sunnuntai 31. elokuuta 2014

MARÑELLA, D ́CARMELA, CARMEN GITA, KAIJA, ARMI KUUSELA, MARILYN, ALCAZABA JA LA

KAKSI HELTEISTÄ PÄIVÄÄ ALMERÍASSA

Koko tämän tiistaipäivän virittyneisyys alkoi jo maksaessani satamamaksua ja todetessani sen olevan kohtuullinen. Puerto Deportivo de Almerimarin molemmat satamakapteenit olivat ystävällisiä ja huumorintajuisia, ellei suorastaan veitikka silmäkulmassaan. Satamamaksu oli vain 25 euroa yöltä, vaikka palvelut olivat hyvät. 3,5 euron netti toimi melkein moitteettomasti. Aamulla pyysin satamakapteenia varaamaan minulle paikan Puerto San Josesta. Hän soittikin sinne ja kahden kohteliaanpitkän keskustelun jälkeen ymmärsin, että pienessä satamassa oli jo kolme venettä rinnakkain. Juan oli ymmällään lopetettuaan puhelun, kun sanoin ymmärtäneeni kaiken ja kiilteisen vastauksen. En myöskään ottanut vastaan ankkuroitumismahdollisuutta satamalahdelle.

Seuraavaksi tuli mielenkiintoinen keskustelu, Juan alkoi tarjota minulle vaihtoehtoa, vain 24 mailin päässä oleva Almería, jonka olin ohittanut edellisillä kerroilla, lahdenpohjukassa olevana. Siitä, tulisi matkallani neljä mailia lisää, eikä reissu etenisi. Nyt Juan vetäisi oikeasta narusta ja kertoi siellä olevan koko viikon kestävä Fiesta, kysyin leikilläni Siesta? Hän näytti kaulassani roikkuvaa kameraa ja kertoi sen olevan Fiesta- juhla, jossa on kauniita tyttöjä. Vastasin, O, baila baila! Si, sanoi Joan ja nikkasi silmää. Olin kertonut viipyväni San Josessa, jonka kauneutta olimme kehuneet kilpaa, vain päivän. Nyt sanoin viihtyväni Almeríassa kaksi yötä. Ja niin me papit naurettiin (Lauri eritoten).

Jollakin tavalla Lauri, Tommy Hellstenin MIESMATKA – kirjasta, on saanut minut ryhdistäytymään. Vaikka nyt tiistaina seilasin kovassa myötätuulessa, niin jaksoin korjata taas veneeni mustakenkävaurioita. Niitä olin itse aiheuttanut Kielerwochelta ostamillani ns. purjehduskengillä. Tavan takaa palasivat kirjan ja Laurin ajatukset mieleeni, vaikka Lauri, pappina analysoi kaiken ja tekee minkä uskaltaa. Olen impulsiivisempi, ja avoimempi ja otan tapahtumat vastaan niiden tullessa. Tällä kokemuksella pitää jo olla kaikelle miltei valmis.
Almeríassa on yli 155tuhatta ihmistä ja sen satamaan tulin nyt hyvässä myötätuulessa. Sain ison alas kommelluksitta kymmenen metrin tuulessa ja ajoin satamaan muistaen, ettei käsiWHF ollut vieläkään toimintakykyinen. En antanut asia vaivata (Lauri olisi miettinyt sitä koko iltapäivän). Marinero oli väijymässä (positiivinen kommentti) aallonmurtajan kulman takan ja ohjasi Immigrantin paikkaan keulan vasten tuulta, el nũmero 37.

Toimistossa oli taas kaunis (kuinka niitä osuukin olemaan silmissäni niin kauniita joka toimistossa) tyttö ottamassa minut vastaan. Rutiinilla hoitelimme kaiken byrokratian espanja -englanti linjalla. Nimeäni tavatessa kysyin, Come te llamas? ja katsoin hänen olemattomaan rintalappuunsa. Humoristinen tyttö kerto nimekseen Marñella ja teki nj -merkin juuri siihen mihin katosin. Gracias Mariñella! Lopuksi hän totesi, että jos tulet puolenyön jälkeen voit soittaa minulle numeroon 003699xxx / (en sitä nyt kaikille pojille anna). Mariñella punastui ihastuttavasti ymmärtäessään tämän kielikompan. Kerroin soittavani mielelläni! Lisäksi hän lupasi antaa minulle huomenna, kartan.


Siis vailla opastetta ja opastajaa (eihän sellainen käynyt mielessänikään) lähdin suurkaupunkiin. Valtaisa rantabulevardi puistoineen saivat minut Kitukrännien pojan melkein rauhattomaksi. Olin kuitenkin valmis ottamaan vastaan suurkaupungin kutsun ja palaamaan vasta puolenyön jälkeen, jolloin voisin soittaa (nyt jo) sulottarelle. Seurasin valtaisista liikennevaloista sinivalkoista mekkoa. Se mekko kylläkin kääntyi niin kapealle kujalle, etten enää kehdannut astella perässä. Menin yleisempää valtavirran väylää. Käännyin oikealle ja olin taas sinivalkoisen Perässä, nyt kylläkin menettäneenä tuntuman.

Näin jonkinlaisen bulevardipuiston ja suuntasin sinne. Hetken ihmettelin keramiikkataiteilijoiden määrää, kunnes muistin täällä olevan Fiestan. Minuunkin ne alkupään työt tekivät vaikutuksen, mutta kun niitä vaan riitti ja riitti, niin totesin niiden kuitenkin olevan vain tekijänsä näköisiä myyntiartikkeleita. Alkuhienouden jälkeen havainnoitsinkin tätä väkimassaa ja kun eteeni tuli haukotteleva mies, niin ymmärsi melkein kaikkien (90%) olevan naisia ja haukottelevien heidän miehiään. Tuli jotenkin mieleeni Rauman Pitsiviikot.



Vapauttava suihkulähde antoi kosteutta ilmaan ja jätin toisen puolen teltoista käymättä.

