TUHTIVIHANNESHUILUPATA ALA KALMAR

Meinas elo lyäd iha niukam bualell, mutt sit mnää jummarsi ehtopäeväll kuudelt, eten ol syäny mittä aamusen deeleivä jälkke. Nii ova ajatukse ollu muuall. No mnää aukasi kylmäpoksi ja siält, Raumalt lähtösi oleva, huilunTuhdi vilkuttiva mnuull Urhotte seast (eik niitkä enä ol pali jäljell). Niim bääs kaksi neljäst makrast lämittlemä mnuu pannullen, mihi mnää ensi pilkosi sipula ja kynslauka. Niitte fölihi men kaali ja tomati, kui myäs vähän gurkku.

Mnää tei oikke kunnom butsauksen gylmpualell. Mausto oikken gunnoll tämä vihanespitose paistokse, anno sill pehmikkeks Urho, voimamaustett, hunaja ja suala. Kaikk nämä saivap pannull lämmitell ja pehmett jonku aikka. Kajutas alko tuaksu sipulaitte ja silin duaksu. Kerran go mnää stää maisto lisätäksen jotta, ni totesi, etei täst maukkamppa ja paremppa seoraha HuilunTuht enä pääsekkä. Sitt mnääp piiloti tämä vihanesherku all pari pualitettu Tuhti ja anno heijä ol lämpemäs.

Tassill ko mnää kaike laito, ni en uskaldan otta edes sinappi kylkiäiseks. Mitä huame mahtaka syntty niist lopuis tuhdeist?