maanantai 29. kesäkuuta 2009

VIIKONVAIHDE MAALLA


27la 06 09 Guernseyssa

Aamusuihkujen yhteydessä Nea latasi ensimmäisen koneellisen pyykkiä 2 puntaa koneellinen ja 2 puntaa kuivaus. Lasikuitumies tuli 1030 ja valitteli aiheuttamaansa melua ja pölyä. Poistuimme työmaalta kaupunkiin. Siirryimme katselemaan mallialtaassa pienoispurjeveneen uittoa. Janoon uskaltauduimme Guernsey Yacht Clubin paviljongille. Todella hieno kerhorakennus. Nea osti minulle seuran tummansinisen paidan, jossa mallikas klubimerkki, ja itselleen elämänsä ensimmäisen vyön. Kävimme kirjakaupassa ja paikallisessa pienalkossa. Sieltä löytyi LAMBʹS Navy Rum. Tutustuimme Guernseyn saareen sen ympäri kulkevalla bussilinjalla no 7 hintaan 60 penniä per henki. Kovasti oli tiukka kuri linikassa, ei saanut syödä eikä juoda mitään, tätä valvottiin kameralla. Lisäksi luki, että nuorten on annettava istuinpaikka vanhemmille. Valitettavasti bussi oli niin täysi, että osa matkustajista seisoi käytävällä. Näin toisen puolen maisemat jäivät näkemättä. Palasimme veneelle 1630, jolloin toinen mies oli hiomassa kölinjuuren auki. Päivä on ollut niin lämmin, että olimme hetken istuttuamme sitloorassa aivan puhki. Uuden pilssipumpun asennus ei aivan onnistunut, tulipa harjoiteltua. Siihen tarvitaan liittimiä ja sähkötarvikkeita. Illalla saimme lähetettyä blogitekstiä. Otin kameran
jalustan käyttööni, kun lähdin linnalle.

28su 06 09

jal

Sunnuntaiaamulla Nea lähti kymmenen kilometrin lenkille. Vahasin peräpeilin ja kaikki metalliosat, kiristin tutkamaston harukset ja tein monenlaista huoltotyötä Immigrantilla. Lasikuitumies tuli 1130, me nautimme aamiaisen 1200. Lähdimme taas St Peter Portin katuja mittailemaan. Yritimme päästä tutustumaan Victor Hugon puutarhaan. Löysimme talon, joka nykyisin toimii Ranskan konsulaattina. Kesken etsimisen kävimme paikallisessa Dorset Arms Beer gardenissa. Kyltti lupasi paljon enemmän kuin itse piha, joka oli täysin retuperällä. Juomien jälkeen kiersimme ison korttelin, jossa kaipaamamme puutarha oli, muttemme löytäneet sisäänkäyntiä. Jos oli linja-autossa paljon kieltoja niin ne olivat pientä kun menimme voileiville thaimaalaisen ravintolan terassille. Sisälle ei saanut mennä jalkapallopaidassa tai likaisissa haalareissa. Jos puhuu rumia poistetaan ja saa ainaisen porttikiellon jne. Istuimme taas bussiin ja nyt menimme koko saaren poikki. Ihmettelimme millä nämä ihmiset elävät, mitä he tekevät työkseen. Eivät kaikki voi olla kalastajia ja pankkiireja. Palattuamme veneelle totesimme keulan olevan kunnossa muuten paitsi gelcoat vielä puuttui. Lähetimme vakuutustarkastajalle ennen ja jälkeen -kuvat kölin remontista vuodelta 2005. Varsinaiseksi ateriaksi söimme 2030 pitaleivät kanalla. Katsoimme reittisuunnitelmaa tästä eteenpäin. Nea on valmis seilaamaan suoraan Biskajan yli Espanjan Vigoon, jonne on matkaa reilut 500 mailia. Kunhan vaan päästäisiin lähtemään ja hyvä sitä on meinata kun ollaan kuivalla maalla… Nyt on hyvä nettiyhteys, joten käytämme sähköpostia ja lähetän vielä nämäkin ajantasatekstit blogiini.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

IMMIGRANTIN TELAKOINTI GUERNSEYSSÄ




26pe 06 09 Alkaa pitkä viikonvaihde kuivilla

Aamuheräämisiä ja varsinaisesti nousimme ylös sängystä 0745. Jugurttiaamupalan nautittuamme Nea lähti kolmen vartin juoksulenkille. Pesin ylirampatun täkin ja kyljet. Suihkussa käynnin ja varsinaisen aamupalan jälkeen aloitimme lähtövalmistelut. Ranskalaisveneeseenkin löytyi sen verran miehistöä, että pääsimme kymmeneltä livahtamaan laiturista pois. He uittivat törkykasansa laiturin kylkeen. Ajoimme huoltoaseman laituriin odottamaan pääsyä nostoon. Tämä ponttonilaituri oli varsinainen kiikkulauta, ohiajavat veneet ja varsinkin nopeakulkuiset kaksirunkolaivat aiheuttivat suurta keikuntaa. Yhdeltätoista ilmestyivät nostajat, yksi kavereista tuli veneeseen ja ajatti meidät kolmen mittapaalun viereen. Toisella lähestymisellä osasin arvioida pois työntävän virran suuruuden, gastit saivat lassottua köydet tolppiin ja pääsimme paaluille. Immigrant sidottiin tiukasti perästä ja keskeltä mastosta kiinni paaluihin. Olimme kelkan päällä, jota vinssattiin ylöspäin. Hetken kuluttua vene seisoi kölillään tiukasti kiinnitettynä kahdella köydellä. Kapusimme alas tikapuita ja kättelimme venetelakan johtajaa Ben Mahya. Hän vetää tätä Boatworks+-nimistä firmaa. Odottelimme puolisen tuntia vahinkotarkastaja Buzz Whiteä. Aloimme selvittää veneen tietoja ja tapahtumaa; päivä, kellonaika, säätila, törmäyspoiju, sen koordinaatit jne. Buzz mittasi kölin pituuden ja kuvasi kölivaurion tarkkaan joka suunnasta. Kun Buzz kiipesi ylös ja astui sisälle totesi hän veneen hienoksi ja sanoi pyytävänsä poikia olemaan varovaisia meisseleineen. Nyt löytyivät poijun koordinaatit mustasta vihosta. Kaikki muutkin tiedot selvisivät, mitä nyt rungolla ei ole numeroa. Luvan saatuaan telakan miehet siirsivät veneen hydraulisesti toimivalle kuljetusalustalle. Saimme palata ylös veneeseen. Seurasimme Melgesien laskua ramppia pitkin mereen. Kaksi autoa oli niin pahoin tiellä, että ihmettelimme järjenkäytön köyhyyttä touhussa. Pienen siirron jälkeen veneen pohja pestiin ja sitä alettiin valmistella tynnyreille jättöä varten. Tässä vaiheessa menimme samaisen rakennuksen toisessa päässä olevaan venetarvikeliikkeeseen, sillä Nea ei voinut katsoa tätä tynnyritouhua. Täältä kummipoikani Jussi osti Muston keltaiset jokapoikahousut vuosi sitten Matildan siirtopurjehduksen yhteydessä. Pitkä kahvitauko keskeytti veneen telakoinnin. Hetken kuluttua näimme kuitenkin liikkeen ikkunasta kuinka Immigrant meni ympäri pienoismallien uittoallasta. Nyt sille löytyi rauhallinen paikka pois laskuluiskan ahtaudesta. Tämän siirron jälkeen kolme työmiestä ja johtaja tööjäsivät venettämme kolme tuntia tynnyreiden ja kiilapuiden varaan. Käyttivät he myös metallista kelkkaa. Tehottomuus tuntuu olevan täällä melko yleistä. Puoli viideltä vene oli kunnolla paikallaan ja saimme luvan nousta kuivilla olevaan alukseemme. Järjestimme ensitöiksemme sähkön, jota meillä Kalmarissa ei ollut, ja näin varmistimme mm. kylmälaitteen toiminnan viikonvaihteen aikana. Teimme jälleen illalla kävelyretken viehättävän kivikaupungin kujilla. Kävimme nauttimassa oluen ja kolan melko hienostuneessa ravintolassa. Guernseyhan on peräti fiini paikka. Sisareni Sirkka viihtyisi täällä, Iirosta en tiedä. Veneelle palattuamme asetuimme sitlooraan, laskuveden aikaan istuimme kaksikymmentä metriä ylempänä kuin mitä veneet olivat vierasvenealtaassa. Kuvasin St Peter Portin iltatunnelmaa. Kirjoittelin blogitekstejä ja menin nukkumaan puolelta öin Maritza mielessäni.


lauantai 27. kesäkuuta 2009

ERILAISTEN KORJAUSPAIKKOJEN SELVITTELYÄ


25to 06 09

Aamusuihkujen jälkeen menimme yhdeksältä etsimään Chantier Naval Chantereyne in Cherbourgia. Sehän löytyi lopulta taas kolmen kyselyn jälkeen samaisen venetarvikeliikkeen suojista mistä olin ostanut eilen merikortin ja vuosi sitten kassin ja tarvikelaukun. Franck Leclercq puhui hyvää englantia ja antoi ylen miellyttävän ja luotettavan kuvan itsestään. Kävimme katsomassa keulan vaurion ja hän totesi sen helpoksi paikata. Seuraavaksi marssimme kolmisin satamakapteenin juttusille ja nyt alkoi kertyä mustia pilviä taivaalle. Aikaisintaan tiistaina olisi aikaa ylösnostolle ja korjaukselle. Varasimme tuon klo 0800 ajan tiistaille. Allapäin astelimme alukselle ja mietimme seitsemän vuoden kirousta. Olimmehan häämatkalla viikon nosturin nokassa Kalmarissa, kun vetolaitteesta pakki petti. Kirjoitimme Alandiaan, että Leclercq on valmis tekemään työn tiistaina, jos se vakuutusyhtiölle sopii. Samalla valittelimme työn siirtymistä vasta tiistaille ja kysyimme olisiko korjaus mahdollista tehdä Guernseyssä. Laskimme huomiselle lähtöajaksi 1330. Puhelinsoitto Raumalta keskeytti vuorovesilaskelmat ja siirsi kaikki ajatukset nuorempaan tyttäreeni Maritzaan. Saimme samanaikaisesti vastauksen vahinkotarkastaja Peter Clarkilta Englannista, että vene voidaan nostaa ylös Guernseyssa perjantaina aamulla ja niin oli pakko tehdä nopeasti lähtöpäätös. Nean tutustuminen Cherbourgiin jäi todella vähäiseksi, sillä lähdimme välittömästi kohti St. Peter Portia, Guernseytä.

Cherbourg- 1313 log 1396

Irtauduimme laiturista naapurin auttamana. Nostimme ison välittömästi sisemmässä altaassa ja suuntasimme kohti luodetta. Avasimme avotuulella rullukan täysille. Samaan aikaan oli lähdössä kolme muuta alusta, entuudestaan tuttu englantilaisvene, sekä kaksi ranskalaista. Meitä isompi fransmanni kyllästyi kuuden solmun vauhtiin kun jäi jälkeemme ja otti koneen avuksi. Englantilaisvene jätti meitä kuuden metrin tuulessa, me sen sijaan jätimme pienen ranskalaisen kuin nallin kalliolle. Tuulen pienennyttyä taas neljään metriin saavutimme engelsmannia. Vaihtelevassa tuulessa seilattuamme kymmenen mailia tulimme ensimmäiselle reittipisteellemme Basse Befortin pohjoistikulle. Meressä näytti olevan matalampi kohta ja siinä pienellä alueella kuohasi. Ja sitä kuohaamista jatkui pitkään. Vuorovesilaskelmat oli laskettu todella hyvin ja parhaimmillaan virta vei meitä toisen mokoman eteenpäin tuulen lisäksi (speed 6,2kn, sog 12,5kn) Niemimaan kärki ja vuorovesi aiheuttivat huomattavaa virtaamista ja aallokon muodostumista. Nea sai aikaiseksi huippulukeman 13,2 solmua. Pohjoistuulta oli näin riittävästi ja venevauhti säilyi hyvänä läpi aaltoalueen. Päätimme poiketa laaditusta reittisuunnitelmasta ja jättää Alderneyn saaren pohjoiseen, vaikka sen eteläpuolella olikin odotettavissa vaikea aaltoalue. Reittimme kääntyi lännestä lounaaseen ja nyt tuuli muutti suuntansa pohjoisen kautta luvattuun itään. Suunnanmuutosten yhteydessä tuuli yleensä pienenee ja niin nytkin jouduimme kuohuvaan aallokkoon tuulen ollessa olematonta. Käynnistimme koneen hetkeksi. Seilasimme varsinaiseen porokattilaan, aallot nousivat jyrkkinä, ei kovin korkeina vaahtopäisinä ja hidastivat vauhtiamme. Hermin ja Sarkin välistä seilatessamme aallokko oli vähäisempää. Lakimme ison puoli tuntia ennen Guernseytä. Ajoimme St. Peter Portin odotuslaituriin 1930 (1830 Englannin aikaa). Kuulimme, että puolen tunnin päästä pääsemme satama-altaaseen. Mielenkiintoinen oli se Rojohoppe, jonka kyljellä olimme. Äijät olivat kovin kiinnostuneita reissustamme, siinä olutta hörppiessään.


-St Peter Port, Guernsey 2000, log 1417/ 48 nM, Mh 204,5. Selattu aika 6h 17 min, josta moottori päällä 4,2h.

Pääsimme kylkikiinnitykseen ponttoonilaituriin. Hetken kuluttua viereemme ohjattiin todella likainen ranskalaisvene, missä oli seitsemän ihmistä. He haisivat yhtä pahalle, mitä heidän veneensä oli suttuinen. Kolmas vene rivissämme oli englantilainen kahden miehen gastisto, josta ei ollut haittaa. Täytimme tulliselvityksen. Siinä käskettiin ilmoittaa kaikki mahdollinen Guernseyhin tuotu tavara, myös omaan käyttöön tarkoitettu, perunoiden määrästä aina pornotuotteisiin ja alkoholiin. Kävimme 2424risuaita-suihkuissa. Söimme spaghetin purkkikastikkeella. Teimme kunnollisen mäkikävelyn Peter Portin korkeimmalle laelle, missä sijaitsi mahtava viisitorninen yliopistokompleksi.


perjantai 26. kesäkuuta 2009

RAKKAANI TULEE SATEENVARJOKAUPUNKIIN -CHERBOURGIIN


24ke 06 09 Cherbourg

Heräsi 0730 puhelimen sointiin, Alandian Jörgen Ekebom kysyi kuulumisia ja totesi, että hyvä kun olet päässyt perille. Hän selvittää korjausmahdollisuuksia Cherbourgissa. Nautin aamupalan ja aloitin veneen täyssiivouksen sisältä; imurointi, vuodevaatteiden vaihto, patjojen tuuletus, kaikkien pintojen pyyhkiminen jne. Välillä kävin venetarvikeliikkeistä ostamassa Biskajan lahden merikortin, neljä leparia ja 20 metrin vesiletkun kotelossa liittimineen. Jouduin siirtämään veneen toiseen vierasvenelaituriin, tehdäkseni tilaa kaksikymmentä metriselle veneelle. Englantilaisilla ei selvästikään ollut kommunikointi hallussa ja niin heillä oli suuria vaikeuksia päästä irti sivutuulisesta laiturista. Sama kommunikointihäiriö (ranska-suomi) meinasi aiheuttaa minulle ongelman, kun fransmanni työnsi juuri pahaan aikaan keulan ulos vaikka olin poistumassa tietenkin perä edellä. Sain Immigrantin voimakkaasti ajaen eteen ja sen jälkeen pakilla ulos. Valmistelin rauhassa kiinnittymistä ponttooniaisapaikkaan. Taas virta otti veneen haltuunsa ja vei varmaankin kolmen solmun vauhdilla kohti laituria. Juoksin nopeasti keulasta perään ja löin täydet pakit päälle. Näytti jo siltä, että keulaan tulee uusikin hainkita, mutta viimevaiheessa moottoriteho ja kolmilapa saivat homman haltuun ja törmäys oli ohitettu. Englantilaismies oli vastassa Q-laiturilla. Tuulta oli niin paljon, että auttajia oli hetkessä neljä ja vene saatiin sivutuulessa hyvin kiinni ponttoniin. Viritin vesiletkun käyttökuntoon ja pesin täkin. Suuttimesta sai kunnon paineen ja täkki tuli puhtaaksi. Erityistä huolta kiinnitin suolaveden poistoon köysistä ja navigointilaitteista. Siivottuani sain selville mitä Ranskan Cherbourgissa saa kahdella eurolla. Sillä sai pitkän kymmenen minuutin, lämpimän ja hyväpaineisen suihkun. Iltapäivällä kirjoitin blogiani edellisen päivän murheellisesta törmäämisestä lateraalipoijuun. Kuuden maissa lähdin kaupungille Neaa vastaan. Kävelin ensin tarkistamassa rautatieaseman sijainnin. Kysyttyäni kolmelta ranskalaiselta löysin aseman. Kävin syömässä pizzan merenherkuilla, ehkä liikaa majoneesia. Seuraavaksi löysin ruokakaupan, jossa olimme Pegasuksen (First 50) siirtopurjehduksen yhteydessä käyneet. Pikamarssia painava reppu selässä takaisin vierasvenesatamaan. Nyt kun palasin rautatieasemalle saatoin mitata ajaksi 17 minuuttia. Juna tuli ajallaan 2009 ja Nea oli ainoa väriläiskä siinä porukassa. Muut olivat pukeutuneet lämpimästi, Nea suvisesti. Hän oli Pariisissa myöhästynyt kaksi minuuttia edellisestä junasta. Raahasimme kahta laukkua ei niinkään romanttista reittiä satamaan. Veneelle päästyämme teimme iltapalaksi patonkileivät ja nautimme kotimaisista karamelleista. Saimme netin auki ja vastailimme Alandian Jörgenille. Arvioija Peter Clark oli myös lähettänyt mailin, jossa hän selvitti henkilöitä, joihin olisi oltava yhteydessä. Yhdyshenkilö Cherbourgissa olisi Franck Leclercq (Chantier Naval Chantereyne in Charbourg puh. +33624940498). Korjaaja Neil Desty – Desty Marine (+44 2380457776) tulisi Englannista. Lähetimme sähköpostien luvun jälkeen uudet blogit maailmalle. Iltapesulta palatessamme totesimme cherbourgilaisnuorison kerääntyneen sataman viereiselle valtavalle nurmikentälle piknikille ryyppäämään viinejä. Meno tuntui jo melko vauhdikkaalta ja äänekkäältä. Päätimme herätä aikaisin ja mennä etsimään Franckia.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

LE HAVRE LATERAL BUOY LH7

23ti 06 09 Le Havresta Cherbourgiin

Herätyskello pirahti 0630, nautin aamupalan ja valmistelin veneeni lähtöön.
0718 Le Havre log 1296, moottoritunnit 196,3Mh
Aamu oli tyyni, joten pääsin hyvin aisapaikalta liikkeelle. Pinosin leparit pelastuslautan juurelle kuivumaan. Käsittämätöntä – taas oli yksi lepari vähemmän. Ovatko ne keräilyharvinaisuuksia, vai eivätkö Itämeren solmut enää pidä? Ulkona redillä on toistakymmentä laivaa ankkurissa ja tarkkailin niitä kiikaroimalla ja AISilla varmistaen. Aloin valmistella päivän huoltoprojekteja: mm. ikkunanverhojen kiinnikkeiden liimaus, köysipussin väljän ruuvireiän pienentäminen Plastic Paddingilla. Antti antoi hyvän ohjeen: anna sen kuivua juuri sopivasti ja kierrä ruuvi siihen, niin tulee ilmainen jenka. Juuri sopivasti on kuin reseptien lisätään sopivasti mausteita. Kävin viiden minuutin väliajoin tähystämässä laivatilanteen. Olin suunnannut reittini laivaväylän eteläpuolelle, näin vältin suurimman osan ankkuroiduista laivoista. Yhtäkkiä kuului tönks ja sen jälkeen todella kova rysähdys. Ryntäsin ulos ja olin totta tosiaan törmännyt suureen vihreään lateraalipoijuun.


0835 LH7, Lateral Buoy, 49o 30,243 000o 00,906W. log 1301 nM. Yhteentörmäys poijuun.
Vihreä rumilus kolkutteli kylkeä pitkin vanaveteen. Laitoin koneen vapaalle ja menin tutkimaan vaurioita. Etutäkillä oli lasinsiruja, runko on siis todella lasikuitua. Kurkotin keulasta ja näin, että keularangassa oli iso kolo. Aukaisin ankkuriboksin luukun ja näin, että onneksi ruhje oli niin ylhäällä, että keulaboksin vedenpoisto tyhjentäisi sinne tulevan veden. Kävin tarkistamassa pilssit ja totesin, ettei niihin tullut vettä. Mikä oli se ennen törmäystä kuulunut ääni? Aivan kuin köli olisi osunut johonkin. Kävin uudelleen kaikki paikat läpi ja totesin näkyviksi vaurioiksi: keulassa nyrkin mentävä reikä ja joitakin naarmuja. Tarkkailin laivoja ja tein arvion ja totesin voivani jatkaa matkaa kohti Cherbourgia. Minun piti juhlistaa nollameridiaanin, Greenwichin, ylitystä ja reissun 1300 mailin särkymistä. Ohi menivät ja nyt minulla oli muuta ajateltavaa. Tuskanhiki oli kastellut puseron ja nyt kokeilin ensi kertaa auringonvalolla lämmitetyn suihkuni toimivuutta. Kiskaisin suihkupussin nostimella kahden metrin korkeuteen ja avasin hanan, vesi oli lämmintä ja kelvollista. Näin tuli aamupesu suoritettua. Viimeisten poijujen jälkeen 1020 soitin sateliittipuhelimella Alandiaan Jörgen Ekebomille. Selvitin tapahtuman ja kerroin purjehtivani Cherbourgiin, missä palataan asiaan. Lopuksi Jörgen totesi, että hyvä kun matka ei keskeytynyt. Tuuli oli virinnyt kolmesta metristä 5,8 ms. Nostin täydet purjeet 1050 log 1308, saavutin 4,0 kn nopeuden. Virta on kääntymässä perään ja seuraavien tuntien aikana se auttoi purjehdustani. Olisin nauttinut tästä menosta todella paljon, ellei koko ajan olisi ollut mielessä tuo törmääminen. Kolmen paikkeilla virtaus oli parhaimmillaan ja vei venettä eteenpäin 3,5 solmun lisävauhdilla, nopeus pohjan suhteen oli 9,7 solmua. Käännyin Seinen lahdelta länteen Pointe de Barfleurin majakan ohitettuani. Kangastus teki siitä pitkäksi aikaa kaksirunkoveneen, joka ei vaan tullutkaan vastaan. Taas tuuli oli noussut yhdeksään metriin, pienensin etuseiliä, vaikka kiusaus olikin ajaa vauhdilla hetken kuluttua jo lounaaseen. Kiikaroin edessä olevaa kuohuvaa aaltoaluetta. Tarkastin sen plotterista ja kartalta, vettä kyllä riitti, mitä nyt syvyys pienellä alueella muuttui kymmeneksi metriksi. Jatkoin suoraan kohti reittipistettäni. Virta oli kääntynyt vastaiseksi ja niin se törmäsi myötäaaltoon ja nämä taistelivat keskenään. Aallokko muuttui teräväksi ja korkeaksi, kaikkien aaltojen harjat rikkoontuivat ja muodostui melkoista ristiaallokkoa. Seuraavan kerran kierrän tuollaisen näkyvän aaltoalueen kaukaa. Cherbourgin merilinnakkeiden jälkeen laskin isopurjeen 1938 ensin tehtyäni riittävästi tilaa kahdenkymmenen kisaveneen rykelmälle. Olin turhan aikaisin laskenut ison, sillä toisen aallonmurtajan sisällä oli rauhallista. Löysin kylkikiinnityspaikan perimmäisestä laiturista. Siirsin vielä kohteliaasti venettäni eteenpäin tehden tilaa isolle englantilaisveneelle.

- Cherbourg 2000 log 1369, matka 73nM, moottoritunnit 200,7 3,4Mh.

DIEPPESTÄ LE HAVREEN


22ma 06 09 Dieppestä Le Havreen

Kirjoitan tätä blogia kajuutassa Helmin ohjatessa. Hetki sitten kokki valmisti (lue lämmitti) herkullisen Coq au Vin, eli kukkoa punaviinikastikkeessa ja kutsui kipparin katettuun pöytään skanssin viileyteen (+21C). Ulkona alkaa olla niin lämmin, että on viisasta olla myötätuuli-purjeiden varjossa. Koko päivän on tuullut pohjoisesta ja se sopii minulle oikein hyvin. Parhaillaan myötävirta antaa kolmen solmun lisävauhdin. Tuulta on 5,5ms. Nopeus on tällä hetkellä 8,2 solmua. On aivan pakko siirtyä 50-kertoimisen aurinkosuojan käyttäjäksi tai hakeutua Le Havressa intiaanikapakkaan. Rajun Itämeren jälkeen tämä hiljainen myötätuulipurjehdus palkitsee. Valitettavasti Wilbe ja Marcus eivät päässeet osallisiksi tästä rauhasta.

Aamulla heräsin 0630 herätyskelloon ja tarkastelin aamupalalla säätilan kehittymistä. Ilmapaine on noussut ja lupaa todella kaunista päivää. Korkeapaine on jo toista päivää Ranskan rannikon päällä. Kävin tarkastamassa huoltoaseman aukioloajan, mutten löytänyt mitään tietoa. Aamusuihkun jälkeen kävin satamatoimistossa maksamassa yöpymiseni. Jo laiturin portilla kehotetaan ottamaan veneen paperit mukaan. Niinpä minulla oli maistraatista haettu Vesikulkuneuvon rekisteritodistus mukanani kun menin ranskattaren juttusille. Tyttö käänteli virallista paperia, muttei löytänyt aluksen nimeä siitä. Näin olikin, tässähän pääasian vie tuo Rekisteritunnus, näemmä nimellä ei ole merkitystä. Jouduin tavaamaan veneeni nimen ranskattarelle. Nyt maksoin tähän asti korkeimman satamamaksun 33,90 euroa. Cuxhaven menee tästä ohi kaikkine erillisrahastuksineen. Poikkesin konditoriaan ja ostin kaksi pitkänpitkää patonkia. Sulauduin niin paikalliseen väestöön että. Polttoaineasema toimii automaatilla ja on auki 24 h vuorokaudessa. Pieniä vaikeuksia oli edellä tankanneella ranskalaispapalla. Niin oli minullakin, sain kuitenkin polttoainetta 56 litraa.

1100 Dieppe-
Sikses onnistuneen tankkauksen jälkeen nostin isopurjeen aallonmurtajan sisäpuolella. Tuuli oli kolmen metrin luokkaa ja joudutin matkaani hetken koneella, kunnes puolelta päivin tuuli jo 5ms ja saatoin purjehtia. Olin ajoittanut lähtöäni vuoroveden mukaan siten, että saisin mahdollisimman pitkään myötävirran. Nyt näytti siltä, että onnistuin siinä. 1645 kertoo GPS saapumisen Le Havreen olevan (ETA) 1919. Tosin virta kääntyy runsaan tunnin päästä vastaiseksi, joten olen illalla perillä.
Purjehdimme Helmin kanssa virsikirjaa ja uskomattoman pitkään jenua pysyi auki. Puolentoista tunnin harakan jälkeen tein jiipin ja suuntasin kohti Le Havren lahtea. Ei virtaus vähentynytkään merkittävästi ja tuulikin oli alkanut puhaltaa 8 metriä, puuskassa nousi jopa yhdeksään. 1915 laskin isopurjeen aallonmurtajan sisäpuolella. Olen oppinut, että isoa laskettaessa pitää seistä mastolla ja laskostaa purje oikein. Tämä tuntui ensi alkuun vaaralliselta, kun seisoi mastolla selkä kulkusuuntaan. Rantautuminenkin sujui mallikkaasti, vaikka helteinen päivä olikin vienyt minusta mehut.

- Le Havre 1930, log 1296, Dieppe-Le Havre 57nM, 8,25h, moottoritunnit 196,3, ajoa 3,5Mh

Kävin katsomassa satamatoimistoa, mutta se oli kiinni. Sain kuitenkin koodit, joten pääsen kulkemaan ulos portista. Suihkupolettia minulla ei ole, joten täytin vuosi sitten Ranskasta ostamani Super Solar Showerin, mustan suihkusäkin, letkuineen ja katson olisiko se aamupäivällä toimiva vehje. Tänään en lähde metsästämään simpukoita. Vaikuttaa, että vierasvenesatama on kaukana kaupungin keskustasta. Menen aikaisin nukkumaan, jotta voin lähteä Cherbourgiin aikaisin aamulla. Nea tulee keskiviikkona sinne ja meillä on iloinen jälleennäkeminen. Hän lentää Pariisiin ja loppumatka sujuu junalla. Minulla on seilattavaa 71 mailia, kelin pitäisi edelleen olla suotuisa, tuuli takalanteelta.

BOULOGNESTA DIEPPEEN



21su 06 09 Boulognesta Dieppeen

Herättyäni tein kuva-aineiston blogiini ja avasin nettiyhteyden. Saatuani päivityksen, aina Amsterdamista saakka, tehtyä puhelimme Nean kanssa skypen kautta Rauman ja maailman kuulumisista. Nea ihmetteli, että olinko vielä yöasussa. Käytyäni suihkussa olin valmis jatkamaan matkaa, kunnes huomasin aamupalan jääneen väliin. Kunnon tankkaus ennen merelle lähtöä.

Boulogne-sur-Mer 1100-
Nostin isopurjeen täytenä ennen aallonmurtaja-aukkoa. Avasin rullukan täysille ja suuntasin kulkuni kohti Dieppeä, jonne on matkaa 53 mailia. Edessä on noin kymmenen tunnin seilaus. Lasken aika-arvion viiden solmun keskivauhdin mukaan. Kevyt 4 sekuntimetrin tuuli WNW ei jaksanut viedä purtta eteenpäin myötäaaltoon, varsinkin kun aallot hakkasivat isoa heilumaan puolelta toiselle. Edelläni seilaava fransmanni otti konevoiman avuksi, joten niin tein minäkin. Ensimmäisten kolmen tunnin aikana etenin vaivaiset yksitoista mailia vastavirtaan. Kaikki pilvimassat haihtuivat iltapäivällä ja taas oli shortsikeli. Neljältä tuuli kasvoi kuuteen metriin sekunnissa ja virta kääntyi myötäiseksi. Aallokkoa ei ollut hetkeen nimeksikään, purjehdus oli juhlaa. Matka alkoi joutua, kun myötävirta oli liki kolme solmua. Seuraavat tunnit taitoin selkää 7-8 solmun vauhdilla, tuulta oli parhaimmillaan 8 ms. Lähestyessäni Dieppeä näin nyt jo kaipaamani suulat. Ne tekivät syöksysukelluksia kuin Stuga-hävittäjät konsanaan. Helmi on oppinut Immigrantin tavoille ja ohjaa hyvin, voin kaikessa rauhassa paneutua Vene-lehteen. Keskityin huolella isopurjeen laskuun ja se sujuikin huomattavasti paremmin kuin eilen, tosin merikin oli aallokoltaan helpompi ja tuulta vain 5 ms. Dieppessä oli laskuveden aika, kun tulin satamaan. Tämäkin satama on kaikkina vuorokauden aikoina auki vedenkorkeuden vaihteluista huolimatta. Löysin paikan (9/28) ensimmäisestä vierasvenelaiturista. Ystävällinen hollantilaisnainen piti venettäni paikoillaan, kunnes sain köydet kunnolla. Huutelin VHF kanavalla 9, mutten saanut vastausta ja samalla koodinumeroa porttiin ja suihkuhuoneeseen. Löysin englantilaispariskunnan, jolta sain tarpeelliset tiedot.
- Dieppe, 2030, log 1239, matka 55 nM 9,5h, josta moottori päällä 3,8h.

Kaupungissa oli musiikkifestivaali ja kaikkialla soi erilaista musiikkia. Vaeltelin Dieppen kaduilla tunnin ajan ja menin syömään simpukoita ravintolaan rantakadun varrelle. Kuvasin iltavalaistua kaupunkia ennen veneelle menoa. Palatessani veneelle huomasin, että koodilukossa on sellainen vika, ettei siinä ole valoa. Onneksi tälle venepaikalle katuvalot antoivat sen verran kajoa, että näin aukaista lukon. Istuskelin sitloorassa kuunnellen musiikkia puoleenyöhön. Festivaalin päätti komea ilotulitus tasan klo 24.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

CALAISE - BOULOGNE-SUR-MER



20la 06 09 Calaisesta Bologne-sur-Meriin

Viime käynnilläni, vuosi sitten Oceanis 46, Matila-veneen siirtokeikalla Calaisesta jäi mieleen kovin ikävä kuva, joten yritin paikata tätä näkemystä. Aurinko paistoi pilvien välistä ja keskusta näyttikin paremmalta. Ranskalaiset yrittivät auliisti auttaa Match –supermarketin löytämisessä. Viittoilivat vaikkeivät tienneet kohdetta. Kävin komealla kirolla ja kysyin ranskattarelta ohjetta markettiin. Hän, laiha tyypillinen Brigitte Bardon jälkeläinen, ohjasi takaisin keskustorille ja oikealle. Ostokseni tehtyäni palasin veneelle ja lämmitin ranskalaisen äidin valmistaman paellan. Irrottauduin klo 1240 laiturista ja ennätin kerätä köydet ja leparit pois ennen portin aukeamista. Lepareista tosin puuttui taas yksi. Edellisen menetimme Amsterdamiin. (Kaksi leparia kolmessa viikossa tekee 20 leparin menetyksen koko reissun aikana. Löytyisiköhän mistään lepari-sponsoria.) Vähän jännitti oliko ranskalaisystäväni laskenut oikein kynnyksen korkeuden, mutta turhaan, sillä vettä riitti. Neljä venettä lähti samanaikaisesti ulos ja jouduimme hetken odottamaan saapuvaa Doverin lautta. Sen mentyä saimme luvan poistua odotusaltaasta ripeästi. Aallonmurtajan jälkeen nostin ison klo 1310 ja puolen tunnin päästä aukaisin rullukan täysillä. Tuuli veti suuntaan 300, mistä löytyy Englannin Dover. Tällä kertaakaan en tosin sinne mene – ehkä paluumatkalla runsaan vuoden kuluttua. Oikein mukavaa vetoa viiden metrin vastatuuleen, vene liikkui kuuden solmun nopeutta. Plotterissa sininen virtausnuoli kääntyi kahden vendan jälkeen myötäiseksi ja antoi parhaimmillaan kahden ja puolen solmun lisävauhdin. Kaksi tuntia seilattuani shortseissa ja sukitta oli Doverin salmi muuttunut kylmäksi ja aallokko kasvoi. Oli aika taas lisät’ä vaatteita, tosin kolmikerroksisuuteen en palannut. Vastatuuli, vasta-aalto ja myötävirta muodostivat aallot teräviksi ja kun sisääntuloluukku oli auki oli ajattava todella sulavasti. Tuuli kasvoi yhdeksään metriin ja pienensin etupurjetta saadakseni kallistuksen kahteenkymmeneen asteeseen. Hetken tämä piti, mutta tuuli kävi taas kymmenessä ja peräsin oli poikittain. Plotterin mukaan ajaen välttelin yhden metrin matalaa lähestyessäni Boulogne-sur-Merin satamaa. Pitkään harkitsin otanko isopurjeen alas jo ennen satama-allasta. Päädyin ottamaan, kun kartoilla sataman aallonmurtajan sisällä ei ollut selkeää paikkaa. Tästä lähti epäonnistumisien sarja liikkeelle. Terävä aallokko ja yhden luistin irtoaminen isopurjeen mastoliikistä tekivät täysin mahdottomaksi purjeen viikkaamisen puomille. Turvavaljaskin oli tiukassa paikassa jalan ympärillä tai kiersi vinssin takaa. Juuri ajaessani sisään aallonmurtajasta hälytti AIS vaarallisesta kohteesta ja murtajan takana näkyikin plotterissa liikkuvan nopea alus. Kantosiipialus kiihdytti matkaan, ilman AIS laitetta tuo olisi tullut täysin kulman takaa. Satamalahti oli osin matala ja, kun en nähnyt kaiun lukemia, päätin kertaalleen vielä korjata isoa purjetta puomille. Pistin Helmin päälle ja purin ja viikkasin ison puomille. Kulku oli vakaata ja sain näin työn tehtyä tyydyttävästi. Palatessani sitlooraan havaitsin syväyksen olevan vain 1,7 m. Käänsin veneen takasin menosuuntaan. Olin todellakin ajautunut Boulognen uimarannalle, tai ainakin mutaiseen veteen. Hitaasti palasin turvallisille vesille ja kohti vierasvenesatamaa. Vaikeinta yksinpurjehduksessa on rantautuminen ja nytkään en ollut parhaimmillani, vähän puuttui pojasta potkua. Mitään virhettä ei tapahtunut, mutten ollut tyytyväinen toimintaani. Jos muut auttavat olet kuitenkin aluksesi kapteeni puhuvat he mitä tahansa kieltä.

1730 Boulogne-sur-Mer log 1184, seilattu matka 28nM,





Paikkakunnan nimi antaa odottaa ympäristöstä huomattavan viihtyisää paikkaa. Nyt laskuveden aikaan kaikki näytti rääppäiseltä. Täällä on vedenvaihtelu nyt suurimmillaan ja yli kuuden metrin laskuvesi. Illalla nautin täyden padallisen simpukoita valkoviinin kera. Olo alkoi tuntua paljon paremmalta ja jaksoin kiivetä Boulogne-sur-Merin korkeimmalle paikalle. Sain hyvän käsityksen kaupungista. Vesikin oli noussut illan aikana ja satamakin näytti huomattavasti paremmalta. Kirjoitin taas yhteen saakka näitä blogeja. Nyt olen ajan tasalla. Huomenna kohti Dieppeä, jonne on matkaa53 mailia.

RANSKALAISTA VIERAANVARAISUUTTA

19pe 06 09 Oostendestä Calaiseen

Herätys klo 0530. Normaalit aamutoimet suihkuineen. Laskeskelin vielä mahdollisuuksia ehtiä Boulogne- sur-Meriin. Virtauksista riippuen se on epätodennäköistä, mutta yrittämisen arvoista.

0745 Oostende-
Huolella valmisteltu irrottautuminen sujui mallikkaasti ja koilasin kaikki rantautumisköydet saman tien. Lepareita irrottaessani moottorin ollessa vapaalla havaitsin, että vene kulki kovaa vauhtia takaperin kohti betoniseinää. Virkeänä astelin rauhallisesti etutäkiltä sitlooraan ja annoin kaasukahvalla eteenpäin komennon. Ei saanut hereillä ollut sakemanni naurunaihetta. Nostin ison reivattuna ennen aallonmurtaja-aukkoa. Satamakapteeni heilutti yksinäisenä Kuninkaallisen jahtiklubinsa terassilta. Reitti kulki aivan rannan tuntumassa, joten aallokkoa oli riittämiin, tuulta alkuun 9 ms S. Tunnin kuluttua lähdin kryssäilemään ja purjehdus sujui hyvin, mitä nyt etenemä oli turhan pieni. Kaikki liikkeellä olijat tulivat vastaan, joten arvelin virtauksen kohta kääntyvän minulle vastaiseksi. Niin tapahtuikin, mutta olin ulompana, eikä tilanne olut kohtalokas. Yhdentoista maissa näin samaan suuntaan etenevän englantilaisen veneen menevän rannan puolella hurjaa vauhtia seileillä ohitseni. Heillä oli tiukempi nousukulma, vaikka minäkin kryssin täysillä. Kiikarilla havaitsin, että musta kolmio oli asetettu paikalleen, kertoneen moottorivoimasta. Lämmitin, eli pohjaanpoltin, eilen alustamani meksikolaisen lihanuudelikattilan. Tuuli tietenkin nousi taas yllättäen yhdeksään metriin. Ruokailu keskeytyi, kun ihmettelin kumppanin liikkeitä, he olivat nousseet melko lähelle ja nyt yhtäkkiä päättivätkin mennä Dunkergueen, siis rannalle? Lopetin hetkeksi syömisen ja heitin vedan ulospäin. Tarkastin sijaintini ja havaitsin suoraan edessä olleen 1,6 metrin matalan. Väistöliikkeeni johti kalastusalueelle ja niin käänsin vartin purjehduksen jälkeen takasin kohti merkitsemääni reittiä. Virhe no 2. Olin aloittanut ruokailuni katsoen kelloa, en merikorttia. Dunkerguesta minulla oli aivan rauniokäsitys, mutta kiikaroituani sitä havaitsin rannalla olevan kapearunkoisia, mallikaita, korkeita ja yhteen rakennettuja taloja. Kaukaa näytti, että kaupungilla oli eri-ikäisistä rakennuskantaa alueittain. Tuuli nousi taas iltapäivällä normaaleihin lukemiin eli 12 metriin sekunnissa ja kääntyi täysvastaiseksi, joten oli pakko laskea purjeet ja jatkaa konevoimin. Aallokko kasvoi tosi kovaksi ja oli täysi työ hakea matalampia aallon pohjia ja välttää rysähdyksiä aallolta alas. Saavutin englantilaisveneen, jolla oli selvästi vaikeuksia ajaa vasta-aaltoon. Calaiseen tuloon liittyy oikaisureitti, jota mietin jo vuosi sitten Matilda veneen siirtopurjehduksella. Nyt ranskalaisvene, joka oli tullut rannempaa näytti aikoinani suunnittelemani oikaisun mahdolliseksi. Kiersimme matalikon kaikki kolme venettä eri etäisyydeltä, muttemme kuitenkaan menneet varsinaiselle reitille. Yhteysaluksia Doverista kulki tiheään ja piti katsoa missä vaiheessa laski purjeensa.
-Calaise 1820, log 1156, Oostende - Calaise 51nM
1820 löin hanhen nokan kiinni odotuspojuun. Ilmoitin Nealle olevani taas turvallisesti ainakin satamalahdessa. Tein voileivät ja otin ensimmäisen Juhannusolueni. Odotellessani lähettelin tekstiviestejä, kun nyt en ole saanut lähetettyä blogiani sähköiseen verkkoon. Kahden tunnin odotuksen aikana lahti oli täyttynyt ja kun portti aukeni olin menettänyt neljännen starttisijani viimeiseksi. Kaikki neljätoista venettä menivät edelläni. No se saattoi olla minun onneni, sillä seurasin edellä ajavaa ranskalaisvenettä ja ajoin pistolaituriin sen vierelle. Auttoivat laituriin, kun havaitsivat minun olevan yksin. Kohta havaitsin, että olin tullut purjehdusseuran omille paikoille. Esitin siirtyväni vierasvenepaikoille, mutta veneen kippari ilmoitti, että paikka on vapaa ainakin neljä viikkoa, joten ole siinä. Saatuamme veneet kunnolla kiinni kysyin minne voin maksaa? Fransmanni viittasi elegantisti kädellään ja sanoi minun olevan hänen vieraansa, jos joku kysyy. Kättelimme ja näin olin saanut elämäni ensimmäisen kokemuksen ranskalaisesta vieraanvaraisuudesta. Vaihdoimme kuulumisia ja sain ohjeen lähteä sataman portista 1250. Hetken kuluttua hän antoi vielä minulle koodin suihkuun, joten olin todella etuoikeutetussa asemassa kun astelin siistiytymään satamatoimiston ollessa kiinni. En jaksanut lähteä Calaisen keskustaan syömään, joten hain kaapin pohjalta murkinaa vatsaani. Ilta kului rattoisasti rantautumisrommin ja blogikirjan parissa. Amsterdam ja yksinpurjehduksen alku tuli kirjoitettua. Vaivuin unten maille 0100.

