä oli kumipäällysteinenvaijeri saatu katkaistua ja lukko oli selvästikin huojentuneen poliisin kädessä. Suuri näytös päättyi aplodeihin. Kiitin poliisia kädestä ja lähdin polkemaan satamaan lukottomalla pyörällä. Olisi tarvinnut pitää fillari ruosteisena ja huoltamattomana, niin se ei ehkä olisi kiinnostanut ketään.

-

maanantai 18. tammikuuta 2010

SÄÄSTÖÄ

18ma 01 2010 Näennäistä säästöä

Viikko sitten keitin niin suuren spagettiannoksen, että söin siitä neljä päivää. Nyt perjantaina tein taas pastaruokaa oman reseptini mukaan, josta KapteeniKattilakin voisi ottaa oppia. Olen sen ennenkin kirjoittanut, mutta tulkoon vielä: Pastaa, johon kastike pääsee sisälle. Tonnikalapurkki, nyt lisäsin myös mustekalapurkin (en suosittele), sipulia ja valkosipulia, mausteeksi mustapippuria, suolaa ja hunajaa, tomaattimurskaa ja lopuksi simpukat kasariin. Tämä kaikki lisätään valutettuun pastaan ja annetaan maun imeytyä siihen. Hyvää oli vaikka mustekala ei ollutkaan onnistunut lisäys, mutta tulipa kokeiltua. Mielestäni tulee vielä parempi maku jos käyttää tonnikalan sijasta sardiinia. Kaapin hyllyllä oli purkki, josta oli päällinen poistunut. No se oli T-kalaa. Tänään neljäntenä päivänä olin iloinen, kun pastaruoka loppui.



Olen käynyt ahkerasti Las Canterasin rannalla. Eilen keskipäivällä lämpötila nousi +30 Celsiukseen. Niistä säästöistä ensimmäinen sattui, kun lähdin lauantaina rannalle, en löytänyt Suunto-kelloani mistään. Päättelin, että se oli varastettu Canterasin suihkutilassa. Ottaessani aurinkoa laskeskelin, että siinä tuli 200 euron menetys. Olin hankkinut kellon tarjouksesta ja maksanut siitä 80 €. Tuskin niitä enää on sillä sopimuksella. Palattuani iltapäivällä veneelle löysin kelloni aivan oudosta paikasta tietokonesalkusta. Näin muodostui ensimmäinen 200 euron säästö, olinhan koko päivän miettinyt tarvitsevani sen rahan uuden kellon ostoon. Mennessäni eilen uimaan jätin pyyhkeen ja repun hiekalle. Väkeä oli hirvittävän paljon ja taisin harhautua uintireissulla melkein vieraille maille saakka. Kävellessäni repulle, jossa oli kamerani minulle tuli uskon puute. En ollut voinut uida ja kävellä näin kauas repultani. Kolmatta kertaa, kun kuljin rantaa edes takasin ja aloin taas laskea menetetyn omaisuuden arvoa. Olympuksen uusi kamera (vastaava, mutta nyt jo 26 kertaisella suurennoksella) maksaa täällä 319€, lisäksi tietenkin repun tunnearvo, pyörän ja portin avaimet sekä vaatteet. Mietin jo olevani täällä päivän loppuun saakka ja kun muut ovat lähteneet olisi tavaroideni löytyminen helpompaa. Harjoittelin jo englanniksi ilmoituksen tekoa rantapoliisille, joita täällä on paljon. Virkapukuisten lisäksi on kuulemma siviilipukuisia (uimahousuissako) huume(sala)poliiseja. Menin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja kas kummaa löysin kuin löysinkin sinisen pyyhkeen, jonka alla oli reppuni kameroineen ja vaatteineni. Taas tuli neljäsataa euroa säästöä ja kaiken lisäksi hyvä kieliharjoittelu. Sellaisenkin yksityistunti maksaa mansikoita.



Lisää kieliharjoittelua sain kun menin rannan yleiseen suihkuhuoneeseen. Riisuin uikkarit ja silmälasit ja marssin suihkukoppiin. Ihmettelin veden kylmyyttä, jollaista en ollut kokenut täällä ennen. Paikallinen huuteli ovelta jotain, en kuullut kunnolla kun jääkylmä vesi oli sulkenut kaikki aistini. Tullessani suihkusta kolme miestä katseli minua ihaillen. Ihmettelin hieman olinhan ollut todelle kylmässä ja kylmä kun kangistaa, mutta myös pienetää… Vastasin kysymykseen veden kylmyydestä olevani pahillani kun en ymmärrä, sillä olen Suomesta. Kaveri sanoi sitten ymmärtävänsä asian. Vasta tänään minä ymmärsin koko tapahtumaketjun, nyt kun lasit päässä katselin suihkuhuonetta. Siellä on kaksi suihkua varattu pohjoisen pojille. Näin säästin Las Palmasin kaupungin lämminvesilaskua muutaman sentin, jotka annoin vapaaehtoiseen kassaan poistuessani.



En ole millään kotiutunut tähän Las Palmasin kaupunkiin. Santa Cruz de Tenerifekin alkoi kuukauden kuluttua tuntua mukavalta vaikka sielläkin on sama mittakaavavirhe, kuin täällä. Kaikki suunnittelu on tehty automitalla. Muutenkin espanjalainen mitoitus on hirvittävän kerskailevaa. Täällä on monta aukiota, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin Rauman tori ja kaikki on kivetty komeasti. Eri puolilla kaupunkia on kaiken aikaa tapahtumia, jolloin näille aukioille rakennetaan esiintymislavat ja katsomot. Kaupunki on kaiken aikaa jonkinlaisen kokoamisen vallassa. Olen pyöräillyt ahkerasti täällä ja allekirjoitan Sirkan ja Iiron toteamuksen: Juuri kun löydät pyörätien se jo loppuukin aivan yllättäen. Yritän sopeutua isoon kaupunkiin ja löytää kameran kautta Las Palmasin olemuksen. Vaikeaa se on kun on tottunut kulkemaan Vanhan Rauman katuja ja lähtöisin Kortelan puskista. Las Palmas on suurkaupunki ja etäisyydet sen mukaiset, eikä täällä ole polkupyöräily-kulttuuria.



