JUHANNUSYÖN TAIKAA

25pe 06 2010 Juhannuspurjehdus

Herätyskänny soi 0530. Nousimme reippaasti ylös ja saimme Immigrantin irti laiturista jo 0553.

Port Joinville, L´Ile d´Yeu 0553 Log 8067 Mh 966,5

Ajoimme samanaikaisesti ulos toisen aluksen kanssa. Se jäi valitettavasti tankkaamaan, joten Juhannusaattoaamun Ranska-Suomi seilauskisaa ei muodostunut. Nostimme purjeet täytenä kohta päästyämme vapaille vesille (0610), tuulta oli 7-5m/s, sen suunta NNE ja meidän nopeutemme vaihteli (SOG) 7,5 ja 5 solmun välillä.

Tuuli moinasi 1058 kääntyäkseen pohjoiseen (N). Olimme seilanneet 30 mailia viidessä tunnissa. Vihdoinkin saimme kunnon tuulta, eikä aallokkokaan haitannut. Tuuli oli taas hetken päästä seitsemän metriä ja olimme kohta määränpäässämme Port Haliguenissa. Mukava Juhannusaaton purjehdus toi molemmille halun jatkaa Brestiin saakka. Käänsimme ulommaksi ja suuntasimme Belle Ilen kyljelle. Tuuli uinahti 1325 tämän Ranskan Kaunissaaren tuntumassa ( Log 8109).

Käynnistimme moottorin ja samalla yli kymmenen pyöriäisen parvi tuli tervehtimään meitä. Kauniit tummanharmaa-valkoiset veijarit kieppuivat ja hyppivät hetken Immigrantin ympärillä, kunnes kalaparvi houkutteli ne pois luotamme. Normaaleilla säästökäyntikierroksilla (1850) saavutimme viiden solmun nopeuden. Tankkasin 25 litran varakanisterin vauhdissa ja aloin laittaa lounasta. Nautimme kauniissa säässä sitloorassa Pasta Bologneset a´la Belle Ile eli Pastaa Ranskan Kaunissaaren itäpuolelta. Päivän ajoimme koneella kylmään ja täysvastaiseen tuuleen juoden teetä ja iltapalaksi söimme pastan loppuun ennen auringonlaskua. Nea aloitti huilivuorot kymmeneltä ja samalla tuuli oli taas seilauskelpoista ja Kalle avasi rullukan ison seuraksi, moottori pois päältä 2225.

26la 06 2010 Juhannusyön seilaus



Puolenyön vahdinvaihdossa mietimme muodostuiko näistä juhlaöistä nyt perinne. Seilasimme näet Uudenvuodenyönäkin täydenkuun valossa Teneriffalta La Palmalle. Nean ajovuoron aikana kolme purjevenettä tuli vastaan. Pointe de Penmarc´hin kärjessä tuuli moinasi kahteen metriin sekunnissa puoleksi tunniksi (0145-0215). Onneksi oli myötävirtaa eikä aallokkoa, joten vene kulki kuitenkin vaikkakin verkkaisesti.

Kallella oli pimeä, selkeä ajojakso (0230-0500), jolloin ei tullut lokikirjaan merkintöjä. Helmi pystyi pitkään ohjaamaan tässä kelissä. Nean tultua ruoriin taas viideltä tuli kaksi purtta vastaan, selvästikin sesonki on käynnistynyt. Tuuli pieneni alle kolmen metrin sekunnissa ennen seitsemää. Nea sinnitteli 0710 saakka, mutta joutui käynnistämään moottorin virtauksen viedessä Immigranttia holtittomasti Pointe du Razin kierrossa. Kalle heräsi moottoriin ja tuli hänkin ihmettelemään sivuvastaista neljän solmun virtaa, joka muodosti merenpinnalle mielenkiintoisia pyörteitä.



Kun olimme ottaneet parikymmentä kuvaa ja päässeet pahimmasta pyörityksestä söimme aamupalan kahdeksalta. Nea meni aamuhuiliin Kallen jatkaessa moottoriavusteista seilausta ja onnistui 1010 rullaaman jennin sisään ja laskemaan ison herättämättä nukkujaa.



Ihailimme Brestin ulkoluotojen maisemaa. Tämä muistutti suuresti Thaimaan Phuketin eksoottisia näkymiä, joita ihailimme Princess Annalla seilatessamme.



Vielä hurjemmaksi näky muuttui, kun kaksi esiliskoa syleili toisiaan väistellessämme vastaantulevia purjeveneitä. Niiden suuri määrä selittyi, kun yhden kumiveneen perässä hinattiin kääntöpoijuja. Täällä on alkamassa viikonvaihteen purjehduskisa.

Brest 1013 Log 8224, 157 m Mh 981,2 (14,7 / 30,33)

Ajoimme polttoainelaituriin, jouduimme vaihtamaan puolta, kun ensimmäinen mittari ei ollut käytössä (olimme niin väsyneitä, ettemme huomanneet letkun riittävän sillekin puolelle). Tankkasimme 69 litraa dieseliä. Brestissä on kaksi laituria, joihin vierasveneet voivat ajaa kylkikiinnitykseen. Kippari kävi suorittamassa nyt jo rutiinitoimet toimistossa, satamamaksu 28,60 euroa. Pesimme veneen täkin ja huilailimme täkillä yli kolmenkymmenen Celsiuksen kärvistellessä meitä. Kävimme suihkussa ennen kaupungille lähtöä.



Tramppasimme jyrkät portaat ylös keskustaan ja haimme ruokakauppaa. Brest on tosi jyrkän militaristinen ja vaikuttaa hiljakkoin rakennetulta. Löysimme kaupan katutyömaan päästä Hotel de Villen (kaupungintalon) takaa. Kesäpäivä näkyi katukuvassa juopuneina ihmisinä, joita ei aiemmissa etelä-Euroopan kaupungeissa ollut havaittavissa. Hain kuvakulmaksi herttasinta näkyä Brestistä. Hotellin kukkaparvekkeet saivat sen kunnian.



Paluumatkalle katselimme kaikkien ravintoloiden menyyt ja päädyimme samaiseen TexMex ravintolaan, jossa söimme Makan ja Karin kanssa vajaa vuosi sitten. Tarjoilija sai harhautettua Kallen tilaamaan litran olutta ja toi Neallekin kaksi Light Colaa. Söimme pizzan ja leivitetyn (valtaisan) kanan sinihomejuustodipillä. Helpollakin sitä tulee joutua joskus ruoan kanssa kaksi isoa tai kolme pientä. Mutta kun olut tulee litran kaatimessa tuntuu sitä olevan ylitsepääsemättömän paljon. Sain kuitenkin kunnialla kannun tyhjäksi. Kiirehdimme viemään ostokset veneelle ja haimme samalla kännykän, jota tarvittiin nettiin kirjautumisessa. Salasana tuli puhelimeen. Blogitekstien ja säätietojen jälkeen menimme paateille ja nukkumaan jo 2230.

_

L´ILE D´YEU

27to 06 2010 L´Ile D´Yeuhun

Nea kävi aamulenkillä lämpenevässä säässä ja toi taas patongin aamupalaksi. Valmistelimme seilaukselle lähtöä ja irtauduimme laiturista kymmenen jälkeen. Kieppasimme uuden suomalaisaluksen vierelle, mutta siellä olivat vain Vilfriedin (varustelija, jonka tapasin tasan kaksi vuotta sitten St. Gillesissä) miehet pesemässä täkkiä.

Les Sables d´Olonne 1015 Log 8036 Mh 962,7

Ajoimme kanavan itäreunaa ulos Les Sablesista ja jatkoimme kohti luodetta. Nostimme purjeet 1130 ja pääsimme seilaamaan kohti L´Ile d`Yeu -saarta, jonne oli 30 mailia matkaa. Kaunis sää suosi meitä, vaikkemme saaneet seilata kuin pari tuntia. 1330 otimme Volvon avuksi ja laskimme purjeet.



Port Joinville, L´Ile d´Yeu Log 8067 31M Mh 966,5 (3,8 / 5,92)

Ajoimme aallonmurtaja-aukosta sisään Port Joinvillen vastaanottolaituriin (accueil). Kippari kävi sisään kirjautumassa ja saimme sormiponttonipaikan D13, satamamaksu oli 20,20 €. Heti alkuun kiinnittymisen jälkeen Kalle kuvasi sinisen ameban ja itsensä perhepotrettiin.



Ja sitten pelkän ameban, samalla kun auttoi naapurina olevan vanhan ranskalaismiehen veneen kiinnitystä oikeaoppisesti sormiponttoniin. Mieheltä meni niin jauhot suuhun, että pyöritti skuuttiköyden vastapäivään vinssille. Nean mielestä se ei ollut mikään ihme, kun seurasi toimintoja naapuriveneessä.



Lähdimme suihkun jälkeen hakemaan tältä 6000 asukkaan saarelta ruokapaikkaa. Sen löytämisessä oli vähän vaikeuksia, kun kaikki näyttivät olevan juottoloita. Rantakadulta löytyi kuitenkin aurinkovarjoilla varustettu ravintola ja söimme paistettua kinkkua (Nea) ja kattilallisen sinisimpukoita homejuustolla kera valkoviinilasillisen (Kalle). Samalla seurasimme sataman liikennettä.



Teimme tunnin mittaisen kävelykierroksen pienessä Port Joinvillen kaupungissa. Menimme harvinaisen aikaisin (2230) nukkumaan näin juhannusaatonaattona, sillä aiomme lähteä huomenna aamuvarhaisella liikkeelle kohti Brestiä yhdellä välipysähdyksellä.



_

HYVAA JUHANNUSTA

Juhannusterveiset Brestista

Nea ja Kalle

TYÖTÄ VUOROTTA

21ma – 23ke 06 2010 Immigrantin vuosihuolto

Maanantaiaamulla kävin läheisellä venetelakalla, kahden laiturin päässä, kysymässä veneen nostomahdollisuutta. Verbaliikan (lue: ei ranskankielen taidon) ja piirroksen (lue: siis piirroksen) voimin sain asiani selvitettyä ja nostoajan tänään maanantaina klo 1730. Valmistelin veneen nostoa käymällä hankkimassa viimeiset öljyt vetolaitteeseen. Jo toisella kerralla samassa liikkeessä oli asiakassuhde niin vakiintunut, että sain Loctite-pullon lainaksi varmistaakseni potkurisinkkien kiinnityksen. Myyjä sanoi, että hänen myymänsä pullo maksaa turhan paljon ja se kestäisi sinulla kymmenen vuotta. Aloitin veneen vuosihuollon puolilta päivin vaihtamalla moottoriöljyn (käyntitunnit 961,4), öljysuodattimen, vesipumpun siipipyörän (vanhasta oli yksi siipi poissa) ja puhdistamalla merivesisuodattimen. Telakalla oli hirveä hyörintä ja venettä meni veteen ja nousi ylös tiheää tahtia. Meidän vuoromme oli viimeisiä, eikä silloinkaan taitava nostaja ollut myöhässä kuin vartin. Pakitimme kapeaan nostokuiluun ja Immigrant nousi vaivatta ylös. Ongelmia tuotti tutka-antenni, joka jäi liian lähelle yläpoikkitukea. Immigrant tuettiin pukille, eikä yhdeltä mieheltä mennyt tähän kuin puoli tuntia. Guernseyssa tarvittiin samaan työhön neljä miestä ja koko päivä. Kaiken lisäksi nyt Immigrant oli tukevammin tööjättynä kuin koskaan. Sain käyttööni korkeapainepesurin, joka kulkee yleisesti nimellä Kärcher. Aloitin pesun 1830 ja uurastin kaksi tuntia pahasti limaantuneen pohjan kanssa. Punainen myrkkymaali (alempi kerros) oli sieltä täältä näkyvissä ja kertomassa myrkkymaalin lisäämistarpeesta.



Varsinkin peräsimessä oli paljon leväkasvannaista. Viimeiseksi pesin kyljet, vesilinja oli öljyn tahraama, eikä se lähtenyt puhtaaksi pesuaineilla. Täytyy huomenna kokeilla vahalla öljyn poistamista. Lopettelin työn illan viimeisillä auringonsäteillä vesihiomalla pohjan ja palautin Kärcherin telakan varastoon 2230. Onneksi kaikki portit eivät olleet lukossa, joten pääsin suihkuun pesemään leväiset kasvoni.

22ti 06 2010 Öljyvahinko odotettua hankalampi

Nukuin kuin tukki ja nousin kahdeksan jälkeen virkeänä uuteen työpäivään. Nean avustamana teippasimme vesilinjan ja aloitin myrkkymaalauksen Jotunilla. Se oli tavattoman paksua tatinaa, kun olen tottunut VC 17m hiuksenhienoon levittyvyyteen ja myykalvoon. Vaihdoin puolelta päivin vetolaitteen öljyn verrytelläkseni puutuvia hartioitani. Alaruuvi ei auennut (ei ole muuten kertaakaan auennut, muistin nyt) ja jouduin tekemään öljynvaihdon mittatikun reiästä. Samalla vaihdoin potkurin sinkit ja kävin palauttamassa lukitenestepullon Volvo-liikkeeseen. Tiistaiaamuna nousi Immigrantin viereen kalastusalus, jonka pohjan kolme miestä putsasi ja uusi myrkkymaalin päivän aikana. Kun miehet 1800 odottelivat vesillelaskua kävin kysymässä heiltä apua vesilinjan öljytahran poistamiseen. Näytin heille viiden sentin pätkää punaista, jonka olin kymmenessä minuutissa saanut puhtaaksi vahalla ja kuivasin kuvaannollisesti hikeä otsaltani. Heillä oli asetoonia, se ei purrut likaan. Seuraavaksi troolarista löytyi keltainen pänikkä happoliuosta, jolla he liuottivat leväkasvustoa ennen painepesua. Se siveltiin vesilinjaan, annettiin vaikuttaa pari minuuttia ja pestiin sienellä pois. Puhdistusvesi ei saanut valua myrkkymaalille. Tarjosin miehille oluet ja juttu luisti, vaikkemme tajunneetkaan tuon taivaallista mitä kukin sanoi. Jaksoin vielä illalla saattaa loppuun styyrpuurin (ei suorassa auringonpaisteessa) kyljen ensimmäisen kerran Autoglymin puhdistavalla (punaisella) vahalla. Lopetin päivän työt myrkkymaalaamalla peräsimen ja vetolaitteen. Taas kello oli ennättänyt kymmeneen.

Turkulaispariskunta, Pirkko ja Tero, kävivät tervehtimässä aamupäivällä juuri kun Nea oli lähdössä lenkille. Heillä oli telakalla kahden veneen päässä upouusi sinirunkoinen Beneteau Oceanis 37. Vene meni veteen puoliltapäivin ja se siirrettiin samaiseen varustelulaituriin, josta 2008 syyskuussa lähdin siirtopurjehdukselle Tallinnaan First 50-veneellä, jonka omistaa Bellus-huonekalutehdas. Pitkin päivää sain lyhyitä palauttavia taukoja uurastukseeni jutellessani pariskunnan kanssa. Kahden päivän aikana veteen laskettiin ainakin viisi uunituoretta venettä. Lamasta ei tunnu olevan tietoakaan.



23ke 06 2010 Loppukiri meinasi jäädä lyhyeksi

Heräsin puoli kahdeksalta ja banaanin sekä tuoremehun voimin lähdin vahaamaan toista kylkeä. Aamupala oli tarjolla 0930 ja irrotin lokin anturin Nealle puhdistettavaksi. Yhdeltätoista pääsin vahaamaan Autoglymin kultaisella paarpuurin kylkeä. Peljästyin pahanpäiväisesti, kun nosturi tuli puolelta päivin ja otti Immigrantin liinoihinsa. Yritin jarrutella tapahtumaa, mutta mies näytti jättävänsä veneen siihen kahdeksi tunniksi ja menevänsä siestalle. Sillä välin voin pestä ja maalata pukin tassujen paikat.

nosturin pihdeissä

Näin tein ja vahasin kiireesti punaisen kylkiviivan ja loppusilauksen paarpuurin kylkeen. Vähän yli kahden kävin maksamassa telakointimaksun (nosto, Kärcher ja lasku, 2vrk 362 euroa). Laskusta selvisi telakan nimikin: S.A.R.L. Espace Mer. Puoli kolmelta Immigrant laskettiin veteen. Nea oli käynyt varaamassa meille saman paikan kuin aiemmin ja ajoimme veneen siihen. Saatoin loppuun veneen vuosihuollon vahaamalla peräpeilin.