YKSINPURJEHDUS AMSTERDAMISTA OOSTENDEEN



17ke 06 v09 Amsterdamista (NED) Oostendeen (BEL)

Herätys klo 0730, suihkut ja aamupala. Pojat olivat jo illalla pakanneet kassinsa, joten ne olivat nostettavissa laiturille ennen yhdeksää. Turvallisen matkan- ja oli hauska tavata/tutustua- toivo-tusten jälkeen kippari läksi yksin seilaamaan kohti eteläisiä satamia.

0855 Amsterdam, Sixhaven, -
Yksinpurjehtijan paras kaveri on autoHelmi, joten seuranani viikon ajan on siis Helmi. Heiluteltuamme joka käänteessä jäivät Wilbe ja Marcus pakaaseineen Sixhavenin laiturille ja lähdin kanava-ajoon ja seilaamaan takaisin IJmuidenin ohi Pohjanmerelle, tavoitteena Oostende. Helmi alkoi heti kiukutella, eikä pitänyt träkkiään. Kuritin häntä tekemällä Amstel –joessa kaksi laajaa kierrosta ja niin Helmille tulivat ilmasuunnat tutuiksi. Tämä oli siis automaattiohjauksen kompassin kalibrointi. Kanava-alukset ajavat todella lujaa ja pienellä laitakorkeudella. Pari petolintua ja silkkihaikara, hätäisesti tunnistettuna, kun laiva alkoi lähennellä juuri lossin ylityskohdassa. Noordzeekanaalin sulkuun pääsin ajamaan suoraan. Aamun sateenuhka on väistynyt ja aurinko paahtaa tuulettomaan sulkuun kadehdittavan kuumasti (Suomessa +8 astetta). Pukeuduin shortseihin ja otin pienet nokoset istumalaatikossa. Käytin kaikki rauhalliset tilanteet hyväkseni ja lämmitin Välimeren kuumakupit kahden leivän kumppaniksi. Pari venettä tuli sulkuun ja odotettuani puoli tuntia sulkuportit sulkeutuivat ja toimitus oli ohi nopeasti ja vaivatta. Ijmuidenin sataman sisäpuolella nostin ison ylös. Seilausmatkani ensimmäinen tuhat mailia täyttyi juuri tässä, kun palasin takaisin Pohjanmerelle. Tuulta oli 5ms, joten avasin rullapurjeenikin kokonaan. Käytin hyvän sään ajan ruokatankkaukseen ja huilailuun. Valitettavasti kahden tunnin kuluttua tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja rullasin etupurjeen sisään. Enää en pysty seilaamaan shortseissa. Tuulen voima vaihteli ja taas neljältä saatoin avata rullukkaa, tosin koko ajan tuuli kääntyi vastaisemmaksi ja sen voima oli kasvussa. Kun tuuli oli 8 ms tein isopurjeeseen reivin ja samal-la valmistauduin yöpurjehdukseen. Kun yön pimeä lähestyi tuntui laivoja olevan yhä aina vain enemmän. AISissa oli Rotterdamin sataman suulla, liikkeellä tai ankkurissa, oli sata laivaa. Hieno turvavälinen tämä AIS, joka ilmaisee laivat ympäristössä ja hälyttää niiden läheisyydestä. Olen säätänyt hälytyksen puoleen mailiin. GPS verkkoon perustuvasta tiedostosta laivan pystyy tunnistamaan, lisäksi siitä löytyy yhteystiedot ja laivan liike ja suunta. Tässä Rotterdamin tapauksessa sain selvää, että suurin osa laivoista oli redillä ankkurissa. Tavattoman helpottava tieto, kun ei tarvitse kaikkia seurata. Keskiyön jälkeen tuuli ylitti kymmenen metrin rajan ja nyt näen TackTick -tuulimittarista vain täydet tuulilukemat – ei desimaaleja. Enää vain isopurje tukipurjeena ajoin kohti voimistuvaa merta. Vettä lensi todella paljon ja sitlooraan asti. Yön aikana jouduin väistämään yhtä rahti-laivaa ja kalastusalusta, jonka valot askarruttivat pitkään. Hetkellinen sade ja veneen yli lentävä vesi pitivät huolen, etten päässyt nukahtamaan. Aamuyön tunteina tuuli nousi neljääntoista metriin ja jouduin pinnistelemään tiukasti. Aamun sarastus ja lämpö syvensivät uupumistani. Pysyi kuitenkin koko yön ja aamun hereillä, mitä nyt ajatukset harhailivat. Oostenden sataman suulla klo 0700 laskin purjeet ja kiittelin Helmiä, joka oli kuitenkin hoitanut suurimman ajan ohjaamisesta. Soitin kotiin, missä Nea kertoi valvoneensa koko yön hermostuneena. Aallonmurtajan sisällä valmistelin ranta-utumisvarusteet kuntoon. Rauhallisen sataman pistolaiturissa oli juuri Immigrantin mittainen paikka laiturin päässä, ajoin vierelle, jarrutin pakilla ja nousin laiturille. Rantautuminen Royal North Sea Yaht Clubin laituriin tuntui sujuneen kympin arvoisesti, kunnes tunsin veneen menevän yhä voimakkaammin kohti perässä olevan superjahdin keulassa olevaa ankkuripeliä. Pakki oli jäänyt päälle. Kahdesta köydestä repien sain Immigrantin seisahtumaan vain senttien päähän katastrofista, tai ainakin ilkeästä aamuherätyksestä naapureille. Väsymyksen merkki: en ollut heti laiturille astuttuani kiepauttanut köysiä tai ainakin toista niistä laiturin pollarin takaa. Sillä olisin hallinnut homman helpolla ja voimankäyttö olisi puolittunut.

- Oostende (BEL), Royal North Sea Yaht Cklub 0810, log1105,
Amsterdam – Oostende 116,8nM





Kävin tarkistamassa sataman laiturit ja kun arvelin poijupaikan olevan halvempi olin valmis siirtymään vapaaseen poijuun. Kuulin ilkeän hälytysäänen, joka särki hiljaisen sataman aamurauhan. Kuinka tuo AIS laitteen hälytysääni voikaan soida niin lujaa. Satamakapteeni jo seisoi Immigrantin kyljellä ja ihmetteli äänilähdettä. Kysyin sopiiko hänelle jos siirryn poijuun numero yhdeksän. Kaikki hyvin valmisteltuna siirryin kyseiseen poijuun. Satamakapteeni tuli paikalle, rahasti 23 € ja kertoi portin koodinumeron. Satamamaksu pitää kaiken sisällään, jopa internetinkin, jossa tosin ei ollut puhtia avata skypeä. Levottomana en saanut nukuttua kuin pari tuntia. Aallot (ei Ulla ja Eetu) tuntuivat tulevan nukahtamisvaiheessa vieraakseni. Ehkä se olikin nälkä, joka kurnin mahassani, eikä antanut unirauhaa. Astelin puolenpäivän jälkeen aurinkoiseen pöytään vesilähdeaukion ravintolaan. Tilasin tagliatellen meren antimilla. Söin unelmallisen hyvän, kermaisen pastan. Annoin itselleni anteeksi tämän kaloripommin, tarvitsenhan polttoainetta. Tein pari pitkää kävelyä Oostendeen tutustuen. Uimarannalla oli jo jonkin verran väkeä. Illalla kirjoittelin blogia ja tein reittisuunnitelmia. Menin aikaisin nukkumaan ajatuksena lähteä huomen aamulla aikaisin kohti Calaisea.

AMSTERDAM






15ma 06 09 1445 IJmuidenista Amsterdamiin

Lähdimme tankkauksen kautta Amsterdamiin, missä pojat jäävät pois seilauksesta. Tankkiin mahtui 44,35 litraa dieseliä, mittari näyttää nyt ylitäyttä. Pyörimme puolisen tuntia Noordzeekanaalin sulun luona ja pääsimme sisään, ainoana veneenä klo 1600. Nousu oli pieni ja kävi nopeasti. Eipä ole tälläkään pätkällä paljon nähtävää. Komea hiirihaukka tosin ilahdutti meitä. Kurvasimme Amsterdamin keskikaupungin kohdalla Amstel joen pohjoispuolelle Sixhavenin vierasvene-satamaan.

-Amsterdam, Sixhaven 1835 log 988,2 matka 14,9nM , moottorilla 3,3h




Terävä vihellys kuului laiturilta ja satamakapteeni kehotti meitä kiinnittymään välittömästi sisään-ajoaukon suulle englantilaispaatin kyljelle. Saimme ystävällisen vastaanoton heiltä vaikka häiritsim-mekin pippuripihvien paistoa, tosi hyvät tuoksut. Toinen suomalaisvene, alumiinipaatti oli peräs-sämme saman ponttonin toisessa päässä. Pieni satama alkoi olla aivan täynnä. Satamamaksu 17€/vrk. Suihkujen jälkeen seurailimme harmaahaikaran touhuja satamassa. Nokikana piti tiukkaa jöötä ja tuntui, että siihen oli suuremmankin tyydyttävä. Rennosti pukeutuneina lähdimme tutustumaan Amsterdaniin. Pohjoispuolelta kulkee lautta seitsemän minuutin välein (keskiyöllä harvemmin) keskustaan päärautatieaseman kohdalle. Ensimmäisenä iltana söimme mauttomat pizzat pääkadun varrella. Kalle olisi mielellään vienyt pojat museoon, mutta käymättä jäi. Katselimme näyteikkunoita kanavien varrella. Palasimme veneelle sateen saattelemina.


16ti 06 09 Amsterdamissa erilaisia makunautintoja





Pojat kävivät varmistamassa pääsynsä huomenna Brysseliin. Junia lähtee tunnin välein, joten aika-taulutus on kipparista kiinni. Immigrant irtautuu aamulla klo 0900 Sixhavenin laiturista. Lähdimme iltapäivällä nautintomatkalle, kansakuntien sulatusuuniin, Amsterdamiin. Ensimmäinen paikallinen kokeilumme olivat sillihodarit; vaalean leivän sisällä pehmeä sillifilee ja paljon raakaa sipulia pie-nennettynä. Kaikki söivät ja kilvan kiittelivät makunautintoa. Hetken kanavanrantoja kuvattuamme alkoivat sillit ja varsinkin se sipuli tehdä janoisan tunteen ja päätimme maistaa paikallisen panimon tuotetta. Samainen ravintola/kuppila tarjosi myös pannukakkoja. Vuosi sitten siirtopurjehduksella jäi pannari syömättä ja Kalle sai Nealta huutia, paikallisherkun aliarvostamisesta. Nyt tuli tuo akka korjattua. Ruokaisat pannarit juustolla ja lihalla siirsivät pääruokailua iltaan (jälkeenpäin kuulin, ettei perinneruokaa ole suolainen vaan nimenomaan pölysokerilla valkaistu pannari). Viimeiste-limme Amsterdamiin tutustumisen syynäämällä mielenkiinnolla nimeltä muistamattoman kirkon joka nurkan. Pojat, keski-ikä 60v, halusivat, näin korvata Kallelle tuon museokäynnin väliinjätön. On siinä papilla seurakunnassaan pitelemistä. Viimeistä iltaamme, tällä gastistolla, värittivät harmaahaikarat, silkkiuikut ja nokikanat sekä kaiken kertaaminen. Yhdeksänätoista päivän aikana yövyimme seuraavissa satamissa: Äijänkari, Bänö-ö, Mariehamn, Visby, Christiansö, Svaneke, Rostock, Kiel, Brunsbüttel, Cuxhaven, Cuxhaven, Cuxhaven, IJmuiden ja Amsterdam. Lisäksi koetuiksi tulivat; Suomen suvi, paljon merikotkia Turunmaan ja varsinkin Ahvenenmaan saaristossa, spinnuttelua, yksi maailmanperintökohde, kovaa myötätuulta, kovempaa myötätuulta ja surffiennätyksiä, erilaisia olutmerkkejä (Wilbellä on kuva jokaisesta tuopista), perinneruoka-vertailuja (lapskousseista parasta tehdään Raumalla) ja uusia löydöksiä, vaikka Cuxhavenista tulikin meille sääviivästyspaikka antoi se koiralle oivan nimen Cux. Wilbelle ja Marcukselle paljon kiitoksia, olitte hyviä gasteja, oli ilo seilata kanssanne. Vaikken tuntenut Marcusta ennen oli meillä yhteisiä tuttuja Wilben kautta.


tiistai 16. kesäkuuta 2009

VIHDOINKIN IRTI CUXHAVENISTA

13la 06 09 Vihdoinkin irti Cuxhavenista

Herätys 0515, reippaat aamutoimet tuulen taas nostaessa päätään.

