RÖYKYTYSTÄ

26to 11 2015 Puerto de Mogánista Las Palmasiin

Tuttu oululaispariskunta kävi viime viikolla koputtelemassa Immigrantin perää ja hetken keskusteltuamme kahvikupposten ääressä tarjoutuivat he mukaan siirtopurjehdukselle Las Palmasiin. Kokkolan kautta Immalta tarkistettuani puutteellisen puhelinnumeron (olin jättänyt yhden numran pois ja tästä opin, että tee varmistussoitto heti saatuasi numeron) sovimme seuraavamme säätilan kehitystä, siis tuulen laskemista. Keskiviikkona luvattiin vielä kovaa aallokkoa, muuten se olisi jo ollut seilattavissa. Sovimme lähtevämme torstaina Kävin maksamassa 49 päivän, olin ollut kahdessa paikassa ja se vähän vaikeutti laskentaa. Loppusummaksi sähköineen ja vesineen tuli yhteensä 983,73€, päivää kohden tämä pitkä oleskelu Puerto de Mogánissa maksoi 20€. Pääsimme liikkeelle jo seitsemän minuuttia vaille yhdeksän, kun Anna-Liisa ja Heimo olivat aikaistaneet tunnilla lähtöään ja tulivat Las Palmasista 0615 GuaGualla. Alkumatka oli kuvan kertoman mukaisesti koneajoa miltei tyynessä kelissä. Pasito Blancon kohdalla oli pelastusalus Esperanza del Mar ankkurissa ja nämä olivatkin viimeiset kuvat joita saattoi ottaa kameran kastumatta.

Seuraavassa vaiheessa olimme samanlaisessa tuulessa kuin ARCn lähtöpäivänä kisaveneet. Poikkeuksena oli vain se, että he menivät myötäistä ja me tyrskimme vastaan kasvavia aaltoja. Tuulta oli 10-14 m/s ja vallitseva tuuli 13 m/s. Koetimme ottaa ulos tuuliputkesta ajaen moottorilla edelleen, otimme avuksi fokan pienenä. Vene liikkui hyvin, mutta koillistuuli valtavien aaltomassojen painamana vei meitä poispäin tavoitepisteestämme. Kun heitimme vendan, irtosi skuutti purjeesta ja se pääsi hakkaamaan sen verran, että ommel skuuttikulmasta purkautui. Nyt oli suunta suoraan Las Palmasiin, mutta edessä oli vuoristo haittana. Fokka sisään ja tykitystä vasta-aaltoon. Automaattiohjaus toimi moitteettomasti, tosin se ei havainnut nelimetrisen aallon harjalla valkoista vaahtoa ja niin saimme tappaja-aallon koko veneen yli. Tämän jälkeen otin ohjailuvastuun. Röykytys oli tosi kovaa. Keli vaihteli jatkuvasti. Anna-Liisa tuli avukseni, kun tankkasin ennen sateen uhkaava kanisterillisen löpöä tankkiin. Tämä oli varmuustoimenpide, joka tietenkin oli pitänyt tehdä jo laiturissa. Tämä kävi siis harjoituksesta, menetyksenä tratti. Matkalla näimme keltanokkaliitäjiä, yhden lentokalan ja mielenkiintoisin oli valaan evä, joka kulki vastaamme kovaa vauhtia vain vajaan veneenmitan etäisyydeltä. Niin lähetä se meni, että näin selän värin, joka oli ruskean punainen. Ainoa siihen sopiva olisi Zifio Común, Cuvier´s Beaked Whale. Pimeä ennätti ylle ennen meidän satamaan saapumista. Aallokko muutti koko ajan muotoaan; terävä pystyaalto, ristiaallokko, pitkä valtamerilaine.. Valmistelimme rantautumiseen aallonmurtajan suojassa ja kun ilmoittauduin VHFkanavalla 11 saimme käskyn pysyä paikoillaan. Tuttu satamapoliisi, marinero tuli kumiveneellään ja ihmetteli, mitä siinä pyöritte? Menimme reseption-laituriin ja kun, menin ilmoittautumaan, niin tyttö näytti kelloa, joka oli minuutilleen 1930 ja levitteli käsiään sulkemisajan merkiksi. Marinero tuli sisään ja sanoi tutunomaiseen tiukkaan sävyyn, että Immigrantin paikka on R laiturissa numero 17. Asia selvä totesi tyttö ja teki paperit. Hän ilahtui kun sai täyttää kaavakkeen vanhan prujun mukaan. Pääsimme vielä yöksi omaan paikkaan. Sovimme Anna-Liisan ja Heimon kanssa hoitavamme veneen pesun huomenna. Sen verran rankkapurjehdus tämä oli, että tarvitsimme lepoa ja suihkut. Loki: 0853 Puerto de Mogán – keltanokkaliitäjä – pieni fokansiivu moottorin avuksi ja ulos tuuliputkesta – takaisin rannan tuntumaan - musta evä ja punaruskea selkä suoraan vastaan – varakanisteri – 1900 Meulle Deportivo de Las Palmas – 1945 Pantalan R 17. Log 6611 / 46nM, Mh 2225,1 / 10,8h. Gasit Anna-Liisa ja Heino Anjas.

ARKKI LÄHTI

23ma 11 2015 Las Palmas G.C.

Olin viime viikon Las Palmasissa auttelemassa suomalaisveneilijöitä Atlantin yli purjehdukseen. Järjestyksessään jo 30 ARC (Atlantic Rally for Cruisers) starttasi sunnuntaina kovaan koillistuuleen. Puuskissa tuulen voima ylitti reippaasti 15 m/s. Kahdensadan veneen joukossa oli viisi suomalaisvenettä; Limone (Maestro 40), Sissi (Hallberg Rassy 46 ), Mearra Nieida (Finngulf 46), Adelante (On off 55) ja Vahine (Swan 65). Adelante lähti toista kertaa yli ja Vahine, jonka kotipaikka on Rauma, ties monennettako kertaa. Vahine on Suomen purjelaivasäätiön alus, joka oli nyt vuokrattu turkulais-tamperelaisille nuorille miehille. Heillä oli huonoa onnea, kun ohjausvaijeri katkesi ja he joutuivat turvautumaan hätäsatamaan, Maspalomasin Pasito Blancoon. Veneestä oli pettänyt ohjausvaijeri, mutta tiistaina he olivat jälleen kulussa. Taatusti kaikilla veneillä on ollut kovassa tuulessa tekemistä. Vanha VO65 Brunell yritttää uutta reittiennätystä ja hakeutuu kovimpiin tuuliin. YelowBrikin kautta kaikkien reitit piirtyvät kartalle (ruudulle) ja siinä Brunellin reitti näyttää mielenkiintoiselta, ensin alas etelään ja sitten leikaten ylös luoteeseen. Heidän nopeutensa on 20 solmua, kun Adelante eteni eilen 8 solmun nopeudella. Kuusi venettä on joutunut joko keskeyttämään tai turvautumaan hätäsatamaan. Mielenkiintoisimman seisakkipaikan on valinnut saksalainen vene, joka seilasi ensin kaakkoon ja sitten pohjoiseen ja päätyi Fuerteventuran Marina Rubicoon. Las Palmasissa on kolme ARC-venettä ja kaksi Maspalomasin Pastito Blancossa.

Viime vuonna Leopard by Finland -tiimi teki vuokraamallaan 100 jalkaisella veneellä uudeksi reittiennätykseksi 8 vrk 14 h ja 33 min. Farr Leopard 3 veneessä oli 10 suomalaista ja toinen mokoma veneen ammattimiehistöä. On jännittävää nähdä alittuuko 8 vuorokautta kokeneilta kisagasteilta VO 65 Brunellilla, todellisella valtameriveneellä. Tiistaina puoleltapäivin VO65 ja suomalaispursien veneen tilanne (nopeus kn/ matkaa jäljellä nM ) näytti seuraavalta: Brunell 17,5/2027, Mearra Nieida 6,7/2354, Limone 7,2/2359, Sissi 6,6/2409, Adelante 7,1/2450 ja Vahine 7,3/2500.