Vierasvenesataman vieressä on ankkurilahti. Siitähän syntyisi säästöä, kun menisi ankkuriin ja maksaisi vain 2 euroa 8,29 euron sijasta. Tarvitsen suihkun, veden ja sähkön, joten maksan tämän halvimman satamamaksun mukisematta.



Iltavalaistuksessa tämäkin kaupunki miellyttää silmää enemmän kuin päivän terävässä auringonpaisteessa. Paljon jää näkemättä ja hyvä niin. Kuunsirppi oli eilen illalla mielenkiintoisessa asennossa.



Olen viidennen kerran samassa satamassa ruotsalaisen Gladanin kanssa. Seuraavatko he Immigranttia? Gladanin keulan edessä oli kääntöpoiju, jota 470-veneet käyttivät.



Jäin seuraamaan veneiden seilausta ja havaitsin, että ne olivatkin venäläisiä neljäseitsennollia. Katsokaa kuvaa tarkasti, siinä on kuusi venettä. Numero 12 oli ainoa, joka ei varastanut?

Tulipa kotoisa olo kun naapurimaiden veneet soheltavat sopuisasti.

_

perjantai 15. tammikuuta 2010

HERNEKEITTO JA KAASUVAIVOI

14to 01 2010 Torstain perinteinen hernekeitto Suomi-kerholla

Olin päättänyt lähteä suomalaismiesten kanssa torstain kävelylenkille ja käydä sen jälkeen suihkussa ja palata Suomi-kerholle syömään hernekeittoa ja pannaria. Kuinkas sitten kävikään. Herätys klo 0800, kevyt saksalainen lappupesu ja sitten aloitin aamupalan laiton. Lieden liekki paloi hetken ja hiipui tykkänään. Menin kiireesti vaihtamaan kaasupullon. Sama oi tulema, hetken vaatimaton liekki ja sammuminen. Tarkastin oinko sittenkään aukaissut paineenalennus-venttiilin hanaa. Mielestäni kyllä, muttei liekki vaan pysynyt hengissä. Tyydyin siis aamuteen sijasta tuoremehuun ja sämpylään. Kello kävi armotta ja vaikka kuinka sotkin pienellä fillarilla sekavaa reittiä Suomi-kerholle kuulin keppiporukan jo lähteneen. ajattelin itsekseni, että kyllä kai sentään he olivat lähteneet sauvoineen. No kun olin lenkkarein varustautunut tein puolentoista tunnin lenkin Canterasin rantaviivaa noudattaen. Poljin sen jälkeen takasin satamaan ja kävin suihkussa ja lähdin kiireesti takaisin kerholle. Hernekeitto ei ollut vielä aivan valmista, odotellessani luin 7.1.10 Helsingin Sanomat, jossa kerrottiin Suomessa olevan todellinen hiihtokeli. Kävin toimistosta kysymässä virastotalon sijaintia, olisin mielelläni merkinnyt sen karttaani. Matti tietää, muttei Matti ole vielä tullut. Keitto valmistui ja kaikki menivät kiltisti (vai tyhmästi) jonoon, niin minäkin, kuin pelkäsin riittääkö sitä kaikille. Viiden minuutin päästä oli jo melkein lautasen reunassa kiinni, kun olkaani klapattiin ja kerrottiin Matin tulleen. siirryin jonosta ja menin katsomaan paikan toiselta kartalta. Kertoivat kovasti millä bussipysäkillä jään pois. Sanoin meneväni fillarilla ja tietäväni hyvin tuon skeittiradan. Nuorruin taas huomattavasti heidän silmissään. En kylläkään antanut ymmärtää, että käyn skeittaamassa. Menin uudelleen jonon hännille ja odotin maltillisesti. Hernekeitto oli erittäin hyvää ja jälkiruokana räiskäle hillolla maistui sekin. Kupu täytenä oli hyvä mennä rannalle sulattelemaan syötyä. Lämpötila oli korkeimmillaan +29 astetta.



Viideltä polkiessani uuteen vakituiseen ositteeseeni Las Palmasissa tunsin tehneeni jalkatyötä tänään melkoisesti. Residenciaan minun tulee ilmoittaa veneeni sijasta kiinteä laituriosoite: Dársena Deportiva, Jaquin Blanca Torrent s/n, 35005 Las Palmas de Gran Canaria. Vähän minua perusraumalaisena ja suomalaisena kauhistuttaa tämä pysyvän oleskeluluvan hakeminen.

Jk. Menittek helppohon dost otsiko antamas vinkis?

15pe 01 2010 Kaasuvaiva helpotta

Aamulla heräsin taas ranskalaiseen puheeseen. Koko viikon olen saanut saman herätyksen (paitsi eilen) aamulla yhdeksältä. Kahden veneen päässä Immigrantista on tämä fransmaannin vene. Hän soittaa joka aamu kovaäänisesti mastonvalmistajalleen ja kertoo huolensa uuden maston viipymisestä. Heillä on kolmannes rikistä pystyssä. Olivat menettäneet mastonsa vahinkojiipissä tuulen ollessa 16 m/s. Tänään oli luvassa uusi masto. Hyvä niin, jotta laiturirauha palautuu. Aamusuihkun yhteydessä menin kysymään venetarvikeliikkeestä kaasupullon vaihtoa. Seurasimme nuoren engelsmannin kanssa espanjalaisten törkeää etuilua. Pitkän odotuksen jälkeen sain palvelua, kaasupullon vaihto käy huoltoasemalla toisella puolella satamalahtea. Näin olin ajatellut sen olevankin, mutta intouduin katsomaan ja oppimaan etuilutapoja. Poljin huoltoasemalle ja sain täyden vaihtopullon hintaan 12 €. Vaihdoin pullon ja taas liekki lepatti, toisin ei täysillä. Varapullokin tuntuu täydeltä, joten täytyy seurata Kaasulieden toimintaa. Niin siinä kävi, että hetken kaasuvaivaa siedettyään se helpottaa kuin itsestään.