Cuxhaven- 0615, trip 762,3 /moottoritunnit 130,9h, 10 ms NNW
Nostimme kakkosreivillä varustetun ison satama-altaassa. Sen tehtävänä olisi toimia vakautta-jana alkumatkan vastatuuliosuudella. Laivoja oli paljon liikkeellä, niidenkin aikataulua säätele-vät jonkin verran veden korkeustasojen vaihtelun aiheuttamat virtaukset. Tuulta riitti yli tarpeen ja puuskissa se nousi taas neljääntoista metriin sekunnissa. Melkoinen aallokko nousi mataloituvan rannan tuntu-massa. Neljän tunnin kuluttua rannan vaikutus väheni ja saatoimme avata etuseiliä. Nyt saimme ensimmäiset terveiset Pohjanmeren suolaisuudesta, jota alkoi kertyä kaikkialle. Tätä se tulee olemaan seuraavat neljätoista kuukautta. Reittimme kääntyi lännestä vähän kohti lounasta ja pääsimme purjehtimaan. Kuuden tunnin rytmityksellä saamme vastaamme myötä ja vastavirtaa. Viisi tuntia ryskytettyämme näkyi ensimmäinen suula lentävän matalalla vedenrajassa. Kippari teki iltapäivällä Oriental Swet & Sour BalticSea con fusilli. Iltaa kohti tuuli heikkeni ja moinasi kokonaan ennen kymmentä. Sadattelimme, ettei tämä voi olla totta; oltuamme tuulen vankeina kolme päivää änkee reitillemme korkeapaine, joka vie tuulen tykkänään. Laskimme isopurjeenkin yhdeksän maissa illalla. Wilbe vaihtoi Saksan kohte-liaisuuslipun Hollantiin ja Marcus meni huilaamaan. Olimme paikallistaneet rajanylityksen, mut-ta havaitsimme sen virheelliseksi, sillä saksalainen polizei -kumivene ajoi viereemme ja poliisit pyysivät luvan saada nousta alukseen. Lupa myönnettiin. Kaksi poliisia kätteli kaikkia, kun Marcuskin oli saatu ylös. Ilmoittivat tekevänsä maastapoistumistarkastuksen. Kaikkien passit tarkastettiin, nimet ja tiedot kirjattiin vihkoon. Ihmettelivät, ettemme olleet ilmoittautuneet missään satamassa Saksassa. Kippari yritti kertoa EU –maista, muttei se heitä hetkauttanut. Venemessuilla tarkastin suomalai-selta merivartijalta, ettei minun tarvitse tehdä tällä reissulla yhtään ilmoittautumista. No jaa olin valmistautunut täyttämään tullikaavakkeen Englannin kanaalisaarilla. Veneen tiedot, omistaja, kotisatama, tyyppi, pituus ja radiolaitteet merkittiin myös vihkoon. Poliiseilta loppui kiinnostus alukseemme, kun heille selvisi viimeisessä kysymy-ksessä, ettei meillä ollut kymmentätuhatta euroa kahisevaa mukana. He laskeutuivat Immi-grantista ja karauttivat kumiveneellä tukialukselle, joka oli hetken seurannut purjehdustamme. Jäi mietityttämään olisivatko he nousseet alukseemme, jos olisimme jatkaneet ajoa iso ylhäällä. No onneksemme matkantekoa ei tarvinnut keskeyttää tämän episodin ajaksi. EU ja IJmuiden tuntuivat olevan täysin tuntemattomia näille saksalaispoliiseille.



14su 06 09 Pohjanmerellä kohti IJmuidenia

Korkeaa seurasi matala ja niin hetken huilattuaan tuuli virkosi yöllä ja puhalsi nyt vuorostaan ensin etelästä, kääntyen pikkuhiljaa lounaaseen. Teimme useita purjehdusyrityksiä, mutta jou-duimme koneistamaan paljon. Kun laskimme viime tankkauksessa kulutuksen saimme Volvon juomahaluksi 1,75 l/h. Täkki on vaarallisen liukas. Tämän legin pituus on yli 200 mailia ja Ijmuidenin satama on auki kaikkina aikoina. Iltapäivällä tuuli kääntyi taas etelään ja puhalsi mukavasti 4-6ms voimalla. Yritimme ajaa mahdollisimman ylös, jottemme joutuisi vendaile-maan. Purjeet alas ja sisään tuntia ennen IJmuidenin satamaa. Saavuimme luonikkaasti valoi-salla aallonmurtaja-aukosta sisään ja löysimme yhdellä perätolpalla varustetun ponttonipaikan sisältä, suojaiselta puolelta isoa satama-aluetta. Matkalla näimme muutaman hylkeen ja kaksi öljynporauslauttaa sekä rumia laivoja.

- IJmuiden 2145 log973,3 211,0nM 39,5h, josta moottori päällä 25,8h

CUXHAVENIN SUOMALAISTAPAAMINEN JA LAPSKOUSSI





11to 06 09 Cuxhavenissa suomalaistapaaminen

Illalla maksaessamme lisävuorokauden totesi parrakas kaveri vieressä, että tuttua murretta. Kyseessä oli sy Meritähden kippari Jari Mattila, joka oli palaamassa Caribialta. Jari oli osallis-tunut ARC seilaukseen ja oli ollut omassa luokassaan kakkonen. Tämän kuulin raumalaiselta Lehtolan pariskunnalta, joka taas oli siirtogasteina Englannista Kustaviin. Kävin tutustumassa Meritähteen, Bavaria 45 –veneeseen. Isoon alukseen mahtuu paljon laitetta ja elektroniikkaa. Kyselin karttoja Biskajalta etelään, mutta Jarikin oli lainakartoilla liikkeellä. Sen sijan syntyi kauppa Iridium satelliittipuhelimesta, jonka totesin olevan hyvä turvaväline varsinkin Biskajan ylitykseen ja Portugalista Madeiralle seilattaessa. Meritähden porukka kävi hakemassa minulta muutaman Itämeren kartan lainaksi. Ennen visiittiä tuli Immigrant siivottua varsin ripeästi. Aivan sama kuin kotona; kutsu yllättäen vieraita ja pikajärjestely on pakollinen ja tehokas. Rommitotien ääressä sain monta hyvää vinkkiä Kanariansaarista. Meritähti on lähdössä huomenna puolelta päivin Kielin kanavalle, josta annoin puuduttavan yksinkertaiset ohjeet. Me yritämme jatkaa matkaa iltapäivällä viiden maissa kohti Amsterdamia, ensimmäinen seisahdus Terschellingissä, josta pääsee IJselmeerin ylemmälle sululle. Tuuli viuhuu tosi vihaisesti vanteissa kun menemme nukkumaan puolilta öin.


12pe 06 09 Cuxhavenin lapskoussi

Jo toinen aamu ilman herätyskelloa. Sade tosin ropisi kattoon aamusella ja antoi rauhatomuutta nukuntaan. Emme saaneet kumpikaan Wilben kanssa selvää mitä Marcus mahtoi puhua unis-saan, onnellinen loppu, kun mies nauroi niin remakasta. Sataman suihkut ovat arvoituksellisia; yhdestä tulee vain kylmää vettä, toisesta taas tulikuumaa. Onneksi paikallistimme normaali-suihkun, missä oli säätömahdollisuuskin olemassa. Jonotimme aina siihen kolmistaan, olihan meillä vain yksi korttikin olemassa. Järjestimme kolmen Suomen lipun juhlavan lippulinnan Meritähden lipuessa ulos satama-altaasta. Tankkasimme tukevasti Wilben tekemän saksa-laisittain valmistettua pyttipannua erilasin makkaroin. Neljältä menimme uloskirjoittautumaan satamakonttoriin. Satamakapteeni viittasi länteen, jonne olimme menossa ja pudisteli päätään. Käski laittaa kaikki luukut umpeen, sillä vettä tulee lentämään. Tuuli puhalsi kymmenen sekunttimetrin paikkeilla, puuskissa kaksitoista kun teimme isoon kakkosreivin. Kuin varoi-tukseksi puuskassa mittari näytti viittätoista metriä ja tuuli olisi alkutaipaleella täysin päin näköä. Kippari teki päätöksen ja odotamme vielä huomiseen. Luvassa on kahden ennusteen mukaan kevenevää keliä. Gastit lupasivat seilata vaikka suoraan IJmuideen huomisella lähdöllä. Hyppäsimme punaisten vuokrapyörien selkään ja annoimme viuhuvan tuulen painaa meidät keskustaan. Yllättävä saksalasikaupunki tämä Cuxhaven on, kun oluttupaa joutui oikein etsi-mään. Wilbe soitteli kotiin kuulumisia ja sai kuulla varmistuksen, että toinen koira oli hankittu huusolliin. Ymmärsimme sivukorvalla, että sille keksittiin jo nimeä; lyhyt kaksitavuinen sen olla pitää, siitä olivat Leena ja Wilbe yhtä mieltä. Kalle totesi nopeasti, että Cux olisi oiva nimi, kun Wilbe ei päässyt hakutilanteeseen mukaan, niin nimi olisi muistutus tästä turvasatamasta. Näin me päätimme kohottaen kolpakkoa Cuxille. Leenan sai kuulla kohta nimiehdotuksen. Saas nähdä kuinka nimen käy, valitettavasti kippari ei pääse kummisetänä kastetilaisuuteen. Fillaroimme ruokatarviketäydennykseen supermarkettiin, mietimme kahden vuorokauden listaa. Illallis-paikaksi olimme valinneet satamakapakka henkisen ravintolan. Sen ruokalistalla oli merimiehen lapskoussia ja päätimme kokeilla sitä, vertailuksi Rauman merimiesammattikoulun tuotteelle, jonka maku oli hyvänä edelleen mielessämme. Paikallinen Merimiehen lapskoussilautanen täytti sinänsä täydellisen perinneruoan piirteet. Siitä löytyi silliä, punajuurta, maustekurkkua, oli jopa vihanneksia. Toisen puolen kalanmallisesta lautasesta täytti itse lapskoussi, joka oli peitetty kahdella paistetulla kananmunalla. Liha oli hakkelusta, muusi löysää, kun siihen oli valmiiksi sekoitettu voisulaa ja paljon. Edelleen raumalainen lapskoussi on maailman parasta. Paluu satamaan, vatsa täynnä, tiukkaan vastatuuleen olikin melkoinen ponnistus. Aamulla on aikainen herätys, lähdemme aamukuudelta korkeanveden aikaan.

torstai 11. kesäkuuta 2009

SÄÄN ARMOILLA SATAMASSA


11to 06 09 Cuxhavenissa sään vankeina.

Cuxhavenissa vierasvenesataman ulkolaidalla on tankkilaivan tyhjennyspaikka. Siinä oli ollut laiva jo koko päivän tyhjennyksessä, joka jatkui yölläkin. Imupumppujen äänet kantautuivat yöllä ikävästi nukkujien korviin. Muita tuo ei tuntunut häiritsevän paitsi Kallea. Onneksi korvatulpat löytyivät ja äänettömyys tuntui suurenmoiselta. Pumpun äänen ne sulkivat pois mutteivät nousevan tuulen viuhunaa. Taas sade alkoi puoli neljän maissa piiskata kantta. Aamupalan jälkeen tyhjennyksellä käydessään kippari tarkasti tuuliennusteet ja kovaa tuulta on luvassa seuraaviksi päiviksi. Vasta sunnuntaina vaikuttaa laantuvan. Matalapaineita tuntuu tulevan toinen toisensa jälkeen. 6-7 bf on taas täksi päiväksi luvassa. Siinä nuo mustalaispojan toteamat turhanpäiväiset bcdf kirjaimet olivat, joita ei kuulemma tarvita kuin yhdessä turhanpäiväisessä sanassa –becofadi. Laskeskelimme seuraaviin satamiin reititystä: Cuxhaven – Borkum 80 nM, Borkum – Terschelling 70 nM, josta pääsee IJselmeerille ja sisävettä pitkin Amsterdamiin. Kipparilla on unelmana lipua öisen, valaistun Amsterdamin läpi. Terschellingistä suoraan IJmuideen on matkaa 70 nM. Sopivia päivämatkoja kunhan vain pääsisi liikkeelle. Klo 12 satama-altaassakin nousivat vaahtopäät tuulen viuhuessa mastoissa, joten odotus jatkuu. Uusi mastonkaulus falskaa ja kohta pitää mennä kiristämään falleja, jotta saamme lukurauhan.

CUXHAVENISSA OMENAHYVÄÄ


ke10 06 09 Cuxhavenissa bungrausta ja puna-ahventa.