Menin bailabaila musiikin houkuttelemana pikkukujille ja nyt vasta tulikin vastaisku. Täällä, kun ei ollut kuin nuoria 20 -40- vuotiaita. Valtaisa meno ja meininki, pulloja kaduilla ja virtaamispaikkaa hakevia uroita.. Vartin vaellettuani valitsin ensimmäisen turvalliselta näyttävän baari. Siellä myytiin tapaksia. Seisahduin pystypöytään ja tarkkailin tiulannetta. Siirryin seinustalle kuitenkin niin, että saatoin tarkkailla kaikkea. Tilasin maailmanmiehen elkein pari tapasta ja oluen (kuin ikään olisi Lauri tehnyt jatko-osassa). Sain cervezan ja tapakset. Oiga, arroz! pyysin ja ravistin suolaa ruskettunein käsivarsin tehokkaasti (Lauri olisi tässä vaiheessa toivonut jonkun huomaavan hänet ja hänen tatuointinsa, joka kertoi ...). Seurasin keski-ikäisen pariskunnan tuloa seisomopöytään havaiten, niin kuin Lauri olisi pappina sanonut, naisen viehkeyden. Siinä vaiheessa, kun heidät siirrettiin naapuripöytääni, en voinut olla ihailematta reisien ylvästä naisellista muotoa, jotka yhtyivät kauniiseen, sopusuhtaiseen vartaloon. Söin kaikki merelliset tapakset, mitä listalla oli ja tilasin toisenkin oluen. Ihailin tapasbaarin tarjoilijoiden tehokkuutta ja valppautta. Kun pikkulautanen oli tyhjä tuli tarjoilija ja kaappasi sen, samalla katsoen kysyvästi, jotain muuta. Vaihtuvuus tapasbaarissa oli nopeaa.


Maksettuani 7,5 euroa hyvistä tapaksista ja oluista lähdin taas kapean kadun vilinään. Nyt nuoret olivat jo humaltumassa ja jonottamassa diskoihin, Jatkoin katua ylöspäin vajaa sata metriä ja näin kutsuvan puistokahvilapöydän. Mennessäni tilasin cafe solon ja Istahdin polyrottinkituolille. Hetken mittailin korkealle kurottautuvia palmuja ja kun oli arvioinut niiden kolmekymmenmetrisiksi, tajusin olevani Katedraalin aukiolla, Plaza de la Catedralilla, kuin sisäpihalla. Löysin rauhan (sisäinen Laurinikin oli tyytyväinen), kunnes espanjalainen isä löi lastaan pepulle. Pieni kaksivuotias vilkas tyttö oli kuin Maritza, koko ajan levottomasti liikkeellä. Viimein hän villikko karkasi ja äidin lähdettyä hakemaan saattoi isä keskittyä päivän otosten katseluun. Sieltä löytyi koko perheestä nautittavaa. Mietin, onko tämä minunkin valokuvaharrastukseni poissa teemasta ELÄ AJASSA – ELÄ PAIKASSA. No kuitenkin tallennan niitä omia muistoja, joita sitten voin käyttää ja muistella.

Samba rytmit ottivat minut valtaansa hetken kuljettuani ja seisahduin kulmakuppilaan, Tilasin tasapaksusti una mohito. Kun kolmannen kerran melussa tositin sen, antoi baarimikko minulle ääntämisopastuksen; UN moHIto!

Alun alkaen, kun lähdin kulkemaan Almerían liiankin siistejä jalkakäytäviä, vain sen sinivalkoisen perä oli kutsuva. Nyt palatessani veneelle alkoivat naiset näyttää uskomattoman kauneilta, miltei syötäviltä herkuilta. Onneksi ennätin portista ennen puoltayötä ja minun olisi pitänyt soittaa Mariñellalle.

MARÑELLA, D ́CARMELA ...

Aamulla menin ensitöikseni hakemaan sitä karttaa. Meriñella valitteli, ettei se ollut vieläkään saatavissa. Samalla tuli takahuoneesta toimistotyttö, ei vaan Varsinainen Nainen. Mariñella huomasi silmieni viiltohaavojen rävähtävän auki ja oli hieman nolona, tilanne muuttui entistä tukalammaksi, kun tämä Carmela tuli hakemaan paperia tiskiltä, johon nojailin. Yritin lukea Laurin tavoin Marñellan ajatuksia: Aina tuo ämmä änkee tähän tissineen kun minulla on asiakas hallussa. Todellakin Varsinaisella Naisella oli Pikkumusta yllä, joka ei jättänyt mitään epäselväksi. Kaula-aukko oli niin syvään uurrettu, että antoi kauniit rinnat ... ja hänen Varsinainen Peränsä oli jotain uskomatonta ja saati sitten ne korkeat työjalkineet. Nyt havahduin, että todellakin tuo oli neitosen työasu. Suomessa helsinkiläiset cityblondit voisivat uskaltautua illalla härnäämään miehiä tuollaisessa asussa. Onnekseni en eilen illalla nähnyt häntä toimistolla. Olisin seilauspäivän jälkeisenä yönä tarvinnut biljardihousuja yöasukseni. Tilanne meni ohi ja sain kysyttyä suosikkitytöltäni mitä minun pitäisi nähdä Almeríassa. Catedraali. Si sen olen jo kokenut ja tapakset, joita hänkin piti paikallisina herkkuina. Muurit jäivät siis tämän päivän tutustumiskohteiksi.

Vietin päivän biitsillä harjoittaen vatsalihaksia, jotka kieltämättä ovat suolalla kehittyneet –paksuimpaan muotoonsa. Ongelmana ei enää ole pelkästään uimahousun päälle pyrkivä laskeutuva pallea (Laurin huomautus; sehän on mahanrullukka), vaan uimarengas, joka on jostain tullut salakavalasti mukaani. Pidä siinä sitten helteellä huoli suolatasapainosta. Onneksi nämä mietteet katkesivat, kun huomasin hyräileväni viiskytluvun iskelmää Oh El Bajon ja sen sanat; Carmen Gita kun tummuvi yö, sulle hulluna syömmeni lyö... Jännitin väkisinkin palleani ja ymmärsin ajattelevani Debet ja Gredit (DG) alkukirjainten muodostamaa kaunista kuviota. Suoraan kuin aamun tapaamisesta. Pudistin päätäni jotta voin kävellä biitsillä ja lauloin satakuntalaisten laulua niin pitkälle kuin muistin. Ihmettelin ettei siinä puhuttu mitään meistä merenkulkevista raumalaisista. Istahdin rantapyyhkeelle kauniiseen paikkaan ja ajatuksen valtasi Armi Kuusela, toinen nainen johon olen ihastunut. Armi kävi Raumalla, mutta vanhempani eivät suoneet minulle tilaisuutta nähdä viisivuotiaan rakkauteni kohdetta. Lehtimäen piika, Kaijaan olin äärettömästi pihkassa, hän oli se ensimmäinen nainen, jolle halusin laulaa; Minä soitan sulle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa. Olin ihmetellyt tuota Carmen Gitan ihailua, kunnes vasta kuuskytluvulla Marilyn aukaisi hakansa tähän loputtomaan ulkomaisten naisten halailuun (pitikö sanan olla ihailuun?). Tässä vaiheessa muistin päivän päätutustumiskohteen – Alcazaba. Niin on ollut hellettä pitkän aikaa, että veneelle palatessani hain varjoa jo verkkoaidastakin, samalla päätin tänään ottaa kameran mukaani.