Autoin ranskalaisveneen irti laiturista hakemaan uutta mastoaan huoltolaiturista.
_

tiistai 12. tammikuuta 2010

JÄLKIKIRJOITUKSIA

11ma 01 2010 Residenciaa valmistelemassa

Tänään siis ryhdyin hankkimaan oleskelulupaa Espanjassa oikein todenteolla. Poljin aamupalan jälkeen Suomi –kerholle hakemaan residencian hakemuslomaketta. Mennessäni kerholle näin kolmen ihmisen kyyristyneenä tietokoneen ylle luulin tulleeni toimistoon. Ennen kun ehdin kysyä hakemusta sain vastakysymyksen: Sinä varmaankin tiedät tietokoneista jotain? Ihmettelin itsekseni: kuinka niin?, mutta ymmärsin olevani sen ikäinen muihin verrattuna, että edustin heille nuorena (Kalle 62v) nörttisukupolvea. Osasin ratkaista printteriongelman ja nuorruin entisestään. Toimistohuoneesta sain A4:sen espanjankielisen hakemuskaavakkeen. Kysyin onko sitä mahdollisesti käännetty suomeksi? Ei ole. Vaihdoimme kuulumisia ja lähdin monimutkainen kaavake kansiosalkussani fillaroimaan veneelle. Kirjoitin päivän ensimmäisen blogin ja kävin lähettämässä sen Sailors baarissa juoden päivän toisen kupillisen Kafee soloa.

Valmistauduin vaativaan käännöstehtävään laittamalla ulkopöydän sitlooraan. Sanakirjan avulla sain kaavakkeen käännettyä jotakuinkin tyydyttävästi. En kuitenkaan niin hyvin, että voisin jättää siitä käännöspaperin kerholle. Tunsin huonoa omatuntoa, kun poltin poskeni auringossa (päivälämpötila oli +26 astetta) samanaikaisesti, kun Nea on joutunut sulattelemaan Esi-Puandin jäätyneitä vesijohtoja. Päärakennuksen ja talousrakennuksen vesijohdot ovat kuulemma jo auki, mutta pyykkituvan vesijohto aukeaa vasta normaalisti roudan sulettua, näin oli huoltomies sanonut. Tähän tietoon tuli kylläkin korjaus, kun Nean kanssa skypetimme neljältä: pyykkituvan vesijohto on auki ja saunan odottaa maan sulamista. Parempi niin, jotta Nea voi pestä reissuvaatteensakin.

Poljin vielä illalla Suomi-kerholle lukemaan lehtiä. Olin päättänyt pitää maanantain ja tiistain vesipäivinä ja nyt ostaessani kahvin näin herkullisen lohivoileivän. Ostin sellaisen samalla huomatessani, etten ollut syönyt mitään koko päivän aikana sitten aamiaisen jälkeen. Minulle saattaa näin käydä kun oikein paneudun asioihin. Siitäkin huolimatta, että keitin lauantain mahtavan kattilallisen spagettia jauhelihakastikkeella. Tässä varoitus tuleville gasteille: Sanokaa, kun tarvitsette ruokaa, jottei sitten tarvitse kotona puhua, että vain aamupalalla seilattiin. Kahvia ostaessani muistin vanhan mainoksen, mitä ennen juotiin, kun ei ollut flooraa. Vai menikö tuo nyt ollenkaan noin? Ajatuksiani hämmensi tutun näköinen mies, joka poistui kerholta. Olin varma, etten nähnyt häntä Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa. Mistä hän on tuttu? Tehdessäni käyntikortin pohjaa puolelta öin muistin yhtäkkiä, että mieshän oli Paneliasta (googlekaan ei ymmärrä tuota paikkakunnan nimeä) ja kävi myymässä kutunjuustoa Tammelassa. Tästä pälkähti taas pari juttua mieleen, jotka kirjoitan jälkikirjoituksina. Kylmetin polveni pahanpäiväisesti kajuutassa kirjoitellessani turhan pitkään shortseissa. Umpijäiset polvet ja kahvikupilliset pitivät minua hereillä pistopunkassa. Pitkään taisteltuani unen puolesta vilkaisin kelloani ja siinä oli numerosarja 321, numerofriikki ja kelloKalle kun olen sain kutsumuksen nousta kirjoittamaan tätä blogia. Mitä siis juotiin ennen kun juotiin kaljaa? Oikea vastaus: Vettä! Ulkolämpötila oli laskenut +12,9 asteeseen ja kajuutassakin oli vain + 18,6 astetta. Sehän on sopiva nukkumislämpötila, mutta kun täällä on tottunut yli kahteen kymmenen, niin kaipaa paikkakuntalaisten tapaan jo talvifällyjä.

Jälkikirjoitukset ovat monille raumalaisille vanhoja juttuja, mutta kun lukijoissani on myös Rauman rautatien (jonka muuten raumalaiset itse rakensivat, kun valtio teki raiteet Poriin) pitkässä päässä olevia, niin kirjoitan ne kurillani. Paneliakin on yksi radanvarren asemapaikka, niin kuin isäni sotilasmuistoissa olleesta Rauman rykmentti laulusta opin: ... ohi meni Harakkala, Karra sekä Panelia, Rauman juna vauhtiansa yhä kiihdytti…

Jk 1)
Kaks raumlaist, toistkymnet vuatt naimisis ollut, naist juttels semssi assjoi. Toine valitt, ett häne miähes on gauhja unelias. No ei men mnullka hyvi, sanos toine, ko mnuu miähen o kaikk yäp Panelias. Puhees ko ei erot noit isoi buukstaavei, ni totes se ensmänek kades silmkulmas : Kylls snuun gelppa!

Jk 2)
Panaliassa toimiva Pankakosken voima OY myi jeeppinsä huutokaupassa raumalaissyntyiselle miehelle. Kaupan ehtona oli, että nimitarra tulee poistaa niin, ettei siitä saa selvää kenen käytössä auto oli ollut. Hetken päästä Rauman kaduilla kulki jeeppi, jonka kyljessä luki PAN KOSK VOIMA O (ja tämä tarina on tosi, vai mitä Nätsi).