Selvitettyämme aluksen kuivasimme paikkoja, saimme sähköä laituritolpasta, tosin se katkesi runsaan tunnin päästä. Ymmärsimme SVC:n systeemin, täällä pitää vilauttaa korttia kaikessa toiminnassa. Satamatoimisto oli kiinni 10-16, pitkä siesta. Pääsemme suihkuihin siis vasta iltapäivällä. Laskeskelimme vedenkorkeuksia jatkomatkaa silmällä pitäen. Puolelta päivin säätila selkeni ja aurinko alkoi paistaa. Marssimme Cuxhavenin keskustaan, kippari osti IJselmeer met Randmeren merikorttisarjan (27,90€) ja Wilbe BMW moottoripyöräkirjan. Nautimme suuret omenahyväleivokset, Apfelstrudelit, kahvin kera, kolme kahvia ja leivokset maksoivat 12€. Palasimme satamaan klo 17 ja kävimme maksamassa satamamaksun 45 €, josta saa 10€ takaisin kun palauttaa toimintakortin. Varasimme suihkujen, sähkön, veden, nettikortin ja pesukoneen. Kaikista näistä ponkahti lisähintaa ja lopullinen hinta selviää kulutuksen mukaan. Kysyimme kaasunsaantimahdollisuutta. Punahaalarinen, pyylevä ja hymyilevä satamakapteeni kertoi kaasua löytyvän runsaan kilometrin päästä Maritime Technik Cuxhavenista. Sanoi myös, että nyt on jo kiire. Kertoi samalla punaisista pyöristä, joita voi vapaasti käyttää ostosmatkoilla. Kalle haki kaasupullon reppuun ja lähti polkemaan linkkitornille, siitä vasemmalle, yli nostosillan ja kaarteesta oikealle. Sieltä löytyi hyvin varusteltu venetarvikeliike. Myyjä tosin ensin pelotteli sanomalla, ettei kaasua ole, mutta löysi pienen sinisen pullon (22,90 €) melkein jaloistaan. Samalla Kalle osti rengassokkia ja kaksi pullonpidikettä mantookikaiteeseen. Marcus oli pyykkituvassa ja Wilbe suihkussa, kun Kalle palasi ja puki haalarit ylleen selvittääkseen perälaatikon vuotokohdan. Molemmat, jäähdytysvesi- ja kaasunpoistoputken läpiviennit tuntuivat pitäviltä. Tulipa siivottua huolella tuokin tila. Huomiseksi oli luvassa pohjoiseen kääntyvää tuulta, aluksi 2-4 boforia. Haimme muuntotaulukot ja totesimme tuulen olevan sopiva. Seuraavan kerran, kun tutkimme satamatoimistossa olevaa ennustetta olivatkin tuulilukemat jo 6-7 bf =11-16 ms. Lähdimme punaisilla fillareilla hakemaan paikallista kalalautasta. Satamakapteeni ohjasi yläkerran ravintolaan, jonka hetken istumisen jälkeen totesimme kalliiksi, sillä annokset maksoivat 15 euron huitteilla. Poistuimme tyylikkäästi etuviistoon ja poljimme lähikuppilaan, missä olimme nähneet mereneläviä sisältävän lautasen maksavan 8,90. Heidän savuton huoneensa oli jo siivottu aamiaiskuntoon, emme kelpuuttaneet savullista, joten palasimme yhden mäen takaisin Hus op`n Diekiin syömään Rotbarsfisch eri lisukkein. Selvisimme ruokajuomin lystistä 37,65 eurolla. Liekö leivitetty kala ollut puna-ahventa.
Suunnitelmissa on lähteä huomenna yläveden aikaan iltapäivällä kolmelta ja seilata yön yli kohti lounasta.

KIELIN KANAVALTA CUXHAVENIIN


10ke 06 09 Brunsbüttelistä Cuxhaveniin

Herätys sateiseen aamuun 0700, aamupala ja valmiina irrottautumaan HSKlaisen aluksen viereltä. Wilbe tapasi irrotusoperaation aikana rannikkolaivurikurssinsa oppilaan. Juttu jäi kesken, kun lähdimme polttoainetäydennykseen klo 0750. Pienveneiden tankilla oli taas tankkilaiva, joten jouduimme kurvaamaan laiturin sisäreunaan. Hyvin siellä vettä riitti. Tankkasimme 42,6 litraa dieseliä ja kaveri rahasti 52,60€. Naureskelimme, että mies myy pientankkerista polttoainetta veneilijöille ja panee rahat kuititta taskuun. Kielissä tuo vaje menee mittatappiona. Tankkaus sujui hyvin ja nopeasti. Klo 1815 teimme tilaa toiselle suomalaisveneelle ja siirryimme Brunsbüttelin sulkuun klo 0830, sulutus noin 70 senttiä alaspäin oli nopea ja pääsimme siitä läpi vartissa. Kovaa sadetta vasten kasvoja, aallokkokin löi vastaan. Kippari kytki virtausnuolen plotteriin. Mielenkiintoista oli katsoa, kun tuuli ja aallokko oli vastaan ja virta vei meitä 3,5 solmun nopeudella eteenpäin, pystyimme pitämään nopeuden kuudessa solmussa 2000 kierroksella. Vettä tuli kaikista suunnista, sadetta ja vastaantulevat aallot roiskahtelivat yli veneen. Kippari pääsi ohi ajavan laivan peesiin ja aallottomassa myötävirrassa nopeus nousi kymmeneen solmuun. Valitettavasti laiva ajoi niin lujaa, että putosimme kyydistä. Kalle ohjasi tuttuun Segler-Vereinigung Cuxhavenin satamaan. Täälläkin vierailu oli kipparille jo kolmas kerta vuoden sisällä. Ponttonilaitureissa on aisapaikat, löysimme helposti vapaan ja kiinnityimme keula tuuleen, joka hetken päästä kiinnityttyämme friskasi voimansa 13 ms.
-Cuxhaven 1045, log 762,3, matka 17,7 nM, 3,25h, moottoriajoa koko matka.

Kielin kanava


ti09 06 09 Kiel ja sen kanava

Herätys 0730, aamupalan jälkeen lähtiessämme Wilben kanssa keskustaan kävimme maksamassa satamamaksun ja suihku (16 + 3x 0,50 €). Marcus pääsi siis suihkuun heti tuhkakupin, lue sitlooran, pesun jälkeen. Marssimme eilen löytämämme keskustan oletetulle pääpostiasemalle. Siellä miespostivirkailijan silmät pyörivät kuin flipperin yläpyörät, eikä ollut kuullutkaan Poste Restante -lähetyksistä. Molemmille noutajille tuli hiki puseroon; onko se näin vaikeaa? Saimme uuden ositteen pääpostille ja nyt näimme todellisen Kielin keskustan. Komea se oli ja siisti, miessiivoojat jynssäsivät paikkoja koko ajan edustavammiksi Kieler Wochea varten. Kahden lisäopastuksen kautta osuimme melkein oikeaan, kun taas meiltä loppui usko. Kävimme vahvistamassa sitä Tourist Infossa. Asiallisen näköisen virkailijattaren ilme ilostui, jossei suorastaan huvittunut, kun hän saattoi kertoa pääpostin olevan seuraava ovi vasemmalle. Todellakin se oli aivan nurkan takana. Nyt homma sujui mallikkaasti ja kippari sai kevyen tuulipuseronsa (toistaiseksi sillä ei olisi ollut käyttöäkään) ja leivänpaahtimen sekä juustohöylän. Elintarvikkeiden löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista, mutta saimme tarvitsemamme. Nopeat suihkut palattuamme satamaan. Sateessa irti laiturista klo 1110. Kielin kanavan Alttes Kanalin suulla odottelua ja Steinlagerin, vanhan kaksimastoisen Whitbred -veneen, kuvaamista. Klo 13 pääsimme sulusta läpi, kaikkien kippareiden käytyä maksamassa 18 euron kanavamaksun. Sateenharma kanava on entistä turhauttavampi, nyt jo kolmannen kerran vuoden sisällä ajettuna. Kirjoittelin blogitekstiä poikien ajaessa. Wilbe teki Spagheti Napoletana ala Kielkanal. Nautimme sen lämpimänä ajaessamme kuuden solmun nopeudella viidenkymmenen mailin matkaa. Vuosi sitten bongasin kanavamatkalla 7 eri petolintulaijia yhteensä 73 petoa, uusina elämänpinnona haarahaukka ja isohaarahaukka. Nyt näkyi vaivaiset kaksi petoa koko matkalla. Olin mielessäni niin hehkuttanut ajatuksella istua mastolla ja rastittaa vihkoon eri lajien määriä. Kerroin nähneeni viime vuonna molemmilla kanaaliajoilla intianhanhen ja siinä samassa se istui tolpan päässä tunnistettavasti. Kymmentuntisen ajorupeaman päätteeksi suuntasimme Brunsbüttelin vierasvenesatamassa saksalaisveneen kyljelle. Tiukan oloinen matami vaati meitä siirtymään sulun tuloseinälle vapaalle paikalle. Kippari tiesi sen erittäin rauhattomaksi,laivojen potkurivirtausten vuoksi. Irrotimme ilman maailmansotaa ja löysimmekin suomalaisveneen aivan altaan perältä rauhallisimmalta paikalta. Menimme sen vierelleen. Vene seilasi HSK:n lipun alla ja kippari oli tuomassa sitä Kroatiasta. Aikovat mennä aamu kahdeksalta tankille ja se sopi meille oikein hyvin. Brunsbüttelin sulun vieressä oleva satama on kovin äänekäs ja rauhaton paikka. Unet eivät olleet kovinkaan rauhallisia ja sade alkoi taas ropista 0420.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Rostockista Kieliin


08ti 06 08 Rostockista Kieliin

Kalle heräsi sateen ropinaan 0427, kattoi pöydän ja keitteli vedet valmiiksi. Ajatuksen ruokailla ajon aikana ulkona torjui sade. Marcus kävi palauttamassa avaimen satamatoimistoon. Otimme Immigrantin irti laiturista klo 0523 ja aloitimme matkapäivän, josta sääennusteen mukaan muodostuisi moottoriajoa koko matkalle. Wilbe sai vapautuksen ja painui pehkuihin. Viidenkymmenen minuutin ajon jälkeen pääsimme ulos Rostockin satamasta vapaaseen veteen. Teimme hetken kuluttua Autohelmen kalibroinnin ajaen kaksi täyttä kierrosta neljän minuutin aikana. Helmen kompassi löysi oikean suuntansa, eikä valehdellut enää yhdeksääkymmentä astetta.
Ohjailuherkkyys- ja ruorivoimasäätöjenkään jälkeen Helmi ei kykene pitämään suoraa suuntaansa.
Tuuli nousi ennusteista huolimatta ja tälläsimme täyden purjekerran mastoon. He4tken kuluttua pienensimme keulapurjetta kolmosen väärtiksi. Aurinkokin paistoi, joten mikäs oli tehdä matkaa. Nyt on paljon venettä liikkeellä ja kun kaikki sumputtuvat Fehmarnin sillan alitukseen, niin saimme muutaman kirikepin seuraksemme. Immigrant pärjää hyvin vaikka uikin syvällä, raskaassa varustelussa. Onhan veneessä pelastuslautta, siihen vuorokauden lisäpakkaus, kumivene, siihen moottori, eikä Salon Risen lainaama sataanevarjolaaha-ankkurikkaan ole kovin kevyt. Lisäksi veneessä on Kallen runsaan vuoden henkilökohtainen varustus merikortteineen. Sillan alitus klo 1300. Tuuli temppuilee sillan alla ja moinaa hetken kuluttua tykkänään, kiskomme rullukan sisälle ja jatkamme moottoriavusteisena kohti Kieliä. Pahaa enteilevät pilvimassat vyöryvät ylitsemme, mutteivät nosta tuulta. Saksalainen merivoimien alus seurasi kulkuamme ja tuli hetken kuluttua (1420) luoksemme ja pyysi ottamaan yhteyttä kanavalla van sierrou vai sierrou van. Kanavalla kymmenen he ilmoittivat edessä olevan ampuma-alueen ja antoivat meille uudet reittipisteet: keltainen poiju no 9, josta kohti keltaista poijua no 3 noin 5 mailia. Paperikartoillamme oli juuri nyt aukko, hetken etsiskelyn jälkeen plotterilta löytyivät esitetyt poijut. Jouduimme poikkeamaan reitiltämme kolmisenkymmentä astetta. Tuuli virkosi jälleen ja puhalsi nyt pohjoisesta, täysin toiselta kantilta kuin aamupäivällä. Tiedä nyt sitten näistä tuuliennusteista, kun piti tuulla 2-4ms ja nyt puhalsi kymmentä, puuskissa kahtatoista metriä sekunnissa. Ammunta-alueella näkyi savua. Läntiset suoja-alukset lähtivät liikkeelle klo 15 tienoissa. Palasimme pikkuhiljaa omalle reittipistesuunnalle. Wilbe lämmitti lasagnet ja valitsi oivasti suomalaisen oluen ruokajuomaksi. 1750 laskimme purjeet alas tuulen moinattua. ETAn mukaisesti saavuimme Kielin Sail Clubin edessä olevaan vierasvenesatamaan 1942. Paikoitimme veneen perätolppien väliin viereiseen altaaseen, mihin Kalle kipparoi siirtopurjehduksella, Beneteau Oceanis 46, Matildan vajaat vuosi sitten.
Kiel- 1950 log 690,5 / 83,8 nM 14,45h, josta moottorilla 7,4h.
Satamakonttori oli mennyt kiinni jo klo 1730, joten jäimme ilman raikastavia suihkuja. Saapumisrommitotien ja aluksen selvittelyn jälkeen lähdimme tutustumaan Kieliin ja varsinkin etsimään sen keskustaa ja pääpostia, mistä Kallen pitäisi huomenna hakea Poste Restante paketti. Muutaman kieliharjoittelun jälkeen osuimme kuvittelemaamme paikkaan. Posti aukeaa aamulla yhdeksältä. Iloinen puheensorina johdatteli meidät Kieler Brauereiniin syömään sianlihaa ja nauttimaan olutta. Huomasimme kohta olevamme täysi lehdellä soittajia oluen juonnissa. naapuripöytään kannettiin viiden litran tuoppeja ja porukka joi sitä kimppaan. Maksumieheksi joutui tuopin tyhjentäjää edeltänyt henkilö. Loppusiemaukset olivat melkoisia. Viiden litran panimo-olut maksoi 12,5 € ja kymmenen litranen 30 €. Paluumatkalla ohitimme hillitysti houkutukset Kielin punaisten lyhtyjen korttelissa. Jutustelua ja vieläkin ihmettelyä saksalaisten suuresta olutvetoisuudesta.


