HALMEIDEN VALTAMERISEILAUS

23su 11 2014 Quinta do Lordessa

Pienessä satama-altaassakin pääsi syntymään aaltoja vaahtopäineen, niin raivokkaasti tuuli puhalsi vielä sunnuntaina. Valmistelimme lähtöä purjehdukselle odotellessamme viimeistä gastia, Sakaria, tyttöjen isää.

Lentokone toisensa jälkeen tuli alas. Täsmensin vähän sanontaani, siis laskeutui kentälle. Viimein iltapäivän alussa Sakarin lentomatka saatiin finaaliin. Veneen esittelyä, ruokaostoksia ja rantaravintolassa ruokailu. Kohtalaisen hyvissä ajoin nukkumaan. Luovutin kapteenin pistopunkan Sakarille ja painuin meripunkkaan maate. Tämän tein kokovertailun jälkeen. Nukuin aamuyöhön saakka hievahtamatta ja heräsin painajaisuneen tehdessäni hyppykäännöksen tiukassa punkassani.

24ma 11 2014 Lähtö Kanarialle

Maanantaina normaalien aamutoimien lisäksi hetki aikaa nettimaailmaan, yhteydet toimivat erillisessä nettihuoneessa erinomaisesti. Samaa luokkaa olivat myös sataman suihkutilat, mitä nyt ei ollut ainoatakaan pistorasiaa suihkutiloissa.

Ajoitimme lähtömme puoleenpäivään, jotta tuuli ennätti vielä vähän laantu entisestään. Ajoimme aallonmurtajan sisäpuolella olevaan laiturin ja tankkasimme 69 litraa löpöä. 1230 olimme valmiina lähtemään Selvagem Granden kautta 270nM mailin merimatkalle. Seilasimme etelään vauhdikkaasti isossa ykkösreivi ja rullukka kakkosella, tuulta oli 10 m/s pohjoisesta ja vauhtia parhaimmillaan 9,5 kn. Ensimmäinen neljännesvuorokausi meni vauhdikkaasti keskinopeuden kiivetessä 7,8 solmuun. Loistava näyte Sakarille Wasa 360:n vauhdista. Jouduimme tekemään jiipin jo muutaman tunnin kuluttua lähdöstämme, teimme sen ämmänmullikalla (kääntyen siis keulan kautta uudelle myötäkursille). Valmistin simpukkaatunsardinos pastan auringonlaskuun (1815). Puoli kahdeksalta illalla rullapurje aukesi jälleen täydeksi, taas on rullalaitteen kehys nirhannut sisäänvetonarun poikki. Onneksemme tuuli on vähän rauhoittunut ja kykenemme jatkamaan matkaa näin. Hieman sekalaisesti seilasimme noita neljän tunnin vahtivuoroja; Sakari ja Ilona muodostivat toisen perusparin. Automaattiohjaus LeComble Smith hoiteli pimeään aikaan ohjailuparin ja hyvin he onnistuivatkin. Päivällä jiipin jälkeen tuuli oli selvästi takalanteelta ja olin jättänyt ison puomin varmistamatta preventerillä ja se kostautui yöllä yhtenä vahinkojiippinä. Siinä rytäkässä ison skuutti meni kammen alta ja niin kahden käden voimakampi katkesi. Tähtitaivasta varjostivat taivaanrannassa pilvimassat. Muutama laiva liikkui merellä, mutta kohtalaisen kaukana meistä. Vahtipari, Roosa ja kippariKalle, sai nauttia loistavasta yli kahdenkymmenen delfiinin näytöksestä pitkän aikaa.

25ti 11 2014 Hetki ankkurissa Selvagem Grandella

Melkein vuorokauden seilauksen jälkeen saimme Selvagem Granden näkyviin (1045), matkaa sinne on vielä 20 mailia. Seuraava mielenkiintoinen havainto oli Sakarin bongaama nuori kilpikonna, joka ui pohjoiseen (1132).