Nyt kello on 04:50 painun taas pehkuihin kiusaamaan unta ja totean: Tänään minä en juo kahvia!

Jk 3)
Jos on nyt unet sekaisin, niin viikonpäivilläkään ei enää tunnu olevan merkitystä, vaikka olen aina ollut viikonvaihdekeskeinen ihminen. Helpolla ja aika nopeasti kävi näin, että vain aamulääkepakkauksesta (verenpaine, joka muuten ei kiusaa vähääkään ja tinnityskin on jäänyt valtameren kohinaan ja helpottanut) huomaa mikä päivä on kyseessä. Tarkistan kuitenkin gepsistä ja varmistan vielä Suunnon rannetietokoneesta päivän nimen, jotta olen varma olinko ottamassa eilisen vai tämänpäiväisen lääkkeen.

Nyt Nea jo pelkää mitä vielä kirjoitan kun olen jäänyt yksin alukselleni. Hänen mukaansa jutut alkavat mennä silloin levottomiksi. Näin voi olla, mutta kahvi tämän teki, joten vielä yksi edellisestä mieleen lupsahtaneena:

Jk4)
Siskoni ei saanut isämeidää menemään millään oikein. Äiti sitä ihmetteli, mutta ymmärsi kyllä ongelman, kun lähetti Sirkan ostamaan osuuskaupasta aina tuoretta leipää. Ristin siis käteni nyt mennessäni unten maille ja lausun nuo Sirkan sanat: Anna meille joka päivä meidän tämänpäiväinen leipämme.

Kellossa lukemat 0505 (huomaatteko taas numerojen kerrannaisuus). Hyvää yötä!!!
Yrittäkää edes nukkua. Jaa mutta teillähän se onkin jo heräämisen aika.

Ja kaiken tämän kirjoitin kahden sämpylän ja yhden lohivoileivän voimalla kahvin juovuttamana.

maanantai 11. tammikuuta 2010

NEA LÄHT JA MNÄÄ HOIDI ITTEM BOIS ÄMPÄRPORIST

09la 01 2010 Nean lähtö ja huoltotöitä

Eilen vietimme shoppailupäivän, kun täällä olivat alkaneet alennusmyynnit. Se näkyi väenmäärässäkin, heitä oli yhtä viljalti kuin tiistain ostohysteriassa. Söimme iltapäivällä Mayor de Trianalla (pääostoskadulla) runsaat leivät ja niin viimeisen illan ateriointi veneellä jäi toisarvoiseksi. Nea sai vetoa niskaansa Kallen suosikkiravintolan katukahvilla (Cafe de Madrid) ja se joudutti nukkumaan menoa. Maltoimme ummistaa silmät jo 2230.

Herätyskello soi 0300 ja saatoin Nean Nautico Clubille, jossa taksi jo odotti. Taksikuski pisti juuri tupakaksi kun tuli auttamaan laukkuja takakonttiin. Pyysin kohteliaasti, mutta tiukasti: No fumare, por favor! Kaveri heitti pitkän savukkeensa pois. Kiitin häntä siitä. Moneskohan Nean lähtö tämä jo oli? Nyt olimme saaneet viettää oikein mukavaa yhteistä seilausaikaa runsaat kolme viikkoa. Olimme juhlineet joulua Puerto de Mogánissa, seilannet valtamerellä yli vuodenvaihteen ja käyneet La Palmalla sekä La Lagunassa. Aamuvarhainen lähtöhetki oli hätäinen, mutta tavattoman haikea.



Heräsin uudelleen 0930 ja lähdin suihkun ja aamupalan jälkeen kiertelemän venetarvikeliikkeitä. Heti ensimmäisestä löysin Jabscoon korjaussarjan. Enkä joutunut edes ostamaan koko viidenkympin sarjaa, vaan myyjä löysi juuri tarvitsemani läppäosan, jonka hinta oli alle 15 €. Kaiken lisäksi se oli liikkeen viimeinen, kiittelin onneani. Myyjä sanoi sen jatkuvan koko päivän. Kerroin vaimoni juuri lähteneen ja epäilin sanontaa. Pumpun värikoodit kertovat sen valmistusvuotta. Minun sininen Jabsconi ajoittui vuosille 1997-2007. Sain wc:n huuhtelun kuntoon vaivattomasti ja näin en ole enää kantoveden varassa.

Iltapäivällä poljin Las Canterasiin selvittämään oleskeluluvan tarpeellisuutta. Näin suomalaisen näköisen ylipäivittyneen pariskunnan ja pyysin anteeksi tuppautumistani: En kerjää muuta kuin tietoa. Sain selvityksen residenciasta. Espanjassa voi oleskella kolme kuukautta yhtäjaksoisesti. Jos viipyy kauemmin tulee hankkia oleskelulupa. Se maksaa vain 10€, joten lento kotiin tai Madeiralle tulee huomattavasti kalliimmaksi. Silloin ei riitä pelkkä lentolippu, vaan tarvitaan leimattu maihinnousukortti. Suomi –kerholta saa oleskelulupahakemuksen. Menen siis maanantaina hakemaan kerhon toimistosta kaavakkeen.

Illalla tapoin yksinäisyyttäni taas blogin kirjoittelulla, pasianssilla ja radion kuuntelulla (siis espanjan opinnoilla), aina yökahteen.

_

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

AALLOKOSSA

07to 01 2010 Teneriffalta Gran Canarialle

GPS herätti meidät 0615. Nautimme nopeat aamupalat ja kippari kävi palauttamassa avaimen marinerojen postilaatikkoon näkemättä ketään. Jo illalla Kalle oli helpottanut Nean paineita aprikoimalla, että seilaamme pelkällä rullukalla myötätuulipurjehdusta. Irrotimme Immigrantin 0715 Marina Santa Cruz de Tenerifen laiturista.

Santa Cruz de Tenerife 0715 log5526 Mh 659,9

Päästyämme pitkästä satama-altaasta ulos avasimme rullukan täytenä, tuulta oli kahdeksan metriä pohjoisesta. Gran Canarian saari näkyi hetken aamunkajossa ennen kun se meni pilvimassan sisään. Auringon värjäämä itätaivas oli komea ja vaihtoi koko ajan väriään.