ALCAZABA

Tein alkumatkan samana lenkkiä kuin eilen, löytämättä kuitenkaan mitään sinisvalkoista johtotähteä. Kiinnitin huomioni naisten viuhkan käyttöön. Olin ajatellut näyttäväni hassulta kori(paperi)hattuineni totesin sen olevan viuhkan korvike miehille ja antavan vilvoitusta.


Vietin kotvan aikaa keramiikkamarkkinoilla, söin tapakset Plaza de la Catedralilla ja suuntasin kulkuni Muureille. Alcazaba on rakennettu puolustustarkoitukseen, niin kuin Espanjassa niin monen muunkin kaupungin puolustamiseen. Kokonaisuus käsittää monta tyylisuuntaa ja on vuosilta 955- 1489. Alcazaba oli aivan uskomaton paikka ja varsinkin näin iltavalaistuksessa. Ehkä kirjoitan siitä vielä joskus enemmän, palataan siis tapasten maailmaan.


Palatessani Plaza de la Cetedralin kautta sain eilisen illan tunnelman tallennettua biteille. Vielä maistuisi pari tapasta ja istahdin terassille, jossa oli julisteet Quatenta Prinsipales radioasemasta. Siihen ihastuin edellisellä seilauksella ja kuuntelen sitä nytkin aina, kun vaan löydän sen. Tilasin kannun Sangriaa (minulla kun tänään on NC-päivä, no cerveza) ja katsoin listalta sinisimpukat ja ravut. Yllätyksekseni ne eivät olleetkaan tapaksia ja niin söin pari illallista nautiskellen. Siinä meni se säästökuuri, mutta ne maistuivat tavattoman hyviltä. Todo buenas. Vyöryin veneelle taas ennen puoltayötä. Lauri kiitteli sinnikkyydestäni, kun olin käynyt muurit niin tarkkaan läpi. Lisäksi hän noteerasi sen kauniin asetelman, joka oli illalliseni lopputulos ja vielä erityisesti, että olin välttänyt kaikki kiusaukset.


PAINAJAISMAINEN HERÄÄMINEN

Torstaiaamuna heräsin kesken unieni hikisenä - miettien työasioita, siis mitä? Olin illalla lukenut pari Raumalta saamaani viestiä; Vernadoc –kirja on valmis, se on saatavissa ja toinen käsitti Maailman- perintöavustuksia, joita tälle vuodelle ei ole vieläkään myönnetty. Havahduin mietteisiini, että sinne pitää lähettää delegaatio (raumalaiset kansanedustajat, molemmat kaupunginjohtajat, Vanha Rauman Yhdistyksen ja liikkeenharjoittajien edustajat) kertomaan kuinka tärkeitä nämä Mp-avustukset ovat juuri Vanhan Rauman maailmanperintökohteen ylläpitämiseen. Valtiohan on siihen omalta osaltaan sitoutunut. Mitä helvettiä minä mietin aamulla Välimeren satamassa! en ole siis vieläkään runsaassa kahdessa kuukaudessa päässyt irti velvollisuudentunteesta ajatella Vanhan Rauman asioiden hoitoa. Näistä ajatuksista huolimatta sain kuitenkin vielä hetkeksi kiinni unen päästä, kunnes heräsin sodan melskeeseen.

MAAILMAN KAUNEIN SANA - LA FIESTA

Räjähdyksiä, räjähdyksiä, yhä uudelleen, tasaisin välein. Kömmin ylös kajuutasta, onneksi näin ensim- mäiseksi paikallisten vapaa-ajankalastajien suuntaavan merelle rauhallisesti. Ehkä kyseessä oli jonkun vuoristovaltatien raivaus. Kävelin palauttamaan avainta ja sain taas nähdä ihastukseni. Kaikki meni mallikkaasti ja lopuksi kysyin noista räjähdyksistä. Nyt näin kauneinta mitä maapallo päällään voi kantaa. Mariñella sanoi pamausten kuuluvan La Fiestaan. Taivas miten kauniisti tämä sulotar käytti suutaan ja kieltään. Kiinnitin niihin erillisinä eliminä huomiota. La Fiesta, maailman kaunein sana!

Ps.

Lähdin onnellisena jatkamaan seilaustani Välimerellä kaiken kokemani, kauniiden naisten, sanojen ja tapasten siivittämänä. Kävin pelin edessä ja yritin sanoa tuon taikasanan La Fiesta. Se ei näyttänyt lainkaan siltä mitä olin odottanut (no ei tietenkään sinun suustasi, sanoi Lauri). No ajattelin, ettei raumalais- neitokaan oikein onnistu olemaan kaunis ja aistikkaan seksikäs, sanoessaan: Mnää ole Äyhölt.


KippariKalle Mediterranean en Almeriá y en Cartagena 31 de agosto 2014

ALMERÍA - KAIJA, ARMI KUUSELA, MARILYN, MARINELLA, D´CARMELA , ALCAZABA JA LA FIESTA

30la-31su 08 2014 CARTAGENA
Blogin päivittäminen on ollut kiinni pidemmästä kirjoitelmasta, johon Almerían herkut saivat minut heräämään. Nyt en saa tuota viisisivuista kirjoitusta liikkeelle. Vain kuvat ja videot ovat ladattavissa. Löytääkö Jussi tähän jonkun kiertotien? Voitte tilata Ttuon tekstin sähköpostilla osoitteestani: immigrant.ns@gmail.com nimimerkillä: Aina kokee jotain kaunista, kun on avoimin mielin liikkeellä, KippariKalle

keskiviikko 27. elokuuta 2014

LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN

26ti 08 2014 Almeríaan
Loki: Puerto Deportivo de Almerimar 1245 - Club de Mar de Almería 1745, 24nM 10 m/s W Aamulla herätessäni en ollut lainkaan varma missä heräsin, olinko Saaristomerellä vai Välimerellä. Niin voimakkaan vaikutuksen oli tehnyt MIESMATKA kirja. Palmut rannalla kuitenkin huojuivat, joten olin Almerimarissa. Avainta mennessäni palauttamaan pyysin , että satamakapteeni soittaisi Marina de San Joseen ja varaisi minulle paikan. Nyt kävi jo toisen kerran niin , ettei sinne mahtunut. Sovimme, että menen Almeríaan, missä sitä paitsi on koko viikon kestävä fiesta.
Lähdettyäni puoliltapäivin nostin isopurjeen täytenä ja käänsin myötätuuleen. Todellakin tänään tuulee. Ja niin kuin Välimerellä olen kokenut, jos tuulee, niin tuulee kunnolla. Vaahtopäinen meri ja 10 m/s vauhdittivat Immigranttia kunnolla. Kaiken lisäksi tänään oli toinenkin seilpaatti liikkeellä. Linjamme leikkasivat ja Lentävä hollantilainen suuntasi pois lahdenpohjukasta, minne olin menossa. Sain ison alas kommelluksitta viiden tunnin loistavan yhden jiipin purjehduksen jälkeen.
Marinero ohjasi minut hyvään paikkaan keula vasten tuulta ja niin saatoin keskittyä fiestaan. Siitä kirjoitin viimeyönä tarinan. Katsotaan saanko siitä julkaisukelpoista.

tiistai 26. elokuuta 2014

YKSI MEDITERRANEANILL

25ma 08 2014 Koneajoa tyynellä Välimerellä
Loki: Marina del Este 11:40 - Puerto de Almerimar 20:00, 50 nM. tuulta 1,4 m/s
Marina del Estestä oli myymälä lopetettu, joten lähdin aamupalan jälkeen liikkeelle. Kävin ensin maksamassa satamamaksun, joka yllätti minut. Illalla kun tulin minulla ei ollut kuuttakymmentä euroa, pääsin 45 euron positiolla avaimen haltijaksi. Niinpä en ottanut korttia mukaan mennessäni officeen. Kaunis tyttö laski laskemistaan ja ilmoitti hinnaksi 45,79 euroa. Kerroin Benalmadenassa maksaneeni 23 euroa päivältä. Tyttö kertoi nyt olevan korkeasesongin aika. Se ei kuitenkaan selvittänyt naapurisatamien eroa. Jälkeenpäin mietin Puerto del Benalmadenassa olevan yli 1000 venepaikka ja täällä alle 100.
Ei siis muuta kuin tyhjin kukkaroin jatkamaan tyynelle Välimerelle, jonka yllä lepäävä korkea ei anna tuulen henkäystkään. Säälin Volvoa ja järjestin sille lisätuuletusta. Kiitos vielä Jussille, joka toi viime helleseilaukselle tietokoneen tuulettimen ympärille rakennetun keksinnön. Kaiken lisäksi se oli aivan passeli konekopan sulkureikään.
Saatoin siis vähän huolettomimmin mielin mennä itsekin hakemaan mastolta viileämpää lukupaikkaa. Siellä vietinkin suurimman osan yli kahdeksan tunnin koneajosta ihmetellen tyhjää Välimerta (kolmeen tuntiin ei aluksen alusta) ja ottaen satakunta ohiammuttua liitäjäkuvaa. Tommy Hellstenin MIESMATKA on temmannut minut mukaansa. Samaistun tietyllä tavalla tähän tarinaan; pappi analysoi tekojaan sielunmaisemassaan ja minä ahmin maailmankauneutta.

maanantai 25. elokuuta 2014

BENALLORENA

24su 08 2014 BanalLorenast ettippäi
Pitkän huiliajan myötä sain hoidettua nämä parrakkaat haavaHuulet siedettäviksi. Farmaseutti oli kanssani samaa mieltä ja totesi, ettei mitään hätää enää ollut. Saatoin jatkaa valitsemaani hydrokortisonihoitoa.
Välimerellä tuulee vuoropäivin joko lujaa tai ei ollenkaan. Ajoitin lähtöni tyyneen keliin. Maltoin jättää tämän paratiisin. Yhden tytön rintalappua lukiessani päästin suustani hakiessani painotusta toiseksi viimeiselle tavulle, paikkakunnan nimeksi BenalLorena ja sekös nauratti koko toimistoa. Loki BenalLorena 1215 - Marina del Este 1840, 40nM, tuulta 1,2m/s, +37astet. Täydellisessä tyynessä ajoin pitkän päivän paljastaen koko kehoni auringolle ja sekös oli virhe. Nyt nivustaive muistuttaa punapersepaviaanin sitä. Lueskelin (siis Minä luin) päivän mittaan veliPekan antamaa kirjaa Miesmatka. Tämä Tommy Helstenin kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kertoo samankaltaisesta irtautumisesta, mitä itsekin yritän. Tosin siinä Tommi on menettänyt vaimonsa kuolon kautta. Eilen Kelalta saamani päätöksen myötä minulla on tunne, kuin olisin menettänyt kotimaani tylyn yksipuoleisesti.
Marina del Este on melko pienin satama ja hyvin suojaisa. Satamatoimisto on polttoainetankkien myötä sisäänajossa ja helppo lähestyä (mitä nyt siinä oli valtaisa polttoaine jakelu päällä, pienveneitä, vesijettejä jne). Avaimesta he ottavat 60 euron panttimaksun. Multa ei löytynyt kuin 45 €, Olin kuitenkin vanha asiakas, niin luottamus oli synytnyt. Normaali pantti on 10-30 euroa.
Sain hyvän paikan ravintolaterassin portaiden kohdalta. Mieleen tuli aika, jolloin purjeveneellä vielä pääsi Naantaliin. Oi niitä vuosia. Näytti olevan vapaana tuolla vastapäätä kalliossa viimekertainen paikkamme, missä olin Jorman ja Karin kanssa vuonna 2009. Kävin tässä välillä auttamassa ison moottoriveneen viereeni. Ei olisi pitänyt tehdä sitä, vaan kirjoittaa. Sillä nyt netti takkuilee, kun viereen tuli kolmikerroksinen este

perjantai 22. elokuuta 2014

TOIMISTO BENALMADENAS

21to 08 2014 Benalmadenas ehtoll ja päiväll.
Eile ehtoll helle helpot se verra, ett mnää saato ajatell jotta järjelist. Nii mnää perusti toimisto taas Immgranti sitlooraha. No juur ko mnää alo girjotta lopus AA-patri pikkulampust ko anto piäne valo näill näppäimill. En löytän varaparisto, ni pisti troika virkkaha. Siin vaa ol 100 wati lamp, joten gyll näk ja näys.
Benalmadenan Puerto Deportivo on rakennettu kaksoislaguunisysteemillä. Satama on viihtyisä ja toimiva. Sisäänajo on aaltoherkkä ja niin kuin minulle kävi tullessani etelätuulella, silloin on vaikeuksia kiinnittyä vastaanottolaituriin. Aallonmurtajista huolimatta pääsee Välimeri hyökymään sisälle.
Nuivuudesta täällä ei ole tietoakaan ja arkkitehtuuri on lainattu maureilta, mutta heidän henkiset vaikutteet ovat täällä niin pitkät, että kyllä kai sekin on hyväksyttävä. Päivällä satama-alue on rauhallinen, mutta illasta yömyöhään on väkeä tungokseen asti.

torstai 21. elokuuta 2014

MYRSKYISÄ RANTAUTUMINEN

19ti 08 2014 Benalmadenaan Eteenpäin seilorin mieli, eikä Fuengirolan satama ole niin viehättävä, ettäsiellä viihtyisi pidempään. Varsinkin kun siellä on niin vähän vieraspaikkoja, että joutui venttalaiturissa olemaan . Eihän siinä mittän muuta vikaa ollut kylkikiinnityksessä, mutta niiden kalapyssyjen ja Immigrantin aikataulut vaan eivät sopineet yhteen.
Loki: Fuengirola 1215 – Benalmadena 1340, paikka nombre 100 1515, 8 nM, tuulta 7-14 m/s S. Aamun seitsemän metrin tuuli innoitti valmistelamaan myötätuulipurjehdukseen, joten poistin puomilta ja rullukasta suojat. Alle kahden tunnin seilaukseen lähdin kuitenkin vain avaamalla rullukan 75 % jo satama-altaassa. Se olikin oikea päätös (melkein ainoa oikea tälle päivälle), sillä tuuli kasvoi nopeasti yli 10 m/s ja viiletin hyvää vauhtia ohi jo seitsemänkymmentä luvulta tutun Fuengirolan härän. Costa del Sol on nimensä mukainen ja piitsejä riitti koko matkan ajan. Tunnin seilauksen jälkeen ottaessani etupurjetta sisään Benalmadenan marinan edustalla oli tuulta vaatimattomat 14 m/s. Taas olisivat apukädet olleet tarpeen.
Tämä kuva on keskiviikolta, tiistaina koko meri oli vaahtopäinen, enkä ennättänyt ottaa kuvaa (hahhah) ajaessani sisään etelätuulella varoitetusta kapeasta sisäänajoaukosta. 1340 Enasimmäinen rantutuminen Puerto Deportivo Benalmadenaan Ehkä tämä on parasta kirjoitta lokimuistiinpanosta; Tämä ensimmäinen kiinnittyminen oli valmistelematon ja meni kaikin puolin pieleen. Yksi lepareista joutui liian koville ja naru katkesi. Sitä onkiessani marineron kiinnittämä keulaköysi irtosi ja vene kääntyi poikittain sisääntuloaltaassa takaköyden ollessa tiukasti (yhä tiukemmin) kiinni pollarissa. Pientä nirskuntaa ja Immigrantin arka takakulma nirhautui betonissa. Sain onneksi peräköyden irti, enkä joutunut käyttämään mantookipuukkoa.Rauhoitin tilanteen ja itseni tuulen yhä friskatessa voimaansa, ongin leparin ylös ja käävin sisäaltaassa katselemassa vapaita paikkoja. Toinen kylkikiinnittyminen sujui mallikkaasti yksinpurjehtijan yhteen sidotuin köysin. Toimistonainen kysyi haluanko ulko- vai sisäpaikan. Luonnollisesti sisäpaikka. Sain paikan nombre 100, kun vuonna 2009 olimme ulkopaikassa 1000. Olin päättänyt huilia kolme päivää ja yllätyksekseni sisäpaikkakin maksoi vaan 26€ yöltä. Saman verran, kun Fuengirolassa ja ero fasiiliteeteissa on kuin yöllä ja päivällä. Vähän tiukkaan väliin jouduin ajamaan, mutta se meni hyvin marineronkin peukun näytön mukaan. 1515 Benalmadena, paikka 100 Log 1687 / 8nM
Soittelimme Fantastico-Espanjan kielen opiskelukaverini Ollin kanssa ristiin rastiin ja näimme illalla yhden oluen ajan täällä satamassa. Taustalla se toinen punainen silta, jota Olli ei vahtinut.

tiistai 19. elokuuta 2014

19ti 08 2014. Loki: Estepona 1215 - Fuengirola 1815, 30nM.
VAROTUKSI SEILOREILL: Pääs muadostuma maajala Esteponas ja kööde alko haist prygäll. Tramppasi leparim bääl ko vei merilouna astjoi alas ja lensi oikken gomjast turklevyill. No kuka ne lepari ol jättän latjall - mnää tiätenki ko luuli muistvan ne ko ole yksi liikkell. Säärehe tul käsittämätön kymne senti avohaav. Ny tartte stääki hoitta hualell. Viime yä Immigrant ol Muelle de Espera de Marina Fuengirola (odotuslaituri). Koht mnää jatka Benalmadenaha. Lähde hakema lyhkäsell seilauksell niit kadotetui merijaloi takasi ja vahtama valait. Tämä o ernomast seuttu nähd niit. TOINT VAROTUS: Hamppai harjates käyttäkkä ain pullovet. Turha niit tankim böpöi o hankat ikeneihi. Tulehdus siit tlee.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