Selvagem Grande ankkurissa 1430-1650. Olimme yrittäneet saada autettua maihinnousulupaa noille linturikkaille saarille. Vastausta ei milloinkaan tullut. Laskimme seilit 1345 Selvagemin itäpuolella. Todellakin laskimme, kun etuseilikin piti ottaa alas sisäänvetoköyden katkettua. Kartalla niin suojaiselta näyttänyt lahti ei ollutkaan mikään laguuni, vaan siinäkin aallot pyörittivät venettä. Olimme seilanneet 167 mailin matkan Selvagem Grandelle 6,4 solmun keskinopeudella. Huutelimme VHFllä (kanavat 16 ja 8)ja saimme luvan ankkuroitua. Saarelle noutoon ei ollut mahdollisuutta, sillä heidän veneensä moottori oli rikki ja he saisivat uuden vasta huomenna. Samalla saimme varmistuksen jo Madeiralla kuulemaani säätilan muutokseen; huomenna puhkeaa kova tuuli korkeine aallokkoineen. Näin päätin, että vain syömme. Ilona valmisti tytöille kasvispastan ja miehet söivät eilistä atunpastaa. Huilasimme hetken, emmekä jääneet roikkumaan ankkuriin lahdelle. Viritimme kolmosjenuan etuseiliksi, rullukka sai luvan mennä etukajuuttaan. Kahden ja puolen tunnin tauon jälkeen kiittelimme ankkuripaikasta ja nostimme ankkurin. Siinä tarvittiin koneapua sen irrottamiseen pohjasta, vai kiven takaa.

Ilonakin rohkaistui ohjamaan Selvagemilta lähdön jälkeen ja hyvin se sujui kohtuullisesta aallokosta huolimatta. Jatkoimme matkaamme Selvagem Granden pienestä lahdesta 1650. Seilaus kolmosjenualla ja ykkösreivillä oli rauhallista, eikä tuuli vielä yönkään aikana noussut huomattavasti. Lähdimme leikkaamaan takatuulta viikseen, kunnes meripunkassa huomasin, että seilaamme lännen puolelle kääntyvää länsituulta vastaan. Teimme jiipin ja seilasimme kolmisen kymmentä astetta pois kurssistamme, saadaksemme vindeksin siipi myötäisen eli paremman kursin tuulen käännyttyä. Selvagen Bequena jäi lännen puolelle taivaalliseen auringonlaskuun.

26ke 11 2014 Saapuminen Santa Cruz de Teneriffalle Puolenyön jälkeen teimme jiipin ja saimme hyvän tuulisuunnan viimeiselle 65 mailille. Vierellämme viiden mailin päässä idässä seilasi tunnistamaton vene samaa suuntaa. Löysin sen tutkalla, jonka käyttöön perehdytin Halmeen kolmikkoa. Jo ennen aamun sarastusta havaitsimme Teneriffan pohjoiskärjen majakan valon. Itse saaret Teneriffa ja Gran Canaria ilmestyivät näkyviin harmaina hahmoina auringon nousun myötä. Teideä ei valitettavasti näkynyt edes lähestyessämme Santa Cruz de Tenerifeä. Oli todella mielenkiintoista tulla Teneriffalle, todella tuttuihin maisemiin, mieleen palasivat Veijon kanssa viettämämme hiljaiset hetket ja keskustelut viiden vuoden takaa. Hetken kuluttua ohitimme Varaderos de Anagan, jossa Immigrant oli telakoituna pohjan kunnostusta varten. Nyt kun ohjasin Immigrantin pitkän aallonmurtajan suojassa tuulen pyöriessä satama-altaassa laskin, että tämä oli minun neljäs kertani tulla Marina de Santa Cruziin. VHFään vastattiin, vaikka olinkin kutsunut satamaa virheellisesti. Marinero oli vastassa veneellä ja ohjasi Immigrantin pohjoisimpaan pistolaituriin. Saimme tuulen puolen sormiponttonipaikan. Tulimme siihen mallikkaasti vaikka marinerot hermoilivatkin vauhtiamme, joka oli harkittua tuulen puuskaisuuden ja voimakkuuden vuoksi.

Urheat naisgastini Roosa ja Ilona saivat kohtalaisen kovan alun seilattaessa Porto Santolta Madeiralle. Flikoille kertyi valtamerimaileja kaikkiaan 314 ja isä Sakarille tuntumaa Wasa 360 veneeseen ja laitteisiin 282 mailin matkalla. saavuimme Marina Santa Cruziin 1320 seilattuamme Selvagem Grandelta 20,5 tuntia 5,9 solmun keskinopeudella. Kovimmillaan tuuli oli 12 m/s ja puuskissa 14-16 m/s. Aallokko oli sellaista 4 metrin luokkaa. Aaltoväli jäi melko lyhyeksi, onnaksi hetkellisesti saimme nauttia valtameren mainingeista. Saimme kaikki hyvää kokemusta suuren meren seilauksesta ja samalla uudet ystävät toisistamme. Kiitos Roosalle, Ilonalle ja Sakarille hyvästä seilausseurasta, pärjäsitte hyvin! Ei sovi unohtaa myöskään purjehduksen oppitunteja ja juttutuokioita eikä meri- ja lintuaiheisia lauluhetkiä. Selvagem Grandelle nousu jäi vielä toteuttamatta, muttei siellä ollut tähän aikaan täyttä lintuloistoakaan.