Yritimme kovasti tähystää Teneriffan ylpeyttä Teiden huippua, muttei se tullut näkyviin pilvimassasta. Sen sijan päällemme ajautui sadepilvi kastellen sitlooran hetkeksi. Kahdeksalta satamasta lähtenyt Armas ajoi näemmä aarre rahtiruumassaan komeasta sateenkaaresta päätellen.



Seilasimme pitkään tiukkaan vastavaloon myötätuulessa. Kalle kävi taiteilemassa spinnunpuomin paikoilleen rauhoittamaan etupurjeen eloa. Tuuli oli kääntynyt pohjoisesta luoteen puolelle ja näin turhan taakse kulkusuuntaamme nähden. Pienensimme keulapurjetta ja saimme tilanteen rauhoittumaan nopeuden siitä kärsimättä, sillä tuulta oli jo 9,8m/s.



Aallot iskivät takalanteelle ja heittivät venettä, eikä helmi reagoinut riittävän nopeasti aaltomassaan
tuulen noustua yli kymmenen metrin. Helmi oli kuitenkin pystynyt ajamaan liki kolme tuntia, ennen kun kipparin oli tartuttava ruoriin. Pääsimme seilaamaan suorinta reittiä saarelta toiselle. Aallokko kasvoi kolmimetriseksi ja väkisinkin vettä pääsi lentämään kannelle. Varsinaisen suolakylvyn alus kun Nea joutui tiukassa paikassa hetkeksi ruoriin. Kallekin totesi helpotuttuaan, että tässähän joutuu pistämään kaikki ohjailutaidot likoon. Ja se kolmas aalto löi suihkun yli veneen, muttei nyt täyttänyt sitlooraa. Tuuli oli ja on täällä täysin epäjohdonmukaista; se taukoaa hetkeksi puhaltaakseen taas entistä vihaisemmin. Yritimme lukea yläpuolen pilvimassoja, mutta kun täysin pilvettömälläkin taivaalla sama yllätyksellisyys toistui, totesimme vain odottavamme seuraavaa puuskaa. Suuret aallot tulivat kolmen sarjoissa, niitä oppi ajamaan pikkuhiljaa, vai oppiko? Aaltojen harjat olivat valkoisina, nyt alkoivat niiden kyljetkin hajota.



Gran Canariaa lähestyessämme tuuli oli vähän himmannut ja kääntynyt koilliseen. Samalla aallokko rauhoittui sen verran, että Nea sai ajoharjoitusta Kallen päästessä hetkeksi pyörittelemään lapojaan. Kipparia jännitti seisahtaako plotteri lähestyessämme La Isletaa (Gran Canarian koilliskärki, korkea niemi, joka on kapealla kannaksella kiinni Las Palmasissa). Näin oli käynyt edellisillä kahdella kerralla. Nyt ei seisahtanut, lähestyimme nyt kauempaa pohjoisesta La Isletaa emmekä osuneet vedenalaisten kaapelien risteyskohtaan( jos nyt merikartan merkintöihin on luottamista). Muutenkin plotteri on toiminut nyt moitteettomasti La Palmasta saakka. Siellä nykäisin virtajohtoa suojaputkesta vähän ylöspäin. Tuuli kasvoi taas ohitettuamme La Isletan kärjen. Olimme päässeet taas Gran Canarian itäpuoliseen tuuliputkeen. Teimme kuitenkin jiipin, siis siirsimme puomin toiselle puolelle. Jos saarten välissä oli tuullut enimmillään 15 m/s niin nyt kun rullaisimme etupurjeen sisään tuulta oli 18 m/s. Olimme seilanneet saarten välin 6,4 kn keskinopeudella pelkällä etupurjeella (max boatspeed 9,81 kn). Ajoimme aallonmurtajan suojaan ja kiinnitimme leparit ponttonilaiturikorkeuteen.

Las Palmas, Gran Canaria 1558 log 5582, 56M Mh 661,4 / 1,5h

Sivutuuli painoi meitä ikävästi odotuslaituriin ajaessamme. Kalle kävi hoitamassa saapumismuodollisuudet, jotka helpottuvat kerta kerralta, vain kipparin passin tarkistus tällä kertaa. No olihan Immigrantin kaikki tiedot heidän tietokannassaan jo aiemmilta, olihan tämä jo neljäs kerta kun saavuin Las Palmasiin. Varasin paikan viideksi viikoksi ja hintakin tuntuu aina vaan laskevan, nyt päivämaksuksi tuli 8,29 €. Toivoimme voivamme yöpyä odotuslaiturissa, mutta merinero ohjasi meidät (onneksi) Q-laituriin. Avulias mies torpedoi ensimmäisen pakilla tehdyn irtautumisyrityksen laiturista työntämällä keulaa ulospäin. Toisella kerralla kielsin häntä työntämästä ja se toimi periaatteella perä ulos ja rohkeasti kaasu pohjaan. 1630 kiinnityimme keula edellä huomattavan vähätuuliseen paikkaan Las Palmasin vierasvenesatamassa. Olimme ansainneet kunnon suihkut, Nea sai sellaisen, Kalle taas tuskaili kahden painonapin suihkussa.