Kävimme illalla kymmenen jälkeen tutustumassa Oceanis 37-alukseen. Heillä oli aikataulu pahasti myöhässä veneen luovutuksen viivästyttyä. Tosin yksi heidän miehistöstään oli vielä Pariisissa ja tulee vasta huomenaamulla junalla, mikäli junailijalakko ei muuta sitäkin suunnitelmaa.

_

LES SABLES D´OLONNE

20su – 21ma 06 2010 Les Sables d´Olonne

Kirjoista saamamme tiedon mukaan Les Sablesissa on vain 16000 asukasta, mutta kyllä tämä vaikuttaa paljon isommalta kuin Ämpärpori (Uusikaupunki). Sunnuntaiaamulla Nea kävi seitsemän kilometrin lenkillä, eteläiselle biitsille ja palatessaan poikkesi leipäkaupassa ja tuli kuin kaksoisviestinviejä patongit molemmissa käsissään. En huilaillut kuin purjehduspummi, vaan piirsin kuvallisen selityksen Immigrantin vuosihuollosta toisen itselleni muistilistaksi ja toisen telakan johtajaa varten. Minulle Les Sables d´Olonne on tuttu kahden vuoden takaa, kun ensin varustelimme naapurikaupungissa Sant Gillesissä Matildaa (Oceanis 46) ja sitten syyskuussa lähdin siirtämään Pegasusta (First 50) tästä satamasta.



Kävimme iltapäivällä hakemassa vielä kahdestaan Les Sablesin keskustaa, mutta kävi samoin kuin siellä nudistikaupungissa (Verdon sur Mer), kuljimme ilmeisesti keskustan ohi. Aina seurasimme kylttejä ”Centre Ville”, jotka lopulta kuljettivat ympyrää eikä keskustaa löytynyt. Ei edes turisti-infoa.



Vaelsimme kuutisen kilometriä ja nautimme makeat lätyt (crepes) rantabulevardilla seuraten jollien lähtöä merelle.



Illalla kirjoittelin blogeja ja sain lähetettyä yömyöhäisellä rästejä.

Maanantaiaamu oli eilisen toistoa lähinnä Nean lenkin kannalta. Nyt hän juoksi kymmenen kilometriä kaupungin länsiosassa ja väisteli väistämättömiä ranskalaisia. Iltapäivällä haimme yhteisvoimin ruokakauppaa (Super U) ja jälleen oli viitoitus päin sitä itseään – kävelimme 1,5 km ylimääräistä. Kauppa kuitenkin löytyi ja oli jopa auki. Kirjoitan seuraavassa blogissa erikseen Immigrantin vuosihuollosta.

_

EI PÄÄSTY SAINT MARTINIIN

Anteks, ko ny ei ol tullu blogitäksti vähä aikkaha. Ole ollu Immigrantin gimbus ja tehny vuoshuallo. Yän go mnää täst nuku, nii mailm o jälle mallillas. Kirjotella.

19la 06 2010 Käynti Saint Martinissa

Herätys 0730, Nea lähti lenkille keskustaan. Sieltä hänen palattuaan nautimme aamupalan seuraten valtaisaa kisaveneiden uloslipumista ja jollien hinaamista. Näemmä on tulossa aktiivinen kisaviikonvaihde. Kävimme satamatoimistossa pyytämässä, jos he voisivat soittaa Saint Martiniin ja kysyä paikkaa meille. Valitettavasti siellä oli vain tyttö, jolla päässä ei ollut muuta kuin kauniit silmät. (Olikohan se ollut valintakriteeri no 1?)

La Rochelle, Minimes 1010 log 7994 Mh 957,1



Jo päästyämme ulosmenokanavaan tulivat ensimmäiset kisaveneet vastaan ja niitä riitti koko merenselän täydeltä. Meille oli tietenkin lievää vastatuulta. Ajoimme koneella korkean sillan ali seuraten samalla hinaajien työskentelyä pitkän laivan laituriin saamiseksi. Nyt lauantaina veneliikenne oli vilkasta ja mitä lähemmäksi Saint Martin de Rétä tulimme, sitä pahemmalta näytti laituripaikan saaminen tuosta pienestä satama-altaasta. Nea soitti VHF:llä satamaan ja saimme kieltävän vastauksen.



Ajoimme kuitenkin sisälle Saint Martinin kuivuvaan satama-altaaseen ja ymmärsimme hyvin, miksi sitä kehutaan. Vaikkei nyt ollut kaunis keli, niin paikka näytti intiimin viehättävältä.



Muut purjeveneet kurvasivat sulkuportista sisään. Prykällä mies piti tarkkaa laskentaa veneistä, jotka sisälle kelpuutti.



Pohdimme ajaessamme ulos Saint-Martinista menikö homma mönkään niiden kauniiden silmien takana olevan tyhjyyden vuoksi. Tuskin, sillä täällä näyttää olevan kaksipäiväinen purjehduskilpailu. No, nyt näimme sentään tämän sataman ja voimme palata tänne välipäiviksi, ellemme saa huoltonostoa pikaisesti.

Ajoimme 1230 ulos alkavan laskuveden myötä. Tuuli puhalsi 6 m/s luoteesta, päätimme juoda teet. Nean saatua teet keitettyä oli meri valkoisina vaahtopäinä, tuulta kuitenkin vain kahdeksan metriä. Hörppäsimme teet ja päätimme nostaa 1315 ison ykkösreivillä. Avasimme rullukan täytenä ja kas kummaa. Taas kävi niin, että kun saimme purjeet vetoon, niin laski tuuli kolmeen metriin sekunnissa. Purimme reivin, muttei tuulta ollut riittävästi, joten otimme hetkeksi moottorin avuksi. Puolen tunnin sinnittelyn jälkeen tuuli taas kuusi metriä sekunnissa ja vendailimme länteen (1355, 6,2 m/s NNW, SOG 5,8 kn COG 290°) ja pohjoiseen. Hetkellinen tuulen tyyntyminen ja täysin oikea-aikainen venda. Otimme siftin täydellisesti, heitettyämme vendan jatkoimme melkein samaan suuntaan toisella halssilla.



Nyt pääsimme miltei suoraan Les Sablesin sisäänajoaukolle. Kalle teki hunajasipulitonnikalapastan, jota syötiin syviltä lautasilta lusikalla. Täälläkin (kuin ikään La Rochellessakin) on myös komeat, kirkkaat linjavalot. 1820 laskimme purjeet. Les Sablesin kanavaa pitää alkuun ajaa itäreunaa, jossa on syvempää ja sitten siirtyä keskelle. Kolmen solmun nopeusrajoitus ei näemmä koske paikallisia, ei varsinkaan kalastajia.

Les Sables d´Olonne 1845 log 8034 41 M Mh 961,4 4,3 / 8,58

Ajoimme odotuslaituriin ja kävimme ovet kiinni olevassa capitaineriessa. Kytkimme sähkön ja nautimme rantautumisjuomat. Kippari kävi uudelleen toimistossa ja pääsi tällä kertaa juttusille satamavahdin kanssa. Maksoin kahden päivän maksun 43,60 €.



Siirryimme paikkaan H31. Kävimme suihkussa ja lueskelimme puoleen yöhön. Netti maksoi euron vuorokausi.