Pääsimme hyvään seuraan Marina Santa Cruzissa, kun satamassa oli VOR60 Assa Abloy, jonka kisakump-panilla pääsin seilaamaan vuonna 2004 Tjörnistä Götebourgiin. Kun me Sakarin kanssa kävimme läpi sekalaista venekantaa, olivat Roosa ja Ilona aurinkorannalla. Sieltä tultuaan he päättivät ottaa pienet levot. Sakarikin meni 1930 levyttämään. Herätin Ilonan varovasti kysyäkseni ravintolaruokailuun menoa. Sain sen verran epäselvän vastauksen, että jatkoin kuvien käsittelyä ja menin minäkin kymmeneltä nukkumaan. Valtameri oli luonut gasteille univelkaa, jota tuli näin korjata nukkumalla tuulen viuhutessa mastoissa kiihtyvällä voimalla. 27to 11 2014 Halmemiehistön viimeinen päivä

Tutussa Santa Cruzin satamassa heräilimme pikkuhiljaa. Nousin viimeisenä ylös, kun en pysynyt mukana Halmeiden liikkeistä. Siinä kun Sakari lähti aamulenkille, luulin hänen tulleen seuraavaksi takaisin. Ei, ne olivatkin olleet flikat, jotka lähtivät aamusuihkuun. Suoritin väkisinmakausta, kun en halunnut herättää pitkään nukkuvia. Viimein nousin kymmeneltä tyhjässä kajuutassa ja ymmärsin osin tilanteen koomisuuden.

Seuraaville päiville on todellakin luvassa kovaa, suorastaan myrskyävää tuulta, muttei se ollut vielä noussut niin paljotta estääkseen tyttöjen menoa biitsille. Sille käynnille he olivat sopineet treffit ystävänsä ja hänen äitinsä kanssa. Sieltä tultuaan koko porukka (paitsi Roosa) nautti punaviinit Immigrantilla. Lähdimme tilataksilla ravintolaan, sillä miehistö menee lentokenttähotelliin huomista aamulähtöä varten. Eiliseksi illaksi suunnittelemalle ravintolakadulle (La Noria), jonka Heikin kanssa nimesimme PikkuPariiskiksi, menimme liian aikaisin. Parhaat ravintolat eivät olleet vielä seitsemältä auki. Saimme kuitenkin kuuden hengen pöydän puhemelusiasta ravintolasta ja suurin piirtein oikeat lisukkeet annoksiin. Miehistö lähti busseilla lentokenttähotelliin ja kohti kotia sekä heidän tuttunsa Puerto Cruz de Teneriffalle. Lähdin keräämään aktiivisuusmittariini askelia. 28pe 11 2014 Myrsky satama-altaassa

Lokimerkinnät perjantailta: 28pe 11 2014, Santa Cruz de Tenerife. 1000 tuulta 25 kn, heräsin viuhunaan ja sateeseen. / 1500 Tuulta 35kn, vaihdoin suuren satamalipun pieneen merilippuun./ 1800 tuulta puuskissa 47 kn, jouduin ottamaan perälipunkin pois.

Menin satamatoimiston sivustalle nettiin. Myrskytuuli viuhui ja vain yhdelle oli suojaa juoma-automaatin takana. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen giljotiinipelti irtosi aidasta ja lensi satama-altaaseen veneiden kylkeen pakenin rakennuksen suojanpuoleiselle seinustalle. Niin rajallinen on WiFii kantama, ettei koneellani saanut enää yhteyttä nettiin, joten saanen anteeksi, etten ole saanut aiemmin lähettyä viestejä ja blogia. Illalla harkitsin menoa johonkin nettikahvilaan, mutta totesin sen olevan jäniksen teko ja jäin vahtimaan ja suojaamaan venettäni raivoavalta myrskyltä. Nyt tuulee vain 22 solmua, eli 11 m/s.