sunnuntai 29. marraskuuta 2009

MINIMALISTINEN VALTAMERISEILAUS

28la 11 09 Puerto de Moganiin

Aamuherätys 0700, suihkut ja aamupala. Liikkeelle tyynessä aamussa 0840. Aluksi ajoimme tankkaamaan dieseliä, 83 litraa maksoi 54,38€. Kalle kävi palauttamassa avaimen ja sai 20 euron panttimaksun takaisin.

Puerto Rico 0900 log 4975 Mh 599,8

Ajoimme kaunistuvassa ja kuumenevassa kelissä Puerto de Moganin sataman suulle peräkanaa, KasteHelmi ja Immigrant. Matkalla Krisse ja Ari tekivät käsitöitä.



Heikki soitti satamatoimistoon ja kuulisimme kahdenkymmenen minuutin kuluttua mahtuisimmeko satamaan. Käytimme ajan kuvaamalla aluksiamme taustana Puerto de Moganin tiivis satama,


FOTO: KasteHelmi

Saimme luvan ajaa sisään Puerto de Moganiin. 11 metrinen ensin paikkaan 128 ja sitten 14 metrinen sisäkulmaan satamassa. Haimme hetken paikkanumeroa idyllisessä satama-altaassa, sitten näimme marineron vastassa laiturin päässä. Ajoin perä edellä laituriin. Riensimme auttamaan KasteHelmeä paikkaansa.

Puerto de Mogan 1000 log 4979 4M Mh 1,0

Kippari kävi kirjoittautumassa sisään, satamatyttö pyysi passit, venepaperit, vakuutustodistuksen ja miljoonan. Täsmensi vielä, että euroa. Seuraavaksi hän naureskeli Maahanmuuttajaa. Tähdensin Norma Samanthaa. Pääsimme nimestä yhteisymmärrykseen ja lupasin maksaa summan huomenna, samalla varasin laituripaikan jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Pyysimme Heikin kanssa naista soittamaan Gomeralle. Hän tiesi, että siellä oli satama täynnä, mutta lupasi yrittää paikkavarauksen myöhemmin. Ari viritti uuden paraboloidiantennin ohjelman koneeseen ja yritti saada nettiyhteyttä, kuitenkaan siinä onnistumatta; DNS-palvelin (osoiteluettelo) oli hukassa. Vihanneshöyrystin varustettuna A-Linkin tikulla vahvisti jonkin verran vastaanottavaa signaalia.



Iltapäivä sujui uintireissulla sekä lueskellessa että kirjoitellessa blogia veneellä. Sain lähettyä yhden tekstin baarista, jossa oli WiFi. Ari totesi ymmärtävänsä nyt paremmin sen, että täydennyksiä ei tule läheskään päivittäin. Illalla olimme testaamassa Immigrantin miehistölle jouluateriapaikkaa, Italialaiseen ei näemmä tarvitse mennä, vaikka olikin idyllinen ravintola. Krisse ja Ari vetäytyivät punkkaan 2230, Krisse luki vielä hetken otsalampun valossa. Nyt kun lopettelen, 0030, on kuulunut tasainen hengitys jo kolmen vartin ajan.

_

LIKI MERITAUTINEN

27 11 09 Las Palmasista Puerto Ricoon

Herätys 0640. Avainongelmien vuoksi Krisse ei päässyt naisten siistiytymistilaan. Varmistimme Arin kanssa hänen selustansa suihkun ajaksi. Aamupalan jälkeen kahdeksalta olimme valmiit auttamaan KasteHelmen matkaan. Kalle luovutti marinerokselle likimain toimimattoman avaimensa (vaatimattomasti vain 1 ovi 6:sta aukesi) saamatta takasin neljän euron panttia. Satamatoimisto kun aukesi vasta yhdeksältä. Irrotimme Immigrantin laiturista ja pakitimme vapaille vesille. Onnksi Heikki luovutti KasteHelmen avaimen meille vastaista käyttöä varten. Katsotaan viikon kuluttua, mikä on aukeavien lukkojen lukumäärä.

Las Palmas 0807 log 4931 Mh 592,8

Lähdimme moottorilla kevyeen tuuleen. Tein reitin Puerto de Moganiin, jonne oli matkaa 46,3M. Ajoimme huomattavasti ulompaa reittiä kuin KasteHelmi. Lenssiallokko keikutti venettä ikävästi ja aiheutti pientä pahanolon tunnetta vastatulleelle Arille. Tuuli kehittyi pikkuhiljaa, avasimme rullukan moottorin avuksi ennen Inglesiä (1305). Ari ei saanut pidettyä Immigrantia riittävän ulkona, vene pyrki itsepäisesti rantaterasseille ja kumpuileville uimarannoille. Vihdoin tuulta yli neljä metriä takaa ja (1430 / 4968) nostimme ison täytenä. Nopeus oli parhaimmillaan 7,6 solmua Faron majakan paikkeilla, virta auttoi meitä solmun verran.



KasteHelmi oli karannut meiltä jo moottoriajovaiheessa ja nyt sen purjeet näkyivät taivaanrannassa sementtitehtaan paikkeilla. Kippari päätti ottaa avainunet, mutta juuri kun hän oli saanut päänsä pielukselle kuului huuto: Delfiinejä! Olimme seilaamassa kolmen delfiiniveneen välistä. Kahdenkymmenen sulavalinjaisen uijan parvi hajaantui ehkä juuri meidän takiamme. Kipparin huili jatkui hetken päästä kymmenen minuutin torkulla. Tuuli väheni ja vauhti laski alle neljän solmun, Ari jo pyysi moottorin käynnistyslupaa. Sinnittelimme vielä hetken vaihtelevassa tuulessa. Laskimme purjeet ja ajoimme koneella kohti Puerto de Mogania. Puerto Ricon sivuuttamisen jälkeen kuulimme Heikin keskustelun Puerto de Moganin sataman kanssa ja ymmärsimme, ettemme saa tänään paikkaa varsin varatusta Moganista. Soittelimme Heikin kanssa ristiin ja saimme varattua paikat Puerto Ricosta. Ajakaa betonilaituriin kylkikiinnitykseen oli satamatytön antama ohje. Käännyimme kohti Puerto Ricoa. Ajoimme sisälle satama-altaaseen, emme tosin tienneet mihin betoniin olisimme kiinnittyneet. Teimme päätöksen ja ajoimme ponttonilaituriin. Siellä ystävällinen veneilijä kehotti meitä ajamaan huoltoasemalaituriin ennen kun ennätimme kiinnittyä. Ikävä mustakuminen, korkea laituri ei juurikaan houkutellut ajamaan sen kylkeen. Näin kuitenkin piti toimia. Miehistö suoritti mallikelpoiset fendarisulkeiset. Melkein kivikossa oli portaat, joita pitkin kippari nousi alaveden vaivaamasta satama-altaasta betonilaiturille. Satamatoimistosta saimme paikan samaisesta laiturista, johon olimme aikoneet kiinnittyä, toiseksi sisimmän paikan.

Puerto Rico 1620 log 4975 matka 44 M Mh 499,8 / 7,0h

Marinero oli vastassa laiturilla, saimme häneltä turhan lyhyet moorings–köydet. Immigrant pyrki laiturille ja peräköydet laskeutuivat suoraan pohjaan. Kaiken lisäksi keulakiinnityspisteet olivat tavattoman kaukana toistaan, hyvä kun joustinköydet riittivät pituudeltaan. Viimein ymmärsimme vetää köyttä reilusti sisään. Takaköysien painot olivat liian painavat ja vaativat rajua vetoa, jotta saimme veneen aisoihin. KasteHelmi sai paikan meidän vierestämme rannan puolelta. Kauniisti se kääntyi keulapotkurilla paikkaansa. Joimme rantautumisapuoluet Malössä, samalla Heikki esitteli Krisselle ja Arille KasteHelmen mallikkaat varusteet (mm. edestä ladattava pesukone) ja hienot sisätilat. Palattuamme Immigrantille valmistimme eilen paistetusta jauhelihasta pääkalloa, johon Kalle loihti erinomaisen kastikkeen. Nautimme ateriasta hartaudella.



Illallisen jälkeen kävimme tutustumassa Puerto Ricoon. Myöhäisillalla nautimme rommitoteja tehtynä Rommiviinaan (Suomen tuliaiset) Mailan kertoessa oman veneen täkiltä nunnavitsin. Unta kaaliin 2330.