_

VALKOINEN KAUPUNKI – LA ROCHELLE

18pe 06 2010 La Rochelle

Tämä perjantaipäivä on pyhitetty La Rochelleen tutustumiseen. Samalla kun kävimme aamusuihkussa kysyimme laituripaikkaa. Jos vain pitkän laiturin länsipuolelta löytyy paikka niin voitte mennä siihen, sanoi toimiston mies sujuvalla englannilla. Hän kysyi, mistä olemme ja kun kuuli, että olemme Suomesta, hän haki meille sataman lippikset. Olimme heidän ensimmäiset suomalaiset vieraansa. Ei löytynyt laituripaikkaa, joten lähdimme vesibussilla keskustaan. Se lähtee aina puolelta paitsi siestan aikaan 1330 – maksu 1,30€ / nenä. Matka kesti noin 20 minuuttia.



Kaupunki oli vasta heräämässä yhdeltätoista, kun kuljimme sen katuja. Poikkesimme katedraaliin, jossa oli komea kattomaalaus, muuten se oli tavattoman selkeän vaatimaton.



Kalle ihmetteli kivilaatoilla peitettyjä ristikkorakenteiden puuosia. Ostimme Lonely Planetin Ranska-kirjan ja sieltä Nea luki istuessamme katukahvilassa, että näillä kivilaatoilla suojataan puuosat suolaiselta meri-ilmalta.



La Rochelle on ranskalaiseksi kaupungiksi tavattoman valkea. Rakennusmateriaalien valkoinen luo yhtenäisyyden ja kun kaikki ikkunaluukutkin ovat valkoisia (tai ovat ainakin joskus olleet), niin kaupunki saa oman ilmeensä. Ihmettelimme ranskalaisten kaupunkien ränsistyneisyyttä. Täällä ei ole ollut puhtia kunnostaa rakennuksia ja koko valtava vanhojen rakennusten arvokas omaisuus ollaan menettämässä.



La Rochellen kaupungintalon (L´hôtel de Ville ) varhaisimmat osat on rakennettu jo 1400-luvulla ja rakennusta on laajennettu usean vuosisadan aikana.

Menimme turisti-infoon hakemaan La Rochellen materiaalia. Kalle käveli tiskille ja tervehti espanjaksi, pyysi kartan ja esitteen englanniksi sekä kiitti italiaksi. Hän ihmetteli Nealle kun oli saanut espanjankielisen esitteen karttoineen ja sai kuulla monikielisyytensä. (On se hyvä kun osaa noita maailman kieliä, eikä välttämättä tiedä millä kielellä asiansa aikoo esittää.)



Monissa esitteissä oli kuvat uudisrakennuskortteleista kaupungin keskustassa. Nämä oli rakennettu vuoden 2007 paikkeilla. Kortteleista jäi jälkikuva kuin olisi ollut asuntomessuilla. Mukavat maanläheiset värit olivat vallitsevia (punamulta, keltamulta ja siniharmaa sekä oliivinvihreä).



Tunnusomaisinta La Rochellelle ovat kolme tornia. Kaksi niistä muodostaa portin ajettaessa veneellä sisälle kaupungin keskustaan. Mikäli vain meillä on aikaa niin tulemme huomenna päiväksi keskustan sisäsatamaan. Pieni varoitus La Rochellen kävijöille: Älkää oikaisko tämän viheriön poikki! (Pesin mielenosoituksellisesti kenkiäni koiranpaskottajan edessä.)



Mahtavat tornit antavat koko kaupungin keskustalle ryhtiä ja ovat vetovoimaisia turistipyydyksiä. Nytkin näiden ympärillä pyöri yksittäisiä turisteja ja luokkaretkeläisiä. Tornit ovat nimeltään Tour St Nicolas, Tour de la Chaine ja Tour de la Lanterne.



Täällä keskustan satamassa (Vieux Port) on kolme allasta, joista ensimmäinen kuivuu 1,3 metriin. Jalankulkusillan takana on porteilla suljettu (Bassin de Flot) allas, joka on ruopattu kahden ja puolen metrin syvyiseksi. Kolmannen sataman muodostaa kalasatama ja sen perällä oleva megajahtien allas. Siellä näimme sen eilisen mustapurjeisen jahdin, emmekä enää ihmettele sen nopeutta.



Kierrettyämme satama-altaat kävimme vielä tutustumassa kirkkoon, mistä Nealle ei jäänyt muistiin, kuin koululaisryhmän kaatama alttarimaalauksen selostustaulu. Itse keskityin kuvaamaan votiivilaivaa ja sen seinälle jättämää varjoa.



Paluumatkalla näimme konkreettisesti laskuveden vaikutuksen tähän sisäänajoväylään. Ei olisi kivaa ajaa väylän viereen ja jäädä odottamaan seuraavaa nousuvettä useiden tuntien kuluttua. Päätimme houkuttelevan keskustasataman nähtyämme kuitenkin huomenaamulla lähteä eteenpäin ja näin kävimme pienessä ruokakaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Kaupan vierestä löytyi itsepalvelupesula, joten raahasimme kaksi säkillistä pyykkiä sinne. Nean vartioidessa koneita Kalle kävi hakemassa toimistosta nettikoodin ja niin saimme lähetettyä taas muutaman päivän blogit. Illalla Kalle paistoi pihvit ja keitti nuudelit. Menimme nukkumaan 2330.

_

LA ROCHELLEEN

17to 06 2010 Moottoriajo La Rochelleen

Herätys 0730, aamupalan jälkeen suihkuun ja sitten menin luovuttamaan toimistoon avainkortin. Samalla pyysin poikaa polttoainejakelupisteelle. Hän lupasi tulla kohta. Irtauduimme kylkikiinnityksestä ja ajoimme tankille. Siinä olikin automaatti, joten saimme hoidettua tankkauksen itse. Kippari arvioi tankkiin menevän 48 litraa ja se toteutui litraa vajaana (47 litraa dieseliä 56,57€, 1,20 €/l). Poika tuli juuri kun olimme valmiit, joten ei jäänyt kuin hyvästely.

Port Médoc, Gironde 0954 Log 7937 Mh 947,2

Ajoimme ulos satama-altaasta ylävedellä vielä virtaustaan kääntävään jokeen. Sumu haittasi kuvaamista. Ohitimme Pointe de Graven majakan ensitöiksemme. Tämä paikka oli pitkään toiminut vuorovesitaulukoiden vertailupisteenä (standard port).



Hinaaja lähti eteläistä reittiä pitkin ulos satamasta, me jatkoimme pohjoiseen. Vesi oli ruskean kirjavaa ja hetken kuluttua siihen sekoittui Atlantin sinivihreä puhtaampi merivesi. Nyt oli helppo ajaa reittiä, kun tiesi minne päin se seuraavaksi kääntyy ja voimme ajaa edellisen päivän reittiviivaa pitkin. Mitä nyt rohkenimme käyttää hyväksemme Imrayn kalenterin kertoman kahden poijun väliinjätön. Emme menneet sitä hollantilaisreittiä, vaikka olikin vesi ylimmillään. Kaukana sumussa oli Cordouanin majakka (Le phare de Cordouan). Saas nähdä miten kuvankäsittelyllä pystyn terävöittämään tämän sumuisan kuvan, ajattelin majakkaa kuvatessani.



Nyt jokiajo sujui huomattavasti nopeammin ja olimme 1300 uloimmalla portilla, josta saatoimme kääntyä pohjoiseen, COG 353°, SOG koneella 5,1kn, tuuli (tietenkin) N. Mennessä tämä jokiosuus kesti 4h 20 min, nyt selvisimme 3h 4min. Ei ihme, että tiistaina ajettuamme jo 20 tuntia juuri tämä osuus hyydytti sitä edeltävine odotustunteineen.

