MAKUAISTIMUKSI JA VARJOI

VUODEN 2015 ENSIMMÄINEN VIIKKO

01TO 01 2015 Vuosi siis vaihtui Santa Cruz de Teneriffalla ja kävimme Satun kanssa Uudenvuoden päivänä maailmanperintökohde La Lagunassa kehittämässä lisää nuhaisuutta. Saimme kuitenkin kovan etsinnän jälkeen syödä kahdet Churrokset, vaikka kaikki ravintolat olivatkin kiinni. (Teki mieli kirjoittaa tuo raumangiälell, siis kauhja ettimise jälkke, olis tuntun niim bali tutummalt). Mutta tässä kirjoitan pitkällä suomenkielellä, jotta minun hollantilaisetkin ystäväni, Roy ja Jeannet ja thaimaalainen Phii, saavat käännöksestä selvää. Tässä myös terveiset ja seilauskutsu heille; Hallo mijn lieve vrienden! Gunstige wind aan u voor het jaar 2015. Wanneer kom je naar hier op de Canarische eilanden varen met mij, het warme water? Zie je rond.

Vuoden alkupäivät menivät mm. seuratessa tuuliennusteita. Näytti koko ajan siltä, ettei Gran Canarialle pääse purjehtimalla, kova vastatuuli ja melkoinen aallokko.

Näin rauhoitimme itsemme ja parantelimme nuhiamme yskimisen merkeissä. Kävimme ihailemassa (?) mustana kuohuavaa merta ja lehmähaikaraa, jolla on mielenkiintoisen vihreät kengät.

Ystävämme, Kauppilat, kävivät vastavierailulla Santa Cruzissa ja kuljimme keskustan katuja ja tietenkin kävimme PikkuPariisin ravintolassa syömässä – askelia kertyi hyvin.

Kanarian saarilla on ryhdytty poraamaan öljyä tavattoman lähellä matkailulle tärkeitä rantoja. Siitä on syntynyt kiista, johon Greenpeace on puuttunut voimakkaasti. Näitä öljynporauslauttoja ei näkynyt täällä viisi vuotta sitten, kun seilailin näillä vesillä. Las Palmasin ja Santa Cruzin satamissa öljynporauslauttoja on huollossa eikä vesi niiden ympärillä ole tyydyttävää.

Vuoroin nuhaisina haimme voimia paikallista palveluista tehden voimavaroihimme nähden pitkiäkin kävelyjä, milloin oli kohteena lähikauppa ja milloin keskustan puistot, joita on huomattavasti enemmän kuin ruokakauppoja. Mielenkiintoa löytyi ravintoloiden seinistä..

ja kalusteista. Tottakai tällaisessa Artesaani ympäristössä maksaa jonkin verran enemmän annoksestaan, mutta….

näin maukasta tonnikalaa en ole milloinkaan syönyt. Ehkä seuraavalle Atlantin ylitykselle sittenkin pitää minunkin varata vieheitä mukaan. Aivan mahtavat ruoat Plaza 18toista ja ystävällinen mañana tarjoilu.

Parhaat Leivät ja leivonnaiset löytyvät lähimmältä kadulta `aivan` vierasvenesataman tuntumasta. Tässä valmistaudutaan Joulun lopetukseen sunnuntaina ennen Loppiaista. Tuulet olivat edelleen voimakkaita, joten jouduimme turvautumaan paikalliseen laspalmasin lauttaan Armakseen.

Luvatun ohjelman mukaisesti, majoittauduttuamme hotelliin, menimme Las Palmasin vanhaan kaupunkiin. Emme kuitenkaan päässeet suosikkiravintolaani Rokkabilliin ja tyydyimme onneksemme viereiseen paikalliseen KOTKA olutkuppilaan, jossa saimme mielenkiintoisen kuvan normaalista juomisesta. Tähän iltaan en ottanut kameraa mukaani, joten pardon….

Seuraava päivä oli pyhitetty lähdölle ja vanhalle kaupungille. Kuva kertokoon niitä Satun tunteita, kun kulkee ihanassa ympäristössä, mutta kuitenkin lähtö on edessä ja ammattimies ei pääse valkoisesta kypärästään (ovelasti ujutettu tämä puhtaaksivaluu tekstiin tunteiden saattelemana).

Mielestäni koko Las Palmasin parhaan ravintolaelämän voi kokea kauppahallin takana Herrañossa, missä on henkilökuntaa melkein yhtä paljon kuin asiakkaitakin. No joo, 200 istuinpaikkaa vaatii työntekijöitä ja heitä oli ilo seurata. Ilmoita nimesi (Carlos) hovimestarille ja olet jonossa. Tuo hovi tuntuu tähän ravintolaan suureelliselta. Hernneñossa koet työmaaruokalan ja hyvän (seurustelu)ruokaravintolan yhdistelmän. Oli pakko kirjata tuo seurustelu tähän, sillä siellä jossa jossakin kuulet espanjankielen voimakkaan pälpäytyksen (puhumisen). Makuaistimukset avautuivat AIVAN TÄYDELLISESTI Herreñon alkusalaatin anjovis-mansikka yhdistelmällä.

Olimme tilanneet aivan liikaa ja espanjalainen perunakatkarapumunakas jäi Churros con pescadoksen ja valkosipulirapujen varjoon. Suosittelemme varauksetta sekä ruokaa, että tilan ja äänen kokemusta.

Maanantai-iltana oli Jouluakin suurempi Fiesta meneillään Gran Canarialla. Kolme Itämaan tietäjää tuli ilmoittamaan suuresta ilosta ja koko kaupungin liikenne oli täysin uudelleen järjestelty. Bussit kulkivat rajoitettuja reittejään. Pääsimme kuitenkin hotellille ja Satu sai jättää hyväiset Canterasin rannalle, missä Teide antoi oman luonteensa näkyviin. Taksimatka lentokentälle kesti jonkin verran pidempään kuin normaalisti ja Kallen paluumatka keskustaan loppui keskustaan johtavan sillan alle, koko vanha kaupunki oli tarjoilualuetta tuhansine juhlijoineen.

Nyt on päästy jo Loppiaiseen 6.1.2015 ja minulla on kello 16 paluu Armaksella Teneriffalle veneelleni. Nukuttuani pitkään juhlan jälkeen menin tein kävelyn rantakadulla ja löysin suomalaisystäväni pelaamasta Mölkkyä Canterasin rannalta.

Keskustelimme pitkään bussista, joka veisi minut Armaksen lähtösatamaan. Päätin kuitenkin kävellä, kun oli kaunis ilma. Hetken jo mieleni täytti epäilys ratkaisustani, kun satamaa vaan riitti. Espanjalainen asemakaava- ja katusuunnittelu eivät todellakaan ota huomioon jalankulkijaa.

Päästyäni Armakselle keskityin tulevaan kuvanäyttelyyni, vai oliko se kirjaamme? Sarjaan varjoja haen ilmeytymistä.

Onneksi ensimmäisiin julkistuksiin on vielä aikaa, joten voin edelleenkin miettiä onko sarja värillinen vai MV?

Tässä lähtee terveiset ja kiitokset ystävilleni; Vesalle ja Pekalle. Palataan näkemisiin. Onneksi täällä Arehucas rommi on niin halpaa, että jaksan tämän pitkä päivityksen kirjoittaa ainakin kahden rommitotin voimalla. Luotsi muuten ei jäänyt Arehucasta nauttimaan, kun poistui aluksesta jo aallonmurtajan sisällä ajettuaan laivan ulos laiturista.

07ke 01 2015 MUSTASUKKAINEN VOLVO Keskiviikkona (7.1.2015) nauttiessani aamupalaa Immigrantissa mietin lähteäkö vai tehdä yksi toimistopäivä täällä ja nimenomaan tässä laituripaikassa, missä minun erikoisvahvistemini (salaattihöyrystin tikulla) kaappaa yhteyden ja näin voin käyttää nettiä veneeni sisällä. Päätin kuitenkin lähteä, kun nyt oli purjehduskeliä. Kävin siis maksamassa itseni ulos Santa Cruzin satamasta aamuvarhaisella, irrotin melkein kaikki köydet ja käynnistin varmatoimisen moottorin. Volvo äännähteli ja uupui. Tein pienet tarkistukset ja yritin uudelleen. … pikkuhiljaa moottori tukahtui k0okonaan eikä suostunut enää äännähtämäänkään. Akkuvoimaa tuntui olevan käynnistysyrityksistä huolimatta. Onko polttoaineessa vettä? Jokin on tukkeutunut? Soitin Roosin Rapalle ja pohdimme näitä. Otin yhteyttä paikalliseen Volvo-huoltoon satamatoimistossa ja tein itsestäni täydellisen narrin, kun en siinä melussa saanut selvää engelskasta. Huoltomies tulee mahdollisesti mañana sain selvää. Ja sitäkin mahdollisesti sanaa seurasi maanantai, ei siis mañana sana. Sain siis lisäpäivän järjestellä ja kunnostaa venettä vuodenvaihteen jäljiltä. Saharasta oli lentänyt itätuulen myötä vaaleanpunaista hiekkaa kaikkialle. Koko Immigrantin styyrpuurin puoli oli värjäytynyt punaiseksi. Onneksi se lähti pesemällä pois. Olisi saattanut lähteä iltapäivän rankkasateessakin, jonka jouduin viettämään yhden oluen voimin paettuani kuuroa tarvikeretkelläni lähikeskustaan. Luin jalkapallouutisia ja ymmärsin, ettei Barcan jalkatekniikkaihme, suosikkini Leo Messi, nauti jakamatonta suosiota (paitsi valmentajan ja minun silmissäni).

08to 01 2015 KAIKKI VOI MUUTTUA YHDESSÄ YÖSSÄ Pitkään valvotun toimistoillan jälkeen heräsin ajatukseen, että jos kuitenkin huoltomies tulee aikaisin. Tein syötyäni tehokkaan aamupäiväsiivouksen ja löysin (hakiessani öljysuodattimen irrotukseen väännintä) melkein käyttämättömät (Raumalla liian pienet sukin käytettävät purjehdusjalkineet). Puolen päivän maissa marinero tuli ja kertoi mekaanikon tulevan suun. Kahdet suomalaisturistit tulivat pian aikana, mutta kuitenkin suun oli vain tunti. Selvitin vain espanjaa puhuvalle huoltomiehelle vian laatua äännellen: äännn äänn änn än ä. Kerroin, ettei akkuvoimasta ollut puutetta. Sitten painoin näytteeksi START nappulaa. JA VOLVO KÄYNNISTYI. Ihmeparantuminen oli tapahtunut. Sitä siinä sitten ihmettelimme esp/raum kielillä. Kävimme moottorin läpi ja sain käynnistyspiuhan, jolla ohittaa starttimoottori, jos se risaa. Maksoin 20 euroa käynnistä, sain sentään tyhjäkäynnin paikalleen. Yritin sitä säätää aiemmin, siinä onnistumatta. Otti se ammattimieheltäkin viisi minuuttia ja samat elkeet hänkin teki. Eilen en toimettunut (onneksi) syömään `oikein` mitään, vaan valmisti itselleni yksinkertaisesti tomaatti simpukka keiton ja siitä taisikin tulla AVS-keitto (AinaVapaa Seilaus / I have Always Free time to Sail / Siempre tengo tiempolibre para navegar). Tämän päivän kruunasi yläkuvan Risotto negro con Mare. Eik nys sitt muut ko maate. Anteeksi, että on ollut pieni tauko toimittamisessa, yritän parantaa tapani.