_

VIERAAN KÄNNYKKÄN KAUTTA

26to 11 09 Krisse ja Ari tulevat

Torstaina huoltotyöt jatkuivat sekä veneellä, että pyykinpesulla. Kahdeksan kilon koneellisen kustannus: pesu 7,5 € ja kuivaus 6 €. Yritin samalla lähettää blogeja, mutta Sailors Barin langaton ei toiminut. Fransmannit syyttelivät toisiaan verkon valtaamisesta, valitettavasti en saanut kuunnella sitä loppuun saakka kun minun piti palata pyykkitupaan. Selvittelin iltapäivällä hevosenkenkä-pelastusrenkaiden hintoja, Plastimon keltainen muovipussin sisällä vaikutti toimivimmalta ja säänkestävimmältä (125€). Odottelin yhden jälkeen Krissen ja Arin soittoa. Heidän koneensa piti laskeutua 1330. Kolmelta otin taas latautuneen kannettavan reppuuni ja menin Sailors Bariin katsomaan joko langaton toimii tarkastaakseni sähköposteista milloin gastien oikein pitäisi tulla. En enää löytänyt Arin lähettämää mailia. Heikki ja Maila aikoivat asettautua koneinensa ulkopöytään. Kerroin, että sisälläkin yhteys toimii vain suppealla alueella. Samalla huomasin kännykkäni olevan hengetön. Juuri kuin olin lähdössä veneelle soi Heikin kännykkä ja hänen kulmakarvansa nousivat. Heikki näytti minulle, että seisahda. Totesi, että kyllä Kalle tässä on ja ojensi kapulan minulle. Arihan se siellä soitteli. Hetken meni paikantamisessa, mutta ymmärsin heidän olevan oikeassa satamassa laiturin P kohdalla. He olivat tulleet lentokenttäkuljetuksella keskustaan Playa de Alcaravanerasin pysäkille ja kävelleet sieltä oikeaan satamaan viereiseen ravintolaan ottamaan suunnitteluoluet. Olin kulkenut heidän ohitseen mennessäni nettibaariin. Heikki oli aivan ongenkoukkuna: Kuinka joku voi soittaa Kallelle hänen puhelimeensa? Kiirehdin laiturille, jossa tapasin matkalaiset. Kone oli laskeutunut yli 2 tuntia myöhässä, koska ensiksi Hesassa piti viime tipassa täydentää muonavaroja ja toiseksi matkan ajan oli vastainen myrskytuuli (maanopeudesta hävisi koko ajan 10 – 15 %). Kapteeni teki tyylikkäästi välilaskun Faroon ja siipisäiliöihin tankattiin muutamia tonneja kerosiinia. Sitten vaan uudestaan taivaalle ja kohti Las Palmasia. Immigrantissa alkoikin sitten alkoikin aika hyörinä, kun kaikki olisi pitänyt tapahtua välittömästi. Ei mitään tietoa maan mañjana-meiningistä. Yritin toppuuttella heitä kaikin tavoin, varsin vaatimattomin tuloksin. Olivat kengät jalassa menossa ravintolaan jo pari tuntia ennen ovien avaamita. Sain heidät hetkeksi levolle ja tilanne rauhoittui. Olimme sopineet Sirkan ja Iiron kanssa illallisesta Italialaisessa mustan spagetin merkeissä. Puoli yhdeksältä (oppineina edellisestä kerrasta) lähdimme liikkeelle ja saimme hyvän ulkopöydän loistavalla näköalalla. Sirkka ja Iiro lähtivät hotellilleen KasteHelmestä saamillani polkupyörillä. Nautimme rommitotit ja matkalaiset menivät nukkumaan 2200. Jatkoin kirjoittamista 2330 saakka.

_

HARDANGER-KIRJONTAA

25ke 11 09 Las Palmasin vanha kaupunki

Rauhallinen herääminen tyynessä satamassa. Aamusuihkuun mennessä avain teki tenää, pääsin kuitenkin sisään. Pikkuhiljaa alkaa oppia taittelemaan pyyhinpaperin roskakoriin. Suihku kahdella painonapilla oli ongelmallinen, kun molemmissa oli eri aikakytkin ja kuuma vesi oli polttavaa. Piti olla toinen käsi koko ajan valmiina painamaan nappulaa. Pesin uudelleen koko veneen. Olimme sopineet Sirkan kanssa, että menen heidän hotellilleen kahdelta. Soittelin olevani tunnin myöhässä. Kuljin biitsien kautta totutellen turistikaupungin olosuhteisiin. Lähdimme Sirkan ja Iiron kanssa Las Palmasin vanhaan kaupunkiin. Heillä oli opaskirja, jossa oli selostettuna kierros historiallisessa kaupunginosassa. Iiro osti kymmenen kerran matkalipun hintaan 6,5 euroa. Menimme bussilla no 1 Parque Santa Catalinalta kaupungin läpi Parque San Telmolle, matka kesti puoli tuntia. Kierros alkoi ostoskävelykadulta Mayor de Trianalta, jonka varrella oli komeita Art Nuevo rakennuksia. Hyväkuntoisiakin ne olivat. Iiro ihmetteli puita, joiden varret oli punottu kasvuvaiheessa.



Sieltä ylitimme valtaisan liikenneväylän ja menimme kauppahalleille. Valitettavasti halli oli kiinni, joten näkö- ja hajuhavainnot jäivät tuonnemmaksi. Tarjosin kuitenkin kahvit hallirakennuksessa olevassa kahviossa. Saimme kosketuksen paikallisuuteen ja se jatkui kun kävimme yläkerran vessassa. Hajuaistimus oli melkoinen (virtsaa lattialla). Varsinainen vapaasti rakentunut vanha kaupunki on täällä valtaväylän länsipuolella. Kapeat kadut ja korkeat talot muodostivat hienon kaupunkikuvan. Valitettavan paljon oli katuja remontissa ja kaikkialla näkyi nostureita ja työkoneita. Nykytaiteen museoon oli vapaa pääsy ja teokset olivat sykähdyttäviä. Kaksikerroksiset verkkotyöt veivät silmät melkein sekaisin.



Tuomiokirkkokin oli kunnostuksen alla ja ympäröity aidalla. Kiersimme koko rakennuksen opasnuolten mukaisesti, muttemme päässeet sisälle. Jatkoimme kierrosta Plaza Santo Domingolle ja Plaza Santa Analle.



Sirkka löysi käsityökerhon ja kävimme hauskuuttamassa naisia. Tekstiilityönopettaja tarkasti Hardanger-kirjontatyön sujumista.



Palasimme jugend-osaan ja löysimme hotelli Madridin, missä Franco oli yöpynyt ja nauttinut kahvia ulkopöydässä niin kuin mekin. Vinkki kaikille Las Palmasin kävijöille: Tämä täytyy kokea, ja ilta-aikaan. Kiireettömyys muodostui valaistuksesta, vanhojen miesten korihatuista ja kukkahameisista naisista.



Palasimme itään taas ykkösbussilla. Jäin pois ja valitsin väärän suunnan päästäkseni yli moottoritien. Kuljin takasin päin pari kilometriä, isossa kaupungissa (350 + 200 tuhatta asukasta) on isot etäisyydet ja huonosti suunniteltu infrastruktuuri. Illallinen Mailan ja Heikin kanssa pöytäliinapaikassa ja sen mukainen oli laskukin. Työstin kuvia kahteen.

-

lauantai 28. marraskuuta 2009

¿MISSÄ LOMPAKKO?

24 ti 11 09 Siirto laituriin sekä Sirkka ja Iiro

Springiköysi paukkui yöllä veneen kylkeen aivan korvani lähellä ja aiheutti levottoman yöunen. Neljältä kävin nostamassa sen ylemmäksi apuköydellä, mutta häiriköinti jatkui. Kuudelta otin springin pois, samalla pistin herätyksen kahdeksaksi. Vihdoinkin nukahdin kunnolla. Heräsin siihen kun KasteHelmen pari keskusteli laiturilla, kuulin Mailan sanovan, että Kalle taitaa nukkua vielä. Pomppasin ylös, kello oli viittä vaille yhdeksän. Satamakonttoriin oli jo ennättänyt muodostua jonoa. Hitaasti edellä olevien kirjautuminen sujui. Pääsin Heikin jälkeen palveltavaksi. Päätin maksaa vain perjantaihin saakka. Jouduin maksamaan välittömästi. Valittelin, että joudun hakemaan luottokortin veneeltä. Menin ripeästi Immigranttiin ja meinasin ottaa kukkaron tietystä paikasta. Sitä ei löytynyt siitä, ei repuista, ei povitaskuista … Menin rauhallisesti takaisin toimistoon ja vippasin Heikiltä viisikymppisen. Ystävä hädässä tunnetaan. Muuten meni hyvin, muttei minulle vielä pystytty kertomaan paikkaani ja saisin avaimen vasta sitten kun marinero ohjaa minut sille. Kun palasin veneelle kävin uudelleen läpi ensisijaiseen kukkaropaikkaan ja kas kummaa laatikko ei auennut, siellä jumitti jokin. Siis kukkaro oli kunnon kallistuksessa ajautunut laatikon perälle. Marinero tuli ja kertoi näyttävänsä minulle paikan. Juuri kun olin irtautumassa kuului rannalta huuto: Kalle! Ihmettelin, että kuka minut täällä tuntee. Mikahan se sieltä kiirehti aamulenkiltään siirtogastiksi. Sain paikan S19. Pakitin Immigrantin siihen.

Las Palmas, Marina Deportivo Laituri S paikka 19

Mika hoiteli moorings-köydet keulaan ja minä kiinnitin perän marineron annettua joustinköyden takasin pollarista. Naapuriveneen ruotsinsuomalainen mies oli lähdössä jollalla ja sain häneltä menopaluukyydin satamatoimistoon, jonne jalan olisi tullut runsas kilometri. Tämä on todella suuri satama. Sillä välin kun kävin suihkussa Mika suihkutti suolat pois kannelta ja sitloorasta.

Sisareni Sirkka pisti viestin. He olivat Iiron kanssa tulleet puolelta öin ja olivat Playa de Las Canterasin rannalla olevassa hotellissa (Paseo de las Canteras 49). Sovimme, että kävelen sinne yläkerran aurinkoterassille. Mika opasti minut hotellille. Oli mukava nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja kuulla Rauman viimeisimmät kuulumiset. Vietimme hetken hotellilla ja lähdimme veneelle viiden jälkeen. Seitsemältä lähdimme syömään Mikan kehumaa mustaa spagettia merenherkuin. Mailan ja Heikin merikarhututtava vahvisti joukkoamme. Olimme taas liian ajoissa hakemassa pöytää espanjalais-italialaisesta ravintolasta. Henkilökunta söi kaikessa rauhassa ja lupasivat aukaista kahdeksalta. Menimme yläkertaan (ravintolakeskittymä) aperitiiveille. Siellä sain kuulla, että muissakin TackTick-tuulimittareissa on ollut vastaavia ongelmia. Syyksi epäillään liian paljon bittejä liikenteessä satama-alueella. Kahdeksan jälkeen kun palasimme ovelle kerrottiin meille ravintolan avautuvan puoli yhdeksältä. Melkein kaikki malttoivat odottaa rauhassa sisäänpääsyä. Ravintola Italiano tarjosi maittavinta spagettia mitä olen milloinkaan syönyt. 12,90 euroa maksava Spagetti Neri di Mare piti sisällään merenherkkuja: katkarapuja ja simpukoita, joita oli keitetty hyväksi kastikkeeksi ja se oli saatu imeytettyä hyvin spagettiin. Päivän päätteeksi joimme Immigrantilla rommitotit ja katsoimme eilen KasteHelmestä ottamani kuvat. Mailan ja Heikin lähdettyä innostuin vielä käsittelemään kuvia ja kuuntelemaan Amaiaa radiosta. En malttanut luovuttaa ennen kahta.
_

torstai 26. marraskuuta 2009

SUOLAKYLPY

23ma 11 09 Las Palmasiin

Herätys 0630, aamusuihku herätti hyvin kylmässä vedessä. Nautin aamupalan samalla valmistellen lähtöä seilaukseen. Aamutaivas oli pahaa enteilevän musta, mutta se harmaantui normaaliksi pilvimassaksi. Purjehduksenopettaja Mika Lehtonen ilmoittautui gastiksi. Kävimme Mikan kanssa auttamassa KasteHelmen irti laiturista kaksikymmentä yli kahdeksan ja lähdimme Immigrantilla liikkeelle viiden minuutin kuluttua.

Santa Cruz de Tenerife 0825 4859 Mh 590,7

Molemmat alukset valmistelivat ykkösreivit satama-altaassa, jonka laiturissa oli kuunari Helena. KasteHelmi nosti jip-purjeen ja me aukaisimme rullukan kakkosjenuana. Tuuli oli täysin vastainen (ESE) kun suuntasimme kohti Gran Canarian pohjoiskärkeä. Yllättävän samaa vauhtia etenimme rinnakkain. Kun tuuli nousi kahteentoista metriin, lähti KasteHelmi liikkeelle ja oli jättää meidät. Komeasti Malö 46 hyökkäsi aallokkoa vastaan.



Tuulen laskettua takaisin alkulukemiin kymmeneen metriin sai Immigrant edun ja tavoitimme isomman aluksen. Meillä rullajenua pääsi pikkuhiljaa auki ja jouduimme laskemaan kurssiamme. Ohitimme KasteHelmen keulan editse, vaihdoimme paikkoja. Nopeutemme tässä vaiheessa oli 7,6 kn, virta auttoi meitä solmun verran. Aallokko muuttui korkeammaksi tuulen noustua 13 metrin sekunnissa. Kipparin ajovirhe aiheutti ison aallon vyörymisen sitlooraan saakka. Kastuimme molemmat kunnolla, onneksi vesi oli lämmintä. Tosin perse märkänä ei ollut mukava seilata. Vesi lensi neljään metriin purjeissa. Mika sai otettua kunnon tyypit Wasa 360 veneestä.



Heitimme ensimmäisen vendan aikaisemmin kun KasteHelmi ja kun olimme lasketelleet vauhdilla menimme sen kaulan editse. Seuraavassa kohtaamisessa se taas meni meidän edestämme. Meillä kallistus alkoi olla liiallista ja kun tuulikin pysyi koko ajan yli kymmenen metrin sekunnissa pienensimme keulapurjetta kolmoseksi. Kallistus pieneni ja nousukulmamme parani.


FOTO: sy KasteHelmi

Kahdelta söimme Mikan kanssa pizzapalat. Iltapäivän aikana alusten reitit erkanivat, mutta olimme kuitenkin näköyhteydessä toisiimme. Ennen pimeän tuloa keittelin kahvit ja teet, nyt jo lämmikkeeksi. Olimme Heikin kanssa laskeneet lähtöajan siten, että olisimme Las Palmasissa valoisassa kuudelta. Vastatuuli ja virrat hidastivat etenemistämme ja suora välimatka 54 mailia täyttyi hyvissä ajoin ennen kun saavutimme Gran Canarian saaren kärkeä. Heikki seilasi lähelle saarta ja kadotimme näköyhteyden heihin, emmekä nähneet edes ajovaloja niiden sytyttämisen jälkeen. Gran Canarian koilliskärjessä plotterimme sai tarpeekseen näyttövalon himmennyksen yhteydessä. Sain sen uudelleen toimimaan, mutta puolen tunnin kuluttua havaitsimme, ettei aluksemme liikkunut näytöllä. Yritin sammuttaa sen uudelleen, mutta nyt se jäi lämmitysvaiheeseen, eikä enää suostunut edes sammumaan. Himmensin sen laittamalla muovikassin sen päälle ja kaupunkikartan muovin sisään. Tässä vaiheessa La Isltan kärjen jo ohitettuamme näimme perävalon edessämme. Soittelin Heikille ja kyselin heidän sijaintiaan. He olivat se edessä oleva perävalo. Varmistin sijaintimme, että vastamme oli tulossa Armas, joka kiersi punaista poijua. Sovimme, että KasteHelmi jarruttelee vähän ja jää meille luotsialukseksi. Otimme rullukan sisään ja jatkoimme moottorilla. Pitkän ajan ajoin kohti punaista, joka osoittautuikin lähempää tarkasteltua purjeveneen valolta. Ihmettelivät taatusti miksi ajoin heitä kohti. Pitkän aallonmurtajan punaisiin valoihin oli vielä runsaasti matkaa. Laskimme isopurjeen melkoisessa aallokossa ja liityimme luotsialuksen perään. Pelkällä paperikartalla ja satamakirjalla olisin ollut koko ajan kääntymässä kohti rantaa, jossa oli paljon valoja. Olisin toki määrittänyt gps:ään reittipisteen. Olenhan tähän saakka tehnyt reitin myös siihen. Nyt välimatka tuntui niin lyhyeltä (54M!), että jäi tekemättä. Ajoimme sisään tiukasta aallonmurtaja-aukosta, josta olimme eilen olleet seuraamassa ARC veneiden lähtöä Caribialle.