Olimme Oran Masin kanssa majoittautuneina 27 jalkaiseen purteen tämän Arkin lähtöviikon, Masa vain neljä yötä. Nyt satama on väliaikaisesti tyhjentynyt ja on taas täyttymässä. Huomenna tai ylihuomenna seilaan Immigrantin Las Palmasiin.

CAÑADA DE LOS GATOS

14la 11 2015 Puerto de Mogán - Arkeologinen alue

Tämän lauantain iltapäivän vietin tutustumalla arkeologiseen alueeseen, jonka nimi on Cañada de Los Gatos. Tämä alkuperäiskansojen asuinpaikka on vuorenrinteellä aivan uimarannan läheisyydessä. Kierroksella avautuu upeat maisemat valtamerelle yli uimarannan ja sataman. Eläkeläisenä pääsin alueelle kahden euron maksulla. Perässäni kulkeva tyttö luki opaslehtistä ääneen ja kuvasi samalla tabletille koko kierroksen. Alueeseen tutustumisesta tuli mielenkiintoinen minivaellus, vaikeutin sitä kiipeämällä rauhallisesti vuoren rinnettä ylös saadakseni ilmakuvan. Tällöin havaitsin miksi tämä paikka on valittu aikoinaan 1700 vuotta sitten asuinpaikaksi. Täällä on luontaisia luolia, joita on voinut käyttää suojanaan.

Alkuperäiskansat tekivät asumuksensa kiviladelman ristin malliin. Myöhemmin samoja kiviä on käytetty uudelleen 1400-luvulla ja nyt pohjaratkaisu on ovaalin mallinen ja viimein 1900-luvun alussa se sai neliskulmaisen muodon. (Ja taas huomautus opiskelijoille: Nämä ovat KippariKallen suomennoksia, ei siis mikään tutkimus. Tarkista tiedot jos aiot niitä käyttää.)

Vaelluspolku vie pitkän matkan pitkin vuoren rinnettä, kunnes laskeudutaan alas ja tullaan hautapaikalle. Tämä Las Crucecitas on aivan ison hotellikompleksin yläpuolella. Alueelta on löytynyt kivipaasiin rakennettuja hautoja luurankoineen. Tuli sen verran tyylikkäät (vaikka itse sanonkin) esitesivut, että pistin tuon tutunomaisen hattupään takaamaan, että olen tehnyt nämä kuvat, enkä kuvannut jostain esitteestä. Kauniissa auringon paisteessa tein tämän ansiokkaan mielenkiintoisen kierroksen. Alue on liitetty Unescon Kulttuuriperinnön listalle vuonna 1993. Arkeologinen alue on aidattu, mutta se on auki päivittäin 10-17.

Vähän alueen arvo kärsii valtaisan hotellin läheisyydestä. Hyvä kuitenkin on, että alue on selkeästi rajattu nykyaikaisella betoniaidalla. Alkuperäiskansojen kiviladelmasta en löytänyt mitään sidoslaastia.

TAIDEMAALARIURANI KÄÄNNEKOHTA

13perjantai 11 2015 Puerto de Mogán G.C.