Matalapaineet todellakin ovat liikkeellä monella rintamalla ja pilvitaivas oli moninainen, kuin Nean tilkkutyöt. Ensimmäiset sadepisarat tulivat kahden jälkeen, puimme jokapojat päälle, Nea jopa saappaat. Edellisen kerran poistaessani Muston kumisaappaat sain valtaisan suonenvedon, joka vieläkin tuntuu kintereissä. Yritän pärjätä kengillä. 1540 Nea lämmitti kolmannen kattauksen pastasta, saimme sen loppumaan. Kaukaa horisontista tuli harmaapurjeinen alus, joka veti pitkiä linjoja iso ylhäällä. Se ohitti meidät varmaankin yhdeksän solmun nopeudella, mekin menimme myötävirtaan seitsemää solmua. Tämä upea alus innoitti kipparin oikomaan pienen majakan lähivesille. La Rochelleen on kaivettu väylä, joka alavedellä on vain puoli metriä. Olimme liikkeellä tunnin ennen ylävettä. Kaupunki näytti komealta, vaikka käännyimmekin ennen keskustaa Port des Minimesin satamaan. Hetken arvoimme paikkaamme vastaanottolaiturin päässä. Pieni purjevene oli kiinnittynyt ikävästi keskelle vapaata tilaa ja vei kahden veneen paikan. Valitsimme vanhan kolmekymppisen matkaveneen. Kiinnityimme sen kyljelle.

La Rochelle 1935 Log 7994 57M Mh 957,1 9,9 / 9,5

Ranskalaisaluksen kippari puhui kaikki lauseet ensin omalla äidinkielellään ja sitten hyvällä englannilla, kun havaitsi, ettemme ymmärtäneet häntä. Pääsimme kohtalaisen hyvin juttuun. Kalle kävi kysymässä paikkaa ja maksamassa kahden päivän satamamaksun (kaksi päivää 58€). Jouduimme menemään useaan otteeseen (toimisto, sähkö, säätila, sähkö) pienveneen keulasta. Joka kerta sen kippari sanoi, että voitte mennä puisen jollan yli. Millä ihmeellä me siihen vielä olisimme pystyneet. Yritimme siis olla mahdollisimman paljon veneellämme. Jospa huomenna saisimme paikan sormiponttonista, vaikkakin Ranskassa on 54 tuhannen venepaikan vajaus. Port des Minimes yrittää pienentää tätä vajausta. Tämä on Euroopan suurin pienvenesatama, venepaikkoja täällä on 3700 ja lisää jokialuetta on tarkoitus vallataan edelleen 1200 paikan verran. Menimme nukkumaan 2300.

_

TSHERNOBYL

16ke 06 2010 Toimiiko nudismi kuin neutronipommi?

Nukuimme tosi pitkään sateen ropistessa kattoon. Oliko tuo tautologiaa? Tuo sateen ropistessa kattoon – näin vaan on ollut jo monena aamuna. Matalat painelevat ylitsemme peräperää ja aiheuttavat sadetta ja tuulettomuutta ja toisaalta tuulta. Kävin maksamassa satamamaksun yhdeltätoista aamupalan jälkeen. Kahdelta päivältä maksu oli 56 euroa. Sain samalla alueen kartan. Sade tuntui taukoavan ja lähdimme tutustumaan Le Verdon Sur Merin ”kaupunkiin”. Laitoimme kuitenkin varmuuden vuoksi purjehdustakit päällemme. Ja aivan oikein hetken päästä satoi taas. Seurasimme Centre Ville -kylttejä mutkittelevaa reittiä. Ylitimme rautatienkin kolme kertaa. Löysimme yllättäen tiedon maailmanperintökohteesta 140 kilometrin päässä. Saint-Émilionin silhuetti oli maalattu kylttiin, joka oli erään pienen yksityisrakennuksen seinässä. Selvitimme sen päästyämme nettiin ja totesimme sen olevan sisämaassa ja nyt jo etelämpänä, joten se jää väliin. Sinänsä mielenkiintoinen seinämainos. Sain idean, että Porin eteläiseen ympyrään on saatava samankaltainen mainostaulu Vanhasta Raumasta tai miksei – Rauma kahden maailmanperintökohteen kaupunki 50 kilometrin päässä.



Kävelyreittimme varrella oli monta kylttiä nudistirannoista ja ovatpa ranskalaiset perustaneet jopa Euronat-keskuksen ja sen läheisyyteen naturistien campingalueen. Keli oli onneksi sateinen ja kylmä, joten ei ollut pelkoa törmätä Aatamin tai Eevan asuisiin ihmisiin pienkaupungissa. Kuljimme vahingossa Verdonin keskustan ohi, kun emme olleet tarkkana. Taisimme molemmat räpäyttää silmiä yhtä aikaa.



Se keskusta oli ilmeisesti se keltaiseksi maalattu risteysalue pientalojen välissä. Ihmisiä ei ollut lainkaan ja pelkäsimme tulleemme johonkin atomivoimalan vahinkoalueelle kuin Tshernobyliin. Nea oli juuri nähnyt ohjelman Tshernobylin nykytilasta (Avara luonto). Itse tosin veikkailin neutronipommia käytetyn alueella. Kaupunki oli varmaankin ollut kasvava ja kukoistava joskus neljäkymmentä vuotta sitten. Vaikutti siltä, kuin jostain syystä ihmiset olivat hylänneet tämän kyläpahasen ja jättäneet sen oman onnensa nojaan. Mitään korjaustoimenpiteitä ei ole tehty aikoihin. Nostaako nudismibuumi alueen kunnostusintoa vai rappeuttaako se rakennukset lopullisesti. Olimme siis kauppareissulla, kun tällaisia pohdimme. Löysimme kyltin Supermarché. Löysimme vain MidiMarchen ja uskaltauduimme sisään. Saimme sieltä tarvitsemamme vaatimattomat eväät huomiselle seilaukselle.



Paluumatkalla näimme muutaman ihmisen tässä ns. kaupungissa. Ehkä nämä pienet rakennukset (joista puolet tuntui olevan myytävänä tai vuokrattavana) täyttyvät sesonkiaikaan nudisteilla? Ja hehän voivat käyttää pieniä asuntoja, kun eivät tarvitse vaatekaappeja. Söimme puolikkaan patongista paluumatkalla veneelle. Kirjoittelin ja lähetin blogitekstejä. Nea kävi läpi asukaslukuja kaupunkikohteissamme. Menimme nukkumaan kymmenen jälkeen tuulen viuhuessa tiukasti, jopa suojaisen sataman perukoilla.

_

ARCACHONISTA GIRONDEN JOKISUISTOON

14ma 06 2010

Tuuli viuhui vielä maanantaiaamunakin vihaisesti, mutta luvassa on illaksi vähenevää tuulta. Laskimme uudelleen lähtöaikaa ja nyt saimme korkeimman veden ajaksi 1855. Lähdemme tuntia ennen sitä liikkeelle, niin olisimme Cap Ferretissä yläveden aikaan. Valmistelimme venettä lähtöön, kiristin löystyneen mantookivaijerin ja kiinnitin laitasuojan uudella nyörillä.

Lähdimme ruokatäydennykselle ja odottelimme puoli tuntia marketin aukenemista 1430. Olimme turhaan sen marketin oven takana, se olikin maanantaisin kiinni. Ota näistä nyt selvää! Söimme pikkuaukion terassilla kinkkujuustopaninin ja herrojen herkkuleivän homejuustolla. Samalla totesimme meillä olevan riittävästi ruokaa vuorokauden merimatkalle.

Kävimme taas satamatoimistossa ja tyttö oli yhteydessä Ferretin semaforiin ja saimme lähtöluvan, kunhan olemme ajoissa Cap Ferretissä, jotta pääsemme läpi hiekkapankista kuohujen keskeltä. Vähän vaille kuusi nostimme laiturikiinnityksessä ison tehden siihen ykkösreivin ja irtauduimme suunnitellusti aikataulussa.

Arcachon 1800 Log 783 Mh 930.1

Satamasta ulosajo ei sujunut täysin pistein, sillä ajauduin aallontappajapuomin purjehdusseuran puolelle ja yritin ulos sen päästä. Siinä olikin vastassa mutapenkka, johon pehmeästi sulauduimme. Käänsin veneen takasin ja sain sen irti mudasta moottorilla avustaen. Hetken aikaa muta tuntui takertuneelta köliin, mutta normaali meno palasi jonkin ajan kuluttua. 1830 otimme yhteyden semaforiin ja saimme viimeisimmät säätiedot, jotka eivät olleet muuttuneet kahden tunnin takaisista. Euroopan korkeimmalla hiekkadyynillä oli 20 liitovarjoilijaa. Lännen puolen matalikolla löivät jälleen komeat tyrskyt.