Las Palmas, Gran Canaria, Muelle Deportivo 2120 log 4931 / 72M Mh 592,8 / 2,1h.

Kiinnityimme kyljittäin odotuslaituriin. Vaihdoimme Mikan kanssa yhteystietojamme ja niin hän lähti kämpilleen Las Palmasiin. TackTick lopetti tuulinäytön päästyämme satamaan. Selvittelimme veneitämme ja sain kutsun iltapalalle KasteHelmeen. Totesimme saaneemme melkoista kyytiä ja molemmille oli tullut tuo 18 mailia lisää kryssimatkaa arvioituun. Unta ei tarvinnut houkutella kun painoin pääni tyynyyn todellisen suolakylvyn saaneessa Immigrantissa.

_

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

ARKKI

22su 11 09 ARC 09

Lähdin KasteHelmen gastiston kanssa katsomaan ARC09 lähtöä Las Palmasiin. Menimme Armas–laivalla kahdeksan lähdössä Santa Cruzista. Olimme aiemmin tehneet hintatiedusteluja ja kun Fred Olsen olisi maksanut 82 euroa/nenä ja samamme arvio Armaksella oli vain 52 € kolmelta hengeltä oli helppo päätyä tähän hitaampaan kuljetukseen. Tosin, kun ostimme liput, maksoivat ne noin 45 €/henkilö. Laivassa oli ilmastointi kovin kovalla ja aamupalan jälkeen haimme tuuletonta paikkaa ulkotilasta. Päädyimme lopulta nojatuoliosastolle. Menomatkalla oli kovin vähän väkeä laivassa.



Armas ajoi konttisatamaan, josta otimme taksin ja ajoimme sillä keskustaan. Hinta 6 euroa. Paukuttelu alkoi kun kävelimme lähtösatamaan. Muutama vene oli ennättänyt lähteä ulos. Ne ilmoitettiin sataman toimiston edustalla. Kuvasimme kaikki suomalaisveneet ja kolmen ruotsalaistytön iloisen lähdön. Heidäthän olen nähnyt Porto Santossa ja Funchalissa. Kuvat neljästä suomalasiveneestä (4/6):


ELAINE Arcona 430 Kalle Sysio


CANTANA Swan 36 Mikko Kaila


LUNA AZZURA Fingulf 46 Andreas Stenius


VAHINE Swan 65 Stefan Abrahamsson

Lähtö tapahtui sen verran kaukana, ettei kunnollista käsitystä eri luokista saanut. Selväähän se on, että se oli täytynyt viedä kunnolla ulos, lähtijöitä oli sentään yli 200 venettä. Spinnulähtö kohti etelää antoi kuitenkin hyvän kuvan tulevasta noille veneille.



PaluuArmas lähti lähempää keskustaa ja palasimme pätkän bussin kyydillä. Teiden huippu näkyi hienosti laivalle.



Illalla olimme hankkimassa seuraavallekin päivälle evästä, eli söimme ne tavattoman hyvät ja isot pizzat Pizzeria Fontanassa. Sain jo hetkeksi pestattua italialaisgastin huomiselle purjehdukselle Las Palmasiin. Mutta lopulta pizzerian omistaja pyörsi puheensa. Kymmenen maissa Mika Lehtonen kävi morjenstamassa. Mika on vetänyt purjehduskoulukurssin vuokraveneellä viime viikolla. Mikäli hän saa luovutettua veneensä aikaisin aamulla lähtee hän kahdeksalta gastiksi.

_

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

VINKKEJÄ SANTA CRUZISTA

21la 11 09 Edelleen Santa Cruzissa

Eilen illalla eksyimme Heikin kanssa Gran Fiesta de los Vinosa de Tenerife tilaisuuteen ja se on vaatinut veronsa tältä päivältä. Hitaasti kovin hitaasti käynnistyi tämä lauantaipäivä. Paljonkin muistan mitä keskustelimme kultivoituneesti viinilaseinemme. Päällimmäisen asia oli tämä ravintolatarjonta Santa Cruzissa. Seilin väki ei ollut löytänyt ravintoloita täältä. Vietettyämme jo kuukauden Santa Cruzissa päätimme antaa muutaman vinkin veneilijöille.

Hyviä ravintoloita Santa Cruzissa :
Parhaat ravintolat löydät menemällä Plaza de la Igleisialta (korkea karkea kellotorni vasemmalla satamasta katsottuna) Calle Dominguez Alfonsolle. Tämän kadun varrelta löytyy vähintään kuusi ravintolaa, jotka tarjoavat hyvää kanarialaista ruokaa. Viimeinen vasemmalta pitää katollaan suurta terassia, jolle nuoret kokoontuvat. Nimesimme tämän Pikku Pariisiksi, ehkä katusoiton vuoksi. Täällä meno alkaa kahdeksan jälkeen. Spanjan kielenen ääni nousee mukavasti melkoiseen volyymiin.



Todella hyvät ja suuret pizzat saat Restaurant pizzeria Fontanasta, joka sijaitsee samaisella kadulla kuin jäljempänä mainittu nettitoimisto. Pizza on niin suuri, että siitä saa seuraavankin päivän ruoan. Jäännös (puolikas) pakataan laatikkoon veneelle vietäväksi. Hinta laatusuhde ylittyy. Melkein Raumalla toimivan Rivieran pizzojen päihittäjä.

Toimivia internet yhteyksiä:
Nettipuistosta kirjoitinkin jo aiemmin. Välittömästi satamasta poistuttaessa alikulkutunneli jälkeen
on kaupungin pitämä infokioski, jossa WiFi. Sen antama verkko toimii melko hyvin, pieniä katkoksia lukuun ottamatta. Sunnuntaisin vaikeuksia, kun kioski ei ole auki.

Jos nettipuisto ei toiminut ja ravintolat ovat auki menet Atlantic paariin, tilaat Letitzialta (suosikki tarjoilija, joka ei säästä voimia kulkiessaan) oluen tai vastaavaa ja saat salasanan Atlantrico1960. Nopea yhteys, joka ei kuitenkaan toimi kaikilla koneilla. Mahdollisuus sisällä myös kytkeä kannettava virtasen päähän.

McDonalseissa on WiFi yhteys. Heikin kone pelitti hyvin siellä. Niitä löytyy kaksikin aivan keskutasta. Lähin Calle de Castillolta. Hyvä puoli on, että pääset sateelta ja paahteelta suojaan.



Varmin yhteys löytyy kadulta, jonka tunnukseksi kuvasin tämän satamaan näkyvän valkoisen rakennuksen tummine parvekkeineen. Kun lähdet nousemaan katua löydät Internet toimiston, missä voit liittää koneesi verkkoon ja sinulla on täydellinen yhteys. Samaiselta kadulta löydät tuon niin kehutun Pizzeria Fontanan.

Kolme venetarvikeliikettä:
Suurin venetarvikeliikkeistä sijaitsee lähellä Museo Militar de Canariasta Calle San Ischido kadulla (tiedän tautologiaa).

Spinnaker Shop toimii ositteessa San Juan Bautista 32. Alkuun sain sieltä palvelua, mutta se ei toiminut. Selvä kielivaiva. Tilasin biminin, muttei sitä koskaan mitattu eikä siitä saanut selvää mitataanko sen joskus. Lauantaina liike on kiinni, omistaja oli isällä ja keskusteli jonkun kanssa sisällä, kun koputin. Hän ei avannut, vaikka olisin ollut maksava asiakas,

Parhaan ja asiantuntijimman palvelun olen saanut Radar Canarias NAUTICA NORDEST liikkeestä. Kaveri ymmärtää muutamasta sanasta ja piirroksesta mistä o kysymys. Liike sijaitsee Calle San Francisco 86. Täältä ostin mm. Atlantic Islands –kirjan. Topclimberin, 5 mm kousseja ja satiaisia kaiken varalle (jos omat pääsevät loppumaan).

Bunkaraus:
Samaisella kadulla on satamaa lähin ruokakauppa HiperDino, sieltä löytyy välttämättömään bunkraukseen ainekset. Tällä viikolla Carlsberg on ollut erikoistarjouksessa halvin 5% oluista.