_

lauantai 9. tammikuuta 2010

LA LAGUNA KOLMANNEN KERRAN

06 ke 01 2010 Lahjojen antopäivänä La Lagunaan

Kun lähdimme maanantaina La Palmasta siellä oli pyhäpäivä, jota sikäläiset kertoivat lahjapäiväksi. Nyt olemme odottaneet ja kummastelleet tuon päivän siirtymistä yhä pidemmälle. Ainoa selitys on se, etteivät kuninkaat ennätä saarilta toisille. Heillä on ilmeisesti liput Armakselle, eikä Fredille. Ehkeivät kamelien kyttyrät kestä Olsenin kantosiipialusten vauhtia. Tämän kuudennen päivän aamu oli joka tapauksessa ollut Teneriffalla lahjansaanti hetki. Eilen illallahan kaikilla oli vielä ostohysteria päällä. Tänään mennessämme ratikalla La Lagunaan näimme onnellisia lapsia uusine lahjoineen. Muchcachos eli nuoret pojat olivat saaneet mountain biket, se oli silmiinpistävä piirre. Mietimme millä pojat ajelivat ennen lahjojen jakoa. Eivät millään, he skeittailivat ja vetelehtivät eteenpäin jalan. Nyt kaikkialla näkyi uusia monivaihteisia maastopyöriä. Elintaso on ilmeisen korkea ja pojat romuttavat pyörät melko nopeasti, kun niistä ei enää loppuvuonna ole tietoakaan. Illalla ihmettelimme, ettemme olleet panneet merkille mitä tytöt olivat vastaavasti saaneet lahjoiksi, ilmeisesti vaatteita.



Tämä oli kolmas kerta kun lähdin La Lagunan maailmanperintökohteeseen. Mietin jopa jättää kameran veneelle, kun lähdimme. Olin mielestäni kuvannut kohteen jo läpikotaisin. Olin luvannut Nealle shurrokset kaakaolla välittömästi kun pääsemme perille. Tietenkin se kahvila oli kiinni, joten joimme kahvit komean hotellin aulassa ilman rasvapommeja. Jatkoimme kävelyä pitkin viehättäviä, mutta tyhjiä katuja. Elämää näkyi Plaza de la Goncepciónilla ja sen viereisissä rakennuksissa. Kolme sisarusta nauraa käkättivät iloisesti. Ilmeisesti kuningas oli heitäkin muistanut, vähintään savukekartongilla.




Tämän jälkeen kaupunki avautui sinitaivaan kehystämänä. Rauniokirkon ikkuna-aukkoista otin lukuisia kuvia.





Samoin Hospital de Doloresista. Näitä rakennuksia on haettu rakennussuojeluun 1970-luvulta lähtien. Ne on suojeltu rakennusmonumentteina.





Casa Salazarin komeat eläinaiheiset ulosheittäjät antavat rakennuksen ulkoasulle jämäkkyyttä.




Takorautaportin takaa avautuu komea sisäpiha, joka oli niin voimakkaassa valossa, ettei siitä nyt ole kuvaa esittää.




Kuninkaat (tai edes se yksi heistä, joka ratsasti Santa Cruz de Teneriffalla eilen) eivät olleet muistaneet kaikkia vähäosaisempia, vai onko fälly uusi.





La Lagunan monumentit ovat 1600-luvulta lähtien periytyviä mahtavia kivirakennuksia, joista jokaisesta on lyhyt kuvaus rakennuksen edessä olevassa tyylikkäässä taulussa. Mielenkiintoisia sisäänkäyntejä, pylväskäytäviä ja yksityiskohtia. Monivaiheisia julkisivuja paikallisista kivilajeista, luonnollisesti tyylilainauksia Ranskasta ja Italiasta.




Ihmettelin ensin kun havaitsin Ayuntamienton (hallintorakennuksen) seinässä olevaan maailmanperintölaattaan, etten ollut sitä aiemmilla kerroilla havainnut. Mutta lukiessani ymmärsin, että La Lagunassa oli mennyt kauemmin kuin Raumalla Mp-laatan kiinnittämisessä. Peräti kymmenen vuotta oli heillä vierähtänyt vuonna 1999 nimeämisestä ja laatta oli laitettu käyntieni välillä kuukausi sitten.





Varjoleikki Convento de Santa Catalinan peräseinässä.




Casa de Corregidorin seinää hallitsee kolme aatelisuvun vaakunaa.




Capitanes Ceneralesin talossa sijaitsee nykyisin mm. kaupungin turisti-info.





Väri-iloittelua Casa de los Capitanesin pihanpuolella.





Jälleen mast suositus. Jos suinkin menette Teneriffalle, niin käykää ihmeessä tutustumassa La Lagunaan. Sinne vie Santa Cruzista Ahlstomin rakentama ratikka, joka oli kerrassaan siisti ja antoi tasaisen kyydin.



¬_

perjantai 8. tammikuuta 2010

ISOVESIPÄÄSKY JA VAIN YKSI KUNINGAS

05ti 01 2010 Santa Cruz de Tenerifessä Día de Reyes

Satamatoimiston piti olla viiteen saakka auki, mutta puoli kahdelta marinero tuli veneen kyljelle ja herätti meidät. Toimiston väki lähtee jo kahdelta Día de Reyes – juhlapäivän viettoon, jolloin täällä jaetaan kolmen kuninkaan tuomat lahjat. Huili loppui siis tähän, kippari kävi selvittämässä loppurutiinit. Käytyämme suihkuissa lähdimme shoppailemaan ja tutustumaan kaupunkiin. Kaikkialla oli lahjaostoksia tekeviä ihmisiä. Äideillä oli lahjakääröpaperirullia. Löysimme itsemme El Corte del Inglesin kirjaosastolta selaamassa lintukirjaa. Toinen arvoituksista selvisi ja taas tuli elämänpinna: Avomerellä välillä Puerto de Mogán, Gran Canaria – San Miguel, Tenerife näkemämme harmaaselkäinen kahlaajalintu valkoisine päineen, jossa musta silmämeikki, varmistui talvipukuiseksi isovesipääskyksi.



Vuoristossa nähty metsäkanalintu ei selvinnyt, joten lintuopas jäi ostamatta. Lähdimme muun väkijoukon mukana katsomaan kolmen kuninkaan saapumista komean vanhan virastotalon eteen, joka tuntui olevan pääpaikka. Siellä olivat tv-kamerat ja paljon odottavaa väkeä. Odotus jatkui ja jatkui, kelloKalle laski aina minuutteja seuraavaan tasaan tai puoleen tuntiin. Löysimme onneksi istumapenkin puiston laidalta. Siitä seurasimme varhaisnuorison viattomia kosiomenoja. Kameramiehen nousu telineelle antoi taas uskoa meille tapahtuman käynnistymisestä. Neaa jo vilutti kun olimme odottaneet puolitoista tuntia, hetken jo pienessä tihkusateessa.