Aallokko oli edelleen kovaa ajaessamme ulos tikutettua ränniä, jonka saattoi kuvitella näkyvän pahaaenteilevänä laskuveden aikaan. Taivaalla oli monenlaista ja -kerroksista pilvimuodostelmaa. Mitä niistä sitten seuraa ennustaakseen säätilan muutoksia? Onnistuimme onneksi välttämään mustimmat pilvet ja säilyimme toistaiseksi kuivina. Tuskastuttavan hitaasti ajoimme ulos selkeälle merelle pitkin plotterissa olevaa jälkeä, jonka olimme ajaneet kolme päivää sitten. Plotterista ei ole välttämättä apua näillä hiekkapankkialueilla, joissa väylät siirtyvät hiekan mukaan. Meidänkin ajojälkemme meni plotterissa 0,1 m alueella.



Vasta 2038 olimme selvillä vesillä, suuntasimme kohti pohjoista ja avasimme rullukan kakkosena. Hetken yrittämisen jälkeen annoimme moottorin avittaa etenemistä 1500 kierroksella. Tuuli väheni ja avasimme kymmenen minuutin päästä etupurjeen kokonaan ja saimme sammutettua koneen. Luulisi, että isoilla vesillä tuulet olisivat vakaita, mutta kaikkea vielä. Aallokko ja tuuli vaihtelevat kaiken aikaa, niin nytkin ja otimme rullukan sisään kahden tunnin seilauksen jälkeen ja käynnistimme moottorin. Yhdeksältä yli kymmenen delfiinin parvi tuli viihdyttämään meitä hetkeksi. Joukossa oli ilmeisesti myös tämän kevään poikasia. Delfiinishown jälkeen söimme iltapalaksi puuroa. Kymmeneltä aloitimme vuoronukunnan. Kallen ensimmäinen huilivuoro meni plörinäksi, kun edessä oli vaarallinen alue (danger zone), jota suojasivat vilkkuvat valot. Väistimme niitä länteen ja ihmettelimme niiden merkitystä. Kaksi kirkkaasti välkkyvää valopoijua näkyi pitkään. Vuonna 2001 Viron vesillä ihmettelimme, mutta ajoimme kuitenkin kartassa näkyvälle caution arealle, joka nopeasti paljastui hämärässä pintaverkkolabyrintiksi. Nyt pilkkopimeällä emme uskaltautuneet vaara-alueelle, vaikka jouduimmekin tekemään melko pitkän väistöliikkeen.

15ti 06 2010 Port Médociin

Muutama kalastusalus oli myös liikkeellä ja kahdentoista jälkeen näkyi myös kolmas vilkkuvalo vaara-alueella ja AISissa näkyi määrittelemätön alus niiden luona. Sydänyön aikaan aallokko muuttui pitkäksi mainingiksi ja oli huomattavasti helpompi ajaa. Avasin taas viideltä rullukan ja saavutin hetkellisesti 7 solmun nopeuden, kunnes taas tuuli kuihtui neljään metriin sekunnissa. Auringon noustessa tuuli nousi uudelleen hetkeksi, mutta samalla aallokko sai uutta suuntaa ja se muodosti ristiaallokon. Nean vuorolla 0840 tuuli kääntyi vastaiseksi ja käynnistimme moottorin sekä otimme etuseilin sisään. Hetken päästä Nea ihmetteli edessä näkyvien poijujen luona pauhaavaa merta. Paneuduimme uudelleen Gironde-joelle tulo-ohjeisiin. Tämän voimakkuisella tuulella täytyy lähestyminen aloittaa (BXA) vapaavesipoijulta kaukaa mereltä. Nean mennessä nukkumaan (heh)1030 avasin rullukan ja seilailin hyvää vauhtia punavalkoraitaiselle poijulle. Meillä on taas nyt yllin kyllin aikaa, sillä Gironde-joelle voimme mennä vasta 1355 laskuveden alettua. Nyt, kun vain seilailin tappaakseni aikaa, kulki vene koko ajan yli seitsemää solmua. Otimme purjeet alas 1135 vapaavesipoijulla. Jäimme ajelehtimaan puolentoista solmun vauhtia vellovaan aallokkoon ja vietimme ruokatauon odotellessamme alavettä. Nea joi teen ja nautti leivän ja Kalle söi oliivileivän Välimeren keiton kanssa. Syödessämme purjevene lähestyi meitä paarpuurista. Mietimme kumpi on väistämisvelvollinen, kun mekin seilaamme vaikka vain mastolla. Totesin toisella olevan tuuli oikealla, joten käynnistämme moottorin jos on tarvis ja siirrymme pois alta.

Lähdimme liikkeelle 1255, etenimme hitaasti kohti ykkösporttia ja vasta 1325 olimme siellä 25 minuuttia myöhässä. Näkyvyys heikkeni jatkuvan sateen ja sumun vuoksi ja oli vaikeaa nähdä seuraavaa poijua edessä. Ne olivat kaukana toisistaan ja plotteri ei näyttänyt niitä ollenkaan. Hollantilaispurjevene ilmestyi pelättyjen kuohien länsipuolelta, reittiviivamme risteytyivät ja se lähti taas poijujen ulkopuolelle. Katsoimme oppaistamme, ettei sieltä pitäisi voida mennä edes nostokölisellä aluksella. Epäilimme siinä olevan nostokölin, kun se keikkui kaikkiin suuntiin niin paljon verrattuna pienempään Immigranttiin. Jokiajoa kesti ja kesti ja tunnin päästä hollantilaisalus oli edellämme jo puolitoista mailia, vaikka minullakin oli kaasukäsi painanut kierrokset 2400. Koko ajan oli kova vastatuuli ja vettä lensi ylhäältä ja alhaalta. Nopeutemme lisääntyi viimeisten mailien aikana myötävirran voimistuessa. SOG näytti parhaimmillaan 9,8 kn, siitä virran apu oli varmaankin 3,8 solmua. Tuntikausia olimmekin junnanneet tuskastuttavan hitaasti alle neljää solmua. Jokivesi oli kovin ruskeaa ja näkyi hyvin kun se sekoittui sinisen meriveden kanssa. Ajoimme Port Médocin polttoainelaituriin, joka Imray-kirjan mukaan on vastaanottopiste. Koko päivän jatkunut sade haittasi rantautumistammekin tai oikeastaan vhf -yhteyttä. Saimme kuitenkin selväksi, että pitää kiinnittyä sataman perällä olevaan vastaanottolaituriin.

Port Médoc 1745 log 7937 106M Mh 947,2 (16,9 / 23,75)

Marineropoika auttoi kiinnittymisessä sormiponttoniin ja toivotti tervetulleeksi Port Médociin. Kävin ensin hakemassa suihkuhuoneen avainläpyskän, poika antoi omansa, kun ei löytänyt muuta, varoitti hukkaamasta. Poika tuli vielä pyytämään venepaperit, joista otettiin taas kopiot. Varustauduimme täysin sadevaattein suihkureissuun. Naisten suihkusta ei tullut lämmintä vettä, joten Nea pesi hiuksensa pyykinpesualtaan päällä kahdesta erillisestä hanasta saamallaan vedellä. Miesten puolella oli kylmää, mutta suihkuvesi pitkän laskemisen jälkeen lämmintä. Kalle valmisti jauhelihapastan, Nealle aprikoosilisukkeella ja itselle oliivit. Tämä Port Médoc on edistyksellinen satama, sillä täällä on kaksikin vapaata WiFi-kanavaa käytössä. Menimme nukkumaan kymmeneltä
taitettuamme (taisteltuamme merta vastaan) yli sata mailia vuorokauden.