MAÑANA

Esteponassa 15pe - 17su 08 2014 Saatoin gastini Satun lauantaina Malagan lentokentälle. Palatessani tulin Malagan kautta, Marbellaan ja kävin Varadero Marbellassa selvittämässä mahdollisuutta käyttää heidän mastopukkiaan tuulimittarin korjaamiseen. Se kun on ollut jonkin aikaa hengetön, langaton anturi ilmoitti, ettei saa aurinkoa tarpeeksi?. Tein alustavan varauksen. Jatkoin sieltä Puerto Jose Panukseen katsomaan komeita veneitä ja esittelykelpoisia autoja (Lamborghsinijä, Ferrareita, Porcheja,...). Sain eilen koko päivän kulumaan tähän Estepona - Marbella - Airport Malaga - Malaga - Marbella - Puerto Jose Banus - Estepona retkeen. Rahaakin paloi sen verran , kun jouduin käyttämään taksiakin, että tänä aamuna aloitin säästökuurin enkä ole käyttänyt centiäkään. Aamulla viritin tuulimittarin ja sekin tuki säästökuuria ja käynnistyi normaalisti. Kyllä sitten on tuullutkin tänään, nyt iltaa kohti tuuli nousi kymmeneen metriin sekunnissa. Tuo otsikon mañana meinasi siis tätä korjaustapaa, täällä kun asiat saattavat hoitua hätäilemättäkin.
Naapurilaiturissa on yksi vene seissyt jo jonkin aikaa. Siihen on asennettu huuhkajankuva pelättimeksi ja sitäkös Etelänharmaalokit nauravat ja ovat tehneet sitä ja muutakin jo pitkään. Määritin tuon linnun Etelänharmaalokiksi noista keltaisista jaloista, tosin vasta tätä tekstiä tehdessäni. Tämän päivän olen pyhittänyt säästämiselle, siivoamiselle ja näille toimistotöille. Mañana eteenpäin.

GIBRALTARIN SALMEN VIRTAUKSISSA

14to 08 2014 Välimerelle
Aikainen herätys ja kun kipusin täkille oli aurinko juuri noussut ja antoi betoniseinään hienon varjon. Loki: Barbate 0936 – Mediterráneo, Estepona 1910, 57 nM Aamulla lähtiessämme suunnitelmana oli seilata Gibraltarille ja jatkaa siitä sitten kahden sataman kautta Satun lähtösatamaan Marbellaan. Tuulta ei ollut nimeksikään ja kun se hetkeksi virisi oli se täysin vastainen. Välimerellä olisimme pystyneet kryssimään täysvastaiseen, mutta aikapula pakotti meidät koneistamaan. Pääsimme kohtalaista vauhtia Gibraltarin salmen kapeimpaan kohtaan hakemalla virtauskohtaa. Olen kadottanut pienen esitteen, missä kerrotaan millä etäisyydellä rannasta pitää olla milläkin kellon lyömällä vuoroveden suhteen. Valitettavasti kaikki liikenne oli poispäin Välimereltä, joten täysin ajoituksemme ei ollut onnistunut. Alun nopeus 9,4 solmua laski lähellä rantaa ajaen majakan jälkeen ja oli pienimmillään vain 4,2 kn. Olimme ajautuneet 2,5 solmun vastavirtaan. Otin aina sata metriä keskemmälle ja nopeus parani. Aivan laivaväylän rajalla pääsimme yli kuuden solmun nopeuteen. Kannattaa hankkia se Gibraltar ohjevihkonen, en vaan ole nähnyt sellaista missään muualla kuin itse kohteessa. Ehkä se löytyy netistäkin – kunhan vaan osaa etsiä. Reeds kertoo (nyt kun sitä täällä Esteponassa luen) parhaan länsivirtauksen olevan +3 h ja itävirtauksen -3h.
Päätimme hyvissä ajoin ennen Gibraltaria jättää sen väliin. Delfiinit kävivät tervehtimässä meitä, kun ohitimme tutunomaisen korkean apinavuoren 1430.
Ajoimme suoraan Esteponaan, jonka vastaanotto laiturin valkosiniselle kioskille saavuimme 1910. Välimerellä ei ole kuin metrin luokkaa oleva vuorovesivaihtelu, niin täällä on käytössä mooring-köydet. Lämpöä tuntuu hetki alkuun täällä Mediterràneossa riittävän, illallakin oli vielä 34 astetta, tukahduttava helle siis. Tunsin tämän hyvin kävellessäni vierasvenesataman portin vieressä olevalle officille, kahdeksankulmaiseen rakennukseen

RANSKALAISALUS YLLÄTTI

13ke 08 2014 Rotasta Barbateen
Loki: Rota 1600 – Barbate 2155, 40 nM Edellisen pitkän seilauksen vuoksi lähtömme siirtyi myöhään iltapäivään. Ajatuksena oli kuitenkin seilata Girbaltarille saakka. Varsin nopeasti ymmärsimme, etteivät voimamme riitä sinne saakka, joten selvitin mahdolliseksi välisatamaksi Barbaten Trafagarin niemenkärjen takana. Nostimme ison täytenä ja avasimme rullaa k0olmosen verran, sillä tuulta oli takalanteelta (W) 10 m/s. Nyt Afrikka ei tullut yllätyksenä ja se näkyi illalla jo pitkään edessämme ennen kuin käännyimme itään. Huilailimme vuorotellen puolen tunnin pätkiä. Kipparin tullessa vuoroonsa Satu pyysi juotavaa alhaalta, mutta perui säikähtäneenä pyynnön, kun keulamme editse isompi ranskalaisalus ohitti meidät. Se oli tullut täysin puun takaa. Siinä sitä riitti ihmettelyä. Olimme juuri lähestymässä Trafalgarin majakkaa ja niemenkärkeä. Tuuli muuttui oikuttelevaksi, joten otimme seilit pois. Yllättävän suureksi piti plotterin näyttö säätää ennen kuin niemenkärjessä oleva aallokkovaroitusmerkki tuli näkyviin. Purjehtijan raamatussa, Reedsin Nautical Almanac, varoitti Barbaten lähestymisestä ja sisäänajosta pimeällä. Siinä kuvailtiin tapahtumaa suorastaan hazardiksi.
Kerroin tämän Satulle vasta kun olimme kiinni vierasvenelaiturissa. Kaikki muu oli selvää, mitä nyt merkkejä puuttui ja satama-altaasta vierasvenelaituriin oli plotterin kartasta poikkeava. Pääsimme laituriin illan viimeisillä hämyillä. Komea 40 mailin seilauspäivä, moottori oli päällä vain tunnin. Nyt menimme nukkumaan huomattavasti ripeämmin kuin edellisenä yönä.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