Vihdoin karnevaalikulkue alkoi valua katua pitkin ja me nousimme penkille seisomaan. Monenmoista väkeä ja sotaratsastajaa sekä tanssiryhmää kulki editsemme, kuninkaita vaan ei tullut. Pettyneinä laskeuduimme alas ja lähdimme poispäin uskoen hälytysääntä soittavan moottoripyöräpoliisin olevan kulkueen jälkipään vartija. Olimme puiston toisella puolella, kun näimme puistoravintolan monitorista kuninkaan ratsastavan kamelilla. Näimme kuitenkin livenä kuninkaan ja kamelin puiston läpi. Uskomme oli pettänyt juuri kynnyksellä. Tosin kuninkaita ei ollut kuin yksi kolmen sijasta. Kuninkaat ovat meidät muutenkin jättäneet, sillä emme ole löytäneet noita kolmea kuningasta esittävää joulukoristetta, jota olemme hakeneet kolmelta saarelta. Ikkunantakaostokset olivat lähimpänä onnistumista La Palman Los Llanoksessa. Kristillinen kirjakauppa vaan oli kiinni.
Kuljimme katuja alas kohti rantaa ja jouduimme puikkelehtimaan kolmasti kulkuetta odottavan väkimassan halki yli katujen. Lämmittelimme itsemme päästyämme veneelle. Varttia vaille yhdeksän alkoi mahtava ilotulitus ja meillä satamassa oli parhaat paikat seurata sitä.

_

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

DE SANTA CRUZ DE LA PALMA A SANTA CRUZ DE TENERIFE

04ma 01 2010 La Palman Santa Cruzista Teneriffan kaimaan

Lähtövalmisteluihin kuului käynti pizzalla. Valitettavasti kaupungin kaikkien äitien lahjavalmisteluihinkin kuului viedä lapset pizzalle samaan (ainoaan havaitsemaamme) pizzeriaan. Olisimme joutuneet odottamaan ruokaa neljäkymmentä minuuttia, joten päädyimme hakemaan sapuskaa muualta. Olimme eksyksissä Santa Cruz de la Palman kaduilla kuin emme olisi siellä olleetkaan kolmea päivää ja kulkeneet kaikki vanhan kaupungin kadut ristiin rastiin. Nälkäkin aiheutti eksymää ja natinaa kompassiin. Söimme terassipöydässä, jonka kallistus oli melkoinen. Palasimme veneelle, Nea Sparin ja Kalle cafe solon kautta (pitää pysyä hereillä seuraava yö).

Santa Cruz de la Palma 1715 log 5424 Mh 657,1

Plotteri käynnistyi hetken johtoja kynittyäni. Nostimme välittömästi ulommassa satama-altaassa isopurjeen edelleenkin yhdellä reivillä varustettuna. 1725 avasimme rullukan ja suuntasimme itään kohti Teneriffaa, jonka ylpeys Teide näytti meille taas huippunsa pilvien yläpuolella. Tuulta oli 5,2 m/s SSE ja se antoi nopeudeksi 4,6 kn. Tuuli vaihteli voimakkuudeltaan melkoisesti ja
puolen tunnin kuluttua sen suunta muuttui yhdeksänkymmentä astetta (NNE) ja me vendasimme. Jouduimme käynnistämään moottorin ja kelaamaan rullan sisään (1758). Mustat pilvet olivat kerääntyneet La Palman ylle.



Ennusteessa oli ollut lupaus selkeästä yöstä, mutta pilvimassat olivat molempien saarien yllä. Tuuli kääntyi pohjoiseen ja pääsimme taas (1826) seilaamaan etupurje kolmosena, tuulta 5,5 m/s. Maininki kasvoi pikkuhiljaa, muttei sitä huomannut sen tullessa suoraan laidalta. Kippari haki tähtitaivaalta suuntimatähdet joita ajoi. Alkuun Orionin vyö sai näyttää suunnan, mutta se kiipesi tunnissa liian ylös ja niin taas kippari haki uuden alempaa. Juuri kun Nean ajovuoro alkoi, alkoi myös sade ja pimeys oli täydellinen. Kahdeltatoista kuu vihdoin nousi itäisellä taivaalla ja antoi helpolla ajettavan suunnan. Pahaksikin muuttunut aallokko ja perätuuli helpottuivat 0020 ja helmi pääsi töihin. Teneriffan valot alkoivat nousta horisontista pikkuhiljaa. Yritimme nukkua, vaikkakin lyhyitä kolmen vartin huileja. Varsinaisesta nukkumisesta ei voi puhua, kun veneessä oli melkoista pauketta perätuulen ja aallokon aiheuttaessa isoon hakkauksen, vaikka se oli sidottuna preventterillä. Aina ylös tullessaan vapaavuorolainen toi jotain välipalaa. Kahdessatoista tunnissa seilasimme 73 mailia. Nopeus oli alkuvaiheessa niin kovaa (6,5-8,4kn), ettei Nea tykännyt menosta. Muutenkin hän totesi, että mahtavan trillerin ja pelkän trillerin ero on vilaus kuunvaloa. Mennessämme La Palmaan täysikuu loisti täydellä voimallaan ja valaisi koko meren. Tuulta oli aamuyöllä takaa niin runsaasti, että kippari kelasi etupurjeen pois hakkaamasta. Siitä huolimatta nopeus säilyi viidessä solmussa. Teneriffan pohjoiskärjessä olevat kolme kiveä (isoja kuin mitkä, yksi pyramidi ja kaksi paatta) tulivat pikkuhiljaa näkyviin itäisen taivaan hieman vaalentuessa. Reittisuunnitelma plotterissa meni niiden välistä ja Kalle otti käsiohjaukselle ohitusvaiheessa. Jätimme kivet ja 25 metrin matalan eteläpuolelle. Teimme jiipin ämmänmullikan kautta suunnatessamme Teneriffan pohjoiskärjestä alas etelään.