-

LÄHTÖLASKENTA UUSIKSI

13su 06 2010 Lisäpäivä Arcachonissa




Nukuimme pitkään aamulla sateen ropinassa. Kymmenen jälkeen sade lakkasi ja Nea valmistautui tunnin lenkille. Jäin kirjoittelemaan blogia. Kävimme kerrankin oikea-aikaisesti suihkussa, missä poika teki läksyjään etutilassa ja koitti olemattomalla englannillaan tarkistaa pitääkö meidän maksaa 1,5€. Olimme niitä harvinaisia vierasveneilijöitä, L-laiturin päästä. Saimme uuden säätiedotteen ja totesimme, ettei merelle ole illalla mitään asiaa. Teimme päätöksen olla vielä päivän Arcachonissa ja maksoin tuon 48 €. Se oikeuttaisi kahden yön oleskeluun Arcachonin satamassa, minne venepaikkaa jonottaa 9645 hakijaa ja odotusaika on 26 vuotta. Käsittämätöntä janota paikkaa satamaan, mistä pääsee pois ja sisälle vain kaksi kertaa vuorokaudessa. Näyttivät seilaavan yläveden aikaan Arcachonin lahdella. Aurinko paistoi niin, että Nea otti väriä sitloorassa. Luin hänelle muutaman kappaleen Tanun kirjasta.



Kuudelta pakkasimme Nean pienen kannettavan reppuun ja siirsin varmuuden vuoksi myös tikulle lähetettävän blogiaineiston. Haimme satamahenkilön osoittamasta paikasta nettikahvilaa. Sitä ei löytynyt ja sain suostuteltua Nean hotelliin (aulaan), jossa oli WiFi. Virkailija antoi meille luvan käyttää heidän yhteyttään ja ojensi salasanan lapulla. Nea lähetti koneellaan opastamanani kolmen päivän tekstit. Söimme pienen aukion terassilla tortillan ja calamarekset. Saatte arvata kumpi kummankin.

Arcachonissa on asukkaita 11500 ja tämä on varsin uudisrakennusvoittoinen kaupunki. Täkäläinen arkkitehtuuri on mielenkiintoista, siitä löytyy Oulun koulukunnan piirteitä (punatiili ja valkoiset rappauspinnat) ja niiden lisäksi värikkäitä puu- ja rappauspintoja. Rakennusten kulmat on korostettu tiilipilasterein. Arkkitehtitoimistoja täältä löytyy tavattoman paljon ja kaikki ovat omassa rakennuksessaan panneet parastaan. Mittakaava on inhimillisen pientä ja siksi tämä kaupunki miellytti meitä. Matkailun sesonkikausi ei ollut käynnistynyt ja siksi kaupunki tuntui nyt uinuvalta. Varsinaista keskustaa en nähnyt, Nea näki osan siitä lenkillään.



Nea meni nukkumaan yhdeltätoista ja minä jäin tekemään kuvia yömyöhäiseen, vaikka huomenillalla ollaan lähdössä yöpurjehdukselle.

_

LÄHTÖPÄIVÄN LASKENTAA

12la 06 2010 Akun kantoa Hj. Nortamon 150-vuotispäivänä

Tälle lauantaipäivälle ei ollut ohjelmoituna muuta kuin akun osto, Arcachoniin tutustuminen ja muonavaraston täydennys. Sain aamu-unen aikaan oivalluksen, että ostankin vain yhden akun ja asennan sen käynnistysakuksi, siirrän nykyisen starttiakun huvipuolelle kolmanneksi. Näin rinnan kytketyt huviakut ovat samanmerkkisiä ja -ikäisiä. Kannoimme eilen ulosnostetun kiehuvan akun laiturin alkupäähän (noin 120 metriä) roskiksen viereen.



Kävelimme lähimpään (800 m) venetarvikeliikkeeseen ja löysimme sieltä tarvitsemamme akun (AB Power 70A 12V) se painoi 16,9 kg ja maksoi 159€. Huomasitteko tärkein tieto paino ensin, vasta sitten hinta. Nyt alkoi se voimamiesosuus tässä asennustyössä. Kireät hartiat entistäkin kireämpinä sain kannettua akun veneelle, siirrettyä starttiakun huvipuolelle ja asennettua uuden akun.

Meillä on aikomus jatkaa matkaa huomenna pitkin Ranskan rannikkoa kohti pohjoista. Reittisuunnitelman teko sujui seuraavasti:

1) Katsottiin mihin satamaan meillä on mahdollisuus päästä sisään kaikkina aikoina syväyksen vuoksi ja missä satama-allaskaan ei kuivuisi alavedellä alle 2 metrin. Port Médoc on seuraava satama tässä mielessä. Gironden suistolla on käytettävissä pohjoispuolinen reitti, mikäli ei ole kovaa länsituulta (tai mitään lännenpuoleista tuulta), yli 1 metrin aallokkoa eikä laskuvettä. Edellisten asioiden yhdistelmä nostaa matalalle ja kapealle sisäänajoväylälle vaarallisen aallokon. Huonoa näkyvyyttäkään ei saisi olla, kun sisäänajoväylien reimareilta on aina nähtävä seuraavalle. Plotteristakaan ei ole apua, koska siirtyvien hiekkasärkkien takia väylän paikka muuttuu jatkuvasti. Nämä sisäänajoväylät ovat kinkkisiä niin Arcachonissa kuin Gironden suistossakin.

2) Seuraavaksi selvitimme matkan Port Médociin. Tein reittisuunnitelman plotteriin ja sain matkaksi 88 mailia. Sehän tarkoittaa viiden solmun keskivauhdilla 18 tuntia.

3) Arcachonin vedenvaihtelujen vuoksi meillä on käytettävissä kaksi lähtöaikaa (tuntia ennen ylävettä on oltava Cap Ferretillä hiekkasärkkien tuntumassa), ensimmäinen 0547-0747 ja toinen 1805-2005.

4) Aamulähtö merkitsisi saapumista Port Médociin puolenyön maissa (2300). Valoisaan aikaan tulemme kun valitsemme lähtöajaksi 1805. Se tietää yön yli purjehtimista, mutta inhimillistä tuloaikaa (noin klo 13) Port Médociin.

5) Vielä tulee varmistaa sunnuntai-illan aallokko Cap Ferretissä, sillä tuuli on pahasti lännestä ja se nostaa aallon korkeutta juuri hiekkasärkkien tuntumassa. Tässä tarkistuksessa satamatoimiston tyttö oli suureksi avuksi, kun hän soitteli Semaphore Ferretiin.

6) Viikonvaihteisin (la-su) ei ole Ranskan puolustusvoimien harjoitusammuntoja, jotka rajoittavat arkisin purjehdusta Arcachonista etelään ja pohjoiseen kymmenien mailien matkalla.

Lähdimme jalan tutustumaan Arcachoniin. Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut köytettävissämme karttaa. Luulimme kävelleemme keskustaan, mutta se olikin vasta keskustan alkua. Saimme Turisti-infosta kunnollisen kartan. Keli oli sen verran sateisen uhmakas, ettemme lähteneet bussilla dyyneille. Kävimme ruoka-ostoksilla rautatieaseman takana ja odottelimme hetken éhoa, keltaista sähköautoa, jonka käyttö oli ilmaista.



Palattuamme veneelle ennen kuutta menimme suihkuun taas viime tingassa, saimme viisi minuuttia aikaa. Toimisto sulkeutuu joka päivä eri aikaan. Ota siitä sitten selvää milloin voi tehdä mitäkin.

Illalliselle vaelsimme rantaa pitkin, bulevardilla ei ollut alkuun ravintoloita, joten vaellusta tuntui nälkäisinä jatkuvan loputtomiin. Nea totesi, että oli vain pelkkiä kalaravintoloita, mutta suostui tulemaan niistä yhdelle terassille. Otimme menuut ja arvoimme sieltä alkupalat (helppo pala) tomaatti-mozzarella ja kalakeitto. Sitten tulikin tenkkapoo kun Nean tilaamaa Requinia ei löytynyt (tosin Nea ei tiennyt mitä se oli, mutta filee-sana antoi pontta tilaukselle, myöhemmin selvisi, että se olisi ollut haita). Forestiere jotakin vaikutti listalla ainoalta, joka olisi jotain muuta kuin kalaa, joten sitä sitten. Kallella oli helppo valinta Moule, missä muodossa simpukat tulevat oli vielä tilatessa arvoitus. Tietysti ranskan sanakirja jäi juuri tällä kertaa paatille! Miten lista onnistuikin olemaan täynnä sanoja, joista ei juuri mistään saanut kiinni. Nea sai pääruoaksi mahdollisesti porsaanlihasuikaleita. Kallella kävi säkä kun hänelle tuli täysi kattilallinen sinisimpukoita.