YÖNYLI SPANJAAN

11ma- 12ti 08 2014 Portugalin Lagosista Espanjan Rotaan. Logi; Lagos 1520- Rota,Cadiz SPE , 126 nM Kävin maksamassa 44 euron satamaksun ja pyysin avaamaanm jalankulunsillan kymmenen minuutin päästä. Muitakin veneitä oli lähdössä, joten meille tuli ajolähtö. tuulta oli riittävästi, yli 12m/s takaa. Seilasimme pelkällä rullapurjeella läpi yön täydenkuun valaistessa väylämme upeasti, tosin se siirtyi valitettavasti ajan myötä väärään suuntaan.
Aamupäivällä siirryimme Espanjan vesille. Satu sai urheana yönyliseilorina vaihtaa portugalin lipun vähän jo kärsineeksi punakeltaiseksi lipuksi. Täytyy hankkia uusi kohteliaisuusviiri.
Saavuimme Cadizinlahden Rotaan hyvissä ajoin päivällä, varttia vaille kaksi, espanjaan aikaa 1445. Olimme seilanneet 127 mailin matkan 22,5 tunnissa sikses loistavassa tuulessa. Olin niin täsmällinen, että ilmoitin Immigrantin pituudeksi 11,3 metriä ja tuo ,3 aiheutti suuren selkkauksen, kun marinero laskutti edellisen kerran mukaisesti tasametreistä. Kiinnityimme jo satamatomiston eteen laituriin, kunnes vesipussi tuli ja sen kippari viittilöi meidät pois. Vasta silloin huomasimme odotuslaiturin tekstin huoltoasemaponttonissa. Tankkaus 74 litraa. Rantautumisoluena nautin WakkaSuomen Panimon puolen litran Savu Kataja -oluen. Ihmettelin illan mittaa kuinka purjehdusjalkineet olivat niin sekaisin, kunnes katsellessani tyhjää pulloa havaitsin sen olleen tyjyä, yhdeksän prosenttista - elämäni pöhnät. Kirjoitin tämän tekstin jo illalla nettikaviossa, muttei se tallentunutkaan eikä lähtenyt liikkeelle, joten tässä tämä nyt sitten on. Seilaus jatkuu kohti Gibraltaria ja Välimerta.

maanantai 11. elokuuta 2014

DELFINAARIO

10su 08 2014 Delfiinien saattamana Portugalin Lagosiin Loki; Sines 0745 – Lagos 1930, 76 nM Herätys 0630 ja avainkorttien palautus satamatoimistoon. Aamupala laiturissa ja liikkeelle täydessä sumussa varttia vaille kahdeksan. Hernerokkasumussa näimme kahdeksan tankkeria tutkassa ja niitä lähestyessämme saimme AISista varmistuksen niiden olevan ankkurissa. Näkyvyyttä oli vain 200 metriä. sumu hälveni runsaan kolmen tunnin koneajon jälkeen, mutta tuuli pysyi nollassa.
Valtaisa 30 delfiinin parvi piiritti meidät puolenpäivän jälkeen ja kalasteli veneemme ympärillä. Kun ne olivat saaneet ravintoa riittävästi, alkoivat ne leikitellä Immigrantin keulavirtauksissa.
Kipparikin pääsi kuvajaisena mukaan kuvaan.
Eri ikäiset suulat ja liitäjälinnut (keltanokka-, iso- ja pikkuliitäjä) antoivat pitkälle koneajolle mielenkiintoista tutkittavaa kilein Poste Restantiin tulleesta kirjasta.
Sumussa olimme ohittaneet jo Sardãon majakan. Nyt sään selkiydyttyä bongasimme kolme majakkaa ennen Lagosin satamaa. Ensimmäinen oli Farol de São Vicente Portugalin lounaiskärjessä.
Se on rakennettu vuonna 1846 86 metriä korkealle tasanteelle. Rakennus on suojattu hyvin länsituulilta ja aukeaa enemmän kaakkoon. Tornin korkeus on 28 metriä.
Seuraavana oli Farol da Ponta de Sagres, joka on rakennettu jo 1894, mutta uudistettu melkein täysi n vuonna 1958, joten en kehtaa pistää sitä kuvaa blogiini. Sen sijan vasta 1913 rakennettu Farol da Ponta da Piedade näytti mielenkiintoiselta.
Edellisellä seilauksellani opin ja olen siitä kertonut seiloreille, että pohjoistuuli hiljenee niemenkärjen jälkeen. Nyt koko päivän vallinnut tuulettomuus antoi periksi juuri ennen Cabo de São Vicenteä. Tuulen voimakasvoi yllättäen juuri tämän nimenkärjen takana, se tuli jonkinlaisena syöksyvirtauksena niskaamme. Pilvimassoissa ei näkynyt mitään muutosta. Tuuli nousi ennen satamakanavaan ajoa 13 m/s, onneksi se tuli vastaanottolaiturin suuntaisesti. Ystävälliset marineroneidot ilahtuivat kuullessaan minun olleen täällä aiemminkin. Neljän köyden irrottamisessa annoin virheellisen järjestyksen ja niin keula pääsi kääntymään virran ja tuulen viemänä kanavan poikkisuuntaan. Kaksi onnen potkua; Satu sai peräköyden irti ja Immigrantin Volvossa on tehoa ja kolmilavassa potkua normaalia enemmän. Jalankulkusillan vastaanottovirkailija avasi sopimuksesta ja se tulee tilata WHF kanavalla 09. . Kuuman seilauspäivän seurauksena gastilla oli kaikinpuolinen heikko olo ja kaiken lisäksi emme löytäneet suihkuja. Marina de Lagosin hinta on korkea (36 € + ALV 23%) ja sen satamavirkailija selvitti minulle, jottei se tule yllätyksenä niin kuin hän sanoi. Saamani moniste oli useaan kertaan kopioitu ja suihkuteksti (Balneàrios) ei auennut. Suihkutilat no 11 kopiossa sijaitsevat ravintolarakennuksen kongista sisään. Asiaa sekoitti sekin, että tyttö naiselliseen tapaan painotti suihkutiloja löytyvän myös SPAsta. . HUOM! Marina de Lagosin satamassa on hyvä nettiyhteys, niin kuin ehkä huomaatte. Yöunethan se vei, mutta sainpa tekstiä ja jopa Porton kuvat täydennyksenä aiempaan juttuun liikkeelle. Blogi on nyt ajan tasalla, mitä nyt osiot; ravintolaretki Sintran maailmanperintöön ja upeat kuvat Lisboasta, uupuvat.