Carrefourista löytyy sitten kaikki mahdollinen ja sieltä on veneelle kuljetuspalvelu (5€).

_

perjantai 20. marraskuuta 2009

VALKOSORMISUUTTA?

20pe 11 09 Valkosormisuus

Perjantaipäivä on mennyt metalliosien kiillotuksessa. Kävin taas ruokakaupassa, jo toisen kerran tällä viikolla. Kantaessani painavia ostoksia osan repussa ja osan muovikasseissa käsissäni. Guernseyssa kun minulla oli aikaa miettiä kaikenlaista. Kehittelin ylimääräisestä läpimitaltaan 22 millisestä muoviletkusta (olin ostanut metrin liikaa) helpotuksen ostosmuovikassien kantamiseen. Keksintöni nimi: Ei enää valkosormisuutta.



Leikkaa 75 mm pituinen letkunpätkä ja halkaise se. Nyt voi laittaa sen muovikassin kantohihnaan ja näin saat miellyttävän kannettavan. minua on suositeltu patentoimaan tämä keksintöni, mutta
menköön nyt näin eetteriin.



-

torstai 19. marraskuuta 2009

SATIAISIA

19 11 09 Päivä meni satiaisia varoen

Tämä torstaipäivä on mennyt vinssien huollossa. Irrotin kaikki kymmenen vinssiä toukokuussa Raumalla ja kävin huolella läpi tietäen, että ne joutuvat koville kun olen menossa suolaisille vesille. Välimerellä Jorma nosti kulmiaan, kun vinssasi paarbuurin barduunaa ja se kiljahti ikävästi, mutta toimi kuitenkin. Se oli ensimmäinen oire tulevasta. Keväthuollosta huolimatta yhden vinssin sulkijat kiljahti kiinni matkalla Madeiralle. Vinssi potkaisi takasin kun helpotti kahvasta. Avasin sen Funchalissa ja totesin sisällön olevan valkoista jauhetta ja melkoisen yhtenä pakettina. Sain sen liuottamalla palasiksi ja huollettua. Nyt täällä talvehtimisalueella minulla on rutosti aikaa huoltaa venettä ja tänään keskityin vinsseihin. Yhdeksän vinssin aukaisu, puhdistaminen, vaselointi ja kokoaminen otti aikaa viisi tuntia. Yleishavaintona oli, että auringon puolen vinssit olivat kuivia. Kuinka niin auringon puolen? Näemmä Immigrant on melkein aina paarpuurin kylki aurinkoon. Mitä nyt se oli telakalla viikon styyrpuuri etelään. Isot päävinssit olivat huonoimmassa kunnossa, niihin uhrasin tunnin kumpaankin. Vain yksi satiainen pääsi pomppaamaan sitlooran pohjalle. Ihme kyllä onnistuin satiaisen metsästyksessä. Ne jotka ovat joutuneet samaan tukalaan tilanteeseen tietävät, ettei satiaista ole helppo löytää vaikka sen olemassa olosta on tietoinen. Ajatuksenani oli tehdä jauhelihaspaghettia tänään, mutta kädet eivät ole kokin kädet, ei edes liitekuvan ottamiseen kelvolliset. Käppäilen kaupungille syömään päivän pääruoan.

-

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

JUOTATETTIINKO SATUNNAISTA MATKAILIJAA

Joitakin kirjoitusrästejä olen päättänyt tehdä talvehtimisalueellani Kanarian saarilla. Kuulemma Suomenkin uutiskynnyksen on ylittänyt Kanariansaarten runsaat sateet. Vela! Täällä satelee nyt kolmantena päivänä peräkkäin, yleensä se on alkanut vasta iltapäivällä, mutta tänään sade alkoi jo klo 10. Sain siis hyvän syyn vetäytyä täkinpesusta sisälle kirjoittamaan. Teneriffan Santa Cruzissa sateet eivät ole olleet kovia, eikä minulla ole ollut mitään hätää. Puerto de la Cruzissa toisella puolen saarta on ollut todella kovat sateet ja niiden aiheuttamia mutavyörymiä. Tässä ensimmäinen rästi.

26su 07 09 F1 -kisa Carlsbergin tahtiin

Biskajan lahden ylityksen jälkeen Karinkin lähdettyä jäin yksin Espanjan pohjoisosassa sijaitsevaan Vigoon. Päätin pitää kolme vapaapäivää ja tutustua paikan antiin. Sunnuntaina lähdin tutustumaan uimarantoihin. Varustauduin vesipullolla, sillä oli tukahduttavan kuuma keli. Ennen kun pääsin kunnolla valtavan satama- ja telakka-alueen läpi olin jo juonut janovesipulloni tyhjäksi. Rantaraitille päästyäni istahdin terassille ja tilasin oluen. Tarjoilija kysyi mitä merkkiä haluaisin. Näin Carlsberg mainoksen ja pyysin Carlsbergia. Tyttö toi Carlsbergini ja antoi samalla raaputettavan arpalipukkeen. Voitin Carlsbergin vihreän kumisen avaimenperän. Seurasin rannan ja ravintolan elämää. Havaitsin telkasta tulevan formulakisan. Pyysin lupaa saada siirtyä sisätilaan. Kimin punainen oli kärkikahinoissa, joten tilasin toisen Carlsbergin. Nyt voitin pehmytkumisen vihreän osoitelapun matkalaukkuun. Toinen Carlsberg oli melkein lopuillaan, kun tarjoilija toi minulle lautasellisen keittoa. Levitin kysyvästi käsiäni, en ollut tilannut keittoa. Talo tarjosi. Erittäin hyvää keittoa se olikin ja tuotu juuri strategisella hetkellä, sillä oluthan oli lopuillaan. Tilasin siis Carlsbergin keitonpainikkeeksi. Samalla tyttö toi minulle leipää. Nyt voitin? Niin mitä? Se ei heti minulle selvinnyt, mutta hieno Carlsbergin vihreä se oli. Muistutti suuresti turvavyön lukkoa. Vasta kun katsoin sitä mainosta seinällä selvisi minulle, että minulla on aivan oma Carlsbergin vihreän harmaa kännykkäteline. Nyt sain seurata F1-kisaa rauhassa ja juoda Carlsbergiäni. Kisa jatkui jännittävänä ja niin tilasin vielä yhden Carlsbergin kyytipojaksi. Tällä kertaa voitin taas Carlsbergin avaimenperän. Tarjoilija katsoi Carlberg saalistani ja totesi Vela.



Momentto sanoi hän poistuessaan kassalle, jonka vierellä oli lipas jonne lunastetut arpalipukkeet pistettiin. Hetken pengottuaan hän löysi hakemansa, ilme kirkastui ja hän palasi luokseni ja ojensi lipukkeen minulle. Olin voittanut uuden Carlsberg oluen. Hän otti sen kädestäni ja huusi iloissaan: Tämä mies voitti juuri uuden Carlsbergin. Kisa pääsi tässä vaiheessa loppumaan. Nautin jälkiruokajuomana Carlsberg oluen, jonka kylkiäisenä sain arpalipukkeen, jota en enää uskaltanut raaputtaa lappua. Jätin runsaat riksat ja totesin tuosta viimeisimmästä lipukkeesta, että mañana.

Ps. Kimi tuli muuten kolmanneksi.

-

tiistai 17. marraskuuta 2009

IMMIGRANT VETEEN

16ma 11 09 Taas oikeaan elementtiin

Maanantaiaamu oli toivoa täynnä. Maalari hoiteli peräsimen ja sitten alkoi pitkä odotus yhdeksästä puoli yhteen. Kalastusalus nostettiin ylös ennen Immigrantin veteen laskua ja sen pohja pestiin. Ison veneen tööjääminen kesti iät ja ajat. Vihdoin puolen päivän jälkeen veneeni otettiin pukkinosturin syleilyyn ja maalari pääsi käsittelemään tassujen kohdat. Yhdeltä Immigrant laskettiin takaisin oikeaan elementtiin kiiltäväkylkisenä.



Varaderos Anaga 1310 4849M Mh 589,7

Ajelin kaikessa rauhassa kohden Marina de Santa Cruzia. Soitin Heikille ja hän lupasi järjestellä paikan veneelleni. Meri oli rauhatonta kahdelta suunnalta keikuttavaa ristiaallokkoa. tulin sisälle samanaikaisesti isonpurjeveneen kanssa ja marinerokset olivat sitä ohjaamassa satamanpitkälle sivulle kylkikiinnitykseen. Heikki huuteli, että kakkoslaiturissa on kaksi paikkaa vapaana. Tuuppasin ensimmäiseen ja kävimme katsomassa se sisemmällä olevan paikan. Totesimme sen rauhallisemmaksi ja siirryin siihen.