Jälkiruoaksi Nealle karamellivanukas ja Kallelle kahvijäätelö.
Aurinko punasi koko rannan laskeutuessaan, sitä komeaa auringonlaskua kaikki kuvasivat kilpaa.



Luin veljeni Pekan kehotuksesta luvun Koskelan Tanun kirjasta ”Mut kapteeni varppas syhysivä vaa”. Tämä asia tuli selväksi sen kirjan välissä olleesta saatekirjeestä. Nortamo Seor viettää Hj. Nortamon syntymän 150-vuotisjuhlaa ja seuran 80-vuotista taivalta.

Menimme nukkumaan 2230 epistolan tekstin jälkeen. Olimme päättäneet nukkua mahdollisimman pitkään, jotta sitten on pateja seuraavan yön seilaukseen.

_

VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA

11to 06 2010 Aamuyön lähtö Angletista

Herätys 0400 ja valtavalla lähtörutiinilla irrotimme Immigrantin laiturista jo 0425 pimeässä aamussa.

Anglet, French Basque 0425 Log 7755 Mh 924,0

L´Adour-joen varrella oli sen verran valoa, ettei tarvinnut ajaa pelkästään plotterin avulla. Virtaus oli melko vähäistä näin nousuveden aikaan. Näimme joessa jonkin vaahtoalueen ja ennen kun ennätimme väistää sitä kokonaan olimme törkylautassa, johon oli kerääntynyt kaikenlaista kelluvaa tavaraa. Saimme potkuriimme jotain roskaa ja se ravisutti vetolaitetta. Pakitin ja sain sen irtoamaan.
Ajoimme ulos joesta ja suuntasimme kohti Arcachonin sisäänajoa ja Cap Ferrettiä. Matkaa meille tälle matalalle paikalle on 65 mailia ja se tulee ohittaa plus miinus yksi tunti ylävedestä. Laskelmien mukaan meidän pitää olla tuolla portilla 17-19. Kyllä Itämerellä seilailu on helppoa, kun ei tarvitse kello kourassa ohittaa esim. Rihtniemen nokkaa päästääkseen siitä ohi ylävedellä. Tuulta ei ollut lainkaan, mutta sivuaallokko oli kovaa. Helmi kykeni kuitenkin ohjaamaan ja saatoimme keskittyä aamupalaan. Päivän sarastuksen myötä tuuli heräsi henkiin ja avasimme rullukan 0608 (log 7763). Seitsemän metrin tuulessa seilasimme pelkällä etupurjeella 5,2 solmun vauhtia. Tuuli nousi yli kymmeneen metriin ja vauhtimme parani maksimissaan 8,4 solmuun. Nea yritti nukkua, mutta veneen liike muistutti pesukoneen kuivausohjelmaa, joten oleilu pistopunkassa oli vain huilailua.

Kalle meni vuorollaan pitkäkseen yhdeksältä ja kymmeneltä akkuhälytys ajoi ylös. Yllättävän nopeasti jännite oli laskenut alle 11,8 V. Ihmettelimme voiko automaattiohjauksen virrankulutus olla noin suurta, se kun oli ollut päällä, plotterin, GPSn ja jääkaapin lisäksi, koko aamun. Käynnistimme moottorin 1000 ladataksemme akut.



Akkuhämmennys unohtui kun vartin päästä alkoi komea delfiiniesitys. Iso, kymmenen delfiinin parvi hauskutti meitä pitkään. Ne uivat neljä rinnan, tekivät huimia hyppyjä ilmaan ja sukelsivat aivan keulamme alta. Vartin verran saimme seurata näiden mustanpuhuvien veijareiden esityksiä. Nuoremmat olivat vatsaltaan valkoisia.



Söimme eiliset pizzanpuolikkaat ja joimme vettä. Kahden tunnin latauksen jälkeen olivat akut taas täynnä ja jännitelukema hetki moottorin seisautuksen jälkeen oli12,8 V. Se lähti kuitenkin nopeasti laskemaan vaikka olimme joutuneet takalanneaallokon vuoksi siirtymään käsiohjaukselle. Kahden tunnin aikana jännite putosi taas 11,8 volttiin. Kajuutassa ollut outo haju (luulimme sen jääneen muistoksi härskiintyneestä kalapaatista edellisestä satamasta) pisti tutkimaan asiaa tarkemmin. Nea huomasi akkulaatikon kuumaksi ja niin vaihdoimme kuskia. Kalle totesi yhden akuista kiehuvan ja irrotti sen kolmen huviakun sarjasta. Tehostimme sisätilan tuuletusta. Jännite lähti nousuun, kun tämä viallinen ei syönyt muiden akkujen kapasiteettia. Kalle soitti Tommille ja saimme varmuuden akun kiehumisesta tulleen kaasun haihtumisesta yläteitse, se kun on ilmaa kevyempää. Olimme välttäneet räjähdysvaaran syömällä kylmää ruokaa. Olen henkisesti varautunut siihen, että joudun ostamaan akkusarjan tällä matkalla.

Kerrankin kun pääsee seilaamaan hyvässä tuulessa (7-12 m/s) vauhdikkaasti, niin nyt etenemme liian lujaa. Olimme tulossa hiekkadyyniportille aivan liian aikaisin. Pienensimme keulapurjetta ja saimme nopeuden laskemaan viiteen solmuun. Aallokko kasvoi ikävästi juuri ennen kun tulimme sisäänajoreitin suulle. Rullasimme purjeen pois ja ajoimme pienillä kierroksilla myötävirtaan.



Kirjoissa oli maininta, että vedenalaiset hiekkadyynit saattavat vaihtaa paikkaa, joten on seurattava poijutusta. Niin oli nytkin tapahtunut ja plotterikartan mukaan ajoimme metrin alueella ja jätimme vihreän kauas vasemmalle puolelle.



Euroopan korkeimmat hiekkadyynit, Dune du Pyla, ovat 110 metrin korkuiset. Niiden edessä on Banc d´Arguin, joka on laguuninomainen dyyni. Meri kuohasi komeasti sisään ajoreitin varrella. Kaiku ei missään vaiheessa mennyt alle seitsemän metrin, joten olimme ajoittaneet saapumisemme nappiin.



Bassin d´Arcachonissa on monta pienvenesatamaa ja näytti siltä kuin koko lahden pohjoisranta olisi ollut täynnä poijuja. Ajoimme sisään Port d´Arcachoniin ja kippari saattoi todeta, että vastaladattu käsi-vhf oli jäänyt auki ja oli taas tyhjänä.

Arcachon 1730 log 7831, 76M Mh 930,1 6,1 / 13,0

Kiinnityimme septiaseman laituriin ja Kalle soitti sieltä satamatoimistoon sisä-vhf:llä. Saimme paikan L (lima) laiturin päässä. Siirryimme siihen paikkaan 1810 ja menimme satamatoimistoon maksamaan kahden yön maksun 48 € (toinen yö ilmaiseksi, mutta onpa yhdellä yöllä hintaa). Jälleen oli ystävällinen ranskalainen. Kiirehdimme vielä hakemaan suihkukamppeet ja ennätimme peseytyä ennen seitsemää, jolloin toimisto menee kiinni. Täällä suihkut sulkeutuvat toimiston myötä ja virkailija käy aukaisemassa lukot. Söimme kalakinkkuoliivipiirakkaa ja odottelimme kellon tulevan niin paljon, että kehtaa mennä nukkumaan. Unta kaaliin klo 2200.

_