Ps. Jos juttuja joskus tuntuu tulevan harvakseltaan jiohtuu se siitä, ettei iltamyöhällä saa nettiyheyteen vaadittavaa korttia.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Bornholmin Svanekesta Rostockiin


la06 – su07 06 09 Svaneke – Rostock

Normaalit aamutoimet Svanekessa. Veneen valmistelua Rostockin seilaukseen, pieni muonatäydennys, ankkuripoksin sähköputkien sikaflex-käsittely ja reittisuunnitelman teko plotteriin ja gps:lle. Matkaa Rostockiin on 137,4nM. Söimme tukevasti lasagnea ennen liikkeelle lähtöä.
1218 / 463,8 Svaneke-
Pakilla irti sivutuulisesta laiturista, jonne perinnevene juuri toi pitkän keularankansa meidän harmiksemme. Sataman suulla purjeet ylös ja auki täytenä ja 1230 pääsimme seilaamaan neljästä kuuteen metriseen koillis-itätuuleen. Bornholmin itäpuolella tuli vastaan kymmnen kisavenettä. Yhtä tervehdimme erittäin ystävällisesti, sillä se oli Immigrantin pikkusisko Wasa 270. Reittimme kääntyi lounaaseen ja rakentelimme harakan puomilla. Tuuli oli noussut kahdeksaan metriin sekunnissa. Vene-lehden sääennusteen mukaan luvassa on korkeintaan 12 ms ENE. Navigointiharjoituksena paikallistimme Rönnen. Tuuli kehittyi siihen luvattuun 12 ms ja aallokko alkoi muodostua suureksi. Iltapäivällä kukin teki omia surffiennätyksiään, Marcuksen 13,26kn oli kova suoritus13 metrin tuulessa. 2030 otimme rullukan sisään, teimme isoon ykkösreivin ja samalla kauan suunnitellun jiipin, näin purjeet oli valmisteltu yöseilaukseen. Illalla teimme havainnon; maata näkyvissä. Tuntui epäilyttävältä, mutta todellakin 161 metriä korkea Rügen näkyi kahdentoista mailin päähän. Aallokon koko ja voima kasvoi jatkuvasti ja oman vaikeutensa loi tuulen kääntyminen itään. Samanaikaisesti muodostui ikävä ristiaallokko, veneen ohjaaminen vaati kielen pitämistä keskellä suuta. Sanonta juontaa varmaankin siitä, ettei passaa pitää tiukassa paikassa kieltä hampaiden välissä. Yövahteihin siirryttiin taas yhdeltätoista. Yhden maissa kippari teki uuden hallitsemattoman surffiennätyksen, joka lokissa oli 16,81 kn maximinopeutena se oli tallentunut 15,2 solmuksi. Vahinkojiippi teki siitä hallitsemattoman, no saamalla tuli tehtyä tarpeellinen myötätuulikäännös. Laivoja on paljon liikkeellä ja niitä varten pyrimme pysymään väylän eteläpuolella. Tuota pyrkimystä haittaa suuresti täysin takaa puhaltava tuuli. Yövahteja ihmetyttivät oudot valot, jotka saattoivat kuulua troolarille. Alus näkyi AISissa. Pimeässä täysmyötäisen ajaminen helpottui kun he saavuttivat Planttagenetgruntin pohjoistikun klo 0217.
Ajo helpottui, kun saattoi nostaa parikymmentä astetta perätuulesta. Viideltä vahdinvaihdossa keli oli melko rauhallinen 8 ms, mutta tuuli nousi taas kymmeneen ja maksimissaan 13 ms. Laskimme isopurjeen pienessä sateessa 0835. Rostockin satamaan oli kova liikenne ja ajoimme voimakkaasti moottorilla rahtialuksen perässä ja tankkerin edessä. Tankkerin ohjailuvauhti oli näemmä liki kahdeksan solmua. Rostockin sisäänajoväylän varrella on monta vierasvenesatamaa, kippari halusi kuitenkin aivan kaupungin sydämeen. Löysimme kylkikiinnityspaikan Stadthafenin laiturista.
su 07 06 09 -Rostock log 606,7, matka 142,9 nM, 21,25h, josta moottorilla 2,4h.

Saapumisrommien jälkeen nukuimme pari tuntia ja lähdimme suihkuihin. Törmäsimme laiturilla kättelevään satamamestariin ja marssimme konttoriin. Selkeä systeemi; satamamaksu aluksen pituuden mukaan 11-12m 14,50 € ja suihkut 1,5 € käynniltä. Siistiytymistä varten saimme kolikot.Langatonta nettimahdollisuutta ei ollut, vaikka me Wilben kanssa pitkään saksaa lukeneina yritimme saada asian oornungiin. Pitää siis ottaa tämä tikulle ja hakea keskustasta nettikahvila.
Ps. Sen hakeminen vaatikin aikamoisen saksankielen taidon ja sitäkös meiltä löutui kolmelta kahdenkummenen bratvurstin ja oluiden jälkeen.

lauantai 6. kesäkuuta 2009


pe05 06 09 Christiansö - Svaneke

Aamulla nukkumista häiritsivät liikkeelle lähtevät kalastusalukset. Samalla iso ahvenamaalaispursi, jonka pariskunnalta saimme ohjeen mennä Svanekeen Allingen sijasta. Satamamaksu yöltä oli 18 euroa. Maksu oli painettu paperille, joten tanskan ymmärtämisestä ei ollut ongelmaa. Marcus tosin jutteli sujuvasti ruotsiksi satamavahdin kanssaa, mutta osa viestistä meni ohi. Palveluina saimme wc:n ja sähkön, ei peseytymismahdollisuutta. Saksalaiset lähtivät kymmeneltä ja me siirryimme puisen troolarin kyljelle. Vanhat kasarmirakennukset on otettu majoituskäyttöön. Vuoroalus toikin saarelle ison joukon matkaajia, jotka raahasivat pakaasejaan eri rakennuksiin. Aamupalan jälkeen teimme saarikierroksen. Ylhäällä mäellä oli sammakkolampi, mistä kuului voimakas kurnutus ja siellä olikin komeita konnia lemmenleikeissään. Oudon värinen koskelolintu ihmetytti meitä. Harmain kiviaidoin rajatut tontit ja puutarhat muodostivat harmonisen kokonaisuuden kalkkimaalattujen kivirakennusten kanssa. Tätä näkymää täydensivät voimakkaasti kukkivat ja tuoksuvat puut ja pensaat. Christiansö oli todella poikkeamisen väärtti saari. Sieltä olisi voinut ostaa kalaa matkaevääksi, mutta meillä on jääkaapissa vielä Raumalla valmistettua ruokaa.
Lähdimme seilaamaan Chrsitiansöstä klo 1300 kohti Bornholmin Svanekeä. Määränpää näkyi koko ajan ja avasimme vain rullukan täydeksi. Edellisellä legillä pimeänä ollut nopeusnäyttö TikTakissa oli taas päällä. Seilasimme viiden solmun nopeutta tuon 11,4 mailin matkan kahdessa tunnissa ja vartissa. Sadepilvet valuivat pitkin Bornholmin koillisrantaa ja niin rantauduimme taas sateen piiskatessa kasvoja. Pikkuhiljaa näihin kapeisiin sisäänajoihin tottuu. Päätimme syödä kananuudeliaterian näin iltapäivällä ja mennä syömään tanskalaiset smörrebrödit illalla. Satamakapteeni kävi kertomassa maksuautomaatista, jolla sisäänkirjautuminen sujui vaivatta. 150 Dkr sisälsi wc:n, suihkun, internetin ja sähkön. Suihkut tuntuivat autuaallisilta, emmehän olleet päässeet peseytymään kunnolla sitten Visbystä lähdön jälkeen. Nuorruimme taas kymmenen vuotta, kun ajoimme parran sängen pois. Kalle otti Skype-yhteyden Raumalle kotiin, Esi-Puandiin. Nea esitteli vastavalmistuneen kylpyhuoneen näköpuhelumahdollisuudella. Svanekessä oli joku huvitilaisuus illalla ja menimme katsastamaan sitä, mutta sali oli aivan täynnä, emmekä mahtuneet joukkoon. Näin sanoivat kaksi tupakalla olevaa tanskatarta. Pettymykseksemme emme myöskään löytäneet tanskalaista voileipää enää ilta yhdeksältä. Tarjolla oli vain kolmen ruokalajin illallista, tyydyimme paikallisiin oluisiin ja keskustakierrokseen jalan. Teimme kasvisversiot voileivistä veneellä ja katsoimme pc:ltä tähänastisen kuvasaldon. Menimme nukkumaan puoli kahdentoista maissa.

Visbystä Christiansöhön


ke03-to04 06 2009 Visby – Christiansö

Maailmanperintökohde Visbyssä vietetyn vuorokauden jälkeen seilauksemme kohti etelää jatkui varsin reippaan tuulen saattelemana. Onneksi kaupunkikierrokselta palaamisemme jälkeen meri ei ollut kuitenkaan niin vaahtopäisenä enää. Nostimme ison reivattuna Niinirannan tekemään ykkös-avomerireiviin, kakkosreivi näyttääkin nyt katsottuna varsinaiselta myrskyisolta. Isopurje nousi satama-altaassa suojassa aallokolta klo 1530. Pikkuhiljaa totuimme kovaan aallokkoon ja saimme kaikki ohjailutuntuman. Lilla ja Stora Karlsö jäivät itään. Tyrskyveden vuoksi niitä ei pääsyt kiikaroimaan. Kerroin pojille niistä sadoista viehättävistä Etelän kiisloista, jotka pesivät Stora Karlsön pystysuorien kallioseinämien tasanteilla. Ruokki oli edelleenkin se ulkomeren valtiaslintu. Paljaalla silmäläkin näki korkealla saaren laella majakkarakennuksen. Jatkoimme purjehdusta reivatulla isolla ja puolikkaalla etuseilillä. Laivoja on AIS-laitteen mukaan liikkeellä melko paljon ja ne löytyvät horisontista hetken hakemisen jälkeen. Enää ei ollut tietoakaan lämpimästä purjehduksesta, vaan päälle tarvitsi pukea taas kolme kerrosta lämmintä, imevää tuulenpitävää. Vettä lensi yli veneen ja kaikki ilmastointiputket oli suljettava, läpiviennit oli suljettu jo lähdettäessä. Kalle aloitti taas yövahtivuoron ja sai Marcuksen ohjaamaan yhden maissa. Vettä tuli koko ajan yli kansitäkin ja osa vesimassasta pääsi aina sitlooraan asti. Saappaathan meillä ovat olleet jaloissa jo kymmenestä alkaen. Veneen keulassa oleva ankkuripoksi ei pidä vettä ja sitä kerääntyi poistettavaksi jonkin verran. Yön aikana tuulen voimakkuus kävi 12ms ja pysytteli vakaasti 10 ms lukemissa. Yöllä vesipannumme, viheltävä sakemanni, sai lommon poskeensa, kun tuli liedeltä alas. Aurinko ei taaskaan noussut täydeltä terältä, vaan oli pilvimassojen peittämä. Yllättävän valoisaa on kuitenkin ollut. Iltapäivällä tuuli väheni ollen vähimmillään 5 ms ja aallokkokin rauhoittui. Nautimme kuumakuppeina suurustetut kanakeitot. Muuta energialähdettä olemme saaneet banaaneista, voileivistä ja mehuista. Kahden aikaan aukaisimme rullukan liki täyteen kokoonsa. Hetken kuluttua tuuli nousi kuitenkin taas ja jouduimme pienentämään keulapurjetta. Bornholm ja Christiansö tulivat näkyviin. Tuulen suunta ja aaltomassat pakottivat meidät ajamaan kaksikymmentä astetta pois reittiviivalta. Kaksi tuntia ennen määränpäätä rullasimme etupurjeen sisään ja laskimme isopurjeen. Tällöin tuulta oli taas reippaasti yli kymmenen ms, puuskissa jopa 14 ms. Bornholmin päällä ollut saderintama ajoi päällemme kovan tuulen kera. Kippari koitti löytää sujuvan reitin aallon pohjilla, mutta lyhyt aaltoväli väkisinkin pisti ajamaan välillä päin aaltoa ja vesi lensi mahtavasti. Christiansö näytti pitkään asumattomalta luonnonsaarelta, kunnes pääsimme sisäänajoreitin päähän ja asumistaajama tuli näkyviin. Voimakas länsituuli pakotti ajamaan voimakkaasti koneella melko kapeasta aallonmurtaja-aukosta. Valmistelimme rantautumiseen vasta sisäaltaassa. Saksalaisaluksen naisgasti näytti vastaanottavalta ja kiinnityimme heidän kyljelleen.

-Christiansö to 04 06 09 1830 / log 452,4 / matka 179,4 /27,25h, josta moottorilla 2,8 h.

Saapumisrommitotien jälkeen söimme lapskoussia. Ruoka maistui pitkän, miehekkään purjehduksen jälkeen mahtavalta. Chriatiansön linnoitussaari oli todella hieno. Tutustuimme nyt illalla pikkusillan toisella puolella olevaan xxx-saareen. Rapatut, kalkkimaalilla keltaiseksi maalatut, pienet talot olivat kauniita ja muodostivat mielenkiintoisen asujamiston kouluineen kaikkineen. Pääsimme kurkistaman vankilarakennukseen. Ainoaksi peseytymismahdollisuudeksi löysimme uimalaiturin. Jätimme sen käyttämättä, kun oli niin tavattoman kylmää ja tuulista. Sade tosin loppui puolen tunnin päästä rantautumisestamme. Nyt kuvasimme auringonlaskua.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Mariehamn - Visby


Mariehamn – Visby

ma01 06 09

Kippari kirjoitteli puolitoista tuntia blogia aamu puoli kuudesta ja nukahti vielä tunniksi. Herätyskelloton ylösnousu ja aamusaunan kautta kauniiseen kesäkuun ensimmäisen päivään. Vielä aamuteetön pala, toivottavasti viimeinen, sillä Wilbe lähti satamakapteenin kyydittämänä käymään nestekaasu tarvikeliikkeessä. Ennen lähtöä saimme satamakonttorista wlanin aukaisevan kortin. Kalle ehti jo soitella kotiin nuoremmalle ATK-tukihenkilölle, että mihin se kortti lykätään. Etsiskeli näemmä porttia. Riitti Nealla naurua, kun asiaa selvitteli. No aina jotain oppii kun on kotoa poissa. mitähän kaikkea vielä opinkaan neljäkymmentäseitsemän syntyneenä nelikymppisenä. Marcuksen kanssa saimmekin netin auki ja ensimmäisen blogin lähtemään maailmalle. Wilbe tuli kaasuletkut yhdistävän jatkopalan kanssa ja hetken asennuksen jälkeen meillä oli kaasuliekki aluksessa.
Lähtöä valmistellessamme saimme todeta, ettei automaattiohjukseen tule tietoa, Helmi valittaa: No data.