Marina de Santa Cruz 1410 4859M / 5M Mh 590,7 1h

Otin välittömästi vesiletkun käyttöön ja suihkuttelin telakan pölyt pois täkiltä. Huomenna pesen koko veneen. Iltapäivällä sai aurinkolämmitettyä vettä. Sade alkoi viiden maissa. Kutsuin Heikin syömään ja valmistin sardiinisimpukka pastan Ala Santa Cruz. Hyvältä maistui vaikka itse sanoinkin. Ihmettelimme kaupunkikävelyllä minne se väkimäärä oli hävinnyt, joka eilen täytti kaikki kadut ja muutti Santa Cruzin siedettäväksi? Vastaus tuli tarjoilijan suusta: sade karkottaa kaikki neljän seinän sisään.

-

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

TUIMA

15su 11 09 Tuiman päälle ylähyllylle

Konsertti jatkui ja jatkui. Kuvia onneksi riittää käsiteltäväksi ja olenhan päättänyt tehdä kaikenlaista konetyötä päästyäni Kanariansaarille talvehtimaan. Teneriffalaisia hemmoteltiin latino popin keulanimillä ja kansainvälisillä huipuilla. Jässähdin kuuntelemaan mammuttikonserttia. Uni meni silmästä ja havaitsin konsertin päättyvän 0330. Päätin nukkua mahdollisimman pitkään ja pistin varmuuden vuoksi korvatulpat, jos kuitenkin joku alkaa hioa aamulla. Yhdeksältä heräsin, söin omenan ja kun oli pilvinen päivä päätin aloittaa vesilinjan vahauksen välittömästi. Aurinko tuli liian aikaisin pilvestä ja jouduin varjon puolelle. Vuorottelin telinettä sen mukaan, kun pilvet muodostivat peiton auringolle. Kahdeltatoista koko veneen vahaus oli valmis. Muutkin kehuivat jälkeä. Telakalla on toimintaa ja kahdelta tuotiin vene hyllytettäväksi. Seurasin kiinnostuneeena veneen nostoa ylimmälle hyllylle kolmanteen kerrokseen Tuiman yläpuolelle.



Samalla muistin Maijan ja Pekan sanaleikin Gotland Runtista paluumatkalla. He tekivät veneille nimiä raumankielisistä adjektiiveistä tyyliin Noppi, Keppi, Fiini, jne. Tämä Tuima ei aivan täytä sen sanaleikin i-loppua, mutta menköön, kun sentään on Teneriffalla. Mahtoiko olla samainen paluukeikka, kun ruokailun jälkeen Maija istui mastolla lukemassa ja kuuli kajuutasta Pekan, kokkimme, kuorsaavan antaumuksella. Se ei Maijaa huolettanut, vähän vaan hymyilytti. Kun veneen perästäkin alkoi kuulua syvää nukkumisääntä otti Maija jalat alleen ja tuli sitlooraan, juuri kun havahduin avaintorkuilta. Onneksi vahti pelasi.

_

AUTOGLYMI JA MAYA

14la 11 09 Autoglymi ja Maya

lauantai aamuna maalari tuli kuitenkin kun rannikkovartioston venettä ei hiota viikonvaihteessa. Kirosi hiojan alimpaan helvettiin. Olin samaa mieltä. Nyt saatiin tehtyä viimeinen myrkkykerros pölyttömässä ilmassa. Kyselin maalarilta löytyykö Autoglymiä Teneriffalta. Ei ollut kuullut puhettakaan tästä tuotteesta.



Lähdin puolen päivän jälkeen metsästämään sitä keskustasta. Lähtiessäni unohdin kännykkäni veneeseen. Berdon Nea! Jäin bussista ennen varsinaista keskustaa ja oikaisin äärimmäisiin venetarvikeliikkeisiin. Kahdesta oli sama tulos, eikä korvaavaa erikoiskiiltoa löytynyt. Viimeisessä sanottiin, että kannattaisi kysellä marketeista. Samalla muistin, että Raumalla olin ostanut tuotteen Kiiltovaunusta, en venetarvikeliikkeestä. Jatkoin siis etsintää kävelemällä El Korte del Inglesiin, matkaa sinne oli vain 2 kilometriä. Ilokseni löysin täydellisen Autoglym hyllyn ja näin saan vahauksen valmiiksi huomenna. Samalla päätin hakea käsiini nykyisen suosikkilaulajani levyn, nähdäkseni millainen nainen tämä Maya (Maija) Montero oikein on. En löytänyt Inglesistä, enkä Saturnon valtavasta levyvalikoimasta Mayan levyä. Vaellettuani taas kilometrin Carrefourin suureen liikkeeseen löysin levyn. Nyt ymmärsin tuon ääntämyksen radiossa, jota olin luullut jonkinlaiseksi käsitteeksi. Tavallisen näköinen tyttö onkin Amaia Montero. Hänen kappaleensa tulee niin usein radiosta, jota kuuntelen nyt talvehtimisalueella tavattoman paljon, etten ostanut 16,90 euron levyä. Tenerife Rally on käynnissä ja olimme sopineet Heikin kanssa menevämme seuraamaan tapahtumaan. Heikki oli saanut pestyä puolet Kastehelmen kannesta shamppoolla, kun menin satamaan. Rallin varikkoalue ei tarjonnut paljottakaan nähtävää.



Menimme syömään jotakin pientä Calle de Carcilaso de la Vegalle. Mainiot valkosipuuliravut tomaatilla ja mustekalat söimmekin. Kuva tunnelmaiselta ravintolakadulta. Kiertelimme Santa Cruzin iltakatuja hakien hyviä kuvakulmia. Palasin takasin telakalle kymmenen bussilla. Aloin tehdä kuvia ja kuunnella punto.com -mammuttikonserttia Santa Cruzissa, jossa mm. Amaia Montero esiintyi.

_

perjantai 13. marraskuuta 2009

RUATTÍST VAI

Autoglymi - ai Ruattist vai?

Tämä vois oll fölibreiv toho telakelämähä. Mää oli melkken gokop päevän gärvistellyp paatin guyljell, stää vahates. Päev menp pimjäks varti ennen go mnääs sain goko aloksen glanssausen gunttoho. Uhkavast ol mnuun gädesän gäyny, se viimse silaukse antava, purk kauhjan göykäseks. Kos stää ravist, ni anno se viälp piäne flohkahdukse. No alas mnuum bit joka tapaukses tull tällingilt. Telakam bort ol jo menos kii, mut yks telakan gundeist siin läves viäl seisoskel. Mnää oli niin dohkeissan pitkäst päevän dysät, etp pääti vähä jalotell ja kyssy kaverilt, ett löytyk Autoglymi Kanarialt. Meni siihe häne viärell ja kiinniti häne huamios Olall! Sit mnää näyti stää purkki ja tei kysymysmerki ilmaha ( samalk kom braakkasi engelskaks) ja laajan gaare Kanaria sanan gohdall. Seliti, et tämä anta hyvä loppsilaukse. Poik katos mnuum baljast yläkroppa ja kysys spanjaks ja elekiälell, et tartteks snää aurinköljy. Mnää seliti, eten vaam baatti mnää sill glanssa. Hetke aikka oltti molemma vähä noloi. Ei hän olluk kuullup puhettakka Autoglymist, saatis sitts siit kullasest.
Mnää näytim burkin gyljest varmuude vuaks, et se o engelsmannien dehkmä ja poistusim baatis suunttaha.

Semssi

Jk. Täyty kaip pistäp paitp päälk kon dääll lähesty miähiäkki, etei vaa luullais ruatlaiseks.
Jk.2 Vaatimattomuuttan jätä se Autoglymin guvan gäyttämät.

