Neljän tunnin välein herätyn yön jälkeen nautin aamupalan Algecirasin lahdella. Samalla tarkastin Immigrantin yön aikana tekemän syherön. Kaikessa rauhassa olisin saanut nukkua koko yön. Yritin yhteyttä Queensway Qoay Marinaan, mutta ilmeisesti olen niin kaukana, ettei kuuluvuutta ole.
Algeciras bay, ankkurista 1000 log 3889
Lähdin liikkeelle kytistämään laituripaikkaa. Ankkuri nousi kevyesti ja ajoin hiljakseen kohti tuttua satamaa. Päästyäni satamalahdelle ja saatuani ensipuhelun läpi satamakonttoriin loppui käsi-VHFstä akku. Onneksi keli oli täysin tyyni, seisautin vauhdin ja jäin lillumaan keskelle pientä satama-allasta ja syöksyin naviskaan puhumaan. Kysyin mihin laituriin voisin tulla, marineros sanoi vähän turhautuneena: Jos viitsit katsoa, niin näet minut toisen ponttonilaiturin päässä heiluttamassa. Hän näytti minulle paikan laiturin eteläpuolella, ajoin siihen keula edellä. Niin on helpompi, kun on yksin liikkeellä.
Gibraltar, Queensway Qoay Marina 1050, log 3891, 2M Mh 512,5 0,8h
Kävin ilmoittautumassa ja satamalady kertoi juuri vastanneensa sähköpostiini. Aiemmin täyttämäni kaavakkeet eivät kelvanneet ja kaikki piti tekstata uudelleen. Samoin hän otti kaikista dokumenteista kopiot toiseen kertaan. Palattuani veneelle päätin tehdä kaikki fyysiset työt ennen suihkuun menoa, vaikka iltapeseytyminen jäikin väliin. Pesin veneen kannen huolella ja poistin vahalla ruostevanan ankkuripoksin poistoreiän alta (tämä vaati pientä akropatiaa, eikä siitä reiästä tietenkään poisteta sitä ankkuripoksia, vaan sinne menevä vesi). Naapuripaatin englantilaisrouva kiersi jollalla koko veneen ja sai kyljet niin kiiltäviksi (kyll kävi katteeks). No, kyllä suihku tuntui uurastuksen jälkeen hyvältä. Lähdin virkistämään muistiani Gibraltarista, kävelin ostoskadun läpi, eksyin bastionion päälle ja olin taas löytänyt varsinaisen Gibraltarin –todella ränsistyvän legendaarisen kohteen. Istahdin bussiin no 9, joka vie ostoskeskukseen. Esite kertoi sen menevän rajalle La Lineaan. Gibraltarin liikenne on todellista kaaosta. Bussi seisoi kaksikymmentä minuuttia ruuhkassa.
Tämä pariskunta oli varmaankin käynyt katsomassa niitä kirppusia apinoita vuorella, sen laatuia olivat hellyydenosoitukset.
Muut kävivät kuskilta kysymässä mistä on kysymys, otin pieniä avaintorkahduksia. Lämpötila on taas yli kolmenkymmenen ja viime yön intervalliunet eivät täyttäneet tehtäväänsä. Mielenkiintoista oli, että kaikki liikenne kulki lentokentän kiitoradan poikki. Taas astui satunnainen matkailija kehooni ja halusi kävellä takaisin tullessa hetken kiitoradan keskilinjaa. Viimein bussi seisahtui ja olin Gibraltarin lentoasemalla. Jatkoin jalan Espanjaan. Kuljin päämäärättömästi hetken La Lineassa, en löytänyt pikkuruokapaikkaa ja kävelin Englannin, siis Gibraltarin tullin läpi.
Nyt kysyttiin passia, minua jännitti kelpaako suomalainen henkilökortti. Kelpasi. Seuraavana oli siis kiitoradan ylitys. Kävelin hetken keskiviivaa (joka oli tavattoman leveä), kukaan ei hätistänyt minua pois vaikka koneen pitäisi tulla kolmen minuutin kuluttua.
Oletus oli, että kun Pensamot tulevat huomenna 1725, niin tänäänkin tulee kone sillä ajalla. Ei tullut, lähdin pitkään odotettuani jatkamaan matkaa jalan. Liikenneympyrästä käännyin satamiin, vaikka epäilin sen tien vievän pois reitiltäni. Löysin hetken kuljettuani Marina Bayn, johon myös eilen illalla yritin. Onneksi en saanut paikkaa tästä juppilasta, olisi varmaan maksanut aika paljon. Viime yöhän oli halvin tähän asti, tosin fasiliteetit olivat olemattomat. Söin päivän keiton sporttikuppilassa. Suuntavaistoni sanoi, että viimekerralla käymämme supermerkado löytyy näiltä kulmilta. Näin tutun nimen Morrisons ja sain uutta pontta jo väsyneisiin jalkoihini. Jos on Rauman Prisma iso ja suunniteltu autokansalle, niin täällä vasta jalankulkijaa narutetaan. Näe liikkeen nimi ja kierrä vielä Tuulensuun korttelit. Tein repullisen ostoksia ja kävelin reippaasti veneelle. Aikaa kului vartti. Tämä kellotus huomista silmällä pitäen. Käänsi vielä veneen perän laituriin helpompaa kulkemista varten ja ottaakseni uudet gastit etelämaalaisittain vastaan huomenna. Tämä siirtymä ei antanut aihetta saapumisrommiin ( ei muuten aamuinenkaan). Olen nyt kirjoittanut tätä blogia sitloorassa, kello on puoli kymmene ja menen lähettämään blogit ja syömään rantakuppilaan, missä on ilmainen wifi. Vielä pitää tehdä muutama kuva mukaan. Huomenna tulevat uudet gastit Anja ja Martti Pensamo.
Ps. koville otta tämä blogeilu. Vasta toisesta ravintolasta löytyi vapaa internet. Kello on nyt 2356._
Aika eksoottista meininkiä että porukka saa käppäillä kiitoradalla just ennen koneen laskeutumista...! Hyvä että sitten lopulta pääsit satamaan ja nettiyhteyskin näyttää toimivan edes sen verran että saa kuviakin ladattua.
VastaaPoistaKateeksi käy tuo lämpötila! Täällä on skrapattu autojen ikkunoita jo kahtena aamuna ja päivisin tulee taivaan täydeltä vettä ja rakeita (ja samalla voi paistaa aurinko). Esi-Puandin pihassa on enää 500 kg mätiä omenoita, joista yritän vähitellen päästä eroon. Ja nyt alkaa sitten vaahteranlehtirumba, joka ei ihan heti lopukaan...
Terveiset Anjalle ja Martille, ja turvallista matkaa kohti Madeiraa!
Ola Nea! En mnääs stää ymmär, et misä siin joutu taksi vaihtaman gon dlee lentasemalt. Onk se ensmänen gyyti vaan gaks sata metri ja sit ko kiitorata o ylitet, niim biili vaihtu. No koht mnää sen guulen go Anja ja Martt tleeva runssan gahden diimam bääst,
VastaaPoistaKlees