1105 / 112,0, moottoritunnit 103,6
Mariehamn- Liikkeelle täysin pläkään keliin. Onneksi tuuli on juuri viriämässä. Se alkoi etelätuulena ja kun olimme ajaneet Marhällanille oli se kääntynyt sääennusteen mukaiseen luoteeseen. Nostimme ison täytenä klo 1205 seilaten myötäiseen. Hetken päästä valmistelimme spinakkerin noston. Kippari jakoi ohjeita tasaisesti, mutta rauhallisesti ja saimme täysin tyylipistein pallokkaan ylös klo1300 ja vetoon ensi kertaa tällä miehistöllä. kippariKalle kertasi spinakkeripurjehduksen perusteet. Spinnujiippikin onnistui hyvin. Tuuli oli aluksi neljän metrin paikkeilla ja voimistui kuuteen metriin Flötjanin jälkeen klo 1425. Joudumme leikkaamaan vähän, kun tuuli on täysin takaa. Tuuli voimistuu yhdeksään metriin ja allokko alkaa vaikeuttaa pallokkaalla seilaamista, joten laskemme spinnun klo 1805, seilattuamme viisi tunti seitsemän ja yhdeksän solmun vauhtia. Matka etenee hyvin. Aukaisimme rullukan ensimmäiseen täppiin. Vuorottelimme ruoria ja Marcus sai ohjailutuntumaa ja neuvon otteesta vain kolmella sormella ratista herkkyyden säilyttämiseksi. Immigrantin peräsinpaine on todellakin kevyt, mutta sopii tällaiseen viisi tonnia painavaan 36 jalkaiseen jollaan. Menetimme solmun verran nopeutta otettuamme spinnun alas. ETA Visby vaihtelee aamuyhdeksän ja iltapäivä neljän välillä, riippuen siitä millaisessa tuulessa seilaamme. Enimmillään tuulta oli 11 ms. Ensimmäiseksi lämpimäksi ateriaksi valmistui klo 1900 kaasuuunissa Huiluntuhti, Rauman toisen maailmanperintökohteen suojavyöhykkeellä valmistettu lihaisa makkara. Maailmanperintökohde, Sammallahdenmäki sijaitsee Huiluvuorella. Ne olivat alkupaloja ja tunnin päästä tankkasimme yötä vastaan lasagnet. Terveiset kotikokille – ei siis Saarioisten äideille: Kaikki kiittelivät kilvan maukasta levyruokaa. Seuraavissa on kyllä enemmän valkosipulia kun nyt kippari pääsee päättämään. Olimme huilailleet yön ylitystä varten pitkin iltaa ja kippari esittell kierrätyspahville kirjoitetun vuorosuunnitelman: kippari yksi 23-01 ja jatkaa tunnin Marcuksen kanssa. Marcus 01-04, Wilbe 02-05 ja kippari viidestä eteenpäin.
Yöllä suunnan pitämistä auttoi vähän yli puolen oleva kuu, jonka siltaa seilasimme kunnes sen suunta kääntyi liikaa lounaaseen. Laivoja liikkeellä ja koiravahdit joutuivat heittämään jiipin ollessaan törmäyskurssilla rahtilaivan kanssa. AIS antoi huomattavasti turvaa, kun laivat havaitsi jo ajoissa. Tähystys oli helppoa, sillä täyttä pimeyttä ei tullut ollenkaan. Kipparo teki muutama paikantamismerkinnän yleiskorttiin yön aikana. Aamupala klo 0830, matkaa Visbyyhyn on 25 mailia. Tämän reissun ensimmäiset pilvet olivat nousseet pohjoiselle taivaalle yön aikana. Klo 1030 matkaa Visbyyn oli 17,8 mailia ja ETA 13.32, aurinko paistoi, Antti Sarpilan bändi soitti taas, gastit rupattelivat leppoisasti ajaessaan myötätuulta reittiviivaa kiinni. Kallella oli kipparin olo kun sai kajuutassa naputella lokitiedot, jotka saattavat samalla muuttua blogitiedoiksi, nyt kun hän tietää mihin se kortti ängetään. Puolenpäivän tunnit tuntuivat pitkiltä, kun Visbyn kirkontornit jo näkyivät, eikä matka tuntunut etenevän. Olimme koko aamupäivän seilanneet vain isopurjella ja nopeus oli pysynyt kuuden solmun tietämissä. Klo 13.35 laskimme isopurjeen Visbyn matkustaja- ja vierasvenesataman aallonmurtajien sisäpuolella. Valmistelimme laituriin menoa ja päätimme mennä katsomaan oliko siellä poju- vaiko perätolppapakat? Tilaa oli niin paljon, että kaikki olivat kiinnittyneet kyljittäin. Niin teimme mekin. Veneitä oli Valloista, Puolasta, Saksasta, Sveitsistä, pari ruotsalaista ja kolme suomalaista. Visbyn satamassa on poijupaikat.
-Visby 1345 / log 273,0 matkaa kertyi 161nM, moottorilla 1,4h.
Kävimme ilmoittautumassa ja suihkuissa, jotka toimivat kortilla. Kaikki maksetaan poistuttaessa. Marcus selvitteli nettimahdollisuutta ja Telian kautta aukeaa verkko 50 Skr:lla vuorokaudeksi. Kippari kyseli Pizzeria Isola Bellaa ja teki varauksen illaksi kolmelle. Otimme huoltotehtäviksi automaattiohjauksen ja styyrpuurin puolen sisävalojen korjaamisen. Kippari epäili vinssienhuollon yhteydessä takaisin asennetun kattolevyn aiheuttaneen kontaktivian. Liittimet olivatkin joutuneet puristuksin, eikä kunnollista kontaktia syntynyt. Tunnin taistelun jälkeen No data oli poissa ja automaattiohjaus taas kunnossa. Pistopunkan kattolevy palautettiin vaihe vaiheelta ja tarkastettiin aina välillä, että data kulki edelleen. Lievää väsymystä vallalla, eivätkä sisävalot tulleet vielä kuntoon. Tunnin verran kuljeskelimme Visbyyn katuja melko koleassa kelissä. Tämä maailmanperintökohde on nimetty Unescon listaan Hansakaupunkina. Turhaan ei Kalle ole jonottanut kolmesti aikaisemmin Isola Bella ravintolaan, sen pizzat olivat todella maukkaita. Ravintolan nimikkopizza oli ehkä paras mitä olen koskaan syönyt, ohitti jopa Rivieran Bussolan. Sateen uhka oli ruokailun aikana muuttunut sateeksi ja niin menimme Immigrantin kajuuttaan tutkimaan säätä ja miettimään seuraavan reitin aikataulua. Unta jo 2130 Ruotsin aikaan sateen ripotellessa täkille.
Ps. Tiistaisessa Länsi-Suomessa oli ollut kuulemma iso juttu Immigrantin lähdöstä. Siinä oli ollut isohko asiavirhe, kun oli kerrottu, että Wilbe alias Jouko ja Marcus ovat koko purjehduksen mukana. Valitettavasti he joutuvat lähtemään ennen juhannusta omille teilleen, takaisin Suomeen ja Ruotsiin.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

ULOS MAAILMAHA VIÄ MEIJÄ JÄLJETÖN TIÄ



29pe 05 09 Vihdoinkin liikkeelle, vai voiko niin sanoa kun pitkä työrupeama päättyi neljältä ja köydet irtosivat kahdeksan yli kuusi illansuussa. Vuonna 1991 (vapaaehtoinen eläkevakuutus) käynnistynyt projekti pitkästä purjehduksesta on nyt totta. Lähden viidentoista kuukauden vapaalle, lomille ja vuorotteluvapaalle. Nyt ajatuksenani on lataan akkujani ja jatkan seilauksen jälkeen työtä 68 vuotiaaksi. Tiivis Immigrantin varustelurupeama huipentui vara-ankkurin noutoon telakkasuulista ja pelastuslautan kiinnittämiseen. Nelikymmenpäinen saattojoukko toivotti hyvää matkaa ja terveenä ja ehjänä takaisin. Köysien irrotessa Rauman Purjehdusseuran telakkalaiturista kantautui trumpettifanfaarina seilauksen tunnus – Ulos maailmaha viä meijä jäljetön tiä. Kaksi saattovenettä seurasi lähtöämme sataman suulla. Kruununa lähdölle Rihtniemessä laivasta töräyteltiin mahtavaa torvea ja tuttu luotsi huuteli prykältä matkantoivotukset. Tunnin moottoriajon jälkeen Rihtniemessä nostimme ison ja avasimme rullukan. Opetimme vaimoni Nean kanssa uutta gastiamme, oppikoulun aikaista luokkatoveriani, Wilbeä aluksen tavoille. Pohjoisen ja lännen kantilla oleva kevyt tuuli antoi viiden solmun vauhdin. Oli aika ottaa lähtöoluet. Paikallisen sanomalehden kuvaaja halusi ikuistaa Immigrantin lähdön Pyhämaan kalasatamassa, otimme rullajenuan sisään ja kävimme kääntymässä satama-altaassa. Tuuli on valitettavasti moinanut, joten jatkoimme kuvaussession jälkeen koneella. Kahden tunnin moottoriajon jälkeen saavuimme RPS:n tukikohtaan, Äijänkariin, Uudenkaupungin edustalla. Siellä ystävät olivat tehneet kallemaisen täytekakun, iso vadillinen ruisleipiä mitä herkullisimmin lisukkein. Samalla saimme ensimmäiset lämpimät juomat, sillä kaasusysteemin vaihto eurooppalaiseen paineenalennusventtiiliin ja pulloihin ei käynytkään noin vain. Rommitotien jälkeen menimme yhden maissa kajuuttaan ja nukkumaan.

Lauantaiaamu (30.5.09) valkeni kirkkaana, luvassa on hyvä purjehduspäivä. Maltoimme kuitenkin lämmittää saunan ja kävimme miehissä aamusaunassa. Laskeskelin moneenko saunaan minulla vielä on mahdollisuuksia reissun aikana. Yhdentoista maissa olivat taas lähtöseremoniat, kun irtauduimme Äijänkarin laiturista. Nostimme välittömästi ison ja avasimme jenuan. Ahvenanmaan kohteliaisuuslippu nousi ensimmäisenä siitä kymmenen lipun sarjasta, jotka olen varannut mukaan.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja viiden metrin tuuli antoi hyvän myötätuulivahdin. Olimme aikoneet tankata Lappoossa, mutta silloin oli seilausnopeutemme seitsemän solmua, joten päätimme jatkaa purjehdusta. Nuori merikotka istui Lilla Algrundetin ylemmän linjataulun ylänurkassa, ei näkynyt valkoista pyrstössä kun hän siivosi höyhenpukuaan. Kymmeneltä laskimme purjeet ja ajoimme Bänö-ön lahteen ankkuriin. Kuudenkymmenen mailin seilaus oli sujunut yhdessätoista tunnissa. Nea ja Wilbe hinasivat kipparin mastoon selvittämään spinnun fallin, joka olikin ristissä jenuan nostimien kanssa. Menimme tyytyväisin mielin nukkumaan, vaikka saapumisrommitotit jäivätkin juomatta.

su31 05 09. Herätyskello pärähti kuudelta ja pääsimme liikkeelle alle vartin päästä ankkurin noustua vaivatta. Turhankin kaunis ja tyyni ilma enteili moottoriajopäivää Maarianhaminaan, jonne meillä on viiden tunnin matka. Neljä merikotkahavaintoa, kaksi aikuista ja kaksi nuorukaista, ihastuttivat matkaamme. Hauskin oli nuori merikotka, joka käveli varikset kintereillään lähellä Flisön ylempää linjataulua. Isolintu kyllästyi harmaapukuisten ahdisteluun, varsinkin kun yksi niistä yritti nypätä pyrstösulasta. Vuorottelimme perämiestä ja gastit nukkuivat osan matkaa Degerbyn jälkeen. Maisema on muuttunut viimekerrasta, kun Nyhamnin majakan ympärille on rakennettu kuusi tuulivoimalaa. Ei se majakka ennenkään näyttänyt komealta, mutta nyt se on pelkkä nysä. Saavuttuamme yhdeltätoista Maarianhaminan vierasvenesataman polttoainelaituriin ja hälytimme satamavahdin paikalle. Kesäkausi ei näemmä ole vielä käynnistynyt Mariksessa. Tankkasimme dieseliä tankin täyteen, täytyimme vesitankin ja huuhtelimme septitankin. Pakitimme vierasvenesataman laituriin, joissa oli kerrankin paikkoja mistä valita. Nea selvitteli veneen sisustaa ennen kun hänen laivansa lähti Turkuun. Hänen ensimmäinen leginsä päättyi tähän, me näemme taas Espanjan La Corunassa runsaan kolmen viikon päästä. Asensimme Wilben kanssa uuden automaattiohjauksen voimapesän ruorirattiin. Ensimmäinen täydennysgasti Marcus tuli Ruotsin puolelta. Iltasaunassa mietin taas oliko se viimeinen sauna tällä reissulla. Onneksi ruisleipää on vielä kohtalaisen paljon jäljellä, joten toinen kaipauksen kohde ei heti lopu. Ilta meni veneen paikkojen järjestelyssä ja reittisuunnitelman teossa Visbyhyn, jonne meillä on matkaa noin 160 mailia. Lokikirjan kirjoittamisen lopettelin jälkeen kymmenen, Marcus lukee ja Wilbe nukkuu jo. Lauantainen hellepurjehdus vei mehut miehistä, ei niinkään sunnuntaiaamun kuuden herätys.