African pölytauti on antamassa periksi, mutta olenhan minä viettänytkin hiljaiseloa viikon päivät. Kun en ole juurikaan liikkunut ihmisten ilmoilla, niin partakin on päässyt kasvamaan. Tästä eteenpäin on tämä tarina taantumaa, mutta totta. Se vie meidät viidenkymmenen ja viiden vuoden päähän. Nuorena miehenä, siis pojankloppina, minulla oli suuria haaveita tulla taidemaalariksi. Kansalaisopistolla ja opaskirjojen mukaan ja maalailinkin öljyväreillä vuoristomaisemia ja kyläpolkuja. Jotain niissä täytyi olla hyvääkin, kun sisareni kaverit niin niitä tilailivat. Kahta varsinaista työtä pidän hyvinä, kahvipannuasetelma oli viimeksi kun sen näin Latjuksen portaikon seinällä ja Myrskyävä meri serkkuni seinällä Turussa. Rauman kaupungin taideluettelostakin löytyi yllätyksekseni yksi maalaus. Selvitin sen sinne pääsyä. Se osoittautui kukka-asetelmaksi, jonka olin antanut äidinäitini huoneen seinälle vanhainkotiin. Mummosta, kun aika jätti, niin talon henkilökunta pyysi perikunnalta, jos taulu voisi jäädä huoneeseen ja niin se on luetteloitu. Sain minä varsinaisen tilaustyönkin kuusitoistavuotiaana laitilalaiselta mieheltä. Hän maalautti nuorilla lupauksilla (niin kuin hän sanoi) maalauksen ja taltioi sen Untamalan peltoon mettallilieriössä joskus löydettäväksi suuren kuuluisuuden nuoruudentyönä. HahHah, Mies sijoitti rahansa väärään oriin. Sovittu palkkio meni öljyvärien lisähankintaan, sillä talvinen järvimaisema osoittautui miltei mahdottomaksi, kunnes ymmärsin tilaajan haluavan kevättalvisen siniharmaan prytkyjään.

Otsikossa lupasin valottaa ns. taidemaalariurani käännekohtaa. Viisi vuotta sitten olimme silloisen vaimoni kanssa paluumatkalla vuorotteluvapaaseilauksella saapuneet Amsterdamiin. Menimme tietenkin suuresti ihailemani taiteilijan Vincent van Gochin museoon tutustumaan hänen monipuoliseen uraansa. Kerroin Nealle, että Vincent on eniten vaikuttanut minun taiteellisen urani kehittymiseen. Sain yllättyneen katseen ja ymmärsin sen sisältävän kysymyksen mihin ihmeen taiteelliseen uraan (taas Kalle kehuskelee suuria). En antanut kysymysvuoroa, vaan kerroin aikoinani yrittäneeni oppia tuon mainion maalaustekniikan ja epäonnistuin niin surkeasti, että toivottomana pistin öljyvärit kokonaan pois. Nyt sain hymyn ja hyväksyvän nyökkäyksen. Ei minusta tullut taidemaalaria, mutta tulipa KippariKalle. SALUDOS!

PERKELE, VÄRKEIS VIKKA

10ti 11 2015 Puerto de Mogán G.C.

Seuraava purkaus ei välttämät sovi kaikille hienohelmoille ja heikkohermoisille. Viime yönä tuli mieleen tokaisu, jonka radiologi totesi tutkiessaan eturauhastani ennen pitkille seilauksille lähtöäni vuonna 2008. Olin pitkään odottanut alasti tutkimuspöydällä röntgenlääkärin saapumista. Hoitajat kävivät välillä rauhoittamassa minua, että kyllä se pian tulee. Ihmettelin, että mikä kun minua ei lainkaan jännittänyt. No viimein hän tuli ja voiteli tutkimussauvansa ja teki nopean diagnoosin: Voi perkele ko värkeis o vikka ja poistui takahuoneeseen. Hoitaja, joka seurasi tilannetta suojaikkunan takaa, kiiruhti rauhoittamaan minua, joka nyt olin jännittynyt ja järkyttynyt, ja kertoi tutkimuslaitteen olevan huonokuntoinen. Hän oli ymmärtänyt ensin asian samoin kuin minä. Jos olisin ollut tutkimuksessa Amerikoissa, niin olisin nostanut syytteen radiologin järkyttävistä sanoista ja elelisin nyt miljonäärinä herroiksi jossain Tyynenmeren saarella. Ps. Jussi. Muistuks snuull miälehe mill saarell olttin go mnää nappasin dämän guva?

Pitkän alkupurkauksen jälkeen voin todeta, etten nyt kirjoita keuhkoistanikaan. Vaikka Satu sanoi, että sehän on hyvä jos lima tulee klimppeinä ulos. Mutta tarvitseeko niiden tulla niin tavattoman suurina. Yskös muistuttaa tavattoman paljon lokianturista putsaamiani meren alkueliöitä. Meinasin pistää tähän koko kuvan siitä meren limakosta. Mutten sentään minäkään niin riivittömän julkea ole? Katsokaa aimmista blogeista, jos ilkeätte vai oliko se vain facebookissani.

