keskiviikko 7. syyskuuta 2016

VOR SEILASI

07ke 09 2016 Muelle Deportivo Las Palmas Pantalan R 30
Aurinko koettele kaikkea niin paljon, että kaikin tavoin tulee suojata lakkauksia ja kauhtuvia materiaaleja. Olen ottanut tavaksi pistää sisääntuloaukkoon VOR sateenvarjon. Tämä suoja on seurannut minua uskollisesti vuodesta 2002.
Nyt tämä Goteborgissa saamani varjo päätti lopettaa yhteistoiminnan ja vapautua seilaamaan tuulen viemänä. Vihuri sen nostikin sijoiltaan, kun olin arvioinut väärin nosteen voiman.
Onneksi kuulin pienen krahahduksen ja totesin aurinkosuojani olevan poissa. Olen sen ennenkin nostanut mantookivaijereista. Nyt sitä ei löytynyt niiltä, eikä veneen vierestä, vaan se seilasi jo hyvän matkan päässä vapaudessa. Seurasin katseella ja nautin sen vapautuneesta myötätuuli menosta – milloin tuuli otti siihen voimakkaasti ja VOR lisäsi vauhtia, parhaimmillaan se ohitti kumijollan, jonka kuski oli ällikällä lyöty eikä nähnyt viittoiluani.
VOR häipyi näköpiirini ulkopuolelle Marina Las Palmasin toimistorakennuksen länsipuolitse. Päätin kuitenkin lähteä pelastamaan ja etsimään rakasta suojaani. Satamalahden toiselle puolelle tulee matkaa runsaat puolitoista kilometriä, joten sain tämän päivän aktiivirannekkeeseen hyötyliikunnalla 22 % suorituksen. Tähystin tarkkaan tuulenpuoleisen rannan tehtyäni arvion mahdollisesta rantautumispaikasta. Päästyäni toimistorakennukselle mietin hetken, kehtaanko (huom. minullakin on jokinlainen ujostus) mennä kysymään onko VOR sateenvarjoani näkynyt seilaavan tästä ohitse? Päätin kuitenkin tämänkin käyvän kieliharjoituksesta. Toimistotyötä tekevä mulkaisi minua juuri niin kuin olin odottanut reaktion olevankin. Onneksi sisään tuli tuttu marinero ja hän purskahti nauriin kysymykseni kuultua. Ihmettelin, oliko siinä sanoissani jokin kieliopillinen hauskuus? Armando kertoi yllättyneensä kauniisti seilaavasta ambrellasta. Samalla hän näytti naapurilaiturilla neitoa, joka juuri pisti kasaan VORiani. Sain viittoiluyhteyden kaunottareen ja saatoin antaa poskisuudelmat tälle purjehtijanaiselle. Tämä ranskatar ei aivan saanut selvää rauma-espanja-englanti selvityksestäni, mutta hauskaa meillä oli. Gracias mi Amiga!
Täytyy vaan todeta, ettei mikään ole kestävää, kun tänään Muston mustasta VOR repusta meni vetoketju rikki. No onhan 14 vuotta repulle pitkä ikä. Siitä maltan nyt luopua, tosin ajattelin vielä ratkoa nuo lukot talteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti