VAUHTISPINNUTTELUA

02to 10 2014 ORISTANOON

Emme pitäneet mitään kiirettä aamutoimilla ja kirjoitin blogitekstin vielä aamulla. palattuamme ruokakaupasta puolenpäivän jälkeen, Sant Elmon merinerot huomauttivat, että olisi pitänyt poistua jo kahdeltatoista.

Olin menossa kuvaamaan Sant Elmon suojamuuria ja linkolaitteita. Mikki tuli hetken kuluttua suihkuretkelle maailman suurin toiletin avaimenperä kädessään. Tuo ei taatusti jää kenenkään taskuun.

Tähänkin kaupunkiin olisi pitänyt jättää aikatauluun enemmän aikaa (ehkä sitten vuonna 2017). Välimeren rannan kaikki kaupungit ovat täynnä puolustusrakennelmia ja niistä muodostuu kaupungille komea reunus merta vasten, siletähän vihollinen on yleensä tullut.

Vaikka melkein kaikki Algheron Sant Elmon satamassa, niin kuin muutenkin täällä Italian Sardiniassa, on vähän sinnepäin, niin sieltä löytyy hienoja yksityiskohtiakin, niin kuin esimerkiksi tämä kaunis Vesapa.

Tämä paikallinen varis ei ollut alkuunkaan tyytyväinen avomerilaivuri viirin kielekkeeseen vaan yritti repiä sitä alas. Kas kun harmaaliivi ei huomannut, että olin hankkinut Italian kohteliaisuusviirin.

Sardinian Algherossa irrotimme köydet kello 1330 Sant Elmon laiturista ja ajoimme ulos aallonmurtajan aukosta. Huhu meistä oli ilmeisesti kiirinyt kalastajapiireissä, kun yksi pyöri paatillaan ympärillämme kuin herhiläinen ison noston vaiheessa. Myöhemmin ymmärsimme hänen vain suojelevan pyydyksiään melko matalassa vedessä. Upea lyhytaikainen kokemus oli tämäkin Välimeren satama. Vartti päästä laiturista lähdön jälkeen olivat purjeet vedossa ja itätuulessa seilasimme 6,8 solmun vauhtia suuntaan 175 astetta. ETA Oristano oli tässä vaiheessa 2052. Vartin päästä päätimme nostaa spinnun vauhdittamaan menoa. Ja kyllä sitä vauhtia sitten tulikin mukavasti lisää.

Kahdelta kun nostimme pallokkaan, niin laskimme sen vasta kääntyessämme Oristanon lahdelle. Mikki skuuttasi koko runsaan viiden tunnin ajan ja minä pyöritin ruoria. Kertaakaan spinnu ei päässyt vedosta, vaikka reittimme meni matalan alueen poikkikin ja aallokko kasvoi melkoisesti. Nopeus nousi tasaisesti tuulen kasvaessa ja muuttaessa suuntaansa. Saimme paremman leikkauskulman ja kun alkuun ilahduimme kahdeksan knuupun vauhdista, yhdeksän solmua antoi jo tuuletusta. Menohalu kasvoi jatkuvasti ja odotus kymmenen solmun ylityksestä tuli melkein pakkomielteeksi. Ei täyttynyt tuo haave, sillä suurimmaksi nopeudeksi jäi 9.8 kn. Viiden ja puolen tunnin spinnuttelun keskinopeudeksi tuli reilut kahdeksan solmua, 50 mailin matkalla pystyimme parantamaan seilausaikaa tunnilla innokkaalla spinnuttelulla.

Laskimme spinnun alas kääntyessämme Oristanon lahdelle majakan kierron jälkeen. Aurinko painui samanaikaisesti taivaanrannan taakse. Oristanon lahti oli täynnä valoja ja lähestyminen oli samanlaista kuin Helsinki-Tallinna seilauksen maaliintulo yöllä, mitä punaista kohden ajat, kun se onkin auton takavalo. Pimeällä lahdella jatkoimme isolla ja jennillä hyvää vauhtia. Täälläkin oli paljon pyydyksiä ja ensimmäisen näin vihreänä navigointivalolle kirkastamana. Väsymystila intensiivisen spinnuttelun jälkeen oli melkoinen. Ajoimme aallonmurtajien suojaamaan matalaan satama-altaaseen moottorilla plotterin antamien syväyksien mukaan. Seisahduimme kuitenkin (onneksi) pehmeästi matalaan lietepohjaan. Kaiku näytti parhaimmillaan, siis pahimmillaan vain 1,3 metriä, kun yritimme löytää reittiä pienvenesataman vihreälle. Vihdoin puolen tunnin yrittämisen jälkeen pääsimme omin voimin altaaseen ja sveitsiläismies auttoi meidät laituriin antamalla mooring-köyden. Tuuli painoi venettä laituriin, mutta onnistuimme pienen takkuilun jälkeen saamaan veneen tööjättyä kello 2045 aloilleen. Rommitotien jälkeen painuimme nukkumaan. Loki: 02to 10 2014 Alghero, Sardinia 1330 – Oristano 2045, 49nM, 7,25 tuntia, josta seilausta spinnulla 5,5h ja satamaan lietepohjan kautta 0,5, siitä huolimatta moottoria vain 1,0 h.