Olen nyt vähäkuntoisena pyrkinyt rauhoittamaan liikkumiseni ja näin on muodostunut paljon koneaikaa, siis tietokone. Nykyinen Esi-Puandin isäntä pyysi minua lähettämään laatimani Talokirjan sähköisen version hänelle. Neljä massamuistia ja seitsemän tikkua käytyäni läpi löysin kuin löysinkin nuo tiedostot. Kun sitten liitin pienemmän tiedoston 4 Mt sähköpostiini, niin mitään ei tapahtunut ensimmäiseen varttiin. Totesin tiedoston liian suureksi ja se toinen olisi ollut vielä suurempi 11,9 Mt. Tässä vaiheessa totesin, kuin RASin radiologi: Perkele ko värkeis o vikka! Tästä muodostui tämän kirjoituksen otsikko. Hetken tutkailun konettani ja löysin ajuria koskevan tiedon. 15Gtavun muistista minulla on käytössä enää vain 3%, siis ei mitään. Ilmakos kaikki käy niin hitaasti, varsinkin blogikuvia lähettäessäni. Kummipoikani Jussi hermostui alta aikayksikön työskennellessään koneellani. Minullahan ei enää hermoja olekaan, taisivat jäädä sinne Tammelan työpöydälle. On muuten hyvä olo – sikses, mitä nyt vähän ketutta Afrikan pölyn aiheuttama kröhä. No taas minä eksyin aiheesta. Yritin ostaa lisää voimaa ajurille ja silloin sain tiedon, että luottokorttini hylättiin. Kävin kaikessa rauhassa osuuspankissa ja totesin, että kyllä korttini oli siellä kaikessa rauhassa, tai oikeastaan se oli vain se minun tilini. Pitkitän jännitystä ja käyn kaupassa ja katson mitä jenkit ovat tehneet kortilleni.

Olen viimepäivät tai oikeammin yöt työskennellyt veneestäni käsin. Lainaan nimittäin lähimmän ravintolan wifiitä. Nettiyhteys on erinomainen kun ravintolan asiakkaat ovat poistuneet, siis öisin. Tuolloin saan yhteyden käyttämällä tuota erinomaiseksi kehumaani itsetehtyä antennia. Puolen yön aikaan havahduin, kun torakka kulki antennijohtoa pitkin kohti työpöytääni. Se käytti oikopolkuna sopivalla kaltevuudella olevaa viitoittamaani tietä. Kertaalleen aiemmin olin havainnut jotain vastaavaa, mutta silloin vain hieraisin silmiäni ja totesin olevani väsynyt. Täytynee tehdä samanlainen suppiloeste kuin laivojen touveissa on rottia vastaan. Mutta minne? Näppäränä teen sen leikkaamalla tyhjän (tietenkin tyhjän) muovipullon poikki ja teippaan johtoon. Taitaa perkeleen cucaracha pystyä kulkemaan imukupeillaan muovillakin. No onpahan jotain mietittävää. Jospa teippaankin kaksi torakkahotellia kutsuvasti antennijohtoon.