TAIVAALLINEN MAJAKKA

09la 08 2014 Cascaista Sinesiin Loki; Marina Cascais 1005 – Sines Leisure Port 1755, 56nM
Säärikarvatkin olivat sumun pisaroimat ja torvi tarpeeseen sumumatkalla Cascaista Sinesiin. Meillä oli pyrkimys siirtyä yhdeksäksi vastaanottolaituriin, meni vartilla ohi. Satamamaksu oli kolmelta päivältä 131 €. Polttoainetankkaus, 25,5 litraa, varakanisterilla. Liikkeelle 1005 sakenevaan sumuun, joen suulla näkyvyyttä alle 0,2 mailia. Ajoimme tutkalla kolme tuntia pyydysmerkkejä väistellen. 1315 ihmeellisen taivaallinen näky sumun haihtuessa. Alhaalla makaavan sumun yläpuolella oli aukko, jossa näkyi majakka ja pari viereistä taloa. Tämä pilvimassan raosta näkyvä majakka oli Farol do Capo Espichell, joka on rakennettu vuonna 1790, 136 metriä korkealle kalliotasanteelle Espichel niemenkärkeen.
Hetken päästä lähestyessämme Sinesiä havaitsi Satu valtaisan metsäpalon rinteessä, roihun korkeudelle antoi hyvän mittakaavan rannan läheisyydessä seilaava purkkari . Aikamme paloa kauhisteltuamme, kiikaroituamme sen etenemistä rinnettä ylös ja lähestyttyämme kohdetta saimme havainnoitua sen öljynjalostamon liekiksi.
Ajoin kuvaamaan Farol de Sines majakkaa ja tässä tuli hyvin näkyviin Sinesin öljy- ja teollisuussatama ominaisuus.
Saavuimme ennen kuutta (1755) Sines Leisure Port satamaan ajettuamme 8,5 tuntia koneella 56 mailin matkan. Valitettavasti varmat pohjoistuulet ovat muuttuneet kevyiksi etelätuuliksi ja pläkäksi. Sataman edustalla valtaisasti öljytankkereita redillä, kaupunki on ylähäällä tasangolla, alhaalla hiekkaranta ja luonnonkiviaallonmurtajan takana vierasvenesatama, missä on sormiponttonit. Keltapaitainen marinero ohjasi oikeaan paikkaan ja sitoi köyden niin, että ainakin pitää kiinni. Keltaisen huoltorakennuksen toisessa kerroksessa on satamakapteenin office, joka on auki 24h. Meiltä satamamaksu yhdeltä yöltä oli 20,79€ ja pantti suihkukortista 20 €. Toimistosta tulee myös pyytää nettitunnukset. Taas kävi niin, ettei yhteys pelannut ainakaan kauimmaiseen laituriin.
Sines on viehättävä pikkukaupunki, josta aistii turisminkin hengen, se ei kuitenkaan ole menettänyt paikallisuuttaan. Emme löytäneet ruokakauppaa enää yhdeksän jälkeen illalla. Lidl on teollisuusalueella 2,5 km keskustasta.
Kovaa oli kiipeäminen satamasta varsinaiseen kaupunkiin, mutta kyllä kannatti verrytellä purjehduspäivän jälkeen. Taivas oli uskomattoman sininen – TaivaanSines.

lauantai 9. elokuuta 2014

PORTOST CASCAIHI

05ti - 06 ke 08 2014 Yönyli Cascaihin, Lisboaan Loki: 05ke 08 Douro Marina, Porto 1140 - 06to 08 2014 Cascais 1545, 160 nM Yöllä taksilla portosta veneelle ja viimeiset huiviin.
Kahdenkymmenen minuutin Portosta lähdön jälkeen olivat purjeet täytenä avotuuliseilaukseen. Moottoriin jouduimme turvautunaan kahdentoista tunnin seilauksen jälkeen, kun tuuli oli tyyntynyt, eikä enää voittanut aallon viemää. Yöllä kolmelta otimme isonkin alas, kun se hakkasi voimakkaasti aaltojen rytmissä. Aamuvahti Eric seilasi vielä auringonnousun suoman maatuulen myötä avaamalla jennin. Portugalin rannikon alaspäin meno antoi viihdykettä majakoita ja liitäjälintuja tunnistaessa. Muuten päivä kului huilailun merkeissä, kukin sai vuorollaan kunnon unet vuorokauden aikana.
Kolme miestä on sulautunut niin tiimiksi, ettei mitään kommelluksia ole kerrottavana - mukavaa yhteiseloa, juttuja kylläkin riitti koko ajaksi. Ajoimme iltapäivällä Cascaisin komean sataman vastaanottolaituriin ja tein taas kirjautumisen tuttuun kohteeseen. Immigrantin tiedot löytyivät jo ennalta, joten homma kävi sujuvasti ja sain vakioasiakkaan punaviinipullon. Nautimme merellisen illallisen Cascaisin keskeisellä aukiolla viiniä nauttien.
Illan päätteeksi hain Satun Lissabonin toiselta asemalta ja vietimme vaihtoillan neljästään veneellä, kokemaamme seilausta muistellen, kahdessatoista päivässä 861 mailia. Torstaiaamulla poikien oli palattava Suomeen.
KIITOS TOMMILLE JA ERICILLE HYVÄSTÄ SEILAUKSESTA!