Käynnistimme moottorin 0825, kun matkaa Santa Cruz de Tenerifeen oli enää 10 mailia. Ajoimme taas ankkurissa olevien tankkerien lomitse niitä väistellen. Aurinko paistoi kaupunkiin, vaikka ympäröivillä vuorilla satoi. Yllättävän pitkältä tuntui satama-altaan aallonmurtaja. Laskimme isopurjeen tuulen hetkeksi hiljettyä, noustakseen taas sisäänajossa kahdeksaan metriin.



Oudon näköinen huvialus oli kiinnittynyt vierasvenesataman etelälaituriin. Siinä riitti katsomista ja ihmettelyä. Kippari huuteli VHFään saadakseen paikan Immigrantille. Marinero vastasi ja kysyi käykö sama paikka kuin viime kerralla. Ajoimme laituriin sormiponttooniin marinerojen kiirehtiessä auttamaan.

Santa Cruz de Tenerife 1025 5526/102M, seilattu keskinopeus 6,0 kn. Mh 659,9 / 2,8h

_

maanantai 4. tammikuuta 2010

SANTA CRUZ DE LA PALMA 24 H

01pe – 04ma 01 2010 Santa Cruz de la Palmassa

Olimme saaneet hyvät suositukset S/C de la Palman satamasta. Luimme Atlantic Islands kirjasta sataman olevan (2003) rakenteilla ja sitä se näyttää olevan edelleenkin. Fasiliteetit olivat konteissa ja sen mukaiset, varsinkin kun oli kovin sekalainen seurakunta niiden käyttäjinä.



Olimme varmoja, että työt olivat olleet jo jonkin aikaa seisaksissa, mutta maanantaiaamuna alkoi rauhallinen telineputkien siirto ja vasaranpauke tällä ylimitoitetulla työmaalla. Espanjalaiseen tapaan ja perinteeseen kuuluu näemmä rakentaa suurta ja näyttävää. Olkoonkin, että tilat jäävät käyttämättä. Satama-altaassa oli vain parikymmentä venettä koko aikana, jonka olimme täällä. Valtameren mainingit ja vuorilta tulevat tuulet pääsevät muodostamaan aallokon satama-altaaseen. Ensimmäisenä iltana oli samanlaista keikutusta kuin Krissen ja Arin kanssa ryskiessämme Gomeralta Gran Canarialle. Nytkään emme turvallisuussyistä ryhtyneet valmistamaan ruokaa veneessä, vaan menimme kaupungilta hakemaan ruokalaa. Aamupalallakaan mehua ei voinut kaataa lasiin, ennen kuin lasi oli tukevasti kädessä. Pois lähtiessämme havaitsimme köysien hitsautuneen knaapeihin.



Samaisessa Atlantic Islandissa oli arvosteltu S/C de la Palman betonirakennuskantaa ja todettu se ikäväksi. Kaupunkikuva oli mielestäni pikemminkin värikäs ja virikkeinen. Kirjassa todettiin, että varsinainen vanha osa kätkeytyy tämän betonimuurin taakse. En valitettavasti ole nähnyt vaihetta, jolloin vanhat talot reunustivat rantaa, mutta…



Turisti-info sijaitsee aivan oikein sataman tuntumassa lasiseinäisessä rakennelmassa, joka välittää hyvin ympäröivää puistoa läpinäkyvyydellään.



Sieltä sai mukavasti neuvot kaupungin löytämiseen. Rantabulevardin varrelle on jäänyt muutama alkuperäisrakennus, ilmeisesti 1800-luvulta.



Suurin osa ravintolista sijaitsee rantabulevardin varrella tai siihen rajoittuvassa korttelissa. ensimmäisenä iltana löysimme paikalliskuppilan Teatro Chicoa vastapäätä. Seurasimme valon taittumista iltaan ja näyttelijäseurueen lepohetkeä päivällä ja illalla. Tämä tuntuu olevan teatterien luvattu kaupunki, niitä täältä löytyy kymmenkunta. Hajuvesikaupat ovat täällä toinen valtaliikeryhmä. Luulisi siis naisten La Palmalla pukeutuvan fiinisti jos tarvitsevat niin paljon tuoksukettakin. Yleistä ikäjakautumaa täällä kuvaa hyvin tuo teatteriaukion näkymä. Nea kertoi ensimmäisen lenkkinsä jälkeen täällä olevan pitkiä, kauniita ja hoikkia ihmisiä. Kalle ei tätä kauneutta nähnyt, mutta ehkäpä ainoat kauniit ovatkin juuri nuo lenkkeilijät?



Santa Cruz de la Palma oli kauniimpi iltavalossa, kuin päivällä jolloin rakennusten huonokuntoisuus tuli ikävästi esiin. Samoin kaikki ylimääräinen kätkeytyi varjoon. Pääkadut oli kunnostettu. Kiveys oli ehkä liiankin hieno, niin kuin Vanhassa Raumassakin. Hyvähän tätäkin oli kulkea, mutta ne pienikiviset kadut olivat mukavampia ja yhtä lailla kuljettavia.



Tämäkin kaupunki tulee kokea niin päivällä kuin yölläkin. Kun kaupungin vilkas syke muuttui rauhallisuudeksi ja rantabulevardin varren parvekkeille kuului valtameren maininkien ääni rauhoittui mieli kummasti.



Santa Cruz de la Palman kaupunki muodostuu ylhäällä olevasta uudesta osasta sekä sen ja rannan väliin jäävästä vanhasta kaupungista, josta löytyy mielenkiintoisia kitukrännejä ja kissanpiiskaajankujia (kyllä se taisi olla aivan ihmisen kus..) hajut ja äänet vaihtelivat. Äänet vaimenivat yöksi, mutta haju jäi.



Santa Cruz de la Palmaan ja La Palmaan kannattaa tulla käymään vielä kun turismi ei ole tätä pilannut. Meille jäi hieno kuva tästä kaupungista ja saaresta.


P.S. Teksti pääsi livahtamaan eetteriin ilman kuvia ja kun kuvat aiottiin liittää blogiin, nettiin ei enää päässyt. Toimittajan kolmen tunnin työ ei päässyt kliimaksiin. Mutta tässä siitä korjattu versio lähtee liikenteeseen Teneriffalta.
_


_