MUKAVA JÄLLEEN NÄKEMINEN 08su 11 2015. En nyt sentään ihan ole kajuutoitunut. Olin sunnuntaina rauhallisella kävelyllä Maspalomasin rannalla. Kävin ensin syömässä pan con ajo ja pääruoaksi valkosipulikeiton. Tarjoilija jo vitsaili, että kaikki valkosipulilla. Vastasin hänelle, että cerveza sin ajo, ruoat kun olin ajatellut huuhtovani alas yhdellä pienellä oluella. Syötyäni valkosipulileivät pyörittelin puoli tuntia peukaloitani ja katselin sitä tyhjää olutlasiani. Tarjoilija ymmärsi yskän ja kysyi haluaisinko jotain lisää ja kertoi heidän keittonsa haudutusajan olevan melko pitkä. No sitä parempaa se oli vaikka harmittelinkin aurinkoajan hukkaamista. Syötyäni kiipesin dyynille Espanjan oppikirjan kanssa. Luettuani tunnin ajan, niin lähdin takasin majakalle. Nyt huomasin toisen sandaalini olevan pudonnut reppuni kannakkeista. Olen ostanut KEEN purjehdus- ja vaelluskäyttöön terävahvistetun sandaalin kymmenen vuotta sitten Luulajasta ja todennut ne erittäin hyviksi. Meinasi harmittaa, mutta päätin palata samoja jälkiä kuin olin tullut. Parinkymmenen minuutin päästä näin jo kaukaa yksinäisyyttään kyljellään rötköttävän Keenin. Olimme molemmat erittäin iloisia jälleen tapaamisesta. Olen kyllä jo menettänyt toivoni löytää vuonna 1987 hiekkadyyneille kadottaman silkkipaitani. Toivottavasti se viettää hyvää elämää jonkun dyynivaeltajan yllä.

SEINÄMAALAUS PUERTO DE MOGÁN

05to 11 2015 Puerto de Mogán G.C.

Olen kolmen viimeisen päivän aikana tehnyt seinämaalauksen, tai millä sitä halutaankin nimetä Laivataulun, Puerto de Mogánin satama-allasta suojaavaan aallonmurtajaseinään. Maalit hankin jo viime viikolla Argueniguinista. Betoniseinä oli vähän haasteellinen huonon laatunsa vuoksi. Nyt näitä Immigrant NS laivatauluja on kolme. Ensimmäisen tein Madeiran Funchaliin 2009 ja seuraavan Santa Cruz de Teneriffeen 2010. Niiltä ajoilta ovat pahviset sabluunat säilyneet käyttökuntoisina. Tosin nyt kun tein ohuemmalla jäykälle paperille jälki töpötyksen jälkeen on paljon parempi.

Valitsin seinäksi haasteellisen sauman paikan. Käytin sitä tehokeinona elävöittämään lipun liehumista. Maalaukseni näkyy hyvin jopa altaan toiselle puolelle ravintolakadulle.

VALAS JA CAFE MEXICANA

02ma 11 2015 Valaantähystysseilaus ja illallinen Acaymossa

Olin tarjonnut seilausreissumahdollisuutta Niemisille ja Jäpölöille. Se toteutettiin kauniin maanantaipäivän aikana. Sääennuste lupaili aamupäivälle tuulta 4-5 m/s ja iltapäiväksi tyyntyvää. Yhdeltätoista valmistelimme Immigrantin purjehduskuntoon ja lähdimme merelle katsomaan lupaamiani lentokaloja, delfiinejä ja valaita.

Koko päivän näkyvyys oli niin selkeä, että Teneriffan Teide näkyi hienosti. Tuulta oli mukavasti ja saimme ison ylös kolmannella yrittämällä. Ongelmana olivat nostimet, jotka olin asentanut asumista rauhoittamaan hakkaamattomaan tilaan.

Tuuli oli ennusteen mukainen ja saimme seilata keltanokkaliitäjien tavoin sulavasti. Onneksi aaltoennuste 1,8 metriä, ei toteutunut, vaan oli puolen metrin luokkaa. Kymmenen delfiiniä uiskenteli ja osa niistä teki hauskoja pystyhyppyjä viidenkymmenen metrin päässä veneestä. Paluumatkalla näimme komean valaan, joka suihkutteli vettä kiertäen veneemme rauhoittavan kaukaa. Yhdessä kuvassa valaan selkäevän takana näkyy valkoinen alue. Saako siitä tunnistettua valaslajin? Pitää hankkia kaloja ja valaita käsittelevä kuvasto. Niitä myydään sukellustarvikeliikkeissä.