_

PÖSSYTTELYÄ TELAKALLA

13pe 11 09 Telakkaelämää

Varaderos Anaga on täyttänyt melkein kaikki odotukseni toimivasta telakasta. Säntillisyys ja aikatauluista kiinni pitäminen on ollut esimerkillistä. Telakan johtaja, F.Javier Rodruigues Méndez, on selkeäsanainen ja miellyttävä nuorimies, vaikuttaa todella ammattitaitoiselta. Kun kysyin häneltä, voinko osallistua maalaukseen tekemällä välikerrokset, totesi hän ettei, takuun ehdot näin täyty. Immigrant nousi ennen aikojaan tiistaina. Silloin kirjoitin epäilyksestäni, ettei suihkuun pääse enää toimistoajan (09-17) jälkeen. Kaikki tilat ovat käytettävissä vuorokauden ympäri. Täällä on vartija yön yli ja häneltä saa avaimen suihkuun. Veneen telakointi ja pohjan pesu painepesurilla olivat ensimmäisen päivän toimet. Pohjassa oli matoa, ei niinkään näkkiä. Guernseyssä neljä myrkkykerrosta saanut köli oli aivan puhdas. Harmi, ettei VC17-m myrkkyä löytynyt, sillä pohja olisi ollut hetkessä maalattu.



Ainoa virhe telakoinnissa tuli kun Immigrantin keula on selvästi ylhäällä. Vaatii koko ajan sisällä ollessa pientä lihasjumppaa. Nukkumista tuo ei haittaa, pikemminkin päinvastoin. En tosin lisäksi ymmärrä miksi veneeni on hallin oven edessä.



Jos espanjalasista on käsitys Mañana -ihmisinä, niin nämä tuntuvat olevan aikaisen madon löytäjiä. Keskiviikkoaamuna hionta alkoi 0740. Nousin suihkuun ja tapasin maalarin työn touhussa. Yli kuusikymppinen mies hioi aamupäivän aikana pohjan puhtaaksi ja käytti pitkän ajan potkurin puhdistamiseen. Kävin välillä huomauttamassa peräsimen olevan alumiinia ja vein hänelle siihen sopivan myrkyn. Näytin myös potkurissa käytettyä vahaa, hän pyysi saavansa käyttää suihkutettavaa lakkaa, joka toimii myrkkynä. Torstain päivän aikana maalari käsitteli Immigrantin pohjan kahteen kertaan huolella maalaten Jotunin primerillä.



Käytin torstaipäivän veneeni vahaukseen. Sain kunnollisen pyörillä kulkevan telineen käyttööni ja työ sujui hyvin varjon puolella (+29 astetta, tuuli on taas hellittänyt). Päätin pitää siestan, kirjoittelin hetken. Juuri kun olin nukahtaa sohvalle, mukavassa läpivedossa, huomasin, että luukusta tuli paksulti lasikuitupölyä. Kahdelta suunnalta kuului hiomalaikan ikävä ääni. Hallin ovesta tuli pahin pilvi. Menin varttia vaille viisi kertomaan Javierille probleemasta. Hän kävi keskeyttämässä työn hallissa.



Styyrpuurin kylki meni varjoon vasta kuuden maissa. Kävin sen kimppuun ja sain työn melkein valmiiksi ennen pimeän tuloa. Viimeisen kiillon antava vaha oli lopuillaan, kun jouduin lopettamaan työn varttia liian aikaisin. Tuosta, Autoglymin purkista, on äidinkielelläni juttu seuraavaksi. Kävin suihkussa ja pitkän työpäivän päätteeksi kuulin telakan perältä musisointia. Lähdin kuokkimaan, otin oluttölkin mukaani. Hehkulamppu valaisi veneen ja pukkien väliin jäävän alueen. Pöytä oli katettu ja välittömästi tarjottiin hedelmäjuomaa, jossa oli rommia. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Ranskalaiset veneilijät soittivat kitaraa ja kolmipyöräisellä olevaa syntetisaattoria. Pikkuhiljaa kävi selväksi, että väki muodostui ranskalaisten ja heidän vaimojensa (?) lisäksi yhdestä brasilialaisesta, perulaisesta ja alueen espanjalaisesta vartijasta. Olin siis ajautunut varsin värikkääseen yli-iloiseen joukkoon. Käytetty kieli vaihteli ranska-espanja akselilla. Yksi heistä puhui englantia, joten esittäytymiseni tuli tulkattua. Hetken päästä toinen naisista kävi laskemassa kaksi isoa kattilaa veneestään. Sieltä tulivat riisi ja makoisa liha. Kaiken kruunasivat tuimat mausteet pienissä purkeissa. Ymmärsin olevani tervetullut ruokavieras. Ruokailun jälkeen tarttuivat miehet taas soittimiinsa ja kassillinen erilasia helistimiä laskeutui veneestä. Rytmitin soitantaa jonkinlaisella munalla. Olin kyllä havainnut, että sätkä kiersi ringissä ja osasin kieltäytyä huomaamattomasti. Nyt ymmärsin, että oli elämäni ensimmäistä kertaa pössyttelyringissä. Hauskaa heillä tuntui olevan ja nauroin mukana. Varsinkin brassi ja perulainen tuntuivat saavan rytmiä jalkoihinsa sätkistä. Ymmärsin muutaman jutun ja sekös heitä ihmetytti. Kerroin olleeni jo neljä kuukautta espanjankielisessä ympäristössä. Vetäydyin säädylliseen aikaan puolelta öin tästä mustalaisleivistä, joka on ollut telakalla kymmenen viikkoa ja vene menee huomenna veteen. Siellä kunnostustoimenpiteet jatkuvat(?).


Mustalaisleiri muuttaa veteen ja illalla varmaankin taas taivaaseen pilvelle.

Perjantai aamuna puoli kahdeksalta alkoi kuulua telan ääntä rungosta. Immigrant sai ensimmäisen myrkkymaalikerroksen. maalari kysyi miksi punainen, vaikka lopullinen väri on grafiitin musta? Punainen toimii indikaattorina ja kertoo uusintamaalauksen tarpeen. Samalla, kun puheliaaksi alkoi, niin perusteli aamulla aikaisen aloitusajankohdan. Hänen selkänsä on leikattu kuusi kuukautta sitten ja iltapäivät hän ottaa selälle lämpöä. Meistä tuli kohtalotoverit ja ystävykset selkäleikkausten myötä.



Viikonvaihde pitäisi saatua kulutettua täällä telakalla. onko ilmassa pölyä ja meteliä niin kuin arkipäivinä. Sen näyttää aika tullessaan. Immigrantin pohja vaikuttaa tosi hyvältä, samoin potkuri ja peräsinkin tullee maanantaina kuntoon. Toivon saavani Immigrantin veteen maanantaina ennen viittä.

_

EMBYTI DOS VARIADOS

11ke 11 09 La Lagunan herkut



Lähdimme, Asujamaat ja satunnainen matkailija, uudelleen La Lagunaan. Tällä kertaa ratikalla. Nousimme ratikkaan etuovesta maksaaksemme. Muut leimasivat lippunsa ovenpielessä ja ymmärsimme, että ne pitää ostaa etukäteen. Ajoimme venäläisen ruletin pyöriessä (sakko 400 euroa) kolme pysäkin väliä ja nousimme pois lunastaaksemme lippumme pysäkin automaatista. Lipun hinta oli 1,30€. Matka kesti Santa Cruzin keskustasta noin puoli tuntia. La Lagunassa päätepysäkki on aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Ajatukseni oli löytää La Lagunan vapaasti rakentunut Ypper Town, ottaa iltakuvia maailmanperintökohteesta ja herkutella jollakin paikallisella ruoalla.



Onneksi olimme liikkeellä ajoissa ja kuvasimme kohteita valossa, sillä iltavalaistus tuotti pettymyksen. Julkiset rakennukset eivät olleetkaan valaistuja ja katuvalot olivat aivan liian tehokkaita. Vähän on ravintoloita kiinnostavalla alueella.



Löysimme lopulta Bodegón Vianan. Pyörittelimme pitkään oluet tilattuamme hinnatonta ruokalistaa. Englannin kielentaitoinen ilosilmäinen tarjoilijatar sai meidät vakuuttuneiksi paikallisista herkuista, joita suositteli. Tosin heidän listallaan kaikki on herkullista ja paikallista (myös friteeratut mustekalat?). Tilasimme siis alkuun Escaldon, joka oli hieman kuivahkoa. Emme saaneet tästä vähän tahnamaisesta sekoituksesta selvää, oliko se lihaa vai kalaa. Vasta kysyttyämme osoittautui, että se oli hienoksi keitetyn lihan ja juureksia. Kaiken päällä oli tuhti kerros sipulia. Tämähän muistuttaa tekotavaltaan pitkälti lapskoussia. Muttei ollut alkuunkaan niin hyvää. Ihan kielelle tuli merikoulun lapskoussin maku. Satunnainen matkailija pyysi ajo naturell, mutta kaikki valkosipulit olivat menneet leipätahnaan. Saimme kuitenkin sitä lisää. Jo kolmas ravintola, missä ei ole tuota herkullista ainetta tai se oli juuri loppunut. Pääruokamme, Embyti dos Variados (kulinaristinen nimi), tuli aivan liian nopeasti. Olimme illan ensimmäiset asiakkaat. Niin hyvin oli tyttö saanut esitettyä sen, että totesimme edessämme olevan makkaralautaset. (Nyt jälkikäteen sanakirjasta luettuna; embutido on makkara, leike).



Mustamakkara (negro) oli makeaa, mutta kuivaa, sekin vähän tahnamaista. Oluella sen kyllä sai alas, kun ei ottanut liian isoa palasta. Täyttävää kuin mikäkin. Ryynimakkara oli hyvä, mutta tavattoman rasvainen. (Mitäs valitat makkarathan ovat usein rasvaisia). Tässä vaiheessa tuli Huilun tuhdin täyteläinen ja lihaisan makkaran maku hermonystyröille. Arvuuttelimme kahdesta muusta maustetta, välttämättä nämä herkut eivät vakuuttaneet meitä. Lisäpienet cervezat auttoivat selviytymisessä. Tosi tukkoisina maksoimme illallisen, hintaa kolmelta alkuruokineen tuli vain 31 euroa. Etsimme Ypper Townia ja kartalla sellainen vapaasti rakentunut kaupunginosa kyllä löytyikin, muttei se ollut kaupungin vanhinta rakennuskantaa. Paluumatkalla lipputarkastaja ei tullut, joten maksoimme turhaan 3,9 euroa. Menomatkalla nuori tyttö joutui sakotuksen uhriksi, me tienasimme 400 euroa per nenä.

_

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

MAAILMANPERINTÖÄ SATUNNAISESTI

08su 11 09 Kaksi maailmanperintökohdetta

Lähdimme (Maila, Heikki ja satunnainen matkailija) 0930 tutustumaan Teideen. Olimme illalla päättäneet mennä suosituksestani La Lagunan kautta. Hetken moottoritieseikkailun jälkeen osuimme oikealle tielle ja olimme puolessa tunnissa La Lagunassa. Kaupunki oli heräämässä ja suuri osa väestä oli jumalanpalveluksessa kaupungin useissa kirkoissa. Kaduilla vallitsi rauha.



Vaeltelimme säntillisen kaupungin katuja. Täällä on paljon kirkkoja ja julkisia rakennuksia. Vanhan kaupunginosan rakennukset ovat yksi korkeintaan kolmikerroksisia.



Tämä mittakaava puhuttelee ja ymmärrän entistä selkeämmin Vanhan Rauman ainutlaatuisen mittakaavan. Kävimme kävelemässä kauppahallin läpi. Sianpäistä mustekaloihin löytyi tarjontaa, samalla hajut vaihtelivat, niin kuin ne pakkaavat halleissa vaihtelemaan.



Seuraavaksi tarkastimme Santa Cruzista tulevan raitiotievaunun päätepysäkin. Kirkonmenojen jälkeen väki suunnisti kirkkokahville. Päätimme liittyä paikallisuuteen ja satunnainen matkailija jonotti saadakseen kolme kahvia ja vadillisen suulakepuristettua munkkitaikinapötköä (Churros) tiristettynä rasvassa.



Niitä täällä näyttivät kaikki syövän tai vievän kotiin isoja pussillisia. Tunnelma kahvilassa oli todella paikallisen hieno, karut pöydät ja melkoinen pulina. Tämän rasvapommin jälkeen jatkoimme takaisin kohden autoa.

Päivän ensimmäinen satunnainen maailmanperintökohde

Kävimme infossa, joka sijaitsi Casa de Los Capitanes, hieno 1800-luvun talo sisäpihoineen.



Opastaulua lukiessaan satunnainen matkailija havaitsi maailmanperintömerkin esitetaulun yläosassa. Satunnaisesti olimme törmänneet mp-kohteeseen. Huonosti on kotiläksyt tehty, tosin netin puutteellisuus alkaa näkyä. San Crístobal de La Laguna on otettu listalle vuonna 1999, siis samassa istunnossa kuin Rauman toinen kohde Sammallahdenmäki.



La Laguna muodostuu kahdesta ytimestä; alkuperäinen suunnittelematon Yä-kaupunki ja Lower Town, joka on ensimmäinen espanjalainen asemakaavaihanteet täyttävä city. Sen laajalla katujen ja puistojen muodostamalla alueella on useita kirkkoja, julkisia ja yksityisiä rakennuksia 1700 luvulta 1900 luvulle. La Lagunen kaupunkimalli on ollut esimerkkinä useille amerikkalaisille siirtomaakaupungeille.

Maltoimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti päivän pääkohdetta, Teideä. Seurasin matkan kulkua Suunto-kellon ilmanpainemittarilla. Merenpinnalla lähtiessämme ilmanpaine oli 1024 mbar. 1580 metrin korkeudessa se oli 846 mbar. Tästä laskin, että Teiden huipulla paine saattaisi olla 608 mbar.
Toisella maisemaseisahdus paikalla osoittautui, että olimme menossa tutustumaa päivän toiseen satunnaiseen maailmanperintökohteeseen. Vuonna 1954 perustettu Teiden kansallispuisto on otettu listalle vuonna 2007. Toimivan tulivuoren lisäksi sen ainutlaatuinen kasvillisuus ja eläimistö ovat erityisen arvokkaita.



Kansallispuiston alueella oli paljon metsästäjiä koirineen, Koiria kuljetettiin häkeissä avolava-autoissa tai peräkärryissä. Ihmettelimme mitä he mahtoivat metsästää. Kaneja?, jottei kävisi kuin Porto Santossa ja koko erityinen kasvillisuus tulisi syötyä.



Joimme oluet ja kahvin moottoripyöräjengin seassa todeten, että olo on kuin Alpeilla olisi. Komeat maisemat muuttuivat tuon tuostakin auton kiivetessä ylöspäin metsän annettua periksi ja paljakan jälkeen maasto muuttui laavakentäksi. Tulivuoren kraattereita oli erotettavissa maisemassa.



Heikki halusi jättää auton parkkipaikan alkuun ja niin kapusimme parisataa metriä kaapelihissin lähtöpaikalle.



Hissilippu maksoi 25 euroa hengeltä. Asiaan kuuluva kuvaus Teide volcano Visit-Certificationia varten. Toisaalta tämä on hyvä tapa, jos joku lähtee haahuilemaan tulivuorelle luvatta. (No joo, roskiinhan ne menevät päivän päätteeksi lunastamattomat kuvat). Pääsimme jonottamatta seuraavaan hissiin, joka nosti meidät 3555 metrin korkeuteen. Emme päässeet kapuamaan Teiden huipulle, sillä siihen olisi tarvinnut hankkia lupa Santa Cruzista. Ylhäällä avautui komea näkymä Vulkaanisen Teiden huipulle. Ilmanpaine hissiasemalla oli 670 mbar.



Vaeltelu laavakivien välissä oli vaikuttava. Kasvillisuuden erikoisuuksia esiteltiin tauluissa samoin erityinen koppakuoriainen. Näimme kaakossa, pilvimassan yläpuolella Gran Canarian vuorenhuiput ja kurkistamalla lounaaseen hissiaseman tasanteelta osan Gomeran saarta. Siellä on myös maailmanperintökohde Garajonay National Park (laurisilva metsikkö). Pienen pettymyksen tuotti tuo, ettemme saaneet valloitettua Teiden huippua. Osin se kuittaantui, kun näimme savun nousevan kraatterin huipulta ja alempanakin olevasta kohdasta. Teiden huippu 3718 metriä on Espanjan korkein kohta. Paluumatkalla kuljimme autolla valtavan (toimimattoman) kraatterikentän halki.



Ajoimme pikkutietä Vilaflorin ja San Miguelin (tuttu tie minulle aiemman eksymisen vuoksi) kautta rantaan tutkimaan Marina San Miguelin, joka jäi eilen väliin. Söimme Punta del Guinchossa Heikin kanssa jänistä, saattoi olla juuri tuolta Teiden kansallispuistosta pyydettyä.

Ps. Nea! älä snää ol hualissas. Niingo huamas, ni kyll mnää syä. Eilengi raahasi neli kauhja kassi paatill.

-