Nautimme matkan aikana sämpylät, toiset puolikkaat kahvien kera. Luonikkaan rupattelun merkeissä seilasimme kymmenen mailia ulos ja käännyimme tuulen tiltattua. Marja-Leena bongasi lentokalan, joka teki neljänkymmenen metrin lennon. Maarittia jäi harmittamaan, kun hän ei sitä loppujen lopuksikaan nähnyt. Bongauspisteet kolmelle. Vaihdoimme Oopeen kanssa keittiölavuaarin vesihanat. Vähän aikaa Oopee aprikoi ryhtyäkkö moiseen työhön, kun kyseessä ei ole Oraksen hanat. Kun selvensin, ettei heillä ole tarjota vastaavaa, niin hän tarttui innolla työhön. Olimme seitsemässä tunnissa tehneet 20 mailin seilauksen. Se vastaa Raumanmerellä avomerellä olevan Rauman majakan kiertoa. Vähän ovat maisemat erilaiset, täällä katselimme kaukaa rannan turistikeskuksia. Marja-Leena sai niistä täydet pisteet, osoittaessaan Puerto Ricon sijainnin. Tyylikkään pakituksen jälkeen nautimme rantautumisjuomana sangriaa. Jäin selvittelemään alusta, kun raumalaisseilorit lähtivät hotellilleen suihkuihin ja vaihtamaan pitkää päälle, menimme Pueblo Mogánin Acaymoon illalliaselle.

Loki 01ma 11 2015: Gasteina Maarit, Marja-Leena, Jari ja Oopee. 1135 Puerto de Mogán- , log 6544 , Mh2211,4 / Delfiinejä kymmenkunta / Keltanokkaliitäjiä / 1530 Valas / 1605 moottori käyntiin ja takaisin, distance 10,1nM / Lentokala / 1820 - Puerto de Mogán, log 6565 / 21nM , Mh 2214,3 / 2,9h.

Menomatkalla totesin taksikuskilla olevan aivan samanlainen kuiva yskä kuin minullakin. Annoin näytteen ja sanoin hänelle rintaani taputtaen, että kärsimme molemmat Afrikan pölytaudista. Ramón naurahti ja oli samaa mieltä diagnoosista. Acaymo GrilliRavintolan sekasikiö sisustus ei enää häiritse minua tietäessäni, että voin viedä ystäväni takuuvarmojen liharuokien pariin. Nytkin kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Naiset tyytyivät perinteisempiin jälkiruokiin, me miehet nautimme liekehtivät Cafe Mexicanat. Kiitos Maarit, Marja-Leena, Jari ja Oopee, teidän kanssanne oli mukava vaeltaa ja seilata ja teitä oli helppo opastaa alueen ravintolatarjontaan.

MASPALOMASIN RANTAVAELLUS

01su 11 2015 Maspalomasin ranta edestakasin

Kaksi raumalaispariskuntaa tuli torstaina ja olemme nyt pitäneet yhtä. Perjantaina kävin hakemassa Reissumiehet heidän hotellilta ja söimme illalla Puerto Ricossa intialaisessa Taj Palacessa herkullisen mixatun illallisen. Tuo mix tarkoittaa, että tarjoilija ratkaisi valintamme kertomalla mitä hän tuo. Kerrassaan hyvää äyriäis-kala-lammas-kasvis-aterian saimmekin syödäksemme.

Tänään tramppasimme kauniin aurinkoisen (26-33 astetta), jonkin verran tuulisen, sään vallitessa Faron majakalta Inglésiin. Rannalla oli varsinainen kansainvaellus. Syötyämme kevyen välipalan (katkaravut valkosipuliöljyssä, papas arugadas, sardiinit ja pan con ajo) kävelimme takaisin Maspalomasin Farolle ja siitä ohi Melonerasiin. . Sieltä nousimme bussiin ja kun Puerto Ricosta jatkoin GuaGualla Jäpölät ja Niemiset valittelivat väsymystä. Minä en sitä tunnustanut, vaikka meinasin nukahtaa ennen Puerto de Mogánia. Askeleita tänään on kertynyt 21 200 ja puertoricolaisilla on liki kymmenentuhatta trampattua porrasaskelta enemmän. Hyvä me